keyboard_tab Contratti di vendita di beni conformi 2019/0771 FI

(2) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään, että unioni hyväksyy toimenpiteet, joiden tarkoituksena on toteuttaa sisämarkkinat tai varmistaa niiden toiminta, ja että sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus taataan.

  SEUT 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa SEUT 114 artiklan nojalla sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä.

  Tämän direktiivin tavoitteena on löytää oikea tasapaino kuluttajansuojan korkean tason saavuttamisen ja yritysten kilpailukyvyn edistämisen välillä varmistaen samalla toissijaisuusperiaatteen noudattaminen.

(6) Tavarakauppaan sovellettavat unionin säännöt ovat edelleen hajanaiset, vaikka säännöt toimitusehdoista ja etäsopimuksiin tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin ennen sopimuksentekoa sovellettavista tiedonantovaatimuksista sekä peruuttamisoikeudesta on jo täysin yhdenmukaistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/83/EU (3).

  Muut keskeiset sopimusoikeuden osa-alueet, kuten sopimuksenmukaisuutta koskevat vaatimukset, oikeussuojakeinot siinä tapauksessa, että tavara ei ole sopimuksen mukainen, ja tärkeimmät näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt on tällä hetkellä yhdenmukaistettu vähimmäistasolla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 1999/44/EY (4).

  Jäsenvaltioilla on ollut mahdollisuus antaa unionin normeja tiukempia säännöksiä ja ottaa käyttöön tai pitää voimassa sääntöjä, joilla varmistetaan vielä korkeamman kuluttajansuojan tason saavuttaminen.

  Ne ovat käyttäneet tätä oikeuttaan eri seikkojen suhteen ja vaihtelevassa määrin.

  Tämän seurauksena direktiivin 1999/44/EY kansalliset täytäntöönpanosäännökset eroavat toisistaan huomattavasti tietyissä keskeisissä osissa, kuten oikeussuojakeinojen hierarkian olemassaolon tai sen puuttumisen suhteen.

(9) Vaikka tavaroiden verkkokauppa muodostaa valtaosan rajat ylittävästä kaupasta unionissa, eroavuudet kansallisissa sopimusoikeudellisissa säännöksissä aiheuttavat ongelmia sekä etämyyntikanavia käyttäville että perinteistä kauppaa harjoittaville vähittäiskauppiaille ja estävät näitä laajentamasta toimintaansa yli rajojen.

  Tämän direktiivin olisi katettava kaikki myyntikanavat, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille yrityksille, jotka myyvät tavaroita kuluttajille.

  Vahvistamalla tällä direktiivillä kaikkiin myyntikanaviin sovellettavat yhdenmukaiset säännöt voitaisiin välttää eroavuudet, jotka aiheuttavat kohtuutonta rasitusta niille unionissa toimiville yhä lukuisammille vähittäiskauppiaille, jotka myyvät tavaroita sekä perinteisen että verkkokaupan kautta.

  Unionin kuluttajansuoja- ja markkinointilainsäädäntöä koskeva 29 päivänä toukokuuta 2017 julkaistu komission toimivuustarkastus, joka kattoi myös direktiivin 1999/44/EY, vahvisti, että on edelleen tarpeen säilyttää kaikkia myyntikanavia koskevat yhdenmukaiset kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevat säännöt.

(10) Tämän direktiivin sisältämiä sääntöjä olisi sovellettava tavarakauppaan, digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat mukaan luettuina, vain niiden sopimusoikeuden keskeisten osien suhteen, joiden avulla voidaan poistaa sopimusoikeudesta johtuvat kaupan esteet sisämarkkinoilla.

  Tätä varten olisi yhdenmukaistettava täysin säännöt, jotka koskevat sopimuksenmukaisuutta koskevia vaatimuksia ja kuluttajien saatavilla olevia oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että tavara ei ole sopimuksen mukainen, ja tärkeimmät näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, ja kuluttajansuojan tasoa olisi parannettava direktiiviin 1999/44/EY verrattuna.

  Jos kuluttajasopimusoikeuden tietyt keskeiset seikat on täysin yhdenmukaistettu, yritysten ja erityisesti pk-yritysten olisi helpompi tarjota tuotteitaan muissa jäsenvaltioissa.

  Keskeisten sääntöjen täyden yhdenmukaistamisen ansiosta kuluttajat voisivat nauttia kuluttajansuojan korkeasta tasosta ja hyvinvointihyödyistä.

(11) Tällä direktiivillä täydennetään direktiiviä 2011/83/EU.

  direktiivin 2011/83/EU säännökset koskevat pääasiassa ennen sopimuksentekoa sovellettavia tiedonantovaatimuksia, etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvää peruuttamisoikeutta sekä tavaroiden toimittamista ja vaaranvastuun siirtymistä, kun taas tällä direktiivillä käyttöön otettavat säännöt koskevat tavaroiden sopimuksenmukaisuutta, kuluttajien saatavilla olevia oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että tavara ei ole sopimuksen mukainen, sekä näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

(12) Tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin irtaimiin esineisiin, jotka ovat tässä direktiivissä määriteltyjä tavaroita.

  Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava vapaasti säännellä myyntisopimuksia, jotka koskevat kiinteää omaisuutta, kuten asuinrakennuksia, ja sen tärkeimpiä osatekijöitä, joiden on tarkoitus muodostaa keskeinen osa tällaista kiinteää omaisuutta.

(13) Tämän direktiivin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/770 (6) olisi täydennettävä toisiaan.

  Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt tavarakauppaa koskevien sopimusten tietyistä vaatimuksista, kun taas direktiivissä (EU) 2019/770 vahvistetaan säännöt digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista koskevien sopimusten tietyistä vaatimuksista.

  Jotta voidaan vastata kuluttajien odotuksiin ja varmistaa toimittajille selkeä ja yksinkertainen oikeuskehys, direktiiviä (EU) 2019/770 olisi näin ollen sovellettava digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamiseen myös aineellisella välineellä, kuten DVD- ja CD-levyillä, muistitikuilla ja muistikorteilla toimitettavan digitaalisen sisällön toimittamiseen, sekä aineelliseen välineeseen itseensä, edellyttäen, että aineellinen väline toimii yksinomaan digitaalisen sisällön siirtovälineenä.

  Tätä direktiiviä olisi sitä vastoin sovellettava tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin, mukaan lukien digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat, joiden toimintojen suorittamiseen tarvitaan digitaalista sisältöä tai digitaalinen palvelu.

(14) Tässä direktiivissä määritellyn ilmaisun ”tavarat” olisi katsottava sisältävän myös ”digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat”.

  Sen vuoksi ilmaisulla olisi viitattava myös mahdolliseen digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun, joka on sisällytetty tai liitetty tällaisiin tavaroihin siten, että kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen estäisi tavaran toimintojen suorittamisen.

  Tavaraan sisällytetty tai siihen liitetty digitaalinen sisältö voi olla mitä tahansa digitaalisessa muodossa tuotettua ja toimitettua dataa, esimerkiksi käyttöjärjestelmiä, sovelluksia ja muita ohjelmistoja.

  Digitaalinen sisältö voi olla asennettu etukäteen tavaran myyntisopimuksen tekohetkellä tai, jos sopimuksessa niin määrätään, se voidaan asentaa myöhemmin.

  Tavaraan liitetyt digitaaliset palvelut voivat sisältää palveluja, joiden avulla voi luoda, käsitellä, käyttää tai tallentaa digitaalisessa muodossa olevaa dataa.

  Tällaisia ovat esimerkiksi pilvipalveluympäristössä tarjolla olevat verkkosovelluspalvelut, liikennetietojen jatkuva toimittaminen navigointijärjestelmässä tai yksilöllisesti mukautettujen harjoitussuunnitelmien jatkuva toimittaminen älykelloissa.

(15) Tätä direktiiviä olisi sovellettava sellaisten digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden kauppaa koskeviin sopimuksiin, joissa tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen estäisi tavaran toimintojen suorittamisen ja joissa digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu tarjotaan tavaran mukana kyseistä tavaraa koskevan myyntisopimuksen mukaisesti.

  Sen, muodostaako tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen osan myyjän kanssa tehtyä myyntisopimusta, olisi määräydyttävä kyseisen sopimuksen sisällön perusteella.

  Tähän olisi kuuluttava sellainen tavaraan sisällytetty tai siihen liitetty digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu, jonka toimittamisesta määrätään nimenomaisesti sopimuksella.

  Sen olisi myös sisällettävä myyntisopimukset, joiden voidaan katsoa kattavan tietyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisen, koska ne ovat yleisiä samantyyppisissä tavaroissa ja kuluttaja voi kohtuudella odottaa niitä ottaen huomioon tavaran luonteen sekä mahdollisen julkisen lausuman, jonka myyjä tai muu henkilö liiketoimintaketjun aikaisemmassa vaiheessa, tuottaja mukaan luettuna, on esittänyt tai joka on esitetty heidän puolestaan.

  Jos esimerkiksi älytelevision mainostetaan sisältävän tietyn videosovelluksen, tämän videosovelluksen olisi katsottava olevan osa myyntisopimusta.

  Tätä olisi sovellettava riippumatta siitä, onko digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu asennettu etukäteen itse tavaraan vai onko se ladattava myöhemmin toiselle laitteelle ja on ainoastaan liitetty tavaraan.

  Esimerkiksi älypuhelimeen voi kuulua myyntisopimuksen mukaan standardin mukainen ennalta asennettu sovellus, kuten hälytys- tai kamerasovellus.

  Toinen mahdollinen esimerkki tästä on älykello.

  Kello itsessään katsottaisiin tällaisessa tapauksessa digitaalisia elementtejä sisältäväksi tavaraksi, joka pystyy suorittamaan tavaran toiminnot ainoastaan myyntisopimuksen mukaisesti toimitetulla sovelluksella, joka kuluttajan on kuitenkin ladattava älypuhelimeen; sovellus olisi tällöin tavaraan liitetty digitaalinen elementti.

  Tätä olisi sovellettava myös siinä tapauksessa, että tavaraan sisällytettyä tai siihen liitettyä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei toimita myyjä itse vaan sen toimittaa kolmas osapuoli myyntisopimuksen mukaisesti.

  Jotta vältetään epävarmuus sekä myyjien että kuluttajien kannalta siinä tapauksessa, ettei ole selvää, kuuluuko digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen myyntisopimukseen, olisi sovellettava tämän direktiivin sääntöjä.

  Lisäksi sellaisen kahdenvälisen sopimussuhteen todentamiseen myyjän ja kuluttajan välillä, jossa tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen kuuluu myyntisopimukseen, ei saisi vaikuttaa pelkästään se seikka, että kuluttajan on annettava suostumus lisenssisopimukseen kolmannen osapuolen kanssa voidakseen hyödyntää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua.

(16) Sitä vastoin jos tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen ei estä tavaran toimintojen suorittamista tai jos kuluttaja tekee sopimuksen digitaalisia elementtejä sisältävää tavaraa koskevaan myyntisopimukseen kuulumattoman digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta, tätä sopimusta olisi pidettävä erillisenä tavarakauppaa koskevana sopimuksena, vaikka myyjä toimisi tämän toisen ulkopuolisen elinkeinonharjoittajan kanssa tehtävän sopimuksen välittäjänä, ja se voisi kuulua direktiivin (EU) 2019/770 soveltamisalaan, jos kyseisen direktiivin edellytykset täyttyvät.

  Esimerkiksi jos kuluttaja lataa pelisovelluksen sovelluskaupasta älypuhelimeen, pelisovelluksen toimitusta koskeva sopimus on älypuhelimen myyntisopimuksesta erillinen sopimus.

  Tästä syystä tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan älypuhelinta koskevaan myyntisopimukseen, ja pelisovelluksen toimituksen olisi kuuluttava direktiivin (EU) 2019/770 soveltamisalaan, jos kyseisessä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät.

  Toinen esimerkki olisi tapaus, jossa on nimenomaan sovittu, että kuluttaja ostaa älypuhelimen ilman tiettyä käyttöjärjestelmää, ja kuluttaja tekee myöhemmin sopimuksen käyttöjärjestelmän toimittamisesta kolmannen osapuolen kanssa.

  Tällaisessa tapauksessa erikseen ostetun käyttöjärjestelmän toimittaminen ei olisi osa myyntisopimusta eikä sen vuoksi kuuluisi tämän direktiivin soveltamisalaan, vaan se voisi kuulua direktiivin (EU) 2019/770 soveltamisalaan, jos kyseisessä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät.

(17) Oikeudellisen selkeyden vuoksi tässä direktiivissä olisi säädettävä myyntisopimuksen määritelmästä ja siinä olisi myös määriteltävä selvästi sen soveltamisala.

  Tämän direktiivin soveltamisalan olisi katettava myös sopimukset, jotka koskevat sellaisia tavaroita, jotka valmistetaan tai tuotetaan myöhemmin, esimerkiksi kuluttajan vaatimusten mukaisesti.

  Lisäksi tavaroiden asennus voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, jos asennus on osa myyntisopimusta ja sen suorittaa myyjä tai se suoritetaan myyjän vastuulla.

  Jos sopimus koskee sekä tavarakauppaa että palvelujen tarjoamista, sen määrittäminen, voidaanko koko sopimus luokitella tässä direktiivissä tarkoitetuksi myyntisopimukseksi, olisi jätettävä tehtäväksi kansallisella lainsäädännöllä.

(18) Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntöön siltä osin, kuin kyseessä ovat asiat, joita sillä ei säännellä, etenkään tavaroiden lainmukaisuuteen, vahingonkorvauksiin ja yleiseen sopimusoikeuteen kuuluviin seikkoihin, kuten sopimuksen tekemiseen, pätevyyteen, pätemättömyyteen tai vaikutuksiin.

  Sama koskisi sopimuksen purkamisen seurauksia ja tiettyjä korjaamiseen ja vaihtamiseen liittyviä seikkoja, joista ei säädetä tässä direktiivissä.

  Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti säätää ehdoista ja yksityiskohtaisista säännöistä, joiden mukaisesti kuluttaja voi pidättäytyä kauppahinnan maksamisesta, kun ne säätävät osapuolten oikeuksista pidättäytyä suorittamasta velvollisuuksiaan tai osaa niistä, kunnes toinen osapuoli suorittaa velvollisuutensa.

  Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti säätää kuluttajan oikeudesta korvaukseen vahingoista, joita hänelle on aiheutunut siitä, että myyjä on rikkonut tätä direktiiviä.

  Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa myöskään kansallisiin sääntöihin, jotka eivät koske nimenomaan kuluttajasopimuksia ja joissa määrätään tietyntyyppisiä virheitä koskevista erityisistä oikeussuojakeinoista tapauksissa, joissa virheet eivät olleet ilmenneet myyntisopimusta tehtäessä.

  Tällä tarkoitetaan kansallisia säännöksiä, joissa voidaan vahvistaa erityissääntöjä piileviä virheitä koskevasta myyjän vastuusta.

  Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa myöskään kansalliseen lainsäädäntöön, jossa säädetään kuluttajan muista kuin sopimusperusteisista oikeussuojakeinoista siinä tapauksessa, että tavarassa on virhe, liiketoimintaketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistuneita henkilöitä, esimerkiksi valmistajia, tai muita tällaisten henkilöiden velvollisuuksia täyttäviä henkilöitä vastaan.

(19) Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden mahdollisuuteen vapaasti antaa kuluttajien valita tietty oikeussuojakeino, jos tavaran virhe ilmenee pian toimituksen jälkeen, eli kansallisiin säännöksiin, joissa säädetään kuluttajan oikeudesta olla hyväksymättä virheellistä tavaraa ja pitää sopimusta pätemättömänä tai pyytää tavaran välitöntä vaihtamista tietyn lyhyen ajan kuluessa, joka saisi olla enintään 30 päivää, tavaran toimittamisesta.

(21) Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti ulottaa tämän direktiivin sääntöjen soveltaminen koskemaan sopimuksia, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, tai muuten säännellä tällaisia sopimuksia.

  Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi voitava vapaasti ulottaa tässä direktiivissä kuluttajille annettu suoja koskemaan myös luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät ole tässä direktiivissä tarkoitettuja kuluttajia, kuten valtiosta riippumattomia järjestöjä, uusyrityksiä tai pk-yrityksiä.

(23) Tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin sopimuksiin, joiden nojalla myyjä luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan tavaran omistusoikeuden kuluttajalle.

  Alustojen tarjoajia voidaan pitää tässä direktiivissä tarkoitettuina myyjinä, jos ne toimivat tarkoituksessa, joka kuuluu niiden liiketoimintaan, ja kuluttajan välittömänä sopimuskumppanina tavaroiden myyntiä varten.

  Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti laajentaa tämän direktiivin soveltaminen koskemaan alustojen tarjoajia, joita ei voida pitää myyjinä tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti.

(24) Jotta voidaan ottaa tasapuolisesti huomioon oikeusvarmuuden tarve ja oikeudellisten sääntöjen tarvittava joustavuus, tässä direktiivissä viittausta siihen, mitä henkilöltä voidaan odottaa tai mitä henkilö voi odottaa, olisi pidettävä viittauksena siihen, mitä voidaan kohtuudella odottaa.

  Kohtuullisuutta olisi arvioitava objektiivisesti, ottaen huomioon sopimuksen luonne ja tarkoitus, asiaan liittyvät olosuhteet ja osapuolten kauppatavat ja käytännöt.

(25) Sen selkeyttämiseksi, mitä kuluttaja voi odottaa tavaralta ja mitä myyjän vastuu kattaa siinä tapauksessa, että toimitus ei vastaa odotuksia, on olennaista yhdenmukaistaa täysimääräisesti tavaran sopimuksenmukaisuuden määrittämistä koskevat säännöt.

  Tässä direktiivissä viittauksella sopimuksenmukaisuuteen olisi tarkoitettava sitä, että tavarat ovat myyntisopimuksen mukaisia.

  Jotta voidaan turvata myyntisopimuksen molempien osapuolten oikeutetut edut, sopimuksenmukaisuutta olisi arvioitava sekä subjektiivisten että objektiivisten sopimuksenmukaisuutta koskevien vaatimusten perusteella.

(26) Tavaroiden olisi tästä syystä oltava myyjän ja kuluttajan välisessä myyntisopimuksessa sovittujen vaatimusten mukainen.

  Tällaiset vaatimukset voisivat kattaa muun muassa tavaroiden määrän, laadun, tyypin ja kuvauksen, niiden soveltuvuuden tiettyyn tarkoitukseen ja sovittujen lisätarvikkeiden ja mahdollisten ohjeiden toimittamisen tavaroiden mukana.

  Myyntisopimuksessa oleviin vaatimuksiin olisi sisällyttävä vaatimukset, jotka johtuvat ennen sopimuksen tekemistä annettavista tiedoista, jotka direktiivin 2011/83/EU mukaisesti ovat olennainen osa myyntisopimusta.

(29) Jotta tavara olisi sopimuksenmukainen, sen olisi sopimuksenmukaisuutta koskevien subjektiivisten vaatimusten lisäksi oltava myös tässä direktiivissä säädettyjen sopimuksenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten mukainen.

  Sopimuksenmukaisuutta olisi arvioitava muun muassa suhteessa tarkoitukseen, johon samantyyppistä tavaraa yleensä käytettäisiin, ja siihen, onko tavaran mukana toimitettu lisätarvikkeet ja ohjeet, jotka kuluttaja voi kohtuudella odottaa saavansa, tai vastaako se myyjän kuluttajan saataville asettamaa näytettä tai mallia.

  Tavaran laadun ja ominaisuuksien olisi myös oltava vastaavat kuin samantyyppisillä tavaroilla yleensä ja sellaisia, joita kuluttaja voi kohtuudella odottaa ottaen huomioon tavaran luonne ja mahdolliset myyjän tai liiketoimiketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistuneen muun henkilön esittämät tai näiden puolesta esitetyt julkiset lausumat.

(30) Sopimuksessa sovittujen päivitysten lisäksi myyjän olisi toimitettava myös päivityksiä, turvapäivitykset mukaan luettuina, sen varmistamiseksi, että digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat säilyvät sopimuksenmukaisina.

  Myyjän velvollisuuksien olisi rajoituttava päivityksiin, jotka ovat tarpeen, jotta tällaiset tavarat täyttäisivät edelleen tässä direktiivissä säädetyt sopimuksenmukaisuutta koskevat objektiiviset ja subjektiiviset vaatimukset.

  Elleivät osapuolet ole sopineet sopimuksessa toisin, myyjällä ei pitäisi olla velvollisuutta toimittaa päivitettyjä versioita tavaran digitaalisesta sisällöstä tai digitaalisesta palvelusta tai parantaa tai laajentaa tavaran toimintoja enemmän, kuin mitä sopimuksenmukaisuutta koskevissa vaatimuksissa edellytetään.

  Jos myyjän tai digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun myyntisopimuksen mukaisesti toimittaneen kolmannen osapuolen toimittamasta päivityksestä aiheutuu digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran virhe, myyjän olisi oltava vastuussa tavaran saattamisesta jälleen sopimuksenmukaiseksi.

  Kuluttajan olisi voitava vapaasti päättää, asentaako hän toimitetut päivitykset.

  Jos kuluttaja päättää olla asentamatta päivityksiä, jotka ovat tarpeen, jotta digitaalisia elementtejä sisältävä tavara säilyy sopimuksenmukaisena, hänen ei kuitenkaan pitäisi olettaa tavaran säilyvän sopimuksenmukaisena.

  Myyjän olisi tiedotettava kuluttajalle, että tämän päätös olla asentamatta päivityksiä, jotka ovat tarpeen digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran säilyttämiseksi sopimuksenmukaisena, turvapäivitykset mukaan luettuina, vaikuttaa myyjän vastuuseen näiden digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran ominaisuuksien sopimustenmukaisuudesta, joita kyseisillä päivityksillä on tarkoitus ylläpitää.

  Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa muualla unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin velvoitteisiin tarjota turvapäivityksiä.

(32) On tärkeää varmistaa tavaroiden pidempi käyttöaika, jotta voidaan edistää kestävämpiä kulutusmalleja ja kiertotaloutta.

  Vastaavasti on olennaisen tärkeää lisätä luottamusta sisämarkkinoiden toimintaan pitämällä virheelliset tuotteet poissa unionin markkinoilta siten, että lujitetaan markkinavalvontaa ja tarjotaan talouden toimijoille oikeanlaisia kannustimia.

  Tuotekohtainen unionin lainsäädäntö on näihin tarkoituksiin soveltuvin tapa ottaa käyttöön eri tuotetyyppien ja -ryhmien kestävyyttä koskevia ja muita tuotekohtaisia vaatimuksia soveltamalla tätä varten mukautettuja kriteerejä.

  Sen vuoksi tällä direktiivillä olisi täydennettävä tällaisen tuotekohtaisen unionin lainsäädännön tavoitteita ja siinä olisi otettava kestävyys objektiiviseksi kriteeriksi tavaroiden sopimuksenmukaisuuden arvioinnissa.

  Kestävyydellä olisi tässä direktiivissä tarkoitettava tavaroiden kykyä säilyttää vaadittava toiminta- ja suorituskykynsä normaalissa käytössä.

  Jotta tavara olisi sopimuksenmukainen, sen olisi oltava kestävyydeltään vastaava kuin samantyyppiset tavarat yleensä ja sellainen, mitä kuluttaja voi kohtuudella odottaa ottaen huomioon tavaran luonteen, mukaan lukien mahdollinen tarve tavaroiden kohtuulliseen huoltoon, kuten auton säännölliseen tarkastukseen tai suodattimien vaihtoon, sekä mahdollisen julkisen lausuman, jonka myyjä tai muu henkilö liiketoimintaketjun aikaisemmassa vaiheessa on esittänyt tai joka on esitetty heidän puolestaan.

  Arvioinnissa olisi otettava huomioon myös kaikki muut asiaankuuluvat olosuhteet, kuten tavaran hinta ja se, miten paljon tai miten usein kuluttaja käyttää tavaraa.

  Lisäksi jos sellaisessa ennen sopimuksentekoa annetussa lausumassa, joka muodostaa osan myyntisopimusta, on annettu erityisiä kestävyyttä koskevia tietoja, kuluttajan olisi voitava luottaa näihin tietoihin osana sopimuksenmukaisuutta koskevien vaatimusten subjektiivisia kriteerejä.

(33) Myyjä olisi tämän direktiivin mukaisesti velvoitettava toimittamaan kuluttajalle tavaroita, jotka ovat sopimuksenmukaisia toimitusajankohtana.

  On mahdollista, että myyjät käyttäisivät varaosia täyttääkseen velvoitteensa korjata tavara, jos tavarassa on toimitusajankohtana olemassa oleva virhe.

  Vaikka tällä direktiivillä ei saisi asettaa myyjille velvollisuutta varmistaa varaosien saatavuus tiettynä ajanjaksona sopimuksenmukaisuutta koskevana objektiivisena vaatimuksena, direktiivi ei saisi vaikuttaa muihin kansallisen lainsäädännön säännöksiin, joilla myyjä, tuottaja tai muu henkilö liiketoimintaketjussa velvoitetaan varmistamaan varaosien saatavuus tai ilmoittamaan kuluttajille niiden saatavuudesta.

(35) Sopimuksenmukaisuuden olisi katettava sekä aineelliset että oikeudelliset virheet.

  Kolmannen osapuolen oikeuksien, erityisesti immateriaalioikeuksien, loukkaamisesta johtuvat rajoitukset saattavat estää tai rajoittaa tavaran käyttämistä sopimuksen mukaisesti.

  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kuluttajalla on tällaisissa tapauksissa oikeus tämän direktiivin mukaisiin oikeussuojakeinoihin virheen korjaamiseksi, ellei kansallisessa lainsäädännössä säädetä sopimuksen mitättömyydestä tai pätemättömyydestä tällaisissa tapauksissa loukkaamisen perusteella.

(36) Sääntöjen riittävän joustavuuden varmistamiseksi esimerkiksi käytettyjen tavaroiden myyntiin liittyen molempien osapuolten olisi voitava poiketa tässä direktiivissä säädetyistä sopimuksenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista.

  Tällaisen poikkeamisen olisi oltava mahdollista ainoastaan, jos kuluttajalle on annettu siitä nimenomaisesti tieto ja jos kuluttaja hyväksyy sen muista ilmoituksista tai sopimuksista erillään ja aktiivisesti ja yksiselitteisesti.

(38) Tällä direktiivillä ei olisi säänneltävä sitä, mitä ilmaisulla ”toimitus” tarkoitetaan, vaan sen määrittäminen olisi jätettävä tehtäväksi kansallisessa lainsäädännössä erityisesti sen seikan osalta, mitä myyjän on tehtävä täyttääkseen tavaran toimittamista koskevan velvollisuutensa.

  Lisäksi tämän direktiivin viittaukset toimitusajankohtaan eivät saisi vaikuttaa direktiivissä 2011/83/EU vahvistettuihin vaaranvastuun siirtymistä koskeviin sääntöihin, jotka on vastaavasti saatettu osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

(41) Jotta voitaisiin varmistaa oikeusvarmuus myyjien kannalta ja kuluttajien yleinen luottamus rajat ylittäviin ostoksiin, on tarpeen säätää ajanjaksosta, jonka aikana kuluttajalla on oikeus oikeussuojakeinoihin kaikkien sellaisten virheiden osalta, jotka ovat olemassa sopimuksenmukaisuuden määrittämisajankohtana.

  Koska jäsenvaltioiden suuri enemmistö on säätänyt direktiivin 1999/44/EY täytäntöönpanon yhteydessä kahden vuoden määräajasta, jota markkinatoimijat pitävät käytännössä kohtuullisena, tämä määräaika olisi pidettävä voimassa.

  Tätä määräaikaa olisi sovellettava myös digitaalisia elementtejä sisältäviin tavaroihin.

  Jos sopimuksessa kuitenkin määrätään yli kaksi vuotta kestävästä jatkuvasta toimituksesta, kuluttajalla olisi oltava oikeus oikeussuojaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sellaisen virheen korjaamiseksi, joka tapahtuu tai ilmenee sinä aikana, jona digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on sopimuksen mukaan määrä toimittaa.

  Jotta jäsenvaltiot voisivat joustavasti nostaa kuluttajansuojan tasoa kansallisessa lainsäädännössään, niiden olisi voitava vapaasti säätää myyjän vastuuajoista, jotka ovat pidempiä kuin tässä direktiivissä säädetyt vastuuajat.

(42) Jotta johdonmukaisuus jäsenvaltioiden nykyisten oikeusjärjestelmien kanssa säilyisi, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vapaasti säätää joko siitä, että myyjät ovat vastuussa tietyn ajanjakson kuluessa ilmenevästä virheestä, mahdollisesti yhdistettynä vanhentumisaikaan, tai siitä, että kuluttajan oikeussuojakeinoja koskee vain vanhentumisaika.

  Ensimmäisessä tapauksessa jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että myyjän vastuuaikaa ei kierretä kuluttajan oikeussuojakeinoja koskevan vanhentumisajan avulla.

  Vaikka tässä direktiivissä ei tästä syystä pitäisi yhtenäistää kansallisten vanhentumisaikojen alkamisajankohtia, olisi tässä direktiivissä varmistettava, että vanhentumisajat eivät rajoita kuluttajan oikeutta käyttää oikeussuojakeinoja sellaisten virheiden korjaamiseksi, jotka ilmenevät sinä ajanjaksona, jona myyjä on vastuussa virheistä.

  Jälkimmäisessä tapauksessa jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön ainoastaan kuluttajan oikeussuojakeinoja koskeva vanhentumisaika ilman, että otetaan käyttöön määräaikaa, jonka kuluessa virheen on ilmettävä myyjän vastuun syntymiseksi.

  Kuluttajien yhtäläisen suojan varmistamiseksi myös tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jos sovelletaan ainoastaan vanhentumisaikaa, kuluttajien olisi silti voitava käyttää oikeussuojakeinoja sellaisten virheiden korjaamiseksi, jotka ilmenevät vähintään tässä direktiivissä säädetyn vastuuajan aikana.

(44) Tässä direktiivissä ei olisi säänneltävä sitä, millä edellytyksillä tämän direktiivin mukainen vastuuaika taikka vanhentumisaika voidaan keskeyttää tai se katkeaa.

  Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava säätää vastuu- tai vanhentumisajan keskeyttämisestä tai katkeamisesta esimerkiksi tavaran korjaamisen tai vaihtamisen vuoksi tai myyjän ja kuluttajan sovintoratkaisuun tähtäävien neuvottelujen vuoksi.

(47) Jotta voitaisiin parantaa oikeusvarmuutta ja poistaa yksi suurimmista sisämarkkinoiden esteistä, tällä direktiivillä olisi yhdenmukaistettava täysimääräisesti kuluttajien käytettävissä olevat oikeussuojakeinot, jos tavara ei ole sopimuksen mukainen, ja edellytykset tällaisten oikeussuojakeinojen käytölle.

  Jos tavarassa on virhe, kuluttajilla olisi erityisesti oltava oikeus siihen, että se saatetaan sopimuksenmukaiseksi, tai saada kauppahinnasta oikeasuhteinen alennus tai purkaa sopimus.

(55) Kuluttajien suojaamiseksi viivästysten pitenemisen riskiltä kaikki korjaamiset tai vaihtamiset olisi saatettava onnistuneesti loppuun kohtuullisessa ajassa.

  Korjaamiseen tai vaihtamiseen tarvittavan kohtuullisen ajan olisi katsottava olevan lyhin mahdollinen korjaamiseen tai vaihtamiseen tarvittava aika.

  Tämä aika olisi määritettävä objektiivisesti ottaen huomioon tavaran luonne ja monimutkaisuus, virheen luonne ja vakavuus sekä korjaamisen tai vaihtamisen toteuttamiseksi tarvittavat toimet.

  Jäsenvaltioiden olisi tämän direktiivin täytäntöönpanossa voitava tulkita kohtuullisen ajan käsitettä korjaamisen tai vaihtamisen toteuttamiseksi säätämällä kiinteistä määräajoista, joita voitaisiin yleensä pitää kohtuullisina korjaamiselle tai vaihtamiselle, erityisesti tiettyjen tuoteryhmien osalta.

(56) Tällä direktiivillä ei olisi vahvistettava säännöksiä, jotka koskevat sitä, missä velallisen velvollisuudet on täytettävä.

  Tästä syystä tässä direktiivissä ei olisi myöskään täsmennettävä sitä, missä toimituspaikka on, eikä määrätä, missä korjaaminen tai vaihtaminen olisi toteutettava; tällaiset kysymykset olisi jätettävä kansallisessa lainsäädännössä ratkaistaviksi.

(59) Jos kuluttaja purkaa sopimuksen virheen vuoksi, tässä direktiivissä olisi säädettävä ainoastaan purkamisoikeuden tärkeimpiä vaikutuksia ja yksityiskohtaisia sääntöjä koskevista säännöistä, erityisesti osapuolten velvollisuudesta palauttaa se, minkä se on saanut toiselta osapuolelta.

  Tämä tarkoittaa, että myyjällä olisi oltava velvollisuus palauttaa kuluttajalta saatu kauppahinta ja kuluttajan olisi palautettava tavara.

(60) Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden mahdollisuuteen vapaasti säätää purkamisen muista kuin tässä direktiivissä säädetyistä seurauksista, kuten tavaran arvon alenemisen tai sen tuhoutumisen tai menettämisen seurauksista.

  Jäsenvaltioiden olisi myös voitava säätää kauppahinnan palauttamista kuluttajalle koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, esimerkiksi palautustapoja tai palauttamisesta aiheutuvia mahdollisia kuluja ja maksuja koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.

  Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi voitava vapaasti säätää tietyistä kauppahinnan palauttamista tai tavaroiden palauttamista koskevista määräajoista.

(61) Myyjän vahingonkorvausvelvollisuutta koskeva periaate on myyntisopimusten olennainen osa.

  Sen vuoksi kuluttajilla olisi oltava oikeus vaatia vahingonkorvausta haitasta, joka aiheutuu siitä, että myyjä on rikkonut tätä direktiiviä, mukaan lukien tavaran virheestä aiheutuneet vahingot.

  Tällaisella korvauksella olisi asetettava kuluttaja mahdollisimman lähelle asemaa, jossa kuluttaja olisi ollut, jos tavara olisi ollut sopimuksen mukainen.

  Koska tällainen oikeus vaatia vahingonkorvausta on jo taattu kaikissa jäsenvaltioissa, tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kyseisten sääntöjen rikkomisesta aiheutuvan haitan korvaamista kuluttajille koskevien kansallisten sääntöjen soveltamiseen.

  Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti säätää kuluttajan oikeudesta korvaukseen tilanteissa, joissa korjaamisesta tai vaihtamisesta on aiheutunut kuluttajalle merkittävää haittaa tai se on viivästynyt.

(62) Avoimuuden varmistamiseksi olisi säädettävä tietyistä kaupallisia takuita koskevista avoimuusvaatimuksista sekä direktiivissä 2011/83/EU vahvistetuista ennen sopimuksentekoa sovellettavista tiedonantovaatimuksista, jotka koskevat kaupallisten takuiden olemassaoloa ja niihin liittyviä ehtoja.

  Oikeusvarmuuden parantamiseksi ja kuluttajien harhaanjohtamisen välttämiseksi tässä direktiivissä olisi lisäksi säädettävä, että jos asiaan liittyvässä mainonnassa mainitut kaupalliset takuuehdot ovat kuluttajan kannalta suotuisammat kuin takuutodistuksessa olevat ehdot, sovelletaan ensisijaisesti suotuisampia ehtoja.

  Tässä direktiivissä olisi myös säädettävä takuutodistuksen sisältöä koskevista säännöistä ja siitä, miten se on asetettava kuluttajan saataville.

  Takuutodistuksen olisi esimerkiksi sisällettävä kaupallisen takuun ehdot, ja siinä olisi ilmoitettava, että kaupallinen takuu ei vaikuta lakisääteiseen vaatimustenmukaisuustakuuseen, ja tehtävä selväksi, että kaupallisen takuun ehtoihin perustuva sitoumus täydentää sopimuksenmukaisuutta koskevia lakisääteisiä velvoitteita.

  Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti antaa sääntöjä muista kaupallisia takuita koskevista seikoista, joita ei säännellä tällä direktiivillä, esimerkiksi mahdollisuudesta ottaa kaupalliseen takuuseen mukaan muita velallisia kuin takuun antaja, edellyttäen että nämä säännöt eivät estä kuluttajia saamasta suojelua, joka heille myönnetään tämän direktiivin täysin yhdenmukaistetuilla kaupallisia takuita koskevilla säännöksillä.

  Vaikka jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti edellyttää, että kaupalliset takuut olisi myönnettävä maksutta, niiden olisi varmistettava, että kaikki myyjän tai tuottajan sitoumukset, jotka kuuluvat tässä direktiivissä vahvistetun kaupallisen takuun määritelmän piiriin, ovat tämän direktiivin yhdenmukaistettujen sääntöjen mukaisia.

(63) Koska myyjä on vastuussa kuluttajalle tavaran virheestä, joka johtuu myyjän tai kolmannen osapuolen toteuttamasta toimesta tai laiminlyönnistä, myyjällä olisi oltava oikeus vaatia hyvitystä liiketoimintaketjun aikaisemmassa vaiheessa vastuussa olevalta henkilöltä.

  Tällaiseen hyvitykseen olisi kuuluttava oikeussuojakeinot sellaisen virheen korjaamiseksi, joka johtuu sellaisen päivityksen, myös turvapäivityksen, laiminlyönnistä, joka olisi ollut tarpeen digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran säilyttämiseksi sopimuksenmukaisena.

  Tämä direktiivi ei kuitenkaan saisi vaikuttaa sopimusvapauden periaatteeseen myyjän ja liiketoimintaketjun muiden osapuolten välillä.

  Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava tuon oikeuden käyttöä koskevat yksityiskohdat ja erityisesti se, keneltä tällaista hyvitystä olisi vaadittava ja millä tavoin sekä onko hyvitys pakollinen.

  Kysymystä siitä, voiko myös kuluttaja esittää vaatimuksen suoraan liiketoimintaketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistuneelle henkilölle, ei olisi säänneltävä tällä direktiivillä, paitsi jos tuottaja tarjoaa kuluttajalle kaupallisen takuun tavaroille.

(65) Mikään tässä direktiivissä ei saisi vaikuttaa kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen soveltamiseen, jotka on annettu erityisesti asetuksella (EY) N:o 593/2008 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1215/2012 (7).

(66) direktiivi 1999/44/EY olisi kumottava.

  Kumoamispäivän olisi oltava se päivä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.

  Jotta voidaan varmistaa, että niitä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joita jäsenvaltiot tarvitsevat tämän direktiivin noudattamista varten, sovelletaan yhdenmukaisesti sopimuksiin, jotka tehdään siitä päivästä lukien, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, tätä direktiiviä ei olisi sovellettava sopimuksiin, jotka on tehty ennen kyseistä päivää.

(67) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2394 (8) liitettä olisi muutettava sisällyttämällä siihen viittaus tähän direktiiviin, jotta voidaan vahvistaa tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvää rajat ylittävää yhteistyötä.

(68) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY (9) liitettä I olisi muutettava sisällyttämällä siihen viittaus tähän direktiiviin, jotta voidaan varmistaa tässä direktiivissä vahvistettujen kuluttajien kollektiivisten etujen suojelu.

(69) Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (10) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde.

  Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(70) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli sisämarkkinoiden toiminnan edistämistä puuttumalla johdonmukaisella tavalla sopimusoikeudesta johtuviin rajat ylittävän tavarakaupan esteisiin unionissa, koska yksittäiset jäsenvaltiot eivät yksinään pysty puuttumaan vallitsevaan lainsäädännön hajanaisuuteen varmistamalla, että niiden oma lainsäädäntö on yhdenmukainen muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön kanssa, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla poistamalla pääasialliset sopimusoikeuteen liittyvät esteet täysimääräisen yhdenmukaistamisen avulla.

  Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

  Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(71) Komission on aiheellista tarkastella tämän direktiivin soveltamista viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta, erityisesti sen säännöksiä, jotka koskevat oikeussuojakeinoja ja todistustaakkaa – myös käytettyjen tavaroiden sekä julkisissa huutokaupoissa myytävien tavaroiden osalta – sekä tuottajan kaupallista kestävyystakuuta.

  Komission olisi myös arvioitava, varmistetaanko tätä direktiiviä ja direktiiviä (EU) 2019/770 soveltamalla yhtenäinen ja johdonmukainen oikeudellinen kehys digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen ja digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden toimittamiselle.

(72) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja -vapauksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, muun muassa sen 16, 38 ja 47 artiklassa, vahvistettuja periaatteita,