(3) Tekniikan nopea kehitys muuttaa koko ajan sitä, miten teoksia ja muuta suojattua aineistoa luodaan, tuotetaan, levitetään ja hyödynnetään.
Uusia liiketoimintamalleja ja uusia toimijoita syntyy jatkuvasti.
Asiaa koskevan lainsäädännön on oltava tulevaisuuden kannalta kestävää, jotta tekniikan kehitystä ei rajoiteta.
Unionin tekijänoikeudellisessa kehyksessä vahvistetut tavoitteet ja periaatteet ovat yhä päteviä.
Oikeudellista epävarmuutta esiintyy kuitenkin vielä sekä oikeudenhaltijoiden että käyttäjien kannalta, kun kyseessä ovat tietyt teosten ja muun suojatun aineiston digitaaliympäristössä tapahtuvat käyttötarkoitukset, rajatylittävä käyttö mukaan lukien.
Kuten komission 9 päivänä joulukuuta 2015 antamassa tiedonannossa ”Tavoitteena nykyaikainen, eurooppalaisempi tekijänoikeusjärjestelmä” todetaan, joillakin aloilla unionin olemassa olevaa tekijänoikeusjärjestelmää on tarpeen mukauttaa ja täydentää siten, että säilytetään tekijänoikeuden ja lähioikeuksien korkeatasoinen suoja.
Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tiettyjen tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevien poikkeusten ja rajoitusten mukauttamista digitaalisiin ja rajatylittäviin ympäristöihin, sekä toimenpiteet, joilla helpotetaan tiettyjä lisensointikäytäntöjä erityisesti muttei ainoastaan kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten ja muun suojatun aineiston levittämisessä ja audiovisuaalisten teosten saatavuudessa verkossa tilausvideoalustoilla, jotta voidaan varmistaa laajempi pääsy sisältöihin.
Se sisältää myös sääntöjä, joilla helpotetaan tekijänoikeuksista vapaan (public domain) sisällön käyttöä.
Jotta saavutettaisiin tekijänoikeuden kannalta toimivat ja oikeudenmukaiset markkinat, olisi myös oltava sääntöjä, jotka koskevat oikeuksia julkaisuihin, käyttäjien verkkoon lataamaa sisältöä tallentavien ja siihen pääsyn antavien verkkopalvelujen tarjoajien toteuttamaa teosten tai muun suojatun aineiston käyttöä, tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden sopimusten läpinäkyvyyttä, tekijöille ja esittäville taiteilijoille maksettavaa korvausta sekä mekanismia tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden yksinoikeudella siirtämien oikeuksien peruuttamiseksi.
- = -
(5) Tutkimuksen, innovoinnin, koulutuksen ja kulttuuriperinnön säilyttämisen alalla digitaalitekniikka mahdollistaa uudentyyppiset käyttötarkoitukset, jotka eivät selkeästi kuulu poikkeuksia ja rajoituksia koskevien unionin olemassa olevien sääntöjen soveltamisalaan.
Lisäksi direktiiveissä 96/9/EY, 2001/29/EY ja 2009/24/EY näiden alojen osalta säädetyt poikkeukset ja rajoitukset ovat luonteeltaan valinnaisia, mikä voi vaikuttaa kielteisesti sisämarkkinoiden toimintaan.
Tämä koskee erityisesti rajatylittävää käyttöä, jonka merkitys on kasvamassa digitaaliympäristössä.
Unionin oikeudessa voimassa olevia poikkeuksia ja rajoituksia, joilla on merkitystä tieteellisen tutkimuksen, innovoinnin, opetuksen ja kulttuuriperinnön säilyttämisen kannalta, olisikin arvioitava uudelleen näiden uusien käyttötarkoitusten valossa.
Olisi otettava käyttöön pakollisia poikkeuksia tai rajoituksia käytölle tekstin- ja tiedonlouhintatekniikoihin, opetuksen havainnollistamiseen digitaaliympäristössä sekä kulttuuriperinnön säilyttämiseen.
Unionin oikeuden olemassa olevia poikkeuksia ja rajoituksia olisi edelleen sovellettava, myös tekstin- ja tiedonlouhintaan, koulutukseen ja säilyttämistoimintoihin, kunhan ne eivät rajoita niiden tässä direktiivissä säädettyjen pakollisten poikkeusten tai rajoitusten soveltamisalaa, jotka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään.
Direktiivit 96/9/EY ja 2001/29/EY olisi näin ollen muutettava.
- = -
(16) Kun otetaan huomioon pääsyä oikeudenhaltijoiden teoksiin tai muuhun suojattuun aineistoon koskevien pyyntöjen ja oikeudenhaltijoiden teosten tai muun suojatun aineiston latausten mahdollisesti suuri lukumäärä, oikeudenhaltijoiden olisi voitava soveltaa toimenpiteitä, kun on olemassa riski siitä, että niiden järjestelmien tai tietokantojen turvallisuus ja eheys voisivat vaarantua.
Tällaisilla toimenpiteillä, mukaan lukien IP-osoitteen varmennus tai käyttäjän tunnistautuminen, voitaisiin esimerkiksi varmistaa, että ainoastaan henkilöillä, joilla on laillinen pääsy oikeudenhaltijoiden tietoihin, on pääsy niihin.
Näiden toimenpiteiden olisi oltava oikeassa suhteessa asiaan liittyviin riskeihin, ne eivät saisi ylittää sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi eli järjestelmän turvallisuuden ja eheyden varmistamiseksi, eikä niillä saisi heikentää poikkeuksen tehokasta soveltamista.
- = -
(23) Eräissä jäsenvaltioissa on teosten ja muun suojatun aineiston koulutuskäytön helpottamiseksi käytössä erilaisia järjestelyjä, jotka perustuvat direktiivissä 2001/29/EY säädetyn poikkeuksen tai rajoituksen täytäntöönpanoon tai muita käyttötarkoituksia kattaviin lisensointisopimuksiin.
Tällaiset järjestelyt on yleensä kehitetty oppilaitosten ja koulutuksen eri tasojen tarpeet huomioon ottaen.
Vaikka onkin olennaisen tärkeää yhdenmukaistaa uuden pakollisen poikkeuksen tai rajoituksen soveltamisala digitaalisessa käytössä ja rajatylittävässä opetustoiminnassa, täytäntöönpanoa koskevat järjestelyt voivat poiketa jäsenvaltiosta toiseen, siltä osin kuin ne eivät haittaa poikkeuksen tai rajoituksen tehokasta soveltamista taikka rajatylittävää käyttöä.
Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi voitava edelleen vapaasti edellyttää, että teosten tai muun suojatun aineiston käytössä kunnioitetaan tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden moraalisia oikeuksia.
Näin jäsenvaltioiden pitäisi voida hyödyntää kansallisella tasolla tehtyjä olemassa olevia järjestelyjä.
Jäsenvaltiot voisivat erityisesti päättää, että poikkeuksen tai rajoituksen täysimittainen tai osittainen soveltaminen olisi riippuvainen sellaisten soveltuvien lisenssien saatavuudesta, jotka kattavat vähintään samat käyttötarkoitukset kuin poikkeuksen tai rajoituksen nojalla sallitaan.
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun lisenssit kattavat vain osan poikkeuksen tai rajoituksen nojalla sallituista käyttötarkoituksista, kaikki muut käyttötarkoitukset jäävät edelleen poikkeuksen tai rajoituksen piiriin.
- = -
(26) Se, että jäsenvaltioissa on olemassa erilaisia lähestymistapoja kulttuuriperintölaitosten säilyttämistä varten suorittamaan kappaleen valmistamiseen, haittaa rajatylittävää yhteistyötä, säilyttämiskeinojen jakamista ja tällaisten laitosten toimesta tapahtuvaa rajatylittävien säilyttämisverkostojen perustamista sisämarkkinoilla ja johtaa resurssien tehottomaan käyttöön.
Tällä voi olla kielteinen vaikutus kulttuuriperinnön säilyttämiseen.
- = -
(32) Tämän direktiivin säännökset, jotka koskevat kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten tai muun suojatun aineiston kollektiivista lisensointia, eivät välttämättä ole ratkaisu kaikissa tapauksissa, joissa kulttuuriperintölaitoksilla on vaikeuksia saada oikeudenhaltijoilta kaikki tarvittavat luvat kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten tai muun suojatun aineiston käyttöön.
Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun tietyntyyppisille teoksille tai muulle suojatulle aineistolle ei ole olemassa oikeuksien kollektiivisen hallinnoinnin käytäntöä tai kun asiaankuuluva yhteishallinnointiorganisaatio ei ole riittävän edustava kyseessä olevien oikeudenhaltijoiden ja oikeuksien luokassa.
Näissä erityistapauksissa kulttuuriperintölaitosten olisi voitava saattaa niiden kokoelmiin pysyvästi kuuluvat kaupallisesta jakelusta poistuneet teokset tai muu suojattu aineisto saataviin verkossa kaikissa jäsenvaltioissa tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan yhdenmukaistetun poikkeuksen tai rajoituksen nojalla.
On tärkeää, että tällaisen poikkeuksen tai rajoituksen mukainen käyttö tapahtuu vain silloin, kun tietyt, varsinkin lisensointiratkaisujen saatavuutta koskevat edellytykset täyttyvät.
Sitä, että lisenssin ehdoista ei ole päästy sopimukseen, ei saisi tulkita siten, että lisensointipohjaisia ratkaisuja ei olisi saatavilla.
- = -
(46) Kun otetaan huomioon, että digitaaliaikana on koko ajan tärkeämpää kyetä tarjoamaan joustavia lisensointijärjestelmiä ja että tällaisia järjestelmiä käytetään yhä enemmän, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää lisensointimekanismeista, joiden ansiosta yhteishallinnointiorganisaatiot voivat tehdä lisensointisopimuksia vapaaehtoisesti riippumatta siitä, ovatko kaikki oikeudenhaltijat antaneet asianomaiselle organisaatiolle tähän valtuutuksen.
Jäsenvaltioiden olisi kyettävä pitämään voimassa ja ottamaan käyttöön tällaisia mekanismeja kansallisten perinteidensä, käytäntöjensä tai olosuhteidensa mukaisesti, jollei tässä direktiivissä säädetyistä suojakeinoista muuta johdu, unionin oikeutta ja unionin kansainvälisiä velvoitteita noudattaen.
Tällaisilla mekanismeilla olisi oltava vaikutus ainoastaan asianomaisen jäsenvaltioiden alueella, jollei unionin oikeudessa toisin säädetä.
Jäsenvaltioiden olisi voitava joustavasti valita se mekanismin tyyppi, jonka mukaan teoksia tai muuta suojattua aineistoa koskevia lisenssejä voidaan laajentaa kattamaan niiden oikeudenhaltijoiden oikeudet, jotka eivät ole antaneet valtuutusta sopimuksen tekevälle organisaatiolle, edellyttäen, että tällainen mekanismi noudattaa unionin oikeutta, mukaan lukien direktiivissä 2014/26/EU säädetyt kollektiivista oikeuksien hallinnointia koskevat säännöt.
Tällaisilla mekanismilla olisi erityisesti myös varmistettava, että direktiivin 2014/26/EU 7 artiklaa sovelletaan niihin oikeudenhaltijoihin, jotka eivät ole sopimuksen tekevän organisaation jäseniä.
Tällaisiin mekanismeihin voisivat sisältyä laajennettu kollektiivinen lisensointi, lailliset valtuutukset ja edustusta koskevat olettamat.
Kollektiivista lisensointia koskevat tämän direktiivin säännökset eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden olemassa oleviin mahdollisuuksiin soveltaa pakollista oikeuksien kollektiivista hallinnointia tai muita vaikutukseltaan laajennettuja kollektiivisen lisensoinnin mekanismeja, kuten neuvoston direktiivin 93/83/ETY (12) 3 artiklaan sisältyvää mekanismia.
- = -
(52) Jotta voitaisiin helpottaa audiovisuaalisia teoksia koskevien oikeuksien lisensointia tilausvideopalveluissa, jäsenvaltiot olisi velvoitettava tarjoamaan neuvottelumekanismi, jossa sopimukseen pyrkivät osapuolet voivat saada apua puolueettomalta elimeltä taikka yhdeltä tai useammalta sovittelijalta.
Jäsenvaltioiden olisi voitava tätä varten joko luoda uusi elin tai käyttää olemassa olevaa, tällä direktiivillä vahvistetut edellytykset täyttävää elintä.
Jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä yksi tai useampi toimivaltainen elin tai sovittelija.
Tällaisen elimen tai tällaisten sovittelijoiden olisi tavattava osapuolet ja autettava neuvotteluissa tarjoamalla ammattimaista, puolueetonta ja ulkopuolista neuvontaa.
Kun neuvotteluihin osallistuu osapuolia eri jäsenvaltioista ja kun nämä osapuolet päättävät käyttää neuvotottelumekanismia, osapuolten olisi sovittava etukäteen toimivaltaisesta jäsenvaltiosta.
Tällainen elin voisi tai tällaiset sovittelijat voisivat tavata osapuolet helpottaakseen neuvottelujen aloittamista tai neuvottelujen kuluessa helpottaakseen sopimuksen tekemistä.
Tähän neuvottelumekanismiin ja myöhempään sopimusten tekemiseen osallistumisen olisi oltava vapaaehtoista, eikä se saisi vaikuttaa osapuolten sopimusvapauteen.
Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti päättää neuvottelumekanismin täsmällisestä toiminnasta, mukaan lukien neuvotteluissa annettavan avun ajoitus ja kesto sekä kustannusten kantaminen.
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hallinnollinen ja taloudellinen rasite pysyy oikeasuhteisena, jotta voitaisiin taata neuvottelumekanismin tehokkuus. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava vuoropuheluun edustavien organisaatioiden välillä ilman, että sen tarvitsee olla jäsenvaltioille velvoite.
- = -
(60) Kustantajat, mukaan lukien lehtijulkaisujen, kirjojen tai tiedejulkaisujen sekä musiikkijulkaisujen kustantajat, toimivat usein sopimuksilla tai oikeussäännöksillä toteutetun tekijöiden oikeuksien siirron perusteella.
Tässä yhteydessä kustantajat tekevät investoinnin hyödyntääkseen julkaisuihinsa sisältyviä teoksia ja voivat joissakin tapauksissa jäädä osattomiksi tuloista, kun tällaisia teoksia käytetään poikkeusten tai rajoitusten nojalla, kuten yksityistä kopiointia ja reprografista kopiointia koskevien poikkeusten tai rajoitusten nojalla, mukaan lukien vastaavat jäsenvaltioissa olemassa olevat reprografista kopiointia koskevat kansalliset järjestelmät, tai kun niitä käytetään yleisölle lainausta koskevissa järjestelmissä.
Useissa jäsenvaltioissa hyvitys näiden poikkeusten tai rajoitusten nojalla tapahtuvasta käytöstä jaetaan tekijöiden ja kustantajien kesken.
Jotta voitaisiin ottaa tämä tilanne huomioon ja parantaa oikeusvarmuutta kaikkien asianosaisten kannalta, tällä direktiivillä sallitaan niiden jäsenvaltioiden, joilla on olemassa olevia järjestelmiä hyvityksen jakamiseksi tekijöiden ja kustantajien kesken, pitää ne voimassa.
Tämä on erityisen tärkeää niille jäsenvaltioille, joilla on ollut tällaisia hyvityksen jakomekanismeja ennen 12 päivää marraskuuta 2015, vaikkakaan muissa jäsenvaltioissa hyvitystä ei jaeta ja se maksetaan yksinomaan tekijöille kansallisen kulttuuripolitiikan mukaisesti.
Tätä direktiiviä olisi sovellettava syrjimättömästi kaikkiin jäsenvaltioihin, mutta siinä olisi kunnioitettava alan perinteitä eikä se saisi velvoittaa jäsenvaltioita, joilla ei tällä hetkellä ole tällaisia hyvityksen jakojärjestelmiä, ottamaan niitä käyttöön.
Se ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden olemassa oleviin tai tuleviin järjestelyihin, jotka koskevat korvauksen saamista yleisölle lainauksesta.
- = -
(67) Direktiivin 2014/26/EU 16 artiklan 2 kohdassa säädettyä vastaavalla tavalla tässä direktiivissä vahvistetaan uusia verkkopalveluja koskevia sääntöjä.
Kyseisillä tässä direktiivissä vahvistetuilla säännöillä on tarkoitus ottaa huomioon erityistapaus, jossa käyttäjien latauksia palveluun työstävät startup-yritykset kehittävät uusia liiketoimintamalleja.
Liikevaihdoltaan ja yleisöltään pieniin uusiin palveluntarjoajiin sovellettavan mukautetun erityisjärjestelmän olisi hyödytettävä aidosti uusia yrityksiä, ja sitä olisi sen vuoksi lakattava soveltamasta kolmen vuoden kuluttua siitä, kun niiden palvelut tulevat ensimmäisen kerran saataviin verkossa unionissa.
Kyseistä järjestelmää ei saisi käyttää väärin järjestelyillä, joilla pyritään jatkamaan siitä saatavaa hyötyä kolmea ensimmäistä vuotta pidemmälle.
Sitä ei erityisesti pitäisi soveltaa palveluihin, jotka on luotu äskettäin, tai palveluihin, jotka tarjotaan uudella nimellä mutta joissa harjoitetaan sellaisen jo olemassa olevan verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajan toimintaa, joka ei voisi hyötyä tai ei enää hyödy tästä järjestelmästä.
- = -
(73) Tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden korvauksen olisi oltava asianmukainen ja oikeasuhteinen lisensoitujen tai siirrettyjen oikeuksien tosiasialliseen tai mahdolliseen taloudelliseen arvoon nähden, kun otetaan huomioon tekijän tai esittävän taiteilijan panostus koko teoksessa tai muussa suojatussa aineistossa ja kaikki muut tapauksen olosuhteet, kuten markkinakäytännöt tai teoksen tosiasiallinen hyödyntäminen.
Myös kertamaksu voi olla oikeasuhteinen korvaus, mutta tämä ei saisi olla pääsääntö.
Jäsenvaltioilla olisi kunkin alan erityispiirteet huomioon ottaen oltava mahdollisuus määritellä kertamaksun soveltamista koskevia erityistapauksia.
Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti panna täytäntöön asianmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen periaate erilaisilla olemassa olevilla tai äskettäin käyttöön otetuilla mekanismeilla, joihin voivat sisältyä kollektiivinen sopiminen ja muut mekanismit, edellyttäen, että tällaiset mekanismit ovat sovellettavan unionin oikeuden mukaisia.
- = -
(77) Jäsenvaltioiden olisi tässä direktiivissä säädettyä avoimuusvelvoitetta täytäntöön pannessaan otettava huomioon eri sisältötoimialojen erityispiirteet, kuten musiikkialan, audiovisuaalisen alan ja kustannusalan erityispiirteet, ja kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät olisi otettava mukaan päätettäessä tällaisista alakohtaisista velvoitteista.
Tarvittaessa olisi otettava huomioon myös tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden panostuksen merkittävyys koko teokseen tai esitykseen.
Kollektiivista sopimista olisi harkittava vaihtoehtona, jotta asiaankuuluvat sidosryhmät pääsevät sopimukseen avoimuudesta.
Tällaisilla sopimuksilla olisi varmistettava tekijöille ja esittäville taiteilijoille saman tai korkeamman tasoinen avoimuus tässä direktiivissä säädettyihin vähimmäisvaatimuksiin verrattuna.
olemassa olevien raportointikäytäntöjen mukauttamiseksi avoimuusvelvoitteeseen olisi säädettävä siirtymäajasta.
Avoimuusvelvoitetta ei pitäisi olla tarpeen soveltaa suhteessa sopimuksiin, jotka on tehty oikeudenhaltijoiden ja yhteishallinnointiorganisaatioiden, riippumattomien hallinnointiyhteisöjen tai muiden direktiivin 2014/26/EU täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten sääntöjen soveltamisalaan kuuluvien yhteisöjen välillä, sillä kyseisiin organisaatioihin tai yhteisöihin sovelletaan jo direktiivin 2014/26/EU 18 artiklan mukaisia avoimuusvelvoitteita.
Direktiivin 2014/26/EU 18 artiklaa sovelletaan organisaatioihin, jotka hallinnoivat tekijänoikeutta tai lähioikeuksia useamman kuin yhden oikeudenhaltijan puolesta näiden oikeudenhaltijoiden yhteisen edun mukaisesti.
Erikseen neuvoteltujen sopimusten, jotka on tehty oikeudenhaltijoiden ja niiden oman etunsa mukaisesti toimivien sopimuskumppanien välillä, olisi kuitenkin kuuluttava tässä direktiivissä säädetyn avoimuusvelvoitteen soveltamisalaan.
- = -
(79) Tekijät ja esittävät taiteilijat ovat usein haluttomia vaatimaan oikeuksiaan sopimuskumppaneiltaan tuomioistuimessa.
Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi säädettävä vaihtoehtoisesta riitojenratkaisumenettelystä, jolla käsitellään avoimuusvelvoitteisiin ja sopimuksen kohtuullistamismekanismiin liittyviä tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden tai heidän puolestaan toimivien edustajien vaatimuksia.
Jäsenvaltioiden olisi tätä varten voitava joko perustaa uusi elin tai mekanismi taikka käyttää olemassa olevaa, tällä direktiivillä vahvistetut edellytykset täyttävää elintä riippumatta siitä, ovatko kyseiset elimet tai mekanismit toimialavetoisia tai julkisia, myös silloin, kun ne ovat osa kansallista tuomioistuinjärjestelmää.
Jäsenvaltioiden olisi voitava joustavasti päättää, miten riitojenratkaisumenettelyn kustannukset olisi kohdennettava.
Tällainen vaihtoehtoinen riitojenratkaisumenettely ei saisi vaikuttaa osapuolten oikeuteen vaatia ja puolustaa oikeuksiaan tuomioistuinteitse.
- = -