keyboard_tab Digital Market Act 2022/1925 FI

1.   Komissio voi pyynnöstä tai omasta aloitteestaan milloin tahansa harkita uudelleen tai muuttaa 3 artiklan nojalla tehtyä nimeämispäätöstä tai kumota sen jostakin seuraavista syistä:

a)	jokin nimeämispäätöksen perusteena ollut tosiseikka on muuttunut olennaisesti;

b)	nimeämispäätös perustui puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin.

2.   Komissio tarkastelee säännöllisesti ja vähintään joka kolmas vuosi, täyttävätkö portinvartijat edelleen 3 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset. Tässä uudelleentarkastelussa on tutkittava myös sitä, onko portinvartijan sellaisten ydinalustapalvelujen luetteloa muutettava, jotka ovat 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla erikseen tärkeitä yhdysväyliä yrityskäyttäjille loppukäyttäjien saavuttamiseksi. Kyseisillä udelleentarkasteluilla ei ole lykkäävää vaikutusta portinvartijan velvoitteisiin.

Komissio tutkii vähintään kerran vuodessa myös sitä, täyttävätkö ydinalustapalveluja tarjoavat uudet yritykset kyseiset vaatimukset.

Jos komissio toteaa ensimmäisen alakohdan mukaisten uudelleentarkastelujen perusteella, että tosiseikat, joihin ydinalustapalveluja tarjoavien yritysten nimeäminen portinvartijoiksi perustui, ovat muuttuneet, se tekee päätöksen nimeämispäätöksen vahvistamisesta, muuttamisesta tai kumoamisesta.

3.   Komissio julkaisee luettelon portinvartijoista ja niistä ydinalustapalveluista, joiden osalta portinvartijoiden on noudatettava III luvussa säädettyjä velvoitteita, ja pitää luettelon jatkuvasti ajan tasalla.

1.   Siirretään komissiolle valta antaa 49 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta 5 ja 6 artiklassa säädettyjen velvoitteiden osalta. Kyseisten delegoitujen säädösten on perustuttava 19 artiklan mukaiseen markkinatutkimukseen, jossa on todettu, että kyseisiä velvoitteita on päivitettävä sellaisiin käytäntöihin puuttumiseksi, jotka rajoittavat ydinalustapalvelujen kilpailullisuutta tai ovat samalla tavalla epäoikeudenmukaisia kuin käytännöt, joihin puututaan 5 ja 6 artiklassa säädetyillä velvoitteilla.

2.   Edeltävän 1 kohdan nojalla annetun delegoidun säädöksen soveltamisala rajoitetaan seuraaviin:

a)	vain tiettyihin ydinalustapalveluihin sovellettavan velvoitteen laajentaminen muihin 2 artiklan 2 alakohdassa lueteltuihin ydinalustapalveluihin;

b)	tiettyjä yrityskäyttäjiä tai loppukäyttäjiä hyödyttävän velvoitteen laajentaminen niin, että se hyödyttää muita yrityskäyttäjiä tai loppukäyttäjiä;

c)	sen määrittäminen, millä tavalla portinvartijoiden on täytettävä 5 ja 6 artiklan mukaiset velvoitteet, jotta varmistetaan, että velvoitteita noudatetaan tehokkaasti;

d)	velvoitteen, jota sovelletaan ainoastaan tiettyihin ydinalustapalvelujen tai niitä tukevien palvelujen yhteydessä tarjottaviin palveluihin, laajentaminen koskemaan muita palveluja, joita tarjotaan ydinalustapalvelujen yhteydessä tai niiden tueksi;

e)	vain tietyntyyppisiin tietoihin sovellettavan velvoitteen laajentaminen niin, että sitä sovelletaan myös muuntyyppisiin tietoihin;

f)	uusien noudatettavien ehtojen lisääminen velvoitteeseen, jolla portinvartija velvoitetaan noudattamaan tiettyjä ehtoja; tai

g)	portinvartijan eri ydinalustapalvelujen välisiin suhteisiin sovellettavan velvoitteen soveltaminen portinvartijan ydinalustapalveluiden ja sen muiden palvelujen välisiin suhteisiin.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 49 artiklan mukaisesti tämän asetuksen muuttamiseksi 7 artiklan 2 kohdassa yksilöityjen perustoimintojen luettelon osalta lisäämällä siihen tai poistamalla siitä numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen toimintoja.

Kyseisten delegoitujen säädösten on perustuttava 19 artiklan mukaiseen markkinatutkimukseen, jossa on todettu, että kyseisiä velvoitteita on päivitettävä sellaisiin käytäntöihin puuttumiseksi, jotka rajoittavat ydinalustapalvelujen kilpailullisuutta tai ovat samalla tavalla epäoikeudenmukaisia kuin käytännöt, joihin puututaan 7 artiklassa säädetyillä velvoitteilla.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 49 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta 7 artiklassa säädettyjen velvoitteiden osalta täsmentämällä, miten kyseiset velvoitteet on täytettävä, jotta voidaan varmistaa kyseisten velvoitteiden tehokas noudattaminen. Kyseisten delegoitujen säädösten on perustuttava 19 artiklan mukaiseen markkinatutkimukseen, jossa on todettu, että kyseisiä velvoitteita on päivitettävä sellaisiin käytäntöihin puuttumiseksi, jotka rajoittavat ydinalustapalvelujen kilpailullisuutta tai ovat samalla tavalla epäoikeudenmukaisia kuin käytännöt, joihin puututaan 7 artiklassa säädetyillä velvoitteilla.

5.   Edellä 1, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua käytäntöä on pidettävä ydinalustapalvelujen kilpailullisuutta rajoittavana tai epäoikeudenmukaisena, jos

a)

portinvartijat harjoittavat kyseistä käytäntöä ja se voi mahdollisesti haitata innovointia sekä rajoittaa yrityskäyttäjien ja loppukäyttäjien valinnanvaraa, koska se i) vaikuttaa tai saattaisi vaikuttaa ydinalustapalvelun tai muiden digitaalialalla tarjottavien palvelujen kilpailullisuuteen pitkäkestoisesti luomalla tai vahvistamalla esteitä muiden yritysten markkinoille tulolle tai laajentumiselle ydinalustapalvelujen tai muiden digitaalialalla tarjottavien palvelujen tarjoajina; tai ii) estää muita toimijoita saamasta vastaavaa pääsyä johonkin portinvartijalla olevaan keskeiseen tuotantotekijään; tai

b)	yrityskäyttäjien oikeudet ja velvollisuudet eivät ole tasapainossa ja portinvartija saa yrityskäyttäjiltä edun, joka on suhteeton tämän portinvartijan kyseisille yrityskäyttäjille tarjoamaan palveluun nähden.

1.   Portinvartijan on ilmoitettava komissiolle asetuksen (EY) N:o 139/2004 3 artiklassa tarkoitetusta suunnitellusta keskittymästä, jossa sulautuvat yritykset tai keskittymään hankittava yritys tarjoavat ydinalustapalveluja tai muita digitaalialalla tarjottavia palveluja tai mahdollistavat datankeruun, riippumatta siitä, onko keskittymästä ilmoitettava komissiolle kyseisen asetuksen nojalla tai toimivaltaiselle kansalliselle kilpailuviranomaiselle yrityskeskittymiä koskevien kansallisten sääntöjen nojalla.

Portinvartijan on ilmoitettava komissiolle tällaisesta keskittymästä ennen sen toteuttamista ja sopimuksen tekemisen, julkisen osto- tai vaihtotarjouksen julkistamisen tai määräysvallan tuottavan osuuden hankkimisen jälkeen.

2.   Tietojen, jotka portinvartija 1 kohdan nojalla toimittaa, on sisällettävä vähintään kuvaus yrityksistä, joita keskittymä koskee, niiden vuotuiset liikevaihdot unionissa ja maailmanlaajuisesti, niiden toimialat, myös keskittymään suoraan liittyvän toiminnan osalta, sopimuksen kauppa-arvo tai arvio siitä sekä tiivistelmä keskittymästä, mukaan lukien sen luonne ja perustelut, ja luettelo jäsenvaltioista, joita keskittymä koskee.

Portinvartijan toimittamissa tiedoissa on myös kuvattava kaikkien kyseeseen tulevien ydinalustapalvelujen osalta vuotuinen liikevaihto unionissa, niiden vuotuisten aktiivisten yrityskäyttäjien lukumäärä ja kuukausittaisten aktiivisten loppukäyttäjien lukumäärä.

3.   Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun keskittymän jälkeen muut ydinalustapalvelut erikseen tarkasteltuina täyttävät 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt kynnysarvot, asianomaisen portinvartijan on ilmoitettava asiasta komissiolle kahden kuukauden kuluessa keskittymän toteuttamisesta ja toimitettava komissiolle 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

4.   Komissio ilmoittaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kaikista 1 kohdan nojalla saaduista tiedoista ja julkaisee vuosittain luettelon hankinnoista, joista portinvartijat ovat ilmoittaneet sille kyseisen kohdan mukaisesti.

Komissio ottaa huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta.

5.   Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää tämän artiklan 1 kohdan nojalla saatuja tietoja pyytääkseen komissiota tutkimaan keskittymän asetuksen (EY) N:o 139/2004 22 artiklan mukaisesti.

1.   Suorittaakseen tämän asetuksen nojalla sille määrätyt tehtävät komissio voi pelkällä pyynnöllä tai päätöksellä vaatia yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot. Komissio voi myös pelkällä pyynnöllä tai päätöksellä vaatia pääsyä mihin tahansa yritysten dataan ja algoritmeihin ja testauksia koskeviin tietoihin sekä pyytää niitä koskevia selityksiä.

2.   Lähettäessään tietojen saamiseksi pelkän pyynnön yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle komissio mainitsee pyynnössään sen oikeusperustan ja tarkoituksen, täsmentää, mitä tietoja tarvitaan, ja vahvistaa määräajan, jonka kuluessa tiedot on annettava, sekä ilmoittaa sovellettavat 30 artiklassa säädetyt sakot puutteellisten, virheellisten tai harhaanjohtavien tietojen tai selitysten antamisesta.

3.   Kun komissio vaatii päätöksellä yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä antamaan tietoja, se mainitsee pyynnön oikeusperustan ja tarkoituksen, täsmentää, mitä tietoja tarvitaan, ja vahvistaa määräajan, jonka kuluessa tiedot on annettava. Kun komissio vaatii yrityksiä antamaan pääsyn mihin tahansa niiden dataan, algoritmeihin ja testauksia koskeviin tietoihin, se mainitsee pyynnön tarkoituksen ja vahvistaa määräajan, jonka kuluessa pääsy on annettava. Se ilmoittaa myös 30 artiklassa säädetyistä sakoista sekä ilmoittaa 31 artiklassa säädetyistä uhkasakoista tai määrää tällaisen uhkasakon. Se ilmoittaa lisäksi oikeudesta hakea päätökseen muutosta unionin tuomioistuimelta.

4.   yritysten tai yritysten yhteenliittymien tai niiden edustajien on toimitettava pyydetyt tiedot asianomaisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän puolesta. Asianmukaisesti valtuutetut lakimiehet voivat antaa pyydetyt tiedot asiakkaidensa nimissä. Viimeksi mainitut kantavat kuitenkin täyden vastuun, jos annetut tiedot ovat puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia.

5.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava komissiolle pyynnöstä kaikki niiden hallussa olevat tiedot, joita tämä tarvitsee tässä asetuksessa sille määrättyjen tehtävien suorittamiseksi.

1.   Komissio voi tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi toteuttaa kaikki tarvittavat yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä koskevat tarkastukset.

2.   Virkahenkilöillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen, on oikeus

a)	päästä yritysten ja yritysten yhteenliittymien kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin;

b)	tutkia kirjanpitoa ja muita liikeasiakirjoja riippumatta siitä, missä muodossa ne on tallennettu;

c)	ottaa tai saada missä tahansa muodossa jäljennöksiä tai otteita kirjanpidosta tai asiakirjoista;

d)

vaatia yritystä tai yritysten yhteenliittymää antamaan pääsyn organisaatioonsa, toimintaansa, tietotekniikkajärjestelmäänsä, algoritmeihinsa, tietojenkäsittelyynsä ja liiketoimintakäytäntöihinsä ja antamaan niihin liittyviä selityksiä sekä tallentaa tai dokumentoida millä hyvänsä teknisellä tavalla annetut selitykset;

e)	sinetöidä mitkä tahansa yrityksen tilat ja kirjanpito tai asiakirjat tarkastuksen ajaksi ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen tarkastuksen suorittamiseksi;

f)	pyytää kaikilta yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edustajilta tai henkilöstön jäseniltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista ja asiakirjoista ja millä hyvänsä teknisellä tavalla tallentaa saamansa vastaukset.

3.   Komissio voi tarkastuksia suorittaakseen pyytää apua komission 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimeämiltä tarkastajilta tai asiantuntijoilta sekä sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvovalta kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta.

4.   Tarkastuksissa komissio ja sen nimeämät tarkastajat tai asiantuntijat sekä sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvova kansallinen toimivaltainen viranomainen voivat vaatia yritystä tai yritysten yhteenliittymää antamaan pääsyn organisaatioonsa, toimintaansa, tietotekniikkajärjestelmäänsä, algoritmeihinsa, tietojenkäsittelyynsä ja liiketoimintakäytäntöihinsä ja antamaan niihin liittyviä selityksiä. Komissio ja sen nimeämät tarkastajat tai asiantuntijat sekä sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvova kansallinen toimivaltainen viranomainen, voivat esittää kysymyksiä yrityksen tai yritysten yhteenliittymän kelle tahansa edustajalle tai henkilöstön jäsenelle.

5.   Virkahenkilöillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen, on oikeus käyttää valtuuksiaan esitettyään kirjallisen valtuutuksen, jossa mainitaan tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä 30 artiklassa säädetyt sakot, joita sovelletaan, jos vaadittua kirjanpitoa tai muita liikeasiakirjoja ei esitetä täydellisinä tai vastaukset tämän artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisesti esitettyihin kysymyksiin ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia. Komissio ilmoittaa tarkastuksesta hyvissä ajoin ennen sen suorittamista sen jäsenvaltion 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä valvovalle kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa.

6.   yritysten tai yritysten yhteenliittymien on suostuttava komission päätöksellään määräämään tarkastukseen. Kyseisessä päätöksessä on mainittava tarkastuksen kohde ja tarkoitus, määrättävä tarkastuksen aloituspäivä, ilmoitettava 30 artiklassa säädetyt sakot ja 31 artiklassa säädetyt uhkasakot sekä mainittava oikeus hakea muutosta kyseiseen päätökseen tuomioistuimelta.

7.   Sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvovan kansallisen toimivaltaisen viranomaisen virkahenkilöiden ja kyseisen viranomaisen valtuuttamien tai nimittämien henkilöiden on kyseisen viranomaisen tai komission pyynnöstä aktiivisesti avustettava virkahenkilöitä ja muita mukana olevia henkilöitä, jotka komissio on valtuuttanut. Tätä tarkoitusta varten heillä on tämän artiklan 2 ja 4 kohdassa vahvistetut valtuudet.

8.   Jos komission valtuuttamat virkahenkilöt ja muut mukana olevat henkilöt toteavat, että yritys tai yritysten yhteenliittymä vastustaa tämän artiklan nojalla määrättyä tarkastusta, asianomaisen jäsenvaltion on annettava heille tarvittavaa apua, pyytäen tarvittaessa poliisin tai vastaavan lainvalvontaviranomaisen virka-apua, jotta he voivat suorittaa tarkastuksensa.

9.   Jos tämän artiklan 8 kohdassa tarkoitettu virka-apu edellyttää kansallisten sääntöjen mukaan oikeusviranomaisen lupaa, komission tai jäsenvaltion 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvovan kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tai kyseisten viranomaisten valtuuttamien virkahenkilöiden on haettava kyseistä lupaa. Lupaa voidaan pyytää myös turvaamistoimenpiteenä.

10.   Jos tämän artiklan 9 kohdassa tarkoitettua lupaa pyydetään, kansallinen oikeusviranomainen tarkistaa, että komission päätös on pätevä ja että suunnitellut pakkokeinot eivät ole tarkastuksen kohteeseen nähden mielivaltaisia eivätkä liiallisia. Pakkokeinojen oikeasuhteisuutta tarkistaessaan kansallinen oikeusviranomainen voi pyytää komissiolta joko suoraan tai jäsenvaltion sen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kautta, joka valvoo 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista, yksityiskohtaisia selvityksiä erityisesti niistä perusteista, joita komissiolla on epäilläkseen tämän asetuksen rikkomista, sekä epäillyn rikkomisen vakavuudesta ja asianomaisen yrityksen osallisuudesta. Kansallinen oikeusviranomainen ei kuitenkaan voi saattaa kyseenalaiseksi tarkastuksen tarpeellisuutta eikä vaatia, että sille toimitettaisiin komission asiakirjoissa mainittuja tietoja. Komission päätöksen laillisuutta valvoo ainoastaan unionin tuomioistuin.

1.   Komissio voi noudattamatta jättämistä koskevalla päätöksellä määrätä portinvartijalle sakon, joka on enintään 10 prosenttia sen edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta, jos se toteaa, että portinvartija on tahallisesti tai tuottamuksellisesti jättänyt noudattamatta

a)	mitä tahansa 5, 6 tai 7 artiklassa säädetyistä velvoitteista;

b)	komission 8 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyssä päätöksessä määrittelemiä toimenpiteitä;

c)	18 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrättyjä korjaustoimenpiteitä;

d)	24 artiklan mukaisesti määrättyjä välitoimia; tai

e)	sitoumuksia, joista on tehty oikeudellisesti sitovia 25 artiklan nojalla.

2.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, komissio voi noudattamatta jättämistä koskevassa päätöksessä määrätä portinvartijalle sakon, joka on enintään 20 prosenttia sen edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta, jos se toteaa, että portinvartija on syyllistynyt saman ydinalustapalvelun osalta samaan tai samankaltaiseen 5, 6 tai 7 artiklassa säädetyn velvoitteen rikkomiseen, johon sen on todettu syyllistyneen kahdeksan edeltävän vuoden aikana tehdyssä noudattamatta jättämistä koskevassa päätöksessä.

3.   Komissio voi tehdä päätöksen, jolla se määrää yrityksille, mukaan lukien tarvittaessa portinvartijat, tai yritysten yhteenliittymille sakon, joka on enintään 1 prosentti niiden edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta, jos ne tahallisesti tai tuottamuksellisesti

a)	eivät toimita määräajassa tietoja, joita tarvitaan arvioitaessa niiden nimeämistä portinvartijaksi 3 artiklan mukaisesti, tai antavat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja;

b)	eivät noudata 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua velvoitetta tehdä ilmoitus komissiolle;

c)	eivät ilmoita 14 artiklan nojalla vaadittavia tietoja tai antavat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja;

d)	eivät toimita 15 artiklan nojalla vaadittua kuvausta tai annetut tiedot ovat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia;

e)	eivät anna pääsyä tietoihin ja algoritmeihin tai tietoja testauksesta, joka on tehty 21 artiklan 3 kohdan mukaisen pyynnön perusteella;

f)	eivät anna pyydettyjä tietoja 21 artiklan 3 kohdan nojalla asetetussa määräajassa tai 21 artiklan nojalla annetut tiedot tai 22 artiklan nojalla toteutetussa haastattelussa annetut selitykset ovat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia;

g)

eivät oikaise komission asettamassa määräajassa edustajan tai henkilöstön jäsenen antamia virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja tai jättävät toimittamatta tai kieltäytyvät toimittamasta täydellisiä tietoja tosiseikoista, jotka liittyvät 23 artiklan mukaisen tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen;

h)	eivät suostu 23 artiklan mukaiseen tarkastukseen;

i)	eivät noudata komission 26 artiklan nojalla asettamia velvoitteita;

j)	eivät ota 28 artiklan mukaisesti käyttöön vaatimustenmukaisuustoimintoa; tai

k)	eivät noudata 34 artiklan 4 kohdan mukaisia ehtoja, jotka koskevat tutustumista komission asiakirja-aineistoon.

4.   Sakon suuruutta määrättäessä komissio ottaa huomioon rikkomisen vakavuuden, keston ja toistumisen sekä 3 kohdan nojalla määrättyjen sakkojen osalta menettelyn viivästymisen.

5.   Jos yritysten yhteenliittymälle on määrätty sakko, jossa otetaan huomioon siihen kuuluvien yritysten maailmanlaajuinen liikevaihto, eikä kyseinen yhteenliittymä ole maksukykyinen, sen on vaadittava siihen kuuluvilta yrityksiltä osuuksia sakon maksamiseksi.

Jos kyseisiä osuuksia ei ole maksettu yritysten yhteenliittymälle komission asettamassa määräajassa, komissio voi vaatia sakon maksamista suoraan miltä tahansa yritykseltä, jonka edustajat olivat kyseisen yhteenliittymän asianomaisten päätöksentekoelinten jäseniä.

Kun komissio on vaatinut toisen alakohdan mukaisesti sakon maksamista, se voi tarvittaessa sakon täysimääräisen maksamisen varmistamiseksi vaatia loppuerän maksamista keneltä tahansa yritysten yhteenliittymän jäseneltä.

Komissio ei kuitenkaan voi vaatia toisen tai kolmannen alakohdan nojalla maksua yrityksiltä, jotka osoittavat, että ne eivät ole panneet täytäntöön tätä asetusta rikkonutta yritysten yhteenliittymän päätöstä ja joko eivät ole olleet siitä tietoisia tai ovat vetäytyneet siitä aktiivisesti ennen kuin komissio on aloittanut 20 artiklan mukaiset menettelyt.

Yksittäisen yrityksen rahallinen vastuu ei saa sakon maksussa ylittää 20:tä prosenttia sen edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta.

1.   Komissio voi tehdä päätöksen, jolla se määrää yrityksille, tarvittaessa myös portinvartijoille ja yritysten yhteenliittymille, uhkasakon, joka on enintään 5 prosenttia edellisen tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä maailmanlaajuisesta liikevaihdosta kultakin viivästyspäivältä laskettuna päätöksessä asetetusta päivästä, pakottaakseen ne

a)	noudattamaan komission 8 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyssä päätöksessä määrittelemiä toimenpiteitä;

b)	noudattamaan 18 artiklan 1 kohdan nojalla tehtyä päätöstä;

c)	antamaan virheettömät ja täydelliset tiedot 21 artiklan nojalla tehdyllä päätöksellä esitetyssä tietopyynnössä edellytetyssä määräajassa;

d)	varmistamaan pääsyn yritysten tietoihin, algoritmeihin ja tietoihin 21 artiklan 3 kohdan nojalla pyydetyn testauksen tuloksista ja antamaan niitä koskevia selityksiä 21 artiklan nojalla tehdyn päätöksen mukaisesti;

e)	suostumaan 23 artiklan nojalla tehdyllä päätöksellä määrättyyn tarkastukseen;

f)	noudattamaan 24 artiklan nojalla tehtyä päätöstä välitoimien määräämisestä;

g)	noudattamaan sitoumusta, josta on tehty oikeudellisesti sitova 25 artiklan 1 kohdan nojalla tehdyllä päätöksellä;

h)	noudattamaan 29 artiklan 1 kohdan nojalla tehtyä päätöstä.

2.   Jos yritykset tai yritysten yhteenliittymät ovat täyttäneet velvoitteen, jonka tehosteeksi uhkasakko määrättiin, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksen, jolla se asettaa uhkasakon lopullisen määrän pienemmäksi kuin se olisi alkuperäisen päätöksen perusteella. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

1.   Tämän asetuksen 30 ja 31 artiklaan perustuvia komission valtuuksia koskee viiden vuoden vanhentumisaika.

2.   Vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona rikkominen tapahtui. Jatketun tai uusitun rikkomisen osalta vanhentumisaika alkaa kuitenkin kulua siitä päivästä, jona rikkominen lakkaa.

3.   Kaikki komission toteuttamat toimet rikkomista koskevan markkinatutkimuksen tai menettelyn aloittamiseksi keskeyttävät sakkojen ja uhkasakkojen määräämiseen sovellettavan vanhentumisajan. Vanhentumisajan kuluminen keskeytyy päivänä, jona toimi annetaan tiedoksi vähintään yhdelle rikkomiseen osalliselle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle. Toimia, jotka keskeyttävät vanhentumisajan kulumisen, ovat erityisesti

a)	komission esittämät tietopyynnöt;

b)	komission virkahenkilöilleen antamat kirjalliset valtuutukset suorittaa tarkastuksia;

c)	komission 20 artiklan mukaisesti tekemä menettelyn aloittaminen.

4.   Vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytyksen jälkeen. Vanhentumisaika päättyy kuitenkin viimeistään sinä päivänä, jona kahden vanhentumisajan pituutta vastaava määräaika on kulunut komission määräämättä sakkoa tai uhkasakkoa. Tätä määräaikaa pidennetään ajalla, joksi vanhentuminen keskeytyy 5 kohdan mukaisesti.

5.   Sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen sovellettava vanhentumisaika keskeytyy ajaksi, jonka komission päätöstä koskeva oikeudenkäynti on vireillä unionin tuomioistuimessa.

1.   Ennen kuin komissio tekee päätöksen 8 artiklan, 9 artiklan 1 kohdan, 10 artiklan 1 kohdan, 17, 18, 24, 25, 29 ja 30 artiklan sekä 31 artiklan 2 kohdan nojalla, se antaa portinvartijalle taikka yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle tilaisuuden tulla kuulluksi seuraavista aiheista:

a)	komission alustavat havainnot, mukaan lukien kaikki seikat, joista komissio on esittänyt vastalauseen; ja

b)	toimenpiteet, jotka komissio saattaa aikoa toteuttaa tämän kohdan a alakohdan mukaisten alustavien havaintojen perusteella.

2.   Asianomaiset portinvartijat, yritykset ja yritysten yhteenliittymät voivat esittää komissiolle huomautuksensa komission alustavista havainnoista määräajassa, jonka komissio vahvistaa alustavissa havainnoissaan ja jonka on oltava vähintään 14 päivää.

3.   Komissio perustaa päätöksensä yksinomaan alustaville huomautuksille, mukaan lukien kaikki seikat, joista komissio on esittänyt vastalauseen, joista asianomaiset portinvartijat, yritykset ja yritysten yhteenliittymät ovat voineet esittää huomautuksensa.

4.   Asianomaisten portinvartijoiden, yritysten ja yritysten yhteenliittymien puolustautumisoikeudet on täysin turvattava kaikissa menettelyissä. Portinvartijalla, yrityksellä tai yritysten yhteenliittymällä on oikeus tutustua komission asiakirja-aineistoon tietojen luovuttamista koskevien ehtojen mukaisesti ottaen kuitenkin huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta. Jos osapuolten välillä on erimielisyyttä, komissio voi tehdä päätöksiä, joissa vahvistetaan kyseiset tietojen luovuttamista koskevat ehdot. Oikeutta tutustua komission asiakirja-aineistoon ei myönnetä luottamuksellisiin tietoihin eikä komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sisäisiin asiakirjoihin. Tutustumisoikeuden piiriin ei kuulu etenkään komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen kirjeenvaihto. Mikään tässä kohdassa säädetty seikka ei estä komissiota paljastamasta ja käyttämästä tietoja, jotka ovat tarpeen rikkomisen todistamiseksi.

1.   Komissiota avustaa digitaalisten markkinoiden neuvoa-antava komitea, jäljempänä 'komitea'. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

Kun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö sitä pyytää.

3.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

4.   Komissio toimittaa päätöksen mukana komitean lausunnon niille, joille päätös on osoitettu. Komissio julkaisee lausunnon yksittäisen päätöksen julkaisemisen yhteydessä ottaen huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta.