(7) Jotta helpotettaisiin seuraamusten yhdenmukaisempaa soveltamista, erityisesti asetuksessa (EU) 2017/2394 määritellyissä unionin sisäisissä rikkomuksissa, laajalle levinneissä rikkomuksissa ja laajalle levinneissä rikkomuksissa, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, direktiiveihin 93/13/ETY, 98/6/EY, 2005/29/EY ja 2011/83/EU olisi sisällytettävä yhteiset ei-tyhjentävät ja ohjeelliset perusteet seuraamusten soveltamiseksi.
Näihin perusteisiin olisi sisällytettävä esimerkiksi rikkomuksen luonne, vakavuus, laajuus ja kesto sekä elinkeinonharjoittajan kuluttajille tarjoamat oikeussuojakeinot aiheutuneesta vahingosta.
Saman tekijän toistuvasti toteuttamat rikkomiset ovat osoitus taipumuksesta syyllistyä kyseisen kaltaiseen rikkomiseen ja sen vuoksi merkittävä osoitus toiminnan vakavuudesta ja siten tarpeesta korottaa seuraamuksen tasoa tehokkaan ennalta ehkäisevän vaikutuksen saavuttamiseksi.
Rikkomuksen vuoksi saadut taloudelliset edut tai vältetyt tappiot olisi otettava huomioon, jos asiaa koskevat tiedot ovat saatavilla.
myös muut tapauksen olosuhteisiin sovellettavat raskauttavat tai lieventävät tekijät voidaan ottaa huomioon.
- = -
(8) Nämä seuraamusten soveltamista koskevat yhteiset ei-tyhjentävät ja ohjeelliset perusteet eivät välttämättä ole merkityksellisiä päätettäessä jokaisen rikkomuksen seuraamuksista, erityisesti kun kyse on muista kuin vakavista rikkomuksista.
Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon myös muut seuraamusten määräämiseen sovellettavat yleiset oikeusperiaatteet, kuten kaksoisrangaistavuuden kiellon periaate.
- = -
(10) Jotta voitaisiin varmistaa, että jäsenvaltioiden viranomaiset voivat määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia asetuksen (EU) 2017/2394 mukaisten koordinoitujen tutkinta- ja täytäntöönpanotoimien kohteena olevista laajalle levinneistä rikkomuksista ja laajalle levinneistä rikkomuksista, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, olisi otettava käyttöön sakkoja tällaisista rikkomuksista määrättävien seuraamusten yhtenä osana.
Sakkojen ennalta ehkäisevän vaikutuksen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi kansallisessa lainsäädännössään asetettava tällaisista rikkomuksista määrättävä enimmäissakko tasolle, joka on vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.
Elinkeinonharjoittaja voi tietyissä tapauksissa olla myös yritysryhmä.
- = -
(11) Kuten asetuksen (EU) 2017/2394 9 ja 10 artiklassa säädetään, seuraamuksia määrättäessä olisi otettava tarvittaessa asianmukaisesti huomioon kyseisen rikkomuksen luonne, vakavuus ja kesto.
Seuraamusten määräämisen olisi oltava oikeasuhteista ja unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön, myös asiaankuuluvien menettelytakeiden, ja perusoikeuskirjan periaatteiden mukaista.
Määrättyjen seuraamusten olisi myös vastattava kuluttajien etuja suojaavaa unionin lainsäädäntöä koskevan rikkomuksen luonnetta ja sellaisesta rikkomuksesta aiheutuvaa todellista tai mahdollista vahinkoa.
Seuraamusten määräämistä koskevia valtuuksia käyttäisivät joko toimivaltaiset viranomaiset suoraan oman toimivaltansa nojalla, tai niitä käytettäisiin tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten tai muiden viranomaisten avustuksella tai soveltuvin osin nimettyjen elinten ohjeistamisen kautta taikka tekemällä hakemus tarvittavan päätöksen antamisen osalta toimivaltaiselle tuomioistuimelle, tarvittaessa myös muutoksenhaun kautta, jos tarvittavaa päätöstä koskeva hakemus ei ole menestynyt.
- = -
(13) Jäsenvaltioita ei saisi estää pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön kansallisessa lainsäädännössään korkeampia liikevaihtoon perustuvia enimmäissakkoja, kun kyseessä on laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus.
Jäsenvaltioiden olisi myös voitava määrätä tällaisia sakkoja elinkeinonharjoittajan maailmanlaajuisen liikevaihdon perusteella tai ulottaa sakkoja koskevat säännöt koskemaan asetuksen (EU) 2017/2394 21 artiklan yhteydessä muita rikkomuksia, jotka eivät kuulu tämän direktiivin säännösten soveltamisalaan.
Vaatimusta sakon asettamisesta tasolle, joka on vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuosittaisesta liikevaihdosta, ei pitäisi soveltaa jäsenvaltioiden muihin sääntöihin, jotka koskevat uhkasakkojen, kuten päiväsakkojen, määräämistä päätöksen, määräyksen, välitoimen, elinkeinonharjoittajan sitoumuksen tai muun toimenpiteen, jonka tavoitteena on rikkomisen lopettaminen, noudattamisen laiminlyönnin vuoksi.
- = -
(14) Direktiiviin 93/13/ETY olisi sen ennalta ehkäisevän vaikutuksen tehostamiseksi sisällytettävä seuraamuksia koskevia sääntöjä.
Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää hallinnollisesta tai tuomioistuinmenettelystä seuraamusten määräämiseksi kyseisen direktiivin rikkomisesta.
Hallintoviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet voisivat määrätä seuraamuksia etenkin todetessaan sopimusehtojen kohtuuttomuuden, myös hallintoviranomaisen vireille paneman oikeudenkäynnin perusteella.
Hallintoviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet voisivat määrätä seuraamuksia myös silloin kun myyjä tai toimittaja käyttää sopimusehtoja, jotka määritellään kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti kohtuuttomiksi kaikissa olosuhteissa, tai kun myyjä tai toimittaja käyttää sopimusehtoja, jotka on todettu kohtuuttomiksi lainvoimaisella, sitovalla päätöksellä.
Jäsenvaltiot voisivat päättää, että myös hallintoviranomaisilla on oikeus todeta sopimusehtojen kohtuuttomuus.
Hallintoviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet voisivat lisäksi määrätä seuraamuksen samalla päätöksellä, jolla sopimusehtojen kohtuuttomuus on todettu.
Jäsenvaltiot voisivat niin ikään säätää asianmukaisista mekanismeista yksilöllisiä oikeussuojakeinoja ja seuraamuksia koskevien kansallisen tason toimien koordinointia varten.
- = -
(17) Kuluttajansuoja- ja markkinointilainsäädäntöä koskevassa toimivuustarkastuksessa ja samaan aikaan toteutetussa direktiivin 2011/83/EU arvioinnissa havaittiin myös aloja, joilla voimassa olevia unionin kuluttajansuojasääntöjä olisi nykyaikaistettava.
Digitaalisten välineiden jatkuvan kehityksen huomioon ottaen unionin kuluttajansuojalainsäädäntöä on tarpeen mukauttaa.
- = -
(19) Järjestyksellä tarkoitetaan elinkeinonharjoittajien tarjousten suhteellista sijoitusta taikka verkossa toimivien hakutoimintojen tarjoajien esittämille, järjestämille tai tiedoksi antamille hakutuloksille annettua merkitystä, myös kun se on saatu käyttämällä algoritmisia yhdistely-, luokitus- tai arvostelumekanismeja, visuaalisia korostuksia tai muita tärkeysjärjestyksen määrittämismenetelmiä taikka niiden yhdistelmiä.
- = -
(20) Direktiivin 2005/29/EY liite I olisi tätä varten muutettava, jotta selvennetään, että olisi kiellettävä menettely, jossa elinkeinonharjoittaja antaa kuluttajalle tietoa kuluttajan verkossa tekemään hakukyselyyn annettavien hakutulosten muodossa ilmoittamatta selvästi mahdollisesta maksetusta mainonnasta tai maksusta, jonka nimenomaisena tarkoituksena on tuotteiden asettaminen järjestyksessä korkeammalle hakutuloksissa.
Kun elinkeinonharjoittaja on suoraan tai välillisesti maksanut verkossa toimivan hakutoiminnon tarjoajalle tuotteen asettamisesta järjestyksessä korkeammalle hakutuloksissa, verkossa toimivan hakutoiminnon tarjoajan olisi ilmoitettava tästä seikasta kuluttajille tiiviillä, helposti saatavilla olevalla ja ymmärrettävällä tavalla.
Välillinen maksu voitaisiin suorittaa siten, että elinkeinonharjoittaja hyväksyy verkossa toimivan hakutoiminnon tarjoajaa kohtaan kaikki lisävelvoitteet, joiden nimenomaisena seurauksena sen asema järjestyksessä paranee.
Välillinen maksu voisi muodostua suuremmasta liiketoimikohtaisesta toimituspalkkiosta tai erilaisista korvausjärjestelmistä, jotka nimenomaisesti johtavat järjestyksessä paremmalle sijalle asettamiseen.
Maksuja yleisistä palveluista, kuten valikoimaan ottamisesta perittäviä maksuja tai jäsenmaksuja, jotka kattavat monenlaisia verkossa toimivan hakutoiminnon tarjoajan elinkeinonharjoittajalle tarjoamia toimintoja, ei olisi pidettävä maksuna, jonka nimenomaisena tarkoituksena on tuotteiden asettaminen järjestyksessä korkeammalle hakutuloksissa, edellyttäen, että tällaisia maksuja ei ole tarkoitettu aseman parantamiseksi.
Verkossa toimivia hakutoimintoja voivat tarjota erilaiset verkkokauppiaat, myös välittäjät, kuten verkossa toimivat markkinapaikat, hakukoneet ja vertailusivustot.
- = -
(21) Keskeisiä järjestystä määrittäviä muuttujia koskevia avoimuusvaatimuksia säännellään myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1150 (9).
Kyseisen asetuksen mukaisia avoimuusvaatimuksia sovelletaan monenlaisiin verkossa toimiviin välittäjiin, myös verkossa toimiviin markkinapaikkoihin, mutta niitä sovelletaan vain elinkeinonharjoittajien ja verkossa toimivien välittäjien välillä.
Direktiiviin 2005/29/EY olisikin sisällytettävä vastaavia avoimuusvaatimuksia, jotta varmistetaan riittävä avoimuus kuluttajia kohtaan, paitsi kun on kyse verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajista, jotka ovat jo kyseisen asetuksen nojalla velvollisia ilmoittamaan keskeiset muuttujat, jotka yksin tai yhdessä ovat kaikkein merkityksellisimpiä järjestyksen määrittämisessä, sekä näiden keskeisten muuttujien suhteellisen merkityksen esittämällä helposti ja yleisesti saatavilla olevan sekä selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä laaditun kuvauksen verkossa toimivista kyseisten tarjoajien hakukoneista.
- = -
(25) Verkossa toimiva markkinapaikka olisi määriteltävä direktiiveissä 2005/29/EY ja 2011/83/EU samalla tavoin kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 524/2013 (11) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/1148 (12). ”Verkossa toimivan markkinapaikan” määritelmää olisi kuitenkin päivitettävä, ja siitä olisi tehtävä teknologianeutraalimpi, jotta se kattaisi myös uudet teknologiat.
Tämän vuoksi on aiheellista viitata ”verkkosivuston” sijaan elinkeinonharjoittajan käyttämään tai hänen puolestaan käytettyyn ohjelmaan, mukaan lukien verkkosivustot tai niiden osa tai sovellus, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/2394 ja asetuksessa (EU) 2018/302 (13) säädetyn ”verkkorajapinnan” käsitteen mukaisesti.
- = -
(31) Digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja toimitetaan usein verkossa myös sellaisten sopimusten nojalla, joissa kuluttaja ei maksa hintaa vaan luovuttaa elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja.
Direktiiviä 2011/83/EU sovelletaan jo nyt sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin, jota ei toimiteta aineellisella välineellä (eli kyse on digitaalisen sisällön toimittamisesta verkossa), riippumatta siitä, maksaako kuluttaja hinnan rahana vai luovuttaako hän henkilötietoja.
Sen sijaan kyseistä direktiiviä sovelletaan ainoastaan sellaisiin palvelusopimuksiin, myös digitaalisia palveluja koskeviin sopimuksiin, joiden mukaisesti kuluttaja maksaa tai sitoutuu maksamaan hinnan.
Tämän vuoksi kyseistä direktiiviä ei sovelleta digitaalisia palveluja koskeviin sopimuksiin, joiden mukaisesti kuluttaja luovuttaa elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja maksamatta hintaa.
Kun otetaan huomioon maksullisten digitaalisten palvelujen ja henkilötietoja vastaan suoritettavien digitaalisten palvelujen samankaltaisuudet ja vaihdettavuus, niihin olisi sovellettava samoja sääntöjä kyseisen direktiivin nojalla.
- = -
(33) Direktiivin 2011/83/EU soveltamisala olisikin laajennettava kattamaan myös sopimukset, joiden mukaisesti elinkeinonharjoittaja toimittaa tai sitoutuu toimittamaan kuluttajalle digitaalisen palvelun ja kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan henkilötietoja.
Samoin kuin sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista koskevissa sopimuksissa, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, kyseistä direktiiviä olisi sovellettava aina, kun kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja, lukuun ottamatta tilanteita, joissa elinkeinonharjoittaja käsittelee kuluttajan luovuttamia henkilötietoja yksinomaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamista varten eikä elinkeinonharjoittaja käsittele kyseisiä tietoja mitään muuta tarkoitusta varten.
Kaikessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (16).
- = -
(34) Jotta varmistetaan täysi yhdenmukaisuus direktiivin (EU) 2019/770 kanssa, kun digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei toimiteta kauppahintaa vastaan, direktiiviä 2011/83/EU ei olisi myöskään sovellettava silloin kun elinkeinonharjoittaja kerää henkilötietoja pelkästään elinkeinonharjoittajaa koskevien lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi.
Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi tapaukset, joissa sovellettava lainsäädäntö edellyttää kuluttajan rekisteröitymistä turvallisuussyistä ja tunnistamista varten.
- = -
(35) Direktiiviä 2011/83/EU ei olisi sovellettava myöskään silloin kun elinkeinonharjoittaja kerää vain metatietoja, kuten tietoja kuluttajan laitteesta tai selaushistoriasta, paitsi jos tätä tilannetta pidetään kansallisessa lainsäädännössä sopimuksena.
Sitä ei olisi sovellettava myöskään silloin kun kuluttaja, joka ei ole tehnyt sopimusta elinkeinonharjoittajan kanssa, joutuu seuraamaan mainoksia vain saadakseen pääsyn digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun.
Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin edelleen voitava vapaasti ulottaa kyseisen direktiivin sääntöjen soveltaminen tällaisiin tilanteisiin tai muutoin säännellä tällaisia tilanteita, jotka eivät kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan.
- = -
(37) Direktiivin 2011/83/EU 7 artiklan 3 kohdassa edellytetään muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta ja 8 artiklan 8 kohdassa etäsopimusten osalta, että elinkeinonharjoittaja saa kuluttajalta nimenomaisen ennakkosuostumuksen siihen, että sopimuksen täyttäminen alkaa ennen peruuttamisoikeuden voimassaolon päättymistä.
Kyseisen direktiivin 14 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetään sopimusperusteisesta seuraamuksesta, jos elinkeinonharjoittaja ei täytä tätä vaatimusta, eli siitä, että kuluttajan ei tarvitse maksaa suoritetuista palveluista.
Vaatimus, joka koskee nimenomaisen ennakkosuostumuksen saamista kuluttajalta, on siten merkityksellinen vain sellaisten palvelujen, myös digitaalisten palvelujen, kohdalla, jotka suoritetaan kauppahintaa vastaan.
Tämän vuoksi on tarpeen muuttaa 7 artiklan 3 kohtaa ja 8 artiklan 8 kohtaa siten, että vaatimus, jonka mukaan elinkeinonharjoittajien on saatava kuluttajilta nimenomainen ennakkosuostumus, koskee ainoastaan sellaisia palvelusopimuksia, joissa kuluttajalle asetetaan maksuvelvollisuus.
- = -
(41) Direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan h alakohdassa edellytetään, että elinkeinonharjoittaja toimittaa kuluttajalle ennen sopimusta tietoja peruuttamisoikeudesta, mukaan lukien kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake.
Kyseisen direktiivin 8 artiklan 4 kohdassa säädetään yksinkertaisemmista ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskevista vaatimuksista, jos sopimus tehdään käyttäen sellaista etäviestintä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, esimerkiksi puhelimella, ääniohjatun ostosavustajan välityksellä tai tekstiviestillä.
Kyseisellä etäviestimellä tai sen avulla ennen sopimuksen tekoa annettaviin pakollisiin tietoihin kuuluvat 6 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetut peruuttamisoikeutta koskevat tiedot.
Niihin sisältyy vastaavasti myös direktiivin liitteessä I olevassa B osassa vahvistetun malliperuuttamislomakkeen toimittaminen.
Peruuttamislomakkeen toimittaminen on kuitenkin mahdotonta, kun sopimus tehdään esimerkiksi puhelimitse tai ääniohjatun ostosavustajan välityksellä, eikä toimittaminen ole välttämättä teknisesti mahdollista käyttäjäystävällisesti muulla 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla etäviestimellä.
Tämän vuoksi on aiheellista poistaa malliperuuttamislomakkeen toimittaminen tiedoista, jotka elinkeinonharjoittajien on kaikissa tapauksissa annettava sopimuksen tekemiseen käytetyllä etäviestimellä tai sen avulla 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
- = -
(42) Direktiivin 2011/83/EU 16 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa säädetään poikkeuksesta peruuttamisoikeuteen palvelusopimuksissa, joiden osalta palvelu on kokonaan suoritettu, jos palvelun suorittaminen on alkanut kuluttajan nimenomaisella ennakkosuostumuksella ja jos kuluttaja on ilmaissut hyväksyvänsä, että hän menettää peruuttamisoikeuden, kun elinkeinonharjoittaja on täyttänyt sopimuksen kokonaisuudessaan.
Sen sijaan kyseisen direktiivin 7 artiklan 3 kohdassa ja 8 artiklan 8 kohdassa, jotka koskevat elinkeinonharjoittajan velvoitteita silloin kun sopimuksen täyttäminen on alkanut ennen peruuttamisoikeuden voimassaolon päättymistä, edellytetään ainoastaan, että elinkeinonharjoittaja saa kuluttajalta nimenomaisen ennakkosuostumuksen mutta ei hyväksynnän ilmaisua siitä, että peruuttamisoikeus menetetään, kun sopimus on täytetty.
Jotta voidaan varmistaa edellä mainittujen säännösten välinen johdonmukaisuus, on tarpeen lisätä 7 artiklan 3 kohtaan ja 8 artiklan 8 kohtaan elinkeinonharjoittajan velvollisuus saada kuluttajalta myös hyväksynnän ilmaisu siitä, että peruuttamisoikeus menetetään, kun sopimus on täytetty, jos sopimuksessa asetetaan kuluttajalle maksuvelvollisuus.
Lisäksi on tarpeen muuttaa 16 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan sanamuotoa 7 artiklan 3 kohtaan ja 8 artiklan 8 kohtaan tehtävien muutosten huomioon ottamiseksi siten, että vaatimus, jonka mukaan elinkeinonharjoittajien on saatava kuluttajilta nimenomainen ennakkosuostumus ja hyväksynnän ilmaisu, koskee ainoastaan sellaisia palvelusopimuksia, joissa kuluttajalle asetetaan maksuvelvollisuus.
Jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava mahdollisuus olla soveltamatta palvelusopimuksiin vaatimusta saada kuluttajalta hyväksynnän ilmaisu siitä, että peruuttamisoikeus menetetään, kun sopimus on täytetty, jos kuluttaja on nimenomaisesti pyytänyt elinkeinonharjoittajaa käymään luonaan korjaustöiden tekemiseksi.
Kyseisen direktiivin 16 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdassa säädetään poikkeuksesta peruuttamisoikeuteen sellaisten sopimusten osalta, jotka koskevat sellaisten tavaroiden toimittamista, jotka on valmistettu kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai selvästi henkilökohtaisia tarpeita vastaaviksi.
Tämä poikkeus kattaa esimerkiksi mittatilauskalusteiden valmistuksen ja asentamisen kuluttajan kotiin, kun ne toimitetaan saman myyntisopimuksen nojalla.
- = -
(43) Direktiivin 2011/83/EU 16 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa säädetyn peruuttamisoikeutta koskevan poikkeuksen olisi katsottava soveltuvan myös sopimuksiin, jotka koskevat muun kuin verkossa siirrettävän energian yksittäisiä toimituksia, sillä sen hinta on riippuvainen raaka-aine- tai energiamarkkinoilla tapahtuvista vaihteluista, joihin elinkeinonharjoittaja ei voi vaikuttaa ja jotka voivat ilmetä peruuttamisen määräaikana.
- = -
(49) Elinkeinonharjoittajia olisi myös kiellettävä esittämästä tekaistuja kuluttaja-arvosteluja ja suositteluja, kuten ”tykkäyksiä” sosiaalisessa mediassa, tai antamasta tätä toimeksi muille niiden omien tuotteiden myynnin edistämiseksi sekä manipuloimasta kuluttaja-arvosteluja ja suositteluja, esimerkiksi julkaisemalla vain myönteiset arvostelut ja poistamalla kielteiset.
Tällainen menettely voisi tapahtua myös siten, että yleistetään sosiaalisen median suositteluja, kun käyttäjän myönteinen vuorovaikutus jonkin verkkosisällön kanssa linkitetään tai siirretään erilaiseen mutta asiaan liittyvään sisältöön, jolloin luodaan sellainen vaikutelma, että käyttäjä suhtautuu myönteisesti myös tähän asiaan liittyvään sisältöön.
- = -
(52) Tällaista menettelyä voidaan sen vuoksi pitää direktiivin 2005/29/EY vastaisena asiaa koskevien seikkojen tapauskohtaisen arvioinnin perusteella.
Jotta jäsenvaltioiden kuluttaja- ja elintarvikeviranomaisten olisi helpompaa soveltaa voimassa olevaa unionin lainsäädäntöä, ohjeita unionin nykyisten sääntöjen soveltamiseen elintarvikkeiden laatuerotilanteissa annettiin 29 päivänä syyskuuta 2017 annetussa komission tiedonannossa EU:n elintarvike- ja kuluttajansuojalainsäädännön soveltamisesta tuotteiden laatueroihin – Elintarvikkeet.
Tältä osin myös komission Yhteinen tutkimuskeskus on esittänyt 25 päivänä huhtikuuta 2018 yhteisen lähestymistavan elintarvikkeiden vertailevaan testaukseen ”Framework for selecting and testing of food products to assess quality related characteristics: EU harmonised testing methodology” (puitteet elintarvikkeiden laadullisia ominaisuuksia vertailevaan arviointiin: EU:n yhdenmukaistettu testausmenetelmä).
- = -
(56) Sellaisten aggressiivisista ja harhaanjohtavien menettelyjen osalta, jotka tapahtuvat muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa järjestettävissä tilaisuuksissa, direktiivillä 2005/29/EY ei rajoiteta sijoittautumista tai toimilupajärjestelmiä koskevia edellytyksiä, joita jäsenvaltiot voivat asettaa elinkeinonharjoittajille.
Kyseisellä direktiivillä ei myöskään rajoiteta kansallista sopimusoikeutta eikä erityisesti sopimuksen pätevyyttä, tekemistä tai vaikutusta koskevia sääntöjä.
Aggressiiviset ja harhaanjohtavat menettelyt muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa järjestettävissä tilaisuuksissa voidaan kieltää kyseisen direktiivin 5–9 artiklan mukaisen tapauskohtaisen arvioinnin perusteella.
Lisäksi kyseisen direktiivin liitteessä I kielletään yleisesti menettelyt, joissa elinkeinonharjoittaja luo sellaisen vaikutelman, että elinkeinonharjoittaja ei toimi tarkoituksessa, joka liittyy hänen ammattitoimintaansa, sekä menettelyt, joissa luodaan sellainen vaikutelma, että kuluttaja ei voi poistua elinkeinonharjoittajan toimitiloista, ennen kuin sopimus on syntynyt.
Komission olisi arvioitava, takaavatko nykyiset säännöt kuluttajansuojan asianmukaisen tason ja annetaanko niissä jäsenvaltioille asianmukaiset välineet tällaisiin menettelyihin puuttumiseksi tehokkaasti.
- = -
(58) Jotta voitaisiin varmistaa, että kansalaiset saavat ajantasaista tietoa oikeuksistaan kuluttajina ja tuomioistuinten ulkopuolisesta riitojenratkaisusta, komission kehittämän verkkoyhteyspisteen olisi mahdollisuuksien mukaan oltava käyttäjäystävällinen, mobiililaitteisiin mukautuva, helposti saavutettava ja kaikkien, myös vammaisten henkilöiden, saatavilla (kaikkien käyttäjien tarpeet huomioon ottava suunnittelu).
- = -