keyboard_tab EIDAS 2014/0910 FI

whereas syyskuuta:

• whereas (7) 1
• whereas (77) 1

definitions:

8 artikla

Sähköisen tunnistamisen järjestelmien varmuustasot

1.   Sähköisen tunnistamisen järjestelmässä, joka on ilmoitettu 9 artiklan 1 kohdan nojalla, on kyseisen järjestelmän puitteissa myönnettyjen sähköisen tunnistamisen menetelmien osalta määritettävä matala, korotettu ja/tai korkea varmuustaso.

2.   Matalan, korotetun ja korkean varmuustason on oltava seuraavien kriteerien mukaisia:

a)

matala varmuustaso tarkoittaa sähköisen tunnistamisen järjestelmän yhteydessä sähköisen tunnistamisen menetelmää, joka tarjoaa rajallisen luottamustason henkilön väitetyn tai esitetyn henkilöllisyyden osalta ja jota luonnehditaan suhteessa siihen liittyviin teknisiin eritelmiin, standardeihin ja menettelyihin sekä teknisiin tarkastuksiin, joiden tarkoituksena on vähentää henkilöllisyyden väärinkäytön tai muuttamisen riskiä;

b)

korotettu varmuustaso tarkoittaa sähköisen tunnistamisen järjestelmän yhteydessä sähköisen tunnistamisen menetelmää, joka tarjoaa merkittävän luottamustason henkilön väitetyn tai esitetyn henkilöllisyyden osalta ja jota luonnehditaan suhteessa siihen liittyviin teknisiin eritelmiin, standardeihin ja menettelyihin sekä teknisiin tarkastuksiin, joiden tarkoituksena on vähentää merkittävässä määrin henkilöllisyyden väärinkäytön tai muuttamisen riskiä;

c)

korkea varmuustaso tarkoittaa sähköisen tunnistamisen järjestelmän yhteydessä sähköisen tunnistamisen menetelmää, joka tarjoaa korkeamman luottamustason henkilön väitetyn tai esitetyn henkilöllisyyden osalta kuin korotetun varmuustason omaava sähköisen tunnistamisen menetelmä ja jota luonnehditaan suhteessa siihen liittyviin teknisiin eritelmiin, standardeihin ja menettelyihin sekä teknisiin tarkastuksiin, joiden tarkoituksena on estää henkilöllisyyden väärinkäyttö tai muuttaminen.

3.   Asianmukaiset kansainväliset standardit huomioon ottaen ja jollei 2 kohdasta muuta johdu, komissio vahvistaa viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2015 täytäntöönpanosäädöksillä tekniset vähimmäiseritelmät, -standardit ja -menettelyt; sähköisen tunnistamisen menetelmien matala, korotettu ja korkea varmuustaso määritellään 1 kohdan soveltamiseksi suhteessa niihin.

Nämä tekniset vähimmäiseritelmät, -standardit ja -menettelyt laaditaan ottaen huomioon seuraavien osatekijöiden luotettavuus ja laatu:

a)	menettely sellaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden henkilöllisyyden todistamiseksi ja todentamiseksi, jotka hakevat sähköisen tunnistamisen menetelmien myöntämistä;

b)	myöntämismenettely haetuille sähköisen tunnistamisen menetelmille;

c)	todentamismekanismi, jolla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö käyttää sähköisen tunnistamisen menetelmää vahvistaakseen henkilöllisyytensä luottavalle osapuolelle;

d)	toimija, joka myöntää sähköisen tunnistamisen menetelmiä;

e)	muu elin, joka osallistuu hakemukseen sähköisen tunnistamisen menetelmien myöntämiseksi; ja

f)	myönnettyjen sähköisen tunnistamisen menetelmien tekniset eritelmät ja turvaominaisuudet.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

12 artikla

Yhteistyö ja yhteentoimivuus

1.   Edellä olevan 9 artiklan 1 kohdan nojalla ilmoitettujen kansallisten sähköisen tunnistamisen järjestelmien on oltava yhteentoimivia.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi perustetaan yhteentoimivuusjärjestelmä.

3.   Yhteentoimivuusjärjestelmän on täytettävä seuraavat kriteerit:

a)	se pyrkii olemaan teknologianeutraali ja eikä syrji mitään kansallisia sähköisen tunnistamisen teknisiä erityisratkaisuja jäsenvaltiossa;

b)	se noudattaa eurooppalaisia ja kansainvälisiä standardeja, kun se on mahdollista;

c)	sillä helpotetaan sisäänrakennetun yksityisyyden suojan periaatteen soveltamista; ja

d)	sillä varmistetaan, että henkilötietoja käsitellään direktiivin 95/46/EY mukaisesti.

4.   Yhteentoimivuusjärjestelmän on muodostuttava:

a)	viittauksesta teknisiin vähimmäisvaatimuksiin, jotka liittyvät 8 artiklan mukaisiin varmuustasoihin;

b)	ilmoitettujen sähköisen tunnistamisen järjestelmien kansallisten varmuustasojen kartoittamisesta suhteessa 8 artiklan mukaisiin varmuustasoihin;

c)	viittauksesta yhteentoimivuutta koskeviin teknisiin vähimmäisvaatimuksiin;

d)	viittauksesta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vastaavien yksilöivien tunnistetietojen vähimmäismäärään, joka sähköisen tunnistamisen järjestelmissä on käytettävissä;

e)	työjärjestyksestä;

f)	riidanratkaisujärjestelyistä; ja

g)	yhteisistä toiminnan turvallisuutta koskevista standardeista.

5.   Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä seuraavilla osa-alueilla:

a)	edellä olevan 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen sähköisen tunnistamisen järjestelmien yhteentoimivuus niiden sähköisen tunnistamisen järjestelmien kanssa, jotka jäsenvaltiot aikovat ilmoittaa; ja

b)	sähköisen tunnistamisen järjestelmien turvallisuus.

6.   Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö muodostuu seuraavista:

a)	sähköisen tunnistamisen järjestelmiä ja erityisesti yhteentoimivuuteen ja varmuustasoihin liittyviä teknisiä vaatimuksia koskevien tietojen, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihto;

b)	edellä olevan 8 artiklan mukaisten sähköisen tunnistamisen järjestelmien varmuustasojen käyttöä koskevien tietojen, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihto;

c)	tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien sähköisen tunnistamisen järjestelmien vertaisarviointi; ja

d)	sähköisen tunnistamisen alan merkityksellisen kehityksen tarkastelu.

7.   Komissio vahvistaa viimeistään 18 päivänä maaliskuuta 2015 täytäntöönpanosäädöksin tarvittavat menettelyä koskevat järjestelyt 5 ja 6 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltioiden yhteistyön helpottamiseksi edistääkseen luottamuksen ja tietoturvan korkeaa tasoa, joka on oikeassa suhteessa riskin suuruuteen.

8.   Komissio antaa 3 kohdan edellytysten mukaisesti ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tulokset viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2015 4 kohdassa säädettyä yhteentoimivuusjärjestelmää koskevat täytäntöönpanosäädökset yhdenmukaisten edellytysten asettamiseksi 1 kohdan mukaisen vaatimuksen täytäntöönpanolle.

9.   Tämän artiklan 7 ja 8 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III   LUKU

LUOTTAMUSPALVELUT

1   JAKSO

Yleiset säännökset

22 artikla

Luotetut luettelot

1.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava, ylläpidettävä ja julkaistava luotettuja luetteloja, jotka sisältävät tietoa niiden vastuulle kuuluvista hyväksytyistä luottamuspalvelun tarjoajista ja niiden tarjoamista hyväksytyistä luottamuspalveluista.

2.   Jäsenvaltioiden on laadittava, ylläpidettävä ja julkaistava suojatusti 1 kohdassa tarkoitetut sähköisesti allekirjoitetut tai leimatut luotetut luettelot muodossa, joka soveltuu automaattiseen käsittelyyn.

3.   Jäsenvaltioiden on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava komissiolle tiedot kansallisten luotettujen luettelojen laatimisesta, ylläpitämisestä ja julkaisemisesta vastaavasta elimestä sekä yksityiskohtaiset tiedot tällaisten luettelojen julkaisupaikasta, luotettujen luettelojen allekirjoittamisessa tai leimaamisessa käytetyistä varmenteista ja niiden tietojen mahdollisista muutoksista.

4.   Komissio asettaa julkisesti saataville suojatusti 3 kohdassa tarkoitetut tiedot sähköisesti allekirjoitetussa tai leimatussa muodossa, joka soveltuu automaattiseen käsittelyyn.

5.   Komissio täsmentää viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2015 täytäntöönpanosäädöksillä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ja määrittelee 1–4 kohdan soveltamiseen liittyvät luotettujen luetteloiden tekniset eritelmät ja muotoseikat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

27 artikla

Sähköiset allekirjoitukset julkisissa palveluissa

1.   Jos jäsenvaltio vaatii kehittynyttä sähköistä allekirjoitusta julkisen sektorin elimen tarjoaman tai sen puolesta tarjotun verkkopalvelun käyttämiseksi, kyseisen jäsenvaltion on tunnustettava ainakin ne kehittyneet sähköiset allekirjoitukset, sähköisten allekirjoitusten hyväksyttyyn varmenteeseen perustuvat kehittyneet sähköiset allekirjoitukset sekä hyväksytyt sähköiset allekirjoitukset, jotka ovat 5 kohdassa tarkoitetuissa täytääntöönpanosäädöksissä määritellyissä muodoissa tai joissa käytetään niissä tarkoitettuja menettelyjä.

2.   Jos jäsenvaltio vaatii hyväksyttyyn varmenteeseen perustuvaa kehittynyttä sähköistä allekirjoitusta julkisen sektorin elimen tarjoaman tai sen puolesta tarjotun verkkopalvelun käyttämiseksi, kyseisen jäsenvaltion on tunnustettava ainakin ne hyväksyttyyn varmenteeseen perustuvat kehittyneet sähköiset allekirjoitukset sekä hyväksytyt sähköiset allekirjoitukset, jotka ovat 5 kohdassa tarkoitetuissa täytääntöönpanosäädöksissä määritellyissä muodoissa tai joissa käytetään niissä tarkoitettuja menettelyjä.

3.   Jäsenvaltiot eivät saa vaatia julkisen sektorin elimen tarjoaman verkkopalvelun käytössä rajojen yli sähköistä allekirjoitusta, jonka tietoturvataso on korkeampi kuin hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen.

4.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksin vahvistaa kehittyneisiin sähköisiin allekirjoituksiin sovellettavien standardien viitenumerot. Jos kehittynyt sähköinen allekirjoitus vastaa kyseisiä standardeja, sen katsotaan olevan tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 26 artiklassa tarkoitettujen kehittyneitä sähköisiä allekirjoituksia koskevien vaatimusten mukainen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Komissio määrittelee kehittyneitä sähköisiä allekirjoituksia koskevat viitemuodot tai, jos käytetään vaihtoehtoisia muotoja, viitemenetelmät täytäntöönpanosäädöksillä viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2015 ottaen huomioon olemassa olevat käytännöt, standardit ja unionin säädökset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

37 artikla

Sähköiset leimat julkisissa palveluissa

1.   Jos jäsenvaltio vaatii kehittynyttä sähköistä leimaa julkisen sektorin elimen tarjoaman tai sen puolesta tarjotun verkkopalvelun käyttämiseksi, kyseisen jäsenvaltion on tunnustettava vähintään kehittyneet sähköiset leimat, sähköisten leimojen hyväksyttyyn varmenteeseen perustuvat kehittyneet sähköiset leimat sekä hyväksytyt sähköiset leimat, jotka ovat 5 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä määritellyissä muodoissa tai joissa käytetään niissä tarkoitettuja menettelyjä.

2.   Jos jäsenvaltio vaatii hyväksyttyyn varmenteeseen perustuvaa kehittynyttä sähköistä leimaa julkisen sektorin elimen tarjoaman tai sen puolesta tarjotun verkkopalvelun käyttämiseksi, kyseisen jäsenvaltion on tunnustettava ainakin hyväksyttyyn varmenteeseen perustuvat kehittyneet sähköiset leimat sekä hyväksytyt sähköiset leimat, jotka ovat 5 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä määritellyissä muodoissa tai joissa käytetään niissä tarkoitettuja menettelyjä.

3.   Jäsenvaltiot eivät saa vaatia julkisen sektorin elimen tarjoaman verkkopalvelun käytössä rajojen yli sähköistä leimaa, jonka tietoturvataso on korkeampi kuin hyväksytyn sähköisen leiman.

4.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksin vahvistaa kehittyneisiin sähköisiin leimoihin sovellettavien standardien viitenumerot. Jos kehittynyt sähköinen leima vastaa kyseisiä standardeja, sen katsotaan olevan tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 36 artiklassa tarkoitettujen kehittyneitä sähköisiä leimoja koskevien vaatimusten mukainen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Komissio määrittelee kehittyneitä sähköisiä leimoja koskevat viitemuodot tai, jos käytetään vaihtoehtoisia muotoja, viitemenetelmät täytäntöönpanosäädöksillä viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2015 ottaen huomioon olemassa olevat käytännöt, standardit ja unionin säädökset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

47 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle määräämättömäksi ajaksi 17 päivästä syyskuuta 2014 30 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 30 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 30 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

52 artikla

Voimaantulo

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2016, lukuun ottamatta seuraavia säännöksiä:

a)

asetuksen 8 artiklan 3 kohtaa, 9 artiklan 5 kohtaa, 12 artiklan 2–9 kohtaa, 17 artiklan 8 kohtaa, 19 artiklan 4 kohtaa, 20 artiklan 4 kohtaa, 21 artiklan 4 kohtaa, 22 artiklan 5 kohtaa, 23 artiklan 3 kohtaa, 24 artiklan 5 kohtaa, 27 artiklan 4 ja 5 kohtaa, 28 artiklan 6 kohtaa, 29 artiklan 2 kohtaa, 30 artiklan 3 ja 4 kohtaa, 31 artiklan 3 kohtaa, 32 artiklan 3 kohtaa, 33 artiklan 2 kohtaa, 34 artiklan 2 kohtaa, 37 artiklan 4 ja 5 kohtaa, 38 artiklan 6 kohtaa, 42 artiklan 2 kohtaa, 44 artiklan 2 kohtaa, 45 artiklan 2 kohtaa, 47 artiklaa ja 48 artiklaa sovelletaan 17 päivästä syyskuuta 2014;

b)	asetuksen 7 artiklaa, 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 9 artiklaa, 10 artiklaa, 11 artiklaa ja 12 artiklan 1 kohtaa sovelletaan 8 artiklan 3 kohdassa ja 12 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten soveltamispäivästä;

c)	asetuksen 6 artiklaa sovelletaan kolmen vuoden kuluttua 8 artiklan 3 kohdassa ja 12 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten soveltamispäivästä.

3.   Jos ilmoitettu sähköisen tunnistamisen järjestelmä sisällytetään komission 9 artiklan nojalla julkaisemaan luetteloon ennen tämän artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua päivää, kyseisen järjestelmän mukaiset sähköisen tunnistamisen menetelmät on tunnustettava 6 artiklan nojalla viimeistään 12 kuukauden kuluttua järjestelmän julkaisemisesta, mutta tämän artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun päivän jälkeen.

4.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää, että sähköisen tunnistamisen järjestelmän mukaiset toisen jäsenvaltion 9 artiklan 1 kohdan nojalla ilmoittamat sähköisen tunnistamisen menetelmät tunnustetaan ensimmäisessä jäsenvaltiossa 8 artiklan 3 kohdassa ja 12 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten soveltamispäivästä alkaen. Asianomaiset jäsenvaltiot ilmoittavat asiasta komissiolle. Komissio julkistaa nämä tiedot.

---

(1)  EUVL C 351, 15.11.2012, s. 73.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 3. huhtikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 23. heinäkuuta 2014.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/93/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 1999, sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista (EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12).

(4)  EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 1.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(8)  Neuvoston päätös 2010/48/EY, tehty 26 päivänä marraskuuta 2009, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 23, 27.1.2010, s. 35).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

(10)  Komission päätös 2009/767/EY, tehty 16 päivänä lokakuuta 2009, toimenpiteistä sähköisten menettelyjen käytön edistämiseksi keskitettyjä asiointipisteitä käyttäen palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY mukaisesti (EUVL L 274, 20.10.2009, s. 36).

(11)  Komission päätös 2011/130/EU, annettu 25 päivänä helmikuuta 2011, palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY nojalla toimivaltaisten viranomaisten sähköisesti allekirjoittamien asiakirjojen maiden rajat ylittävää käsittelyä koskevista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 53, 26.2.2011, s. 66).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(14)  EUVL C 28, 30.1.2013, s. 6.

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).

---

---

---

---