Contratti di vendita di beni conformi 2019/0771 FI

2. Kuluttajan ja myyjän välisiä sopimuksia, jotka koskevat sellaisten tavaroiden toimittamista, jotka on valmistettava tai tuotettava, on myös pidettävä tässä direktiivissä tarkoitettuina myyntisopimuksina.

3. Tätä direktiiviä ei sovelleta digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin. Sitä sovelletaan kuitenkin digitaaliseen sisältöön tai digitaalisiin palveluihin, jotka on sisällytetty tai liitetty 2 artiklan 5 alakohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla tavaroihin ja jotka toimitetaan yhdessä tavaran kanssa tätä tavaraa koskevan myyntisopimuksen perusteella, riippumatta siitä, toimittaako tällaisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun myyjä vai kolmas osapuoli. Jos on epäselvyyttä siitä, muodostaako tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen palvelun toimittaminen osan myyntisopimusta, myyntisopimuksen on katsottava kattavan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun.

4. Tätä direktiiviä ei sovelleta

a)	aineellisiin välineisiin, joita käytetään yksinomaan digitaalisen sisällön siirtovälineenä; tai

b)	tavaroihin, jotka myydään pakkohuutokaupalla tai muuten lain nojalla.

5. Jäsenvaltiot voivat sulkea tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle myyntisopimukset, jotka koskevat

a)	julkisissa huutokaupoissa myytäviä käytettyjä tavaroita; ja

b)	eläviä eläimiä.

Edellä olevassa a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa kuluttajien helposti saataville on asetettava selkeää ja kattavaa tietoa siitä, että tähän direktiiviin perustuvia oikeuksia ei sovelleta.

6. Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen vapaasti säätää yleiseen sopimusoikeuteen kuuluvista seikoista, kuten säännöistä, jotka koskevat sopimuksen tekemistä, pätevyyttä, pätemättömyyttä tai vaikutuksia, sopimuksen purkamisesta aiheutuvat seuraukset mukaan lukien, siltä osin kuin näitä seikkoja ei säännellä tällä direktiivillä, eikä niiden mahdollisuuteen vapaasti säätää oikeudesta vahingonkorvaukseen.

7. Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltion mahdollisuuteen antaa vapaasti kuluttajien valita tietty oikeussuojakeino, jos tavaran virhe ilmenee enintään 30 päivän ajan kuluessa toimituksesta. Tämä direktiivi ei myöskään vaikuta muita kuin kuluttajasopimuksia koskeviin kansallisiin sääntöihin, joissa säädetään tietyn tyyppisiä virheitä koskevista erityisistä oikeussuojakeinoista tapauksissa, joissa virheet eivät olleet ilmenneet myyntisopimuksen tekohetkellä.

7 artikla

Sopimuksenmukaisuutta koskevat objektiiviset vaatimukset

1. Sopimuksenmukaisuutta koskevien subjektiivisten vaatimusten noudattamisen lisäksi tavaroiden on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

niiden on sovelluttava niihin käyttötarkoituksiin, joihin samantyyppistä tavaraa yleensä käytetään, ottaen tapauksen mukaan huomioon kaikki voimassa oleva unionin lainsäädäntö ja kansallinen lainsäädäntö, tekniset standardit tai, jos tällaisia teknisiä standardeja ei ole, alakohtaisesti sovellettavat käytännesäännöt;

b)	niiden on tapauksen mukaan vastattava laadultaan ja kuvaukseltaan näytettä tai mallia, jonka myyjä asetti kuluttajan saataville ennen sopimuksen tekemistä;

c)	niiden mukana on tapauksen mukaan toimitettava sellaiset lisätarvikkeet, pakkaukset, asennusohjeet tai muut ohjeet, sen mukaan, mitä ostaja voi kohtuudella odottaa saavansa; ja

niiden määrän, laatua koskevien ja muiden ominaisuuksien, myös kestävyyteen, toimivuuteen, yhteensopivuuteen ja turvallisuuteen liittyvien ominaisuuksien, on vastattava ominaisuuksia, joita samantyyppisillä tavaroilla yleensä on ja joita kuluttaja voi kohtuudella odottaa, kun otetaan huomioon tavaroiden luonne ja myyjän tai liiketoimiketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistuneen muun henkilön, myös tuottajan, erityisesti mainonnassa tai merkinnöissä esittämät tai näiden puolesta esitetyt julkiset lausumat.

2. Edellä olevan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut julkiset lausumat eivät sido myyjää, jos myyjä osoittaa, että

a)	hän ei tiennyt eikä hänen voida kohtuudella olettaa tienneen kyseisestä julkisesta lausumasta;

b)	kyseinen julkinen lausuma oli oikaistu sopimuksen tekohetkeen mennessä samaa tai siihen verrattavissa olevaa tapaa käyttäen, kuin millä se oli esitetty; tai

c)	kyseinen julkinen lausuma ei ole voinut vaikuttaa päätökseen ostaa tavaraa.

3. Jos kyseessä on digitaalisia elementtejä sisältävä tavara, myyjän on varmistettava, että kuluttajalle tiedotetaan päivityksistä, myös turvapäivityksistä, jotka ovat tarpeen kyseisen tavaran säilyttämiseksi sopimuksenmukaisena, ja että ne toimitetaan kuluttajalle

a)	ajanjaksolla, jota kuluttaja voi kohtuudella odottaa ottaen huomioon tavaran ja digitaalisten elementtien tyyppi ja tarkoitus sekä sopimuksen olosuhteet ja luonne, jos myyntisopimuksessa määrätään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun kertatoimituksesta; tai

b)	tapauksen mukaan 10 artiklan 2 tai 5 kohdassa tarkoitetulla ajanjaksolla, jos myyntisopimuksessa määrätään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun pidemmän ajan kuluessa tapahtuvasta jatkuvasta toimituksesta.

4. Jos kuluttaja ei asenna 3 kohdan mukaisesti toimitettuja päivityksiä kohtuullisen ajan kuluessa, myyjä ei ole vastuussa yksinomaan kyseisen päivityksen puuttumisesta aiheutuvasta virheestä edellyttäen, että

a)	myyjä on ilmoittanut kuluttajalle päivityksen saatavuudesta ja siitä, mitä seurauksia sillä on, jos kuluttaja ei asenna päivitystä; ja

b)	se, että kuluttaja ei ole asentanut päivitystä tai on asentanut sen virheellisesti, ei johdu kuluttajalle annetuista puutteellisista asennusohjeista.

5. Tavaraa ei katsota 1 tai 3 kohdassa tarkoitettujen sopimuksenmukaisuutta koskevien vaatimusten vastaiseksi, jos kuluttajalle on nimenomaisesti annettu myyntisopimuksen tekoajankohtana tieto siitä, että tavaran tietty erityispiirre poikkeaa 1 tai 3 kohdassa säädetyistä sopimuksenmukaisuutta koskevista vaatimuksista, ja kuluttaja on nimenomaisesti ja erikseen hyväksynyt tämän poikkeaman myyntisopimusta tehtäessä.

16 artikla

Myyntisopimuksen purkaminen

1. Kuluttaja käyttää oikeuttaan purkaa myyntisopimus antamalla myyjälle ilmoituksen päätöksestään purkaa myyntisopimus.

2. Jos virhe koskee vain osaa sopimuksen mukaisesti toimitetusta tavarasta ja on olemassa perusteet myyntisopimuksen purkamiseen 13 artiklan nojalla, kuluttaja voi purkaa myyntisopimuksen vain näiden tavaroiden sekä niiden mahdollisten muiden tavaroiden osalta, jotka kuluttaja on hankkinut yhdessä virheellisten tavaroiden kanssa, jos kuluttajan ei voida kohtuudella odottaa hyväksyvän pelkästään sopimuksenmukaisten tavaroiden pitämistä.

3. Jos kuluttaja purkaa myyntisopimuksen kokonaan tai 2 kohdan mukaisesti vain tiettyjen myyntisopimuksen mukaisesti toimitettujen tavaroiden osalta,

a)	kuluttajan on palautettava tavara myyjälle tämän kustannuksella; ja

b)	myyjän on palautettava kuluttajalle tämän tavarasta maksama kauppahinta vastaanotettuaan tavaran tai kuluttajan toimittaman todisteen tavaroiden takaisin lähettämisestä.

Tämän kohdan soveltamista varten jäsenvaltiot voivat määritellä palauttamista ja takaisinmaksua koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

17 artikla

Kaupalliset takuut

1. Kaupallisen takuun on sidottava takuun antajaa niiden ehtojen mukaisesti, jotka on esitetty takuutodistuksessa ja siihen liittyvässä mainonnassa, joka oli saatavilla sopimuksen tekohetkellä tai ennen sitä. Tässä artiklassa säädetyin edellytyksin ja rajoittamatta unionin lainsäädännön tai kansallisen lainsäädännön muiden sovellettavien säännösten soveltamista, kun tuottaja tarjoaa kuluttajalle tiettyä tavaraa koskevan kaupallisen kestävyystakuun tietyksi ajanjaksoksi, tuottaja on vastuussa suoraan kuluttajalle tavaran korjaamisesta tai vaihtamisesta 14 artiklan mukaisesti koko kaupallisen kestävyystakuun voimassaoloajan. Tuottaja voi tarjota kuluttajalle suotuisammat ehdot kaupallista kestävyystakuuta koskevassa lausumassa.

Jos kaupallista takuuta koskevassa lausumassa asetetut ehdot ovat kuluttajan kannalta vähemmän suotuisat kuin siihen liittyvässä mainonnassa, kaupallisen takuun on oltava sitova kaupalliseen takuuseen liittyvässä mainonnassa asetettujen ehtojen mukaisesti, ellei kyseistä mainontaa ole oikaistu ennen sopimuksen tekemistä samaa tai siihen verrattavissa olevaa tapaa käyttäen, kuin millä se on esitetty.

2. Kaupallista takuuta koskeva todistus on toimitettava kuluttajalle pysyvällä välineellä viimeistään tavaran toimitusajankohtana. Kaupallista takuuta koskeva todistus on laadittava selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä. Siinä on esitettävä seuraavat seikat:

a)	selkeä ilmoitus siitä, että kuluttajalla on lakisääteinen oikeus saada virhe korjatuksi maksutta, jos tavarassa on virhe, ja että kaupallinen takuu ei vaikuta näihin oikeussuojakeinoihin;

b)	takuun antajan nimi ja osoite;

c)	menettely, jota kuluttajan on noudatettava kaupallisen takuun käyttämiseksi;

d)	tavara, jota kaupallinen takuu koskee; ja

e)	kaupallisen takuun ehdot.

3. Edellä olevan 2 kohdan noudattamatta jättäminen ei vaikuta kaupallisen takuun sitovuuteen takuun antajan kannalta.

4. Jäsenvaltiot voivat antaa myös muita sellaisiin kaupallisiin takuisiin liittyviä seikkoja koskevia sääntöjä, joista ei säädetä tässä artiklassa, mukaan lukien säännöt siitä, millä kielellä tai kielillä kaupallista takuuta koskeva todistus on asetettava kuluttajan saataville.

19 artikla

Täytäntöönpanon valvonta

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tämän direktiivin noudattamisen varmistamiseksi on olemassa riittävät ja tehokkaat keinot.

2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettuja keinoja voivat olla säännökset, joiden nojalla yhdellä tai useammalla seuraavista kansallisessa lainsäädännössä määritellyistä elimistä on mahdollisuus viedä asia kansallisen lainsäädännön mukaisesti tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallinnollisen viranomaisen käsiteltäväksi sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia säännöksiä noudatetaan:

a)	julkiset elimet tai niiden edustajat;

b)	kuluttajajärjestöt, joilla on oikeutettu intressi suojella kuluttajia;

c)	elinkeinoelämän järjestöt, joilla on oikeutettu intressi toimia asiassa.

21 artikla

Pakottavuus

1. Jollei tässä direktiivissä toisin säädetä, kuluttajaa eivät sido sellaiset sopimusehdot, joilla kuluttajan vahingoksi estetään tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten toimenpiteiden soveltaminen, poiketaan niistä tai muutetaan niiden vaikutuksia, ennen kuin kuluttaja on ilmoittanut tavaran virheestä myyjälle.

2. Tämä direktiivi ei estä myyjää tarjoamasta kuluttajille sopimusjärjestelyjä, joilla annetaan tässä direktiivissä säädettyä parempi suoja.

24 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2021. niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2022 alkaen.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

2. Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan sopimuksiin, jotka on tehty ennen 1 päivää tammikuuta 2022.

whereas

(2) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään, että unioni hyväksyy toimenpiteet, joiden tarkoituksena on toteuttaa sisämarkkinat tai varmistaa niiden toiminta, ja että sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus taataan.
SEUT 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa SEUT 114 artiklan nojalla sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä.
Tämän direktiivin tavoitteena on löytää oikea tasapaino kuluttajansuojan korkean tason saavuttamisen ja yritysten kilpailukyvyn edistämisen välillä varmistaen samalla toissijaisuusperiaatteen noudattaminen.

- = -

(7) Nykyiset eroavuudet voivat vaikuttaa kielteisesti sekä yrityksiin että kuluttajiin.
Kun yritykset suuntaavat toimintaansa muiden jäsenvaltioiden kuluttajille, niiden on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (5) nojalla otettava huomioon kuluttajan vakinaisen asuinmaan kuluttajasopimuksia koskevat pakottavat säännökset.
Koska nämä säännöt ovat eri jäsenvaltioissa erilaiset, yrityksille voi aiheutua ylimääräisiä kustannuksia.
Tämän vuoksi monet yritykset saattavat jatkaa toimintaansa mieluummin vain sijoittautumismaassaan tai vievät tuotteitaan vain yhteen tai kahteen jäsenvaltioon.
Rajat ylittävään kauppaan liittyvien lisäkustannusten ja muiden riskien välttelyn seurauksena yritykset menettävät mahdollisuuksia laajentaa liiketoimintaa ja hyödyntää mittakaavaetuja.
Tämä koskee erityisesti pk-yrityksiä.

- = -

(10) Tämän direktiivin sisältämiä sääntöjä olisi sovellettava tavarakauppaan, digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat mukaan luettuina, vain niiden sopimusoikeuden keskeisten osien suhteen, joiden avulla voidaan poistaa sopimusoikeudesta johtuvat kaupan esteet sisämarkkinoilla.
Tätä varten olisi yhdenmukaistettava täysin säännöt, jotka koskevat sopimuksenmukaisuutta koskevia vaatimuksia ja kuluttajien saatavilla olevia oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että tavara ei ole sopimuksen mukainen, ja tärkeimmät näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, ja kuluttajansuojan tasoa olisi parannettava direktiiviin 1999/44/EY verrattuna.
Jos kuluttajasopimusoikeuden tietyt keskeiset seikat on täysin yhdenmukaistettu, yritysten ja erityisesti pk-yritysten olisi helpompi tarjota tuotteitaan muissa jäsenvaltioissa.
Keskeisten sääntöjen täyden yhdenmukaistamisen ansiosta kuluttajat voisivat nauttia kuluttajansuojan korkeasta tasosta ja hyvinvointihyödyistä.

- = -

(23) Tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin sopimuksiin, joiden nojalla myyjä luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan tavaran omistusoikeuden kuluttajalle.
Alustojen tarjoajia voidaan pitää tässä direktiivissä tarkoitettuina myyjinä, jos ne toimivat tarkoituksessa, joka kuuluu niiden liiketoimintaan, ja kuluttajan välittömänä sopimuskumppanina tavaroiden myyntiä varten.
Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti laajentaa tämän direktiivin soveltaminen koskemaan alustojen tarjoajia, joita ei voida pitää myyjinä tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti.

- = -

(26) Tavaroiden olisi tästä syystä oltava myyjän ja kuluttajan välisessä myyntisopimuksessa sovittujen vaatimusten mukainen.
Tällaiset vaatimukset voisivat kattaa muun muassa tavaroiden määrän, laadun, tyypin ja kuvauksen, niiden soveltuvuuden tiettyyn tarkoitukseen ja sovittujen lisätarvikkeiden ja mahdollisten ohjeiden toimittamisen tavaroiden mukana.
Myyntisopimuksessa oleviin vaatimuksiin olisi sisällyttävä vaatimukset, jotka johtuvat ennen sopimuksen tekemistä annettavista tiedoista, jotka direktiivin 2011/83/EU mukaisesti ovat olennainen osa myyntisopimusta.

- = -

(28) Koska tavaroihin sisällytetyt tai niihin liitetyt digitaaliset sisällöt tai digitaaliset palvelut kehittyvät jatkuvasti, myyjät voivat sopia kuluttajan kanssa päivitysten toimittamisesta tavaroihin.
Myyntisopimuksessa sovituilla päivityksillä voidaan parantaa tavaraan sisältyvää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ja tehostaa niiden toimintaa, laajentaa niiden toimintoja, mukauttaa niitä tekniikan kehitykseen, suojata niitä uusilta turvallisuusuhkilta tai palvella muita tarkoituksia.
Sellaisten tavaroiden, joihin on sisällytetty tai liitetty digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja, sopimuksenmukaisuutta olisi sen vuoksi myös arvioitava suhteessa siihen, päivitetäänkö tällaisten tavaroiden digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua myyntisopimuksen mukaisesti.
Myyntisopimuksessa sovittujen päivitysten toimittamisen laiminlyöntiä olisi pidettävä tavaran virheenä.
Lisäksi virheellisten tai vaillinaisten päivitysten olisi myös katsottava tarkoittavan, että tavarassa on virhe, kun otetaan huomioon, että se merkitsisi, että tällaisia päivityksiä ei tehdä myyntisopimuksessa määrätyllä tavalla.

- = -

(33) Myyjä olisi tämän direktiivin mukaisesti velvoitettava toimittamaan kuluttajalle tavaroita, jotka ovat sopimuksenmukaisia toimitusajankohtana.
On mahdollista, että myyjät käyttäisivät varaosia täyttääkseen velvoitteensa korjata tavara, jos tavarassa on toimitusajankohtana olemassa oleva virhe.
Vaikka tällä direktiivillä ei saisi asettaa myyjille velvollisuutta varmistaa varaosien saatavuus tiettynä ajanjaksona sopimuksenmukaisuutta koskevana objektiivisena vaatimuksena, direktiivi ei saisi vaikuttaa muihin kansallisen lainsäädännön säännöksiin, joilla myyjä, tuottaja tai muu henkilö liiketoimintaketjussa velvoitetaan varmistamaan varaosien saatavuus tai ilmoittamaan kuluttajille niiden saatavuudesta.

- = -

(34) Suuri osa kulutustavaroista edellyttää asentamista, ennen kuin kuluttaja voi käyttää niitä tehokkaasti hyödykseen.
Digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden osalta digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun asentaminen on lisäksi yleensä tarpeen, jotta kuluttaja voi käyttää tavaroita niiden käyttötarkoituksen mukaisesti.
Tästä syystä virhettä, joka johtuu tavaran virheellisestä asennuksesta, myös tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheellisestä asennuksesta, olisi pidettävä tavaran virheenä, jos myyjä teki asennuksen tai se tehtiin myyjän valvonnassa.
Jos tavaran asennus oli tarkoitettu kuluttajan tehtäväksi, virheellisestä asennuksesta johtuvaa virhettä olisi pidettävä tavaran virheenä riippumatta siitä, suorittiko asennuksen kuluttaja vai kuluttajan vastuulla toimiva kolmas osapuoli, jos virheellinen asennus johtui puutteista asennusohjeissa, kuten ohjeiden vaillinaisuudesta tai epäselvyydestä, minkä vuoksi kyseisten ohjeiden käyttäminen on keskivertokuluttajalle vaikeaa.

- = -

(41) Jotta voitaisiin varmistaa oikeusvarmuus myyjien kannalta ja kuluttajien yleinen luottamus rajat ylittäviin ostoksiin, on tarpeen säätää ajanjaksosta, jonka aikana kuluttajalla on oikeus oikeussuojakeinoihin kaikkien sellaisten virheiden osalta, jotka ovat olemassa sopimuksenmukaisuuden määrittämisajankohtana.
Koska jäsenvaltioiden suuri enemmistö on säätänyt direktiivin 1999/44/EY täytäntöönpanon yhteydessä kahden vuoden määräajasta, jota markkinatoimijat pitävät käytännössä kohtuullisena, tämä määräaika olisi pidettävä voimassa.
Tätä määräaikaa olisi sovellettava myös digitaalisia elementtejä sisältäviin tavaroihin.
Jos sopimuksessa kuitenkin määrätään yli kaksi vuotta kestävästä jatkuvasta toimituksesta, kuluttajalla olisi oltava oikeus oikeussuojaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sellaisen virheen korjaamiseksi, joka tapahtuu tai ilmenee sinä aikana, jona digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on sopimuksen mukaan määrä toimittaa.
Jotta jäsenvaltiot voisivat joustavasti nostaa kuluttajansuojan tasoa kansallisessa lainsäädännössään, niiden olisi voitava vapaasti säätää myyjän vastuuajoista, jotka ovat pidempiä kuin tässä direktiivissä säädetyt vastuuajat.

- = -

(62) Avoimuuden varmistamiseksi olisi säädettävä tietyistä kaupallisia takuita koskevista avoimuusvaatimuksista sekä direktiivissä 2011/83/EU vahvistetuista ennen sopimuksentekoa sovellettavista tiedonantovaatimuksista, jotka koskevat kaupallisten takuiden olemassaoloa ja niihin liittyviä ehtoja.
Oikeusvarmuuden parantamiseksi ja kuluttajien harhaanjohtamisen välttämiseksi tässä direktiivissä olisi lisäksi säädettävä, että jos asiaan liittyvässä mainonnassa mainitut kaupalliset takuuehdot ovat kuluttajan kannalta suotuisammat kuin takuutodistuksessa olevat ehdot, sovelletaan ensisijaisesti suotuisampia ehtoja.
Tässä direktiivissä olisi myös säädettävä takuutodistuksen sisältöä koskevista säännöistä ja siitä, miten se on asetettava kuluttajan saataville.
Takuutodistuksen olisi esimerkiksi sisällettävä kaupallisen takuun ehdot, ja siinä olisi ilmoitettava, että kaupallinen takuu ei vaikuta lakisääteiseen vaatimustenmukaisuustakuuseen, ja tehtävä selväksi, että kaupallisen takuun ehtoihin perustuva sitoumus täydentää sopimuksenmukaisuutta koskevia lakisääteisiä velvoitteita.
Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti antaa sääntöjä muista kaupallisia takuita koskevista seikoista, joita ei säännellä tällä direktiivillä, esimerkiksi mahdollisuudesta ottaa kaupalliseen takuuseen mukaan muita velallisia kuin takuun antaja, edellyttäen että nämä säännöt eivät estä kuluttajia saamasta suojelua, joka heille myönnetään tämän direktiivin täysin yhdenmukaistetuilla kaupallisia takuita koskevilla säännöksillä.
Vaikka jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti edellyttää, että kaupalliset takuut olisi myönnettävä maksutta, niiden olisi varmistettava, että kaikki myyjän tai tuottajan sitoumukset, jotka kuuluvat tässä direktiivissä vahvistetun kaupallisen takuun määritelmän piiriin, ovat tämän direktiivin yhdenmukaistettujen sääntöjen mukaisia.

- = -

(70) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli sisämarkkinoiden toiminnan edistämistä puuttumalla johdonmukaisella tavalla sopimusoikeudesta johtuviin rajat ylittävän tavarakaupan esteisiin unionissa, koska yksittäiset jäsenvaltiot eivät yksinään pysty puuttumaan vallitsevaan lainsäädännön hajanaisuuteen varmistamalla, että niiden oma lainsäädäntö on yhdenmukainen muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön kanssa, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla poistamalla pääasialliset sopimusoikeuteen liittyvät esteet täysimääräisen yhdenmukaistamisen avulla.
Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

- = -

keyboard_tab Contratti di vendita di beni conformi 2019/0771 FI

Contratti di vendita di beni conformi 2019/0771 FI