keyboard_tab Digital Service Act 2022/2065 FI

1.   Jos tarjotaan tietoyhteiskunnan palvelua, joka muodostuu palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen siirrosta viestintäverkossa tai viestintäverkkoyhteyden tarjoamisesta, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa siirretyistä tai pääsyn kohteina olleista tiedoista, edellyttäen, että palvelun tarjoaja

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut siirtoon ja yhteyden tarjoamiseen liittyvät toiminnot käsittävät siirrettyjen tietojen automaattisen, tilapäisen ja lyhytaikaisen tallentamisen, sikäli kuin tallentamisessa on kyse yksinomaan siirron suorittamisesta viestintäverkossa eikä tallentamisen kesto ylitä siirtoon kohtuudella tarvittavaa aikaa.

3.   Tämä artikla ei vaikuta oikeus- tai hallintoviranomaisen mahdollisuuteen vaatia jäsenvaltion oikeusjärjestelmän mukaisesti palvelun tarjoajaa lopettamaan tai estämään rikkominen.

1.   Jos tarjotaan tietoyhteiskunnan palvelua, joka muodostuu palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen siirrosta viestintäverkossa, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa tämän tiedon sellaisen automaattisen, tilapäisen ja lyhytaikaisen tallentamisen osalta, jonka suorittamisen ainoana tarkoituksena on muille palvelun vastaanottajille niiden pyynnöstä myöhemmin tehtävän tiedonsiirron tehostaminen tai lisäsuojaus, edellyttäen, että palvelun tarjoaja:

2.   Tämä artikla ei vaikuta oikeus- tai hallintoviranomaisen mahdollisuuteen vaatia jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien mukaisesti palvelun tarjoajaa lopettamaan tai estämään rikkominen.

1.   Jos tarjotaan tietoyhteiskunnan palvelua, joka käsittää palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen tallentamisen, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa palvelun vastaanottajan pyynnöstä tallennetuista tiedoista, edellyttäen, että palvelun tarjoaja

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, kun palvelun vastaanottaja toimii palvelun tarjoajan johdon tai valvonnan alaisena.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta sellaisten verkkoalustojen kuluttajansuojalainsäädännön mukaiseen vastuuseen, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, jos tällainen verkkoalusta esittää tietyn tiedon tai muulla tavoin mahdollistaa kyseessä olevan liiketoimen tavalla, joka saa keskivertokuluttajan uskomaan, että tieto tai liiketoimen kohteena oleva tuote tai palvelu on joko verkkoalustan itsensä tai sen johdon tai valvonnan alaisena toimivan palvelun vastaanottajan toimittama.

4.   Tämä artikla ei vaikuta oikeus- tai hallintoviranomaisen mahdollisuuteen vaatia jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien mukaisesti palvelun tarjoajaa lopettamaan tai estämään rikkominen.

1.   Palvelun vastaanottajilla, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, joille 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset on osoitettu, on oltava oikeus valita mikä tahansa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti todistuksella hyväksytty tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin kyseisiin päätöksiin liittyvien riitojen ratkaisemiseksi, mukaan lukien valitukset, joita ei ole voitu ratkaista kyseisessä artiklassa tarkoitetun sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän avulla.

Verkkoalustojen tarjoajien on varmistettava, että tiedot ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta palvelun vastaanottajien mahdollisuudesta tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuun ovat helposti käytettävissä niiden verkkorajapinnalla selkeästi ja käyttäjäystävällisesti.

Ensimmäinen alakohta ei rajoita asianomaisen palvelun vastaanottajan oikeutta aloittaa missä tahansa vaiheessa menettely verkkoalustojen tarjoajien tekemien kyseisten päätösten riitauttamiseksi tuomioistuimessa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

2.   Molempien osapuolten on toimittava vilpittömässä mielessä valitun sertifioidun tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa riidan ratkaisemiseksi.

Verkkoalustojen tarjoajat voivat kieltäytyä toimimasta tällaisen tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa, jos samoja tietoja ja samoja sisällön väitetyn laittomuuden tai yhteensopimattomuuden perusteita koskeva riita on jo ratkaistu.

Sertifioidulla tuomioistuinten ulkopuolisella riidanratkaisuelimellä ei saa olla valtaa määrätä osapuolia sitovaa ratkaisua riidalle.

3.   Sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin, johon tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin on sijoittautunut, on enintään viiden vuoden ajaksi, joka voidaan uusia, sertifioitava kyseinen elin tämän pyynnöstä, jos se on osoittanut täyttävänsä kaikki seuraavat edellytykset:

Digitaalisten palvelujen koordinaattorin on tarvittaessa täsmennettävä todistuksessa:

4.   Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on raportoitava vuosittain toiminnastaan sille digitaalisten palvelujen koordinaattorille, joka on ne sertifioinut, ja täsmennettävä tällöin ainakin niiden vastaanottamien riitojen lukumäärä, tieto näiden riitojen lopputuloksesta, niiden ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika ja mahdollisesti havaitut puutteet tai kohdatut vaikeudet. Niiden on annettava lisätietoja kyseisen digitaalisten palvelujen koordinaattorin pyynnöstä.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on laadittava kahden vuoden välein raportti sertifioimiensa tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toiminnasta. Raportissa on erityisesti

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on asetettava ratkaisunsa osapuolten saataville kohtuullisessa ajassa ja viimeistään 90 kalenteripäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Sertifioitu tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin voi erittäin monimutkaisissa riita-asioissa harkintansa mukaan pidentää 90 kalenteripäivän ajanjaksoa edellyttäen, että kokonaiskesto on enintään 180 päivää.

5.   Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan palvelun vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehnyt yksityishenkilö tai yhteisö, hyväksi, verkkoalustan tarjoajan on vastattava kaikista tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta perimistä maksuista ja korvattava kyseiselle vastaanottajalle, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, muut kohtuulliset kulut, jotka vastaanottaja on maksanut riidanratkaisuun liittyen. Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan verkkoalustan tarjoajan hyväksi, vastaanottajan, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, ei tarvitse korvata mitään maksuja tai muita kuluja, jotka verkkoalustan tarjoaja on maksanut tai jotka sen on maksettava riidanratkaisuun liittyen, paitsi jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin toteaa, että kyseinen vastaanottaja on toiminut ilmeisen vilpillisessä mielessä.

Tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta verkkoalustojen tarjoajilta perimien maksujen on oltava kohtuullisia, eivätkä ne saa missään tapauksessa ylittää elimelle aiheutuneita kustannuksia. Riitojenratkaisun on oltava palvelun vastaanottajille maksutonta tai saatavilla nimellistä maksua vastaan.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on annettava maksut tai maksujen määrittämisessä käytetyt mekanismit palvelujen vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, ja asianomaisen verkkoalustan tarjoajan tiedoksi ennen riidanratkaisun aloittamista.

6.   Jäsenvaltiot voivat perustaa tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisuelimiä 1 kohdan soveltamiseksi tai tukea joidenkin tai kaikkien niiden tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toimintaa, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttamat toimet eivät vaikuta niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorien kykyyn sertifioida asianomaiset elimet 3 kohdan mukaisesti.

7.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorin, joka on sertifioinut tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen, on peruutettava kyseinen sertifiointi, jos se toteaa joko omasta aloitteestaan tai kolmansilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella tehdyn tutkimuksen jälkeen, että tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ei enää täytä 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Ennen sertifioinnin peruuttamista digitaalisten palvelujen koordinaattorin on annettava kyseiselle elimelle mahdollisuus vastata tutkimuksen tuloksiin ja aikomukseen peruuttaa tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen sertifiointi.

8.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on ilmoitettava komissiolle tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa kyseisen kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut eritelmät, ja tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, joiden sertifioinnin ne ovat peruuttaneet. Komissio julkaisee erityisellä helposti käytettävissä olevalla verkkosivustolla luettelon näistä elimistä, mukaan lukien kyseiset eritelmät, ja pitää luettelon ajan tasalla.

9.   Tämä artikla ei rajoita direktiivin 2013/11/EU soveltamista eikä sen nojalla kuluttajia varten perustettujen vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen ja -elinten toimintaa.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorit suorittavat tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä puolueettomasti, läpinäkyvästi ja oikea-aikaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden digitaalisten palvelujen koordinaattoreilla on kaikki tarvittavat resurssit tehtäviensä hoitamiseksi, mukaan lukien riittävät tekniset, taloudelliset ja henkilöresurssit, jotta ne voivat valvoa asianmukaisesti kaikkia toimivaltaansa kuuluvia välityspalvelujen tarjoajia. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen digitaalisten palvelujen koordinaattorilla on riittävä autonomia talousarvionsa hallinnoinnissa talousarvion yleisissä rajoissa, jotta tämä ei vaikuta haitallisesti digitaalisten palvelujen koordinaattorin riippumattomuuteen.

2.   Suorittaessaan tehtäviään ja käyttäessään valtuuksiaan tämän asetuksen mukaisesti digitaalisten palvelujen koordinaattorien on toimittava täysin riippumattomasti. Niiden on oltava vapaita kaikesta suorasta tai välillisestä ulkoisesta vaikutuksesta, eivätkä ne saa pyytää eivätkä ottaa vastaan ohjeita miltään muulta viranomaiselta tai yksityiseltä osapuolelta.

3.   Tämän artiklan 2 kohta ei rajoita digitaalisten palvelujen koordinaattorien tehtäviä tässä asetuksessa säädetyssä valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmässä eikä 49 artiklan 2 kohdan mukaista yhteistyötä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tämän artiklan 2 kohta ei estä oikeudellista valvontaa, eikä se myöskään rajoita digitaalisten palvelujen koordinaattorien yleiseen toimintaan, kuten rahoitusmenoihin tai raportointiin kansallisille parlamenteille, liittyviä oikeasuhteisia vastuuvelvollisuusvaatimuksia edellyttäen, että kyseiset vaatimukset eivät haittaa tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista.

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 16 päivästä marraskuuta 2022 viiden vuoden ajaksi 24, 33, 37, 40 ja 43 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 24, 33, 37, 40 ja 43 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevien 24, 33, 37, 40 ja 43 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.