keyboard_tab Digital Market Act 2022/1925 FI
BG CS DA DE EL EN ES ET FI FR GA HR HU IT LV LT MT NL PL PT RO SK SL SV print pdf
- 1 1 artikla Kohde ja soveltamisala
- 1 16 artikla Markkinatutkimuksen aloittaminen
- 1 20 artikla Menettelyn aloittaminen
- 1 23 artikla Valtuudet tehdä tarkastuksia
- 1 32 artikla Seuraamusten määräämisen vanhentumisajat
- 1 33 artikla Seuraamusten täytäntöönpanon vanhentumisajat
I LUKU
KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
II LUKU
PORTINVARTIJAT
III LUKU
PORTINVARTIJOIDEN KÄYTÄNNÖT, JOTKA RAJOITTAVAT KILPAILULLISUUTTA TAI OVAT EPÄOIKEUDENMUKAISIA
IV LUKU
MARKKINATUTKIMUS
V LUKU
TUTKINTA-, TÄYTÄNTÖÖNPANO- JA SEURANTAVALTUUDET
VI LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
- komission 18
- artiklan 12
- yritysten 12
- tämän 11
- komissio 11
- tarkastuksen 10
- jäsenvaltion 10
- sekä 8
- markkinatutkimuksen 8
- asetuksen 8
- jotka 7
- kohdassa 7
- sääntöjen 7
- jona 6
- noudattamista 6
- vanhentumisaika 6
- menettelyn 6
- nojalla 6
- päätöksen 6
- jonka 6
- tarkoitettujen 6
- artikla 6
- kansallinen 5
- vanhentumisajan 5
- kohdassa 5
- viranomaisen 5
- alkaa 5
- kyseisen 5
- tarkastus 5
- alueella 5
- artiklan 5
- pyytää 5
- että 5
- liittyviä 4
- kansallisen 4
- antamaan 4
- yrityksen 4
- ovat 4
- ja artiklan 4
- unionin 4
- eivät 4
- keskeytyy 4
- mukana 4
- mukaisesti 4
- komissio 4
- sovelletaan 4
- tehdään 4
- lupaa 4
- vanhentumisaika 4
- sen 3
1 artikla
Kohde ja soveltamisala
1. Tämän asetuksen tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa vahvistamalla yhdenmukaistetut säännöt, joilla kaikille yrityksille varmistetaan kilpailulliset ja oikeudenmukaiset markkinat digitaalialalla kaikkialla unionissa, kun markkinoilla toimii portinvartijoita, yrityskäyttäjien ja loppukäyttäjien eduksi.
2. Tätä asetusta sovelletaan ydinalustapalveluihin, joita portinvartijat tarjoavat unioniin sijoittautuneille yrityskäyttäjille tai unioniin sijoittautuneille tai unionissa sijaitseville loppukäyttäjille, riippumatta portinvartijoiden sijoittautumis- tai kotipaikasta ja riippumatta siitä, mitä lainsäädäntöä palvelun tarjoamiseen muutoin sovelletaan.
3. Tätä asetusta ei sovelleta markkinoihin, jotka liittyvät
| a) | direktiivin (EU) 2018/1972 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyihin sähköisiin viestintäverkkoihin; |
| b) | direktiivin (EU) 2018/1972 2 artiklan 4 alakohdassa määriteltyihin sähköisiin viestintäpalveluihin, lukuun ottamatta numeroista riippumattomiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin liittyviä palveluja. |
4. Direktiivin (EU) 2018/1972 2 artiklan 5 alakohdassa määriteltyjen henkilöiden välisten viestintäpalvelujen osalta tämä asetus ei rajoita kansallisille sääntelyviranomaisille ja muille toimivaltaisille viranomaisille kyseisen direktiivin 61 artiklan nojalla annettuja valtuuksia ja vastuita.
5. Sisämarkkinoiden hajaantumisen välttämiseksi jäsenvaltiot eivät saa asettaa portinvartijoille lisävelvollisuuksia laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla toimenpiteillä kilpailullisten ja oikeudenmukaisten markkinoiden varmistamiseksi. Mikään tässä asetuksessa ei estä jäsenvaltioita asettamasta velvoitteita yrityksille, mukaan lukien ydinalustapalveluja tarjoavat yritykset, asioissa, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, edellyttäen että kyseiset velvoitteet ovat yhteensopivia unionin lainsäädännön kanssa eivätkä johdu asianomaisten yritysten asemasta tässä asetuksessa tarkoitettuna portinvartijana.
6. Tämä asetus ei rajoita SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamista. Se ei myöskään rajoita seuraavien soveltamista:
| a) | kansalliset kilpailusäännöt, joilla kielletään kilpailunvastaiset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset, yhdenmukaistetut menettelytavat ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö; |
| b) | kansalliset kilpailusäännöt, joissa kielletään muunlainen yksipuolinen toiminta, jos kyseisiä sääntöjä sovelletaan muihin yrityksiin kuin portinvartijoihin tai niissä on kyse lisävelvoitteiden asettamisesta portinvartijoille; sekä |
| c) | neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 (23) ja yrityskeskittymien valvontaa koskevat kansalliset säännöt. |
7. Kansalliset viranomaiset eivät saa tehdä päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa komission tämän asetuksen nojalla tekemän päätöksen kanssa. Komissio ja jäsenvaltiot tekevät tiivistä yhteistyötä ja koordinoivat täytäntöönpanotoimiaan 37 ja 38 artiklassa vahvistettujen periaatteiden pohjalta.
16 artikla
Markkinatutkimuksen aloittaminen
1. Kun komissio aikoo tehdä markkinatutkimuksen mahdollisten 17, 18 ja 19 artiklan mukaisten päätösten tekemiseksi, se tekee päätöksen markkinatutkimuksen aloittamisesta.
2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, komissio voi käyttää tämän asetuksen mukaisia tutkintavaltuuksiaan ennen kyseisen kohdan mukaisen markkinatutkimuksen aloittamista.
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä on yksilöitävä
| a) | markkinatutkimuksen aloittamispäivä; |
| b) | kuvaus asiasta, jota markkinatutkimus koskee; |
| c) | markkinatutkimuksen tarkoitus. |
4. Komissio voi aloittaa loppuunsaattamansa markkinatutkimuksen uudelleen, jos
| a) | jokin 17, 18 tai 19 artiklan nojalla tehdyn päätöksen perusteena ollut tosiseikka on muuttunut olennaisesti; tai |
| b) | 17, 18 tai 19 artiklan nojalla tehty päätös perustui puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin. |
5. Komissio voi pyytää yhtä tai useampaa jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista tukemaan sitä sen markkinatutkimuksessa.
20 artikla
Menettelyn aloittaminen
1. Kun komissio aikoo aloittaa menettelyn mahdollisten 8, 29 ja 30 artiklan mukaisten päätösten tekemiseksi, se tekee päätöksen menettelyn aloittamisesta.
2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, komissio voi käyttää tämän asetuksen mukaisia tutkintavaltuuksiaan ennen kyseisen kohdan mukaisen menettelyn aloittamista.
23 artikla
Valtuudet tehdä tarkastuksia
1. Komissio voi tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi toteuttaa kaikki tarvittavat yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä koskevat tarkastukset.
2. Virkahenkilöillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen, on oikeus
| a) | päästä yritysten ja yritysten yhteenliittymien kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin; |
| b) | tutkia kirjanpitoa ja muita liikeasiakirjoja riippumatta siitä, missä muodossa ne on tallennettu; |
| c) | ottaa tai saada missä tahansa muodossa jäljennöksiä tai otteita kirjanpidosta tai asiakirjoista; |
| d) | vaatia yritystä tai yritysten yhteenliittymää antamaan pääsyn organisaatioonsa, toimintaansa, tietotekniikkajärjestelmäänsä, algoritmeihinsa, tietojenkäsittelyynsä ja liiketoimintakäytäntöihinsä ja antamaan niihin liittyviä selityksiä sekä tallentaa tai dokumentoida millä hyvänsä teknisellä tavalla annetut selitykset; |
| e) | sinetöidä mitkä tahansa yrityksen tilat ja kirjanpito tai asiakirjat tarkastuksen ajaksi ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen tarkastuksen suorittamiseksi; |
| f) | pyytää kaikilta yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edustajilta tai henkilöstön jäseniltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista ja asiakirjoista ja millä hyvänsä teknisellä tavalla tallentaa saamansa vastaukset. |
3. Komissio voi tarkastuksia suorittaakseen pyytää apua komission 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimeämiltä tarkastajilta tai asiantuntijoilta sekä sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvovalta kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta.
4. Tarkastuksissa komissio ja sen nimeämät tarkastajat tai asiantuntijat sekä sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvova kansallinen toimivaltainen viranomainen voivat vaatia yritystä tai yritysten yhteenliittymää antamaan pääsyn organisaatioonsa, toimintaansa, tietotekniikkajärjestelmäänsä, algoritmeihinsa, tietojenkäsittelyynsä ja liiketoimintakäytäntöihinsä ja antamaan niihin liittyviä selityksiä. Komissio ja sen nimeämät tarkastajat tai asiantuntijat sekä sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvova kansallinen toimivaltainen viranomainen, voivat esittää kysymyksiä yrityksen tai yritysten yhteenliittymän kelle tahansa edustajalle tai henkilöstön jäsenelle.
5. Virkahenkilöillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen, on oikeus käyttää valtuuksiaan esitettyään kirjallisen valtuutuksen, jossa mainitaan tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä 30 artiklassa säädetyt sakot, joita sovelletaan, jos vaadittua kirjanpitoa tai muita liikeasiakirjoja ei esitetä täydellisinä tai vastaukset tämän artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisesti esitettyihin kysymyksiin ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia. Komissio ilmoittaa tarkastuksesta hyvissä ajoin ennen sen suorittamista sen jäsenvaltion 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä valvovalle kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa.
6. Yritysten tai yritysten yhteenliittymien on suostuttava komission päätöksellään määräämään tarkastukseen. Kyseisessä päätöksessä on mainittava tarkastuksen kohde ja tarkoitus, määrättävä tarkastuksen aloituspäivä, ilmoitettava 30 artiklassa säädetyt sakot ja 31 artiklassa säädetyt uhkasakot sekä mainittava oikeus hakea muutosta kyseiseen päätökseen tuomioistuimelta.
7. Sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvovan kansallisen toimivaltaisen viranomaisen virkahenkilöiden ja kyseisen viranomaisen valtuuttamien tai nimittämien henkilöiden on kyseisen viranomaisen tai komission pyynnöstä aktiivisesti avustettava virkahenkilöitä ja muita mukana olevia henkilöitä, jotka komissio on valtuuttanut. Tätä tarkoitusta varten heillä on tämän artiklan 2 ja 4 kohdassa vahvistetut valtuudet.
8. Jos komission valtuuttamat virkahenkilöt ja muut mukana olevat henkilöt toteavat, että yritys tai yritysten yhteenliittymä vastustaa tämän artiklan nojalla määrättyä tarkastusta, asianomaisen jäsenvaltion on annettava heille tarvittavaa apua, pyytäen tarvittaessa poliisin tai vastaavan lainvalvontaviranomaisen virka-apua, jotta he voivat suorittaa tarkastuksensa.
9. Jos tämän artiklan 8 kohdassa tarkoitettu virka-apu edellyttää kansallisten sääntöjen mukaan oikeusviranomaisen lupaa, komission tai jäsenvaltion 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvovan kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tai kyseisten viranomaisten valtuuttamien virkahenkilöiden on haettava kyseistä lupaa. Lupaa voidaan pyytää myös turvaamistoimenpiteenä.
10. Jos tämän artiklan 9 kohdassa tarkoitettua lupaa pyydetään, kansallinen oikeusviranomainen tarkistaa, että komission päätös on pätevä ja että suunnitellut pakkokeinot eivät ole tarkastuksen kohteeseen nähden mielivaltaisia eivätkä liiallisia. Pakkokeinojen oikeasuhteisuutta tarkistaessaan kansallinen oikeusviranomainen voi pyytää komissiolta joko suoraan tai jäsenvaltion sen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kautta, joka valvoo 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista, yksityiskohtaisia selvityksiä erityisesti niistä perusteista, joita komissiolla on epäilläkseen tämän asetuksen rikkomista, sekä epäillyn rikkomisen vakavuudesta ja asianomaisen yrityksen osallisuudesta. Kansallinen oikeusviranomainen ei kuitenkaan voi saattaa kyseenalaiseksi tarkastuksen tarpeellisuutta eikä vaatia, että sille toimitettaisiin komission asiakirjoissa mainittuja tietoja. Komission päätöksen laillisuutta valvoo ainoastaan unionin tuomioistuin.
32 artikla
Seuraamusten määräämisen vanhentumisajat
1. Tämän asetuksen 30 ja 31 artiklaan perustuvia komission valtuuksia koskee viiden vuoden vanhentumisaika.
2. Vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona rikkominen tapahtui. Jatketun tai uusitun rikkomisen osalta vanhentumisaika alkaa kuitenkin kulua siitä päivästä, jona rikkominen lakkaa.
3. Kaikki komission toteuttamat toimet rikkomista koskevan markkinatutkimuksen tai menettelyn aloittamiseksi keskeyttävät sakkojen ja uhkasakkojen määräämiseen sovellettavan vanhentumisajan. Vanhentumisajan kuluminen keskeytyy päivänä, jona toimi annetaan tiedoksi vähintään yhdelle rikkomiseen osalliselle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle. Toimia, jotka keskeyttävät vanhentumisajan kulumisen, ovat erityisesti
| a) | komission esittämät tietopyynnöt; |
| b) | komission virkahenkilöilleen antamat kirjalliset valtuutukset suorittaa tarkastuksia; |
| c) | komission 20 artiklan mukaisesti tekemä menettelyn aloittaminen. |
4. Vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytyksen jälkeen. Vanhentumisaika päättyy kuitenkin viimeistään sinä päivänä, jona kahden vanhentumisajan pituutta vastaava määräaika on kulunut komission määräämättä sakkoa tai uhkasakkoa. Tätä määräaikaa pidennetään ajalla, joksi vanhentuminen keskeytyy 5 kohdan mukaisesti.
5. Sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen sovellettava vanhentumisaika keskeytyy ajaksi, jonka komission päätöstä koskeva oikeudenkäynti on vireillä unionin tuomioistuimessa.
33 artikla
Seuraamusten täytäntöönpanon vanhentumisajat
1. Komission valtuuksia panna täytäntöön 30 ja 31 artiklan nojalla tehtyjä päätöksiä koskee viiden vuoden vanhentumisaika.
2. Vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona päätös on tullut lainvoimaiseksi.
3. Seuraamusten täytäntöönpanoon sovellettavan vanhentumisajan kulumisen keskeyttää
| a) | sellaisen päätöksen antaminen tiedoksi, jolla on muutettu sakon tai uhkasakon alkuperäistä määrää taikka hylätty sen muuttamista koskeva hakemus; tai |
| b) | komission taikka jäsenvaltion komission pyynnöstä sakon tai uhkasakon täytäntöönpanemiseksi suorittama toimi. |
4. Vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytyksen jälkeen.
5. Seuraamusten täytäntöönpanoon sovellettava vanhentumisaika keskeytyy ajaksi,
| a) | joksi on myönnetty maksuaikaa; tai |
| b) | jona maksun täytäntöönpanoa lykätään unionin tuomioistuimen tai kansallisen tuomioistuimen päätöksellä. |
whereas