Diritto d'autore 2019/0790 FI

’tutkimusorganisaatiolla’ yliopistoa, sen kirjastot mukaan lukien, tutkimuslaitosta tai muuta yhteisöä, jonka ensisijaisena tavoitteena on tehdä tieteellistä tutkimusta tai harjoittaa koulutustoimintaa, johon liittyy myös tieteellisen tutkimuksen tekeminen,

a)	voittoa tavoittelematta tai investoimalla uudelleen kaikki voitot tieteelliseen tutkimukseensa; tai

b)	toteuttamalla jäsenvaltion tunnustamaa yleisen edun mukaista tehtävää,

siten, että tällaisessa organisaatiossa ratkaisevaa vaikutusvaltaa käyttävällä yrityksellä ei voi olla etuuskohtelun mukaista pääsyä tällaisen tieteellisen tutkimuksen tuottamiin tuloksiin;

2)	’tekstin- ja tiedonlouhinnalla’ automaattista analyysitekniikkaa, jonka tarkoituksena on analysoida digitaalisessa muodossa olevaa tekstiä ja dataa tietojen, esimerkiksi muttei yksinomaan mallien, suuntausten tai korrelaatioiden, tuottamiseksi;

3)	’kulttuuriperintölaitoksella’ yleisölle avointa kirjastoa tai museota, arkistoa tai elokuva- tai äänitearkistoa;

’lehtijulkaisulla’ kokoelmaa, joka koostuu pääasiassa luonteeltaan journalistisista kirjallisista teoksista, mutta johon voi sisältyä myös muita teoksia tai muuta suojattua aineistoa ja

a)	joka muodostaa erillisen numeron kausittain ilmestyvässä tai säännöllisesti päivitettävässä yhden otsikon alaisessa julkaisussa, kuten sanomalehdessä tai yleis- tai erikoisaikakauslehdessä;

b)	jonka tarkoituksena on antaa suurelle yleisölle uutisiin tai muihin aiheisiin liittyvää tietoa; ja

c)	joka julkaistaan missä tahansa viestimessä palveluntarjoajan aloitteesta, toimituksellisella vastuulla ja valvonnassa.

Tieteellisiin tai akateemisiin tarkoituksiin julkaistavat kausijulkaisut, kuten tiedejulkaisut, eivät ole tässä direktiivissä tarkoitettuja lehtijulkaisuja;

5)	’tietoyhteiskunnan palvelulla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua palvelua;

’verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajalla’ sellaisen tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajaa, jonka päätarkoituksena tai yhtenä päätarkoituksena on säilyttää suuri määrä käyttäjiensä palveluun lataamia tekijänoikeudella suojattuja teoksia tai muuta suojattua aineistoa, jotka palvelu organisoi ja joita se promotoi voitontavoittelua varten, ja antaa yleisölle pääsy niihin.

Voittoa tavoittelemattomien verkkoensyklopedioiden, voittoa tavoittelemattomien koulutusalan tai tieteellisten tietovarastojen sekä avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehitys- ja jakoalustojen kaltaisten palvelujen tarjoajat, direktiivissä (EU) 2018/1972 määriteltyjen sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat, verkossa toimivat markkinapaikat sekä yritystenväliset pilvipalvelut ja pilvipalvelut, joihin käyttäjät voivat ladata sisältöä omaan käyttöönsä, eivät ole tässä direktiivissä tarkoitettuja ’verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajia’.

II OSASTO

TOIMENPITEET POIKKEUSTEN JA RAJOITUSTEN MUKAUTTAMISEKSI DIGITAALISEEN JA RAJATYLITTÄVÄÄN YMPÄRISTÖÖN

8 artikla

Kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten ja muun suojatun aineiston käyttö kulttuuriperintölaitoksissa

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yhteishallinnointiorganisaatio voi oikeudenhaltijoiden antamien valtuutustensa mukaisesti tehdä ei-yksinomaisen lisenssisopimuksen ei-kaupallisiin tarkoituksiin kulttuuriperintölaitoksen kanssa laitoksen kokoelmiin pysyvästi kuuluvia kaupallisesta jakelusta poistuneita teoksia tai muuta suojattua aineistoa koskevasta kappaleen valmistamisesta, levityksestä, yleisölle välittämisestä tai yleisön saataviin saattamisesta riippumatta siitä, ovatko kaikki lisenssin kattamat oikeudenhaltijat antaneet yhteishallinnointiorganisaatiolle valtuutuksen, edellyttäen, että

a)	yhteishallinnointiorganisaatio on valtuutustensa perusteella oikeudenhaltijoiden suhteen riittävän edustava kyseessä olevan teosten tai muun suojatun aineiston tyypin ja lisenssin kohteena olevien oikeuksien suhteen; ja

b)	kaikille oikeudenhaltijoille taataan tasapuolinen kohtelu lisenssin ehtojen osalta.

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä poikkeuksesta tai rajoituksesta direktiivin 96/9/EY 5 artiklan a, b, d ja e alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa, direktiivin 2001/29/EY 2 ja 3 artiklassa, direktiivin 2009/24/EY 4 artiklan 1 kohdassa sekä tämän direktiivin 15 artiklan 1 kohdassa säädettyihin oikeuksiin, jotta kulttuuriperintölaitokset voivat ei-kaupallisiin tarkoituksiin saattaa saataviin kokoelmiinsa pysyvästi kuuluvia kaupallisesta jakelusta poistuneita teoksia tai muuta suojattua aineistoa, edellyttäen, että

a)	mainitaan tekijän tai muun tunnistettavissa olevan oikeudenhaltijan nimi, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi; ja

b)	tällaiset teokset tai muu suojattu aineisto asetetaan saataville ei-kaupallisilla verkkosivustoilla.

3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 2 kohdassa säädettyä poikkeusta tai rajoitusta sovelletaan ainoastaan niihin teosten tai muun suojatun aineiston tyyppeihin, joita varten ei ole olemassa yhteishallinnointiorganisaatiota, joka täyttää 1 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset.

4. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kaikki oikeudenhaltijat voivat milloin tahansa helposti ja vaikuttavasti sulkea teoksensa tai muun suojatun aineistonsa 1 kohdassa säädetyn lisensointimekanismin ulkopuolelle taikka 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen tai rajoituksen soveltamisen ulkopuolelle, joko yleisesti tai erityistapauksissa, myös lisenssisopimuksen tekemisen tai kyseisen käytön alkamisen jälkeen.

5. Teos tai muu suojattu aineisto katsotaan kaupallisesta jakelusta poistuneeksi, kun voidaan vilpittömässä mielessä olettaa, että koko teos tai muu suojattu aineisto ei ole yleisön saatavissa tavanomaisten kaupan kanavien välityksellä sen jälkeen, kun on toteutettu kohtuullisia toimia sen määrittämiseksi, onko se yleisön saatavissa.

Jäsenvaltiot voivat säätää erityisvaatimuksista, kuten aikarajasta, sen määrittämiseksi, voidaanko teokset ja muu suojattu aineisto lisensoida 1 kohdan mukaisesti tai voidaanko niitä käyttää 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen tai rajoituksen nojalla. Tällaisissa vaatimuksissa ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen ja kohtuullista, eikä niillä saa sulkea pois mahdollisuutta määrittää teosten tai muun suojatun aineiston joukko kaupallisesta jakelusta poistuneeksi, kun on kohtuullista olettaa, että kaikki teokset tai muu suojattu aineisto ovat poistuneet kaupallisesta jakelusta.

6. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 1 kohdassa tarkoitetut lisenssit haetaan yhteishallinnointiorganisaatiolta, joka on edustava siinä jäsenvaltiossa, johon kulttuuriperintölaitos on sijoittautunut.

7. Tätä artiklaa ei sovelleta kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten tai muun suojatun aineiston joukkoihin, jos 5 kohdassa tarkoitettujen kohtuullisten toimien perusteella on näyttöä siitä, että tällaiset joukot koostuvat valtaosin seuraavista:

a)	teokset tai muu suojattu aineisto, jotka on julkaistu ensimmäisen kerran jossakin kolmannessa maassa tai, jos niitä ei ole julkaistu, yleisradioitu ensimmäisen kerran jossakin kolmannessa maassa, lukuun ottamatta elokuvateoksia tai audiovisuaalisia teoksia;

b)	elokuvateokset tai audiovisuaaliset teokset, joiden tuottajalla on päätoimipaikka tai vakituinen asuinpaikka jossakin kolmannessa maassa; tai

c)	kolmansien maiden kansalaisten teokset tai muu suojattu aineisto, kun jäsenvaltiota tai kolmatta maata ei ole pystytty määrittämään a ja b alakohdan mukaisesti kohtuullisten toimien jälkeen.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen tätä artiklaa sovelletaan, jos yhteishallinnointiorganisaatio on 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla riittävän edustava asianomaisen kolmannen maan oikeudenhaltijoiden suhteen.

16 artikla

Sopivaa hyvitystä koskevat vaatimukset

Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun tekijä on siirtänyt tai lisensoinut oikeuden kustantajalle, tällainen siirto tai lisenssi muodostaa riittävän oikeusperustan siihen, että kustantajalla on oikeus osuuteen hyvityksestä, joka koskee teoksen käyttöä siirrettyä tai lisensoitua oikeutta koskevan poikkeuksen tai rajoituksen nojalla.

Ensimmäinen kohta ei rajoita jäsenvaltioiden olemassa olevia ja tulevia järjestelyjä, jotka koskevat oikeuksia lainata yleisölle.

2 LUKU

Tietty suojatun sisällön käyttö verkkopalveluissa

17 artikla

Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien toteuttama suojatun sisällön käyttö

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että verkkosisällönjakopalvelujen tarjoaja suorittaa tässä direktiivissä tarkoitetun yleisölle välittämisen tai yleisön saataviin saattamisen, kun se antaa yleisölle pääsyn käyttäjiensä palveluun lataamiin tekijänoikeudella suojattuihin teoksiin tai muuhun suojattuun aineistoon.

Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajan on sen vuoksi saatava lupa direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilta oikeudenhaltijoilta, esimerkiksi tekemällä lisensointisopimus, jotta se voi välittää teokset tai muun suojatun aineiston yleisölle tai saattaa ne yleisön saataviin.

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kun verkkosisällönjakopalvelujen tarjoaja saa luvan, esimerkiksi lisensointisopimuksen tekemisen perusteella, kyseinen lupa kattaa myös palvelujen käyttäjien suorittamia direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan soveltamisalaan kuuluvia tekoja silloin, kun he eivät toimi kaupallisin perustein tai kun heidän toimintansa ei tuota merkittäviä tuloja.

3. Kun verkkosisällönjakopalvelujen tarjoaja suorittaa yleisölle välittämisen tai yleisön saataviin saattamisen tässä artiklassa säädetyin edellytyksin, direktiivin 2000/31/EY 14 artiklan 1 kohdassa säädettyä vastuun rajoitusta ei sovelleta tämän artiklan soveltamisalaan kuuluviin tilanteisiin.

Tämän kohdan ensimmäinen alakohta ei vaikuta direktiivin 2000/31/EY 14 artiklan 1 kohdan mahdolliseen soveltamiseen kyseisiin palveluntarjoajiin tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolella jäävissä tarkoituksissa.

4. Jos lupaa ei myönnetä, verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat ovat vastuussa tekijänoikeudella suojattujen teosten ja muun suojatun aineiston luvattomasta yleisölle välittämisestä, mukaan lukien tekijänoikeudella suojattujen teosten ja muun suojatun aineiston saattaminen yleisön saataville, paitsi jos palveluntarjoajat osoittavat, että ne ovat

a)	toteuttaneet toimia parhaansa mukaan saadakseen luvan ja

toteuttaneet toimia parhaansa mukaan huolellista ammatinharjoittamista koskevien toimialan korkeatasoisten vaatimusten mukaisesti varmistaakseen, että tietyt teokset ja muu suojattu aineisto, joista oikeudenhaltijat ovat antaneet palveluntarjoajille merkitykselliset ja tarvittavat tiedot, eivät ole saatavissa; ja joka tapauksessa

toimineet oikeudenhaltijoilta riittävän perustellun ilmoituksen saatuaan viipymättä ilmoituksen kohteena olevien teosten tai muun suojatun aineiston saannin estämiseksi tai niiden poistamiseksi verkkosivustoiltaan sekä toteuttaneet parhaansa mukaan b alakohdan mukaisesti toimia estääkseen niiden tulevat lataukset palveluun.

5. Määritettäessä, onko palveluntarjoaja noudattanut 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, ja suhteellisuusperiaatteen valossa on otettava huomioon muun muassa seuraavat seikat:

a)	palvelun tyyppi, yleisö ja koko sekä palvelun käyttäjien palveluun lataamien teosten tai muun suojatun aineiston tyyppi; ja

b)	soveltuvien ja vaikuttavien keinojen saatavuus ja niiden kustannukset palveluntarjoajille.

6. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kun on kyse uusista verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajista, joiden palvelut ovat olleet yleisön saatavissa unionissa alle kolmen vuoden ajan ja joiden vuosiliikevaihto on alle 10 miljoonaa euroa komission suosituksen 2003/361/EY (20) mukaisesti laskettuna, niihin 4 kohdassa vahvistetun vastuujärjestelmän mukaisesti sovellettavat edellytykset rajoitetaan koskemaan sitä, että niiden on noudatettava 4 kohdan a alakohtaa ja toimittava riittävän perustellun ilmoituksen saatuaan viipymättä ilmoituksen kohteena olevien teosten tai muun suojatun aineiston saannin estämiseksi tai niiden poistamiseksi verkkosivustoiltaan.

Kun tällaisten palveluntarjoajien keskimääräinen kuukausittainen yksittäisten kävijöiden lukumäärä viimeksi kuluneen kalenterivuoden perusteella laskettuna ylittää viisi miljoonaa, niiden on myös osoitettava toteuttaneensa parhaansa mukaan toimia estääkseen niiden ilmoituksen kohteena olevien teosten ja muun suojatun aineiston myöhemmät lataukset palveluun, joista oikeudenhaltijat ovat antaneet merkitykselliset ja tarvittavat tiedot.

7. Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden välinen yhteistyö ei saa johtaa siihen, että estetään käyttäjien palveluun lataamien sellaisten teosten tai muun suojatun aineiston saatavuus, jotka eivät loukkaa tekijänoikeutta ja lähioikeuksia, myös silloin, kun tällaiset teokset tai muu suojattu aineisto kuuluvat poikkeuksen tai rajoituksen soveltamisalaan.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttäjät voivat kussakin jäsenvaltioissa käyttää kaikkia seuraavia voimassa olevia poikkeuksia tai rajoituksia ladatessaan sisällönjakopalveluihin käyttäjälähtöistä sisältöä ja saattaessaan sitä saataviin näissä palveluissa:

a)	lainaukset, arvostelu, selostus;

b)	käyttö karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa.

8. Tämän artiklan soveltaminen ei saa johtaa yleiseen seurantavelvoitteeseen.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat antavat oikeudenhaltijoille näiden pyynnöstä riittävät tiedot 4 kohdassa tarkoitettua yhteistyötä koskevien käytäntöjensä toiminnasta ja, kun lisensointisopimuksia tehdään palveluntarjoajien ja oikeudenhaltijoiden välillä, tiedot sopimusten kattaman sisällön käytöstä.

9. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat ottavat käyttöön vaikuttavan ja nopean valitus- ja oikeussuojamekanismin, joka on niiden palvelujen käyttäjien saatavilla silloin, kun on kyse riidoista, jotka koskevat heidän palveluun lataamiensa teosten tai muun suojatun aineiston saannin estämistä tai niiden poistamista.

Kun oikeudenhaltijat pyytävät tiettyjen teostensa tai muun suojatun aineistonsa saannin estämistä tai niiden poistamista, niiden on perusteltava pyyntönsä asianmukaisesti. Ensimmäisessä alakohdassa säädetyn mekanismin mukaisesti tehdyt valitukset on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä, ja palveluun ladatun sisällön saannin estämistä tai sen poistamista koskevien päätösten on oltava ihmisen tekemän arvioinnin kohteena. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että riitojen ratkaisemiseksi on saatavilla tuomioistuinten ulkopuolisia oikeussuojamekanismeja. Tällaisten mekanismien avulla riidat on voitava ratkaista puolueettomasti, eivätkä ne saa poistaa käyttäjältä kansallisen lainsäädännön tarjoamaa oikeudellista suojaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta käyttäjien oikeuksia käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja. Erityisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttäjät voivat kääntyä tuomioistuimen tai muun asiaankuuluvan oikeusviranomaisen puoleen vaatiakseen oikeutta käyttää tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevaa poikkeusta tai rajoitusta.

Tämä direktiivi ei saa millään tavoin vaikuttaa oikeutettuun käyttöön, kuten unionin oikeudessa säädettyjen poikkeusten tai rajoitusten nojalla tapahtuvaan käyttöön, eikä se saa johtaa yksittäisten käyttäjien tunnistamiseen eikä henkilötietojen käsittelyyn paitsi, jos se tapahtuu direktiivin 2002/58/EY ja asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti.

Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien on ehdoissaan ilmoitettava käyttäjille, että nämä voivat käyttää teoksia ja muuta suojattua aineistoa unionin oikeudessa säädettyjen, tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevien poikkeusten tai rajoitusten nojalla.

10. Komissio järjestää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa 6 päivästä kesäkuuta 2019 sidosryhmien vuoropuhelua, jotta voidaan keskustella parhaista käytännöistä verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden välistä yhteistyötä varten. Komissio antaa verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajia, oikeudenhaltijoita, käyttäjien järjestöjä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen ja sidosryhmien vuoropuhelun tulokset huomioon ottaen ohjeistusta tämän artiklan soveltamisesta erityisesti 4 kohdassa tarkoitetun yhteistyön osalta. Parhaista käytännöistä keskusteltaessa on erityisesti otettava huomioon muun muassa tarve tasapainottaa perusoikeudet sekä poikkeusten ja rajoitusten käyttö. Käyttäjien järjestöjen on tällaista sidosryhmien vuoropuhelua varten saatava verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajilta riittävät tiedot näiden käytäntöjen toiminnasta 4 kohdan osalta.

3 LUKU

Sopiva korvaus hyödyntämistä koskevissa tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden sopimuksissa

whereas

(8) Uusi tekniikka mahdollistaa digitaalisessa muodossa olevan tiedon, kuten tekstin, äänten, kuvien tai datan, automaattisen laskennallisen analyysin, joka tunnetaan yleisesti tekstin- ja tiedonlouhintana.
Tekstin- ja tiedonlouhinta mahdollistaa suurien tietomäärien käsittelemisen uuden tietämyksen hankkimiseksi ja uusien suuntausten havaitsemiseksi.
Tekstin- ja tiedonlouhintatekniikka on läsnä kaikkialla digitaalitaloudessa, mutta yleisesti tunnustetaan, että tekstin- ja tiedonlouhinta voi hyödyttää erityisesti tutkimusyhteisöä ja tukea näin innovointia.
Tällaisesta tekniikasta on hyötyä yliopistoille ja muille tutkimusorganisaatioille sekä kulttuuriperintölaitoksille, sillä ne voisivat myös harjoittaa tutkimusta pääasiallisen toimintansa yhteydessä.
Tällaisilla organisaatioilla ja laitoksilla unionissa on kuitenkin oikeudellista epävarmuutta siitä, missä laajuudessa ne voivat suorittaa sisältöä koskevaa tekstin- ja tiedonlouhintaa.
Eräissä tapauksissa tekstin- ja tiedonlouhintaan voi sisältyä tekijänoikeudella, sui generis -tietokantaoikeudella tai sekä tekijänoikeudella että sui generis -tietokantaoikeudella suojattuja tekoja, erityisesti kappaleen valmistaminen teoksista tai muusta suojatusta aineistosta, sisällön tietokannasta kopiointi tai sekä tällainen kappaleen valmistaminen että sisällön tietokannasta kopiointi, joka tapahtuu esimerkiksi silloin, kun data normalisoidaan tekstin- ja tiedonlouhintaprosessissa.
Jos poikkeusta tai rajoitusta ei sovelleta, tällaisten tekojen suorittaminen edellyttää oikeudenhaltijoiden lupaa.

- = -

(11) Tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevaan oikeudelliseen epävarmuuteen olisi puututtava säätämällä yliopistoja ja muita tutkimusorganisaatioita sekä kulttuuriperintölaitoksia varten pakollisesta poikkeuksesta, joka koskee yksinoikeutta kappaleen valmistamiseen ja oikeutta estää tietokannasta kopiointi.
Unionin nykyisessä tutkimuspolitiikassa yliopistoja ja tutkimuslaitoksia kannustetaan yhteistyöhön yksityisen sektorin kanssa, joten sen mukaisesti tutkimusorganisaatioiden olisi myös oltava oikeutettuja tällaiseen poikkeukseen silloin, kun niiden tutkimustoimintaa harjoitetaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden puitteissa.
Tutkimusorganisaatioiden ja kulttuuriperintölaitosten olisi edelleenkin oltava oikeutettuja poikkeukseen, mutta niiden olisi niin ikään voitava käyttää yksityisiä kumppaneitaan tekstin- ja tiedonlouhinnan suorittamisessa, myös niiden teknisiä välineitä käyttämällä.

- = -

(18) Sen lisäksi, että tekstin- ja tiedonlouhintatekniikoilla on merkitystä tieteellisen tutkimuksen yhteydessä, niin yksityiset kuin julkiset yhteisöt käyttävät niitä laajalti analysoidakseen suuria tietomääriä eri elämänaloilla ja moniin tarkoituksiin, kuten viranomaispalveluja, monimutkaisia liiketoimintapäätöksiä ja uusien sovellusten tai tekniikoiden kehittämistä varten.
Oikeudenhaltijoiden olisi edelleen voitava lisensoida tässä direktiivissä säädetyn pakollisen poikkeuksen, joka koskee tekstin- ja tiedonlouhintaa tieteellisiin tutkimustarkoituksiin, sekä direktiivissä 2001/29/EY säädettyjen voimassa olevien poikkeusten ja rajoitusten soveltamisalan ulkopuolelle jäävien teostensa tai muun suojatun aineistonsa käyttö.
Samalla olisi otettava huomioon, että tekstin- ja tiedonlouhintatekniikoiden käyttäjille saattaa aiheutua oikeudellista epävarmuutta siitä, voidaanko kappaleen valmistaminen ja kopiointi tekstin- ja tiedonlouhintaa varten suorittaa teoksista tai muusta suojatusta aineistosta, joihin on laillinen pääsy, erityisesti silloin, kun teknistä prosessia varten suoritettu kappaleen valmistaminen tai kopiointi ei täytä kaikkia direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn, tilapäistä kappaleen valmistamista koskevan voimassa olevan poikkeuksen edellytyksiä.
Jotta voitaisiin lisätä oikeusvarmuutta tällaisissa tapauksissa ja kannustaa innovointiin myös yksityisellä sektorilla, tällä direktiivillä olisi säädettävä tietyin edellytyksin poikkeuksesta tai rajoituksesta, joka koskee kappaleen valmistamista ja kopiointia teoksista tai muusta suojatusta aineistosta tekstin- ja tiedonlouhintaa varten, ja sallittava valmistettujen kopioiden säilyttäminen, niin kauan kuin se on tarpeen tekstin- ja tiedonlouhintaa varten.

- = -

(21) Tässä direktiivissä säädetty poikkeus tai rajoitus yksinomaan opetuksen havainnollistamista varten olisi ymmärrettävä siten, että se kattaa teosten tai muun suojatun aineiston digitaalisen käytön opetuksen, myös oppimistoiminnan, tukemiseen, rikastuttamiseen tai täydentämiseen.
Kyseisen poikkeuksen tai rajoituksen nojalla sallittu ohjelmistojen levitys olisi rajoitettava ohjelmistojen digitaaliseen siirtoon.
Useimmissa tapauksissa havainnollistamisen käsite viittaisi sen vuoksi vain teosten osien tai otteiden käyttöön, joka ei saisi korvata ensisijaisesti koulutusmarkkinoille tarkoitetun materiaalin ostamista.
Jäsenvaltioiden olisi poikkeusta tai rajoitusta täytäntöön pannessaan edelleen voitava erityyppisten teosten tai muun suojatun aineiston osalta tasapainotetulla tavalla vapaasti täsmentää, kuinka suuri osuus teoksesta tai muusta suojatusta aineistosta voidaan käyttää yksinomaan opetuksen havainnollistamiseen.
Poikkeuksen tai rajoituksen nojalla sallittujen käyttötarkoitusten olisi ymmärrettävä kattavan vammaisten henkilöiden erityiset saavutettavuustarpeet opetuksen havainnollistamisen yhteydessä.

- = -

(25) Kulttuuriperintölaitokset osallistuvat kokoelmiensa säilyttämiseen tuleville sukupolville.
Kulttuuriperintölaitoksen kokoelmaan kuuluvan teoksen tai muun suojatun aineiston säilyttäminen voi edellyttää kappaleen valmistamista ja näin ollen asianomaisten oikeudenhaltijoiden lupaa.
Digitaalitekniikka tarjoaa uusia keinoja näihin kokoelmiin sisältyvän perinnön säilyttämiseksi mutta luo myös uusia haasteita.
Näiden uusien haasteiden takia on tarpeen mukauttaa nykyistä lainsäädäntökehystä säätämällä pakollisesta poikkeuksesta, joka koskee oikeutta kappaleen valmistamiseen, jotta tällainen säilyttäminen on mahdollista kyseisissä laitoksissa.

- = -

(30) Kulttuuriperintölaitosten olisi hyödyttävä selkeästä kehyksestä, joka koskee tässä direktiivissä kaupallisesta jakelusta poistuneiksi katsottavien teosten tai muun suojatun aineiston digitointia ja levittämistä, myös yli rajojen.
Kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten ja muun suojatun aineiston kokoelmien erityispiirteiden sekä laajamittaisissa digitointihankkeissa mukana olevien teosten ja muun suojatun aineiston määrän vuoksi ennakkoluvan saaminen yksittäisiltä oikeudenhaltijoilta voi kuitenkin olla erittäin vaikeaa.
Tämä voi johtua esimerkiksi teosten tai muun suojatun aineiston iästä, niiden vähäisestä kaupallisesta arvosta tai siitä, että niitä ei koskaan tarkoitettu kaupalliseen käyttöön tai että niitä ei ole koskaan hyödynnetty kaupallisesti.
Sen vuoksi on tarpeen säätää toimenpiteistä, joilla helpotetaan kulttuuriperintölaitosten kokoelmiin pysyvästi kuuluvien kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten tai muun suojatun aineiston tiettyjä käyttötarkoituksia.

- = -

(39) Kansainvälisen kohteliaisuuden vuoksi lisensointimekanismia sekä tässä direktiivissä säädettyä poikkeusta tai rajoitusta kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten tai muun suojatun aineiston digitoinnissa ja levittämisessä ei pitäisi soveltaa kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten tai muun suojatun aineiston joukkoihin silloin, kun saatavilla on näyttöä, jonka perusteella voidaan olettaa, että ne koostuvat valtaosin kolmansien maiden teoksista tai muusta suojatusta aineistosta, paitsi jos kyseessä oleva yhteishallinnointiorganisaatio on riittävän edustava tuossa kolmannessa maassa, esimerkiksi edustussopimuksen perusteella.
Tämä arviointi voisi perustua näyttöön, joka on saatavilla, kun on toteutettu kohtuulliset toimet sen määrittämiseksi, ovatko teokset tai muu suojattu aineisto poistuneet kaupallisesta jakelusta, ilman, että lisänäyttöä on tarpeen etsiä.
Teoskohtaista arviointia kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten tai muun suojatun aineiston alkuperästä olisi edellytettävä vain siltä osin, kuin sitä edellytetään myös kohtuullisissa toimissa sen määrittämiseksi, ovatko ne kaupallisesti saatavissa.

- = -

(45) Eräiden käyttötarkoitusten vuoksi ja siksi, että teosten tai muun suojatun aineiston määrä on yleensä suuri, transaktiokustannukset, jotka aiheutuvat oikeuksien selvityksestä erikseen jokaisen asianomaisen oikeudenhaltijan kanssa, ovat kohtuuttoman korkeat.
Tämän seurauksena on epätodennäköistä, että ilman vaikuttavia kollektiivisen lisensoinnin mekanismeja kaikki tällaisten teosten tai muun suojatun aineiston käytön mahdollistamiseksi kyseisillä aloilla vaadittavat transaktiot toteutuvat.
Yhteishallinnointiorganisaatioiden toteuttaman laajennetun kollektiivisen lisensoinnin ja vastaavien mekanismien ansiosta voi olla mahdollista tehdä sopimuksia näillä aloilla, kun oikeudenhaltijoiden valtuutukseen perustuva kollektiivinen lisensointi ei tarjoa tyhjentävää ratkaisua, jolla katettaisiin kaikki käytettävät teokset tai muu suojattu aineisto. Tällaiset mekanismit täydentävät oikeudenhaltijoiden yksittäiseen valtuutukseen perustuvaa oikeuksien kollektiivista hallinnointia tarjoamalla käyttäjille tietyissä tapauksissa täyden oikeusvarmuuden.
Samalla ne antavat oikeudenhaltijoille tilaisuuden hyötyä teostensa oikeutetusta käytöstä.

- = -

(66) Kun otetaan huomioon, että verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat antavat pääsyn sisältöön, joka ei ole niiden vaan niiden käyttäjien palveluun lataamaa, on aiheellista säätää erityisestä vastuumekanismista sovellettaessa tätä direktiiviä tapauksissa, joissa lupaa ei ole annettu.
Tämä ei saisi rajoittaa kansallisen lain mukaisia oikeussuojakeinoja tapauksissa, jotka eivät koske vastuuta tekijänoikeusloukkauksista, eikä kansallisten tuomioistuinten tai hallintoviranomaisten mahdollisuutta määrätä kieltoja unionin oikeuden mukaisesti.
Erityisesti niihin uusiin verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajiin sovellettava erityisjärjestelmä, joiden vuosiliikevaihto on alle 10 miljoonaa euroa ja joiden keskimääräinen kuukausittainen yksittäisten kävijöiden lukumäärä unionissa ei ylitä viittä miljoonaa, ei saisi vaikuttaa unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisten oikeussuojakeinojen saatavuuteen.
Jos lupaa ei ole annettu palveluntarjoajille, niiden olisi toteutettava toimia parhaansa mukaan huolellista ammatinharjoittamista koskevien toimialan korkeatasoisten vaatimusten mukaisesti luvattomien teosten ja muun suojatun aineiston, siten kuin kyseessä olevat oikeudenhaltijat ovat ne tunnistaneet, saatavuuden välttämiseksi palveluissaan.
Oikeudenhaltijoiden olisi tätä varten annettava palveluntarjoajille merkityksellisiä ja tarvittavia tietoja ottaen huomioon muiden seikkojen ohella oikeudenhaltijoiden koko sekä niiden teosten ja muun suojatun aineiston tyyppi.
Toimet, joita verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat toteuttavat yhteistyössä oikeudenhaltijoiden kanssa, eivät saisi johtaa siihen, että estetään tekijänoikeutta loukkaamattoman sisällön saatavuus, mukaan lukien lisensointisopimuksen kattamien taikka tekijänoikeutta tai lähioikeuksia koskevan poikkeuksen tai rajoituksen piiriin kuuluvien teosten tai muun suojatun aineiston käyttö.
Tällaisten palveluntarjoajien toimet eivät siten saisi vaikuttaa käyttäjiin, jotka käyttävät verkkosisällönjakopalveluja voidakseen laillisesti ladata niihin sisältöä ja saada pääsyn tällaisissa palveluissa oleviin tietoihin.

- = -

(67) Direktiivin 2014/26/EU 16 artiklan 2 kohdassa säädettyä vastaavalla tavalla tässä direktiivissä vahvistetaan uusia verkkopalveluja koskevia sääntöjä.
Kyseisillä tässä direktiivissä vahvistetuilla säännöillä on tarkoitus ottaa huomioon erityistapaus, jossa käyttäjien latauksia palveluun työstävät startup-yritykset kehittävät uusia liiketoimintamalleja.
Liikevaihdoltaan ja yleisöltään pieniin uusiin palveluntarjoajiin sovellettavan mukautetun erityisjärjestelmän olisi hyödytettävä aidosti uusia yrityksiä, ja sitä olisi sen vuoksi lakattava soveltamasta kolmen vuoden kuluttua siitä, kun niiden palvelut tulevat ensimmäisen kerran saataviin verkossa unionissa.
Kyseistä järjestelmää ei saisi käyttää väärin järjestelyillä, joilla pyritään jatkamaan siitä saatavaa hyötyä kolmea ensimmäistä vuotta pidemmälle.
Sitä ei erityisesti pitäisi soveltaa palveluihin, jotka on luotu äskettäin, tai palveluihin, jotka tarjotaan uudella nimellä mutta joissa harjoitetaan sellaisen jo olemassa olevan verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajan toimintaa, joka ei voisi hyötyä tai ei enää hyödy tästä järjestelmästä.

- = -

(75) Koska tekijät ja esittävät taiteilijat ovat lisenssin myöntäessään tai oikeutensa siirtäessään yleensä heikommassa sopimusasemassa, he tarvitsevat tietoa arvioidakseen oikeuksiensa jatkuneen taloudellisen arvon lisenssistä tai siirrosta saamaansa korvaukseen verrattuna, mutta usein he huomaavat avoimuudessa olevan puutteita.
Tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden korvaukseen sovellettavan järjestelmän avoimuuden ja tasapainon kannalta onkin tärkeää, että heidän sopimuskumppaninsa tai oikeudenomistajansa jakavat riittäviä ja täsmällisiä tietoja.
Tietojen olisi oltava ajantasaisia, jotta on mahdollista saada viimeaikaista tietoa, niiden olisi oltava teoksen tai esityksen hyödyntämisen kannalta merkityksellisiä, ja niiden olisi oltava tyhjentäviä niin, että ne kattavat kaikki tapauksen kannalta merkitykselliset tulonlähteet, mukaan lukien soveltuvin osin tuotemyyntitulot.
Niin kauan kuin hyödyntäminen jatkuu, tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden sopimuskumppanien olisi annettava heille saatavilla olevaa tietoa kaikista hyödyntämistavoista ja kaikista kyseeseen tulevista tuloista maailmanlaajuisesti niin säännöllisesti, kuin on kyseessä olevan alan kannalta tarkoituksenmukaista, mutta vähintään vuosittain.
Tiedot olisi annettava tavalla, joka on tekijälle tai esittävälle taiteilijalle ymmärrettävä, ja niiden perusteella olisi voitava tosiasiallisesti arvioida kyseisten oikeuksien taloudellinen arvo. Avoimuusvelvoitetta olisi silti sovellettava vain silloin, kun on kyse tekijänoikeuden kannalta merkityksellisistä oikeuksista.
Sellaisten henkilötietojen, kuten yhteystietojen ja korvausta koskevien tietojen, jotka ovat tarpeen, jotta tekijät ja esittävät taiteilijat voidaan pitää ajan tasalla heidän teostensa ja esitystensä hyödyntämisestä, käsittely olisi toteutettava asetuksen (EU) 2016/679 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

- = -

keyboard_tab Diritto d'autore 2019/0790 FI

Diritto d'autore 2019/0790 FI