(1) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa SEUT 114 artiklan nojalla.
Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 38 artiklan mukaan unionin politiikoissa varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja.
- = -
(2) Kuluttajansuojalainsäädäntöä olisi sovellettava tehokkaasti kaikkialla unionissa.
Komission vuosina 2016 ja 2017 osana sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaa ohjelmaa (REFIT) toteuttama kattava kuluttajansuoja- ja markkinointidirektiivejä koskeva toimivuustarkastus kuitenkin osoitti, että unionin kuluttajansuojalainsäädännön tehokkuus vaarantuu sekä elinkeinonharjoittajien että kuluttajien tiedonpuutteen vuoksi ja että olemassa olevia oikeussuojakeinoja voitaisiin hyödyntää nykyistä useammin.
- = -
(3) Unioni on jo toteuttanut eräitä toimenpiteitä, joilla lisätään kuluttajien, elinkeinonharjoittajien ja oikeusalan ammattilaisten tietoisuutta kuluttajan oikeuksista ja joilla parannetaan kuluttajan oikeuksien täytäntöönpanon valvontaa ja kuluttajien oikeussuojakeinoja.
Kansallisessa lainsäädännössä on kuitenkin edelleen sääntelyaukkoja, sillä tosiasiallisesti tehokkaita ja oikeasuhteisia seuraamuksia unionin sisäisten rikkomusten ehkäisemiseksi ja niistä rankaisemiseksi ei ole, yksilölliset oikeussuojakeinot ovat riittämättömiä kuluttajan kärsittyä vahinkoa niiden kansallisten säännösten rikkomisesta, joilla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (3) on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY (4) mukaisessa kieltokannemenettelyssä on puutteita.
Kieltokannemenettelyä olisi tarkistettava erillisellä säädöksellä, jolla muutetaan direktiiviä 2009/22/EY ja korvataan se.
- = -
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveihin 98/6/EY (5), 2005/29/EY ja 2011/83/EU (6) sisältyy vaatimuksia, joiden mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, joita sovelletaan niiden kansallisten säädösten rikkomiseen, joilla nämä direktiivit on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2394 (7) 21 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat täytäntöönpanotoimia, kuten määräävät seuraamuksia, tuloksellisesti, tehokkaasti ja koordinoidusti laajalle levinneiden rikkomusten tai laajalle levinneiden rikkomusten, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, lopettamiseksi tai kieltämiseksi.
- = -
(5) Nykyiset seuraamuksia koskevat kansalliset säännöt vaihtelevat merkittävästi unionissa.
Kaikki jäsenvaltiot eivät etenkään varmista, että sääntöjen rikkomisesta vastuussa oleville elinkeinonharjoittajille voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia sakkoja laajalle levinneistä rikkomuksista tai laajalle levinneistä rikkomuksista, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus.
Tämän vuoksi olisi parannettava direktiiveissä 98/6/EY, 2005/29/EY ja 2011/83/EU voimassa olevia seuraamuksia koskevia sääntöjä ja otettava samalla neuvoston direktiivillä 93/13/ETY (8) käyttöön seuraamuksia koskevia uusia sääntöjä.
- = -
(7) Jotta helpotettaisiin seuraamusten yhdenmukaisempaa soveltamista, erityisesti asetuksessa (EU) 2017/2394 määritellyissä unionin sisäisissä rikkomuksissa, laajalle levinneissä rikkomuksissa ja laajalle levinneissä rikkomuksissa, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, direktiiveihin 93/13/ETY, 98/6/EY, 2005/29/EY ja 2011/83/EU olisi sisällytettävä yhteiset ei-tyhjentävät ja ohjeelliset perusteet seuraamusten soveltamiseksi.
Näihin perusteisiin olisi sisällytettävä esimerkiksi rikkomuksen luonne, vakavuus, laajuus ja kesto sekä elinkeinonharjoittajan kuluttajille tarjoamat oikeussuojakeinot aiheutuneesta vahingosta.
Saman tekijän toistuvasti toteuttamat rikkomiset ovat osoitus taipumuksesta syyllistyä kyseisen kaltaiseen rikkomiseen ja sen vuoksi merkittävä osoitus toiminnan vakavuudesta ja siten tarpeesta korottaa seuraamuksen tasoa tehokkaan ennalta ehkäisevän vaikutuksen saavuttamiseksi.
Rikkomuksen vuoksi saadut taloudelliset edut tai vältetyt tappiot olisi otettava huomioon, jos asiaa koskevat tiedot ovat saatavilla.
Myös muut tapauksen olosuhteisiin sovellettavat raskauttavat tai lieventävät tekijät voidaan ottaa huomioon.
- = -
(9) Koordinoituun toimeen osallistuvien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen (EU) 2017/2394 21 artiklan mukaisesti toteutettava oikeudenkäyttöalueellaan kaikki tarpeelliset täytäntöönpanotoimet laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevaa elinkeinonharjoittajaa vastaan kyseisen rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi.
Tarvittaessa niiden on määrättävä seuraamuksia, kuten sakkoja tai uhkasakkoja, laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevalle elinkeinonharjoittajalle.
Täytäntöönpanotoimet on toteutettava tuloksellisesti, tehokkaasti ja koordinoidusti laajalle levinneen rikkomuksen tai laajalle levinneen rikkomuksen, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, lopettamiseksi tai kieltämiseksi.
Koordinoituun toimeen osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä toteuttamaan täytäntöönpanotoimia samanaikaisesti niissä jäsenvaltioissa, joita kyseinen rikkomus koskee.
- = -
(10) Jotta voitaisiin varmistaa, että jäsenvaltioiden viranomaiset voivat määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia asetuksen (EU) 2017/2394 mukaisten koordinoitujen tutkinta- ja täytäntöönpanotoimien kohteena olevista laajalle levinneistä rikkomuksista ja laajalle levinneistä rikkomuksista, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, olisi otettava käyttöön sakkoja tällaisista rikkomuksista määrättävien seuraamusten yhtenä osana.
Sakkojen ennalta ehkäisevän vaikutuksen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi kansallisessa lainsäädännössään asetettava tällaisista rikkomuksista määrättävä enimmäissakko tasolle, joka on vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.
Elinkeinonharjoittaja voi tietyissä tapauksissa olla myös yritysryhmä.
- = -
(11) Kuten asetuksen (EU) 2017/2394 9 ja 10 artiklassa säädetään, seuraamuksia määrättäessä olisi otettava tarvittaessa asianmukaisesti huomioon kyseisen rikkomuksen luonne, vakavuus ja kesto.
Seuraamusten määräämisen olisi oltava oikeasuhteista ja unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön, myös asiaankuuluvien menettelytakeiden, ja perusoikeuskirjan periaatteiden mukaista.
Määrättyjen seuraamusten olisi myös vastattava kuluttajien etuja suojaavaa unionin lainsäädäntöä koskevan rikkomuksen luonnetta ja sellaisesta rikkomuksesta aiheutuvaa todellista tai mahdollista vahinkoa.
Seuraamusten määräämistä koskevia valtuuksia käyttäisivät joko toimivaltaiset viranomaiset suoraan oman toimivaltansa nojalla, tai niitä käytettäisiin tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten tai muiden viranomaisten avustuksella tai soveltuvin osin nimettyjen elinten ohjeistamisen kautta taikka tekemällä hakemus tarvittavan päätöksen antamisen osalta toimivaltaiselle tuomioistuimelle, tarvittaessa myös muutoksenhaun kautta, jos tarvittavaa päätöstä koskeva hakemus ei ole menestynyt.
- = -
(12) Kun asetuksen (EU) 2017/2394 mukaisen koordinoidun toimen tuloksena yksittäinen kyseisessä asetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen määrää sakon laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevalle elinkeinonharjoittajalle, sen olisi voitava määrätä sakko, joka on vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta kaikissa jäsenvaltioissa, joita koordinoitu täytäntöönpanotoimi koskee.
- = -
(13) Jäsenvaltioita ei saisi estää pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön kansallisessa lainsäädännössään korkeampia liikevaihtoon perustuvia enimmäissakkoja, kun kyseessä on laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus.
Jäsenvaltioiden olisi myös voitava määrätä tällaisia sakkoja elinkeinonharjoittajan maailmanlaajuisen liikevaihdon perusteella tai ulottaa sakkoja koskevat säännöt koskemaan asetuksen (EU) 2017/2394 21 artiklan yhteydessä muita rikkomuksia, jotka eivät kuulu tämän direktiivin säännösten soveltamisalaan.
Vaatimusta sakon asettamisesta tasolle, joka on vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuosittaisesta liikevaihdosta, ei pitäisi soveltaa jäsenvaltioiden muihin sääntöihin, jotka koskevat uhkasakkojen, kuten päiväsakkojen, määräämistä päätöksen, määräyksen, välitoimen, elinkeinonharjoittajan sitoumuksen tai muun toimenpiteen, jonka tavoitteena on rikkomisen lopettaminen, noudattamisen laiminlyönnin vuoksi.
- = -
(17) Kuluttajansuoja- ja markkinointilainsäädäntöä koskevassa toimivuustarkastuksessa ja samaan aikaan toteutetussa direktiivin 2011/83/EU arvioinnissa havaittiin myös aloja, joilla voimassa olevia unionin kuluttajansuojasääntöjä olisi nykyaikaistettava.
Digitaalisten välineiden jatkuvan kehityksen huomioon ottaen unionin kuluttajansuojalainsäädäntöä on tarpeen mukauttaa.
- = -
(27) Verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajien olisi annettava kuluttajille tieto siitä, onko tavarat, palvelut tai digitaalisen sisällön tarjoava kolmas osapuoli elinkeinonharjoittaja vai muu taho, kyseisen kolmannen osapuolen niille tekemän ilmoituksen perusteella.
Kun tavarat, palvelut tai digitaalisen sisällön tarjoava kolmas osapuoli ilmoittaa olevansa asemaltaan muu kuin elinkeinonharjoittaja, verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajien olisi esitettävä lyhyt maininta siitä, että tehtyyn sopimukseen ei sovelleta unionin kuluttajansuojalainsäädännöstä johtuvia kuluttajan oikeuksia.
Kuluttajille olisi lisäksi ilmoitettava siitä, miten sopimusvelvoitteet jakautuvat tavarat, palvelut tai digitaalisen sisällön tarjoavien kolmansien osapuolten ja verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajien välillä.
Tiedot olisi annettava selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla eikä pelkästään vakioehdoissa tai vastaavissa sopimusasiakirjoissa.
Verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajia koskevien tiedonantovaatimusten olisi oltava oikeasuhteisia, ja niissä olisi saatava aikaan tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajien kilpailukyvyn välille.
Verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajia ei saisi velvoittaa laatimaan luetteloa tietyistä kuluttajan oikeuksista, kun ne ilmoittavat kuluttajille, sovelletaanko näitä oikeuksia vai ei.
Tämä ei vaikuta direktiivissä 2011/83/EU ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kuluttajalle annettavia tietoja koskevien vaatimusten soveltamiseen.
Se, mitkä tiedot kuluttajan oikeuksien varmistamista koskevasta vastuusta on annettava, riippuu verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajien ja asianomaisten ulkopuolisten elinkeinonharjoittajien välisistä sopimusjärjestelyistä.
Verkossa toimivan markkinapaikan tarjoaja voisi ilmoittaa, että ulkopuolinen elinkeinonharjoittaja on yksin vastuussa kuluttajan oikeuksien varmistamisesta, tai kuvata sen omat erityiset vastuualueet, joilla kyseinen tarjoaja vastaa tietyistä sopimuksen näkökohdista, esimerkiksi toimituksesta tai peruuttamisoikeuden käyttämisestä.
- = -
(51) Perusoikeuskirjan 16 artiklalla taataan elinkeinovapaus unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti.
Tavaroiden markkinointi eri jäsenvaltioissa samanlaisina, vaikka todellisuudessa ne ovat koostumukseltaan tai ominaisuuksiltaan merkittävästi erilaisia, voi kuitenkin johtaa kuluttajia harhaan ja aiheuttaa sen, että he tekevät kaupallisen ratkaisun, jota he eivät olisi muuten tehneet.
- = -
(52) Tällaista menettelyä voidaan sen vuoksi pitää direktiivin 2005/29/EY vastaisena asiaa koskevien seikkojen tapauskohtaisen arvioinnin perusteella.
Jotta jäsenvaltioiden kuluttaja- ja elintarvikeviranomaisten olisi helpompaa soveltaa voimassa olevaa unionin lainsäädäntöä, ohjeita unionin nykyisten sääntöjen soveltamiseen elintarvikkeiden laatuerotilanteissa annettiin 29 päivänä syyskuuta 2017 annetussa komission tiedonannossa EU:n elintarvike- ja kuluttajansuojalainsäädännön soveltamisesta tuotteiden laatueroihin – Elintarvikkeet.
Tältä osin myös komission Yhteinen tutkimuskeskus on esittänyt 25 päivänä huhtikuuta 2018 yhteisen lähestymistavan elintarvikkeiden vertailevaan testaukseen ”Framework for selecting and testing of food products to assess quality related characteristics: EU harmonised testing methodology” (puitteet elintarvikkeiden laadullisia ominaisuuksia vertailevaan arviointiin: EU:n yhdenmukaistettu testausmenetelmä).
- = -
(53) Täytäntöönpanon valvonnasta saatu kokemus on kuitenkin osoittanut, että nimenomaisen säännöksen puuttuessa kuluttajille, elinkeinonharjoittajille ja kansallisille toimivaltaisille viranomaisille saattaa olla epäselvää, mitkä kaupalliset menettelyt ovat direktiivin 2005/29/EY vastaisia.
Jotta varmistetaan oikeusvarmuus sekä elinkeinonharjoittajille että täytäntöönpanon valvonnasta vastaaville viranomaisille, kyseistä direktiiviä olisikin muutettava siten, että siinä mainitaan nimenomaisesti tilanne, jossa tavaraa markkinoidaan samanlaisena kuin muissa jäsenvaltioissa markkinoitava tavara, vaikka kyseinen tavara on koostumukseltaan tai ominaisuuksiltaan merkittävästi erilainen.
Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava ja käsiteltävä tällaiset menettelyt tapauskohtaisesti direktiivin 2005/29/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukaisesti.
Toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioinnissaan otettava huomioon se, onko tällainen erilaistaminen helposti kuluttajien havaittavissa, elinkeinonharjoittajan oikeus mukauttaa saman tuotemerkin tavaroita eri maantieteellisille markkinoille oikeutettujen ja objektiivisten tekijöiden, kuten kansallisen lainsäädännön, raaka-aineiden saatavuuden tai kausiluonteisuuden taikka terveellisen ja ravitsevan ruoan saannin parantamista koskevien vapaaehtoisten strategioiden, vuoksi sekä elinkeinonharjoittajan oikeus tarjota eri maantieteellisillä markkinoilla samalla tuotemerkillä tavaroita painoltaan tai tilavuudeltaan erilaisissa pakkauksissa.
Toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioitava, onko tällainen erilaistaminen helposti kuluttajien havaittavissa, tarkastelemalla tietojen saatavuutta ja riittävyyttä.
On tärkeää tiedottaa kuluttajille oikeutettujen ja objektiivisten tekijöiden vuoksi tapahtuvasta tavaroiden erilaistamisesta.
Elinkeinonharjoittajien olisi voitava vapaasti antaa tällaisia tietoja käyttäen eri tapoja, joiden avulla kuluttajat saavat tarvittavat tiedot.
Elinkeinonharjoittajien olisi yleisesti suosittava tiedon antamista muilla, tuotemerkinnöille vaihtoehtoisilla tavoilla.
Asiaa koskevia unionin alakohtaisia sääntöjä ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia sääntöjä olisi noudatettava.
- = -
(60) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanon valvonnan parantamista ja nykyaikaistamista, vaan ne voidaan ongelman unioninlaajuisen luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla.
Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,
- = -