keyboard_tab Digital Service Act 2022/2065 FI

1.   Palvelun vastaanottajilla, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, joille 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset on osoitettu, on oltava oikeus valita mikä tahansa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti todistuksella hyväksytty tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin kyseisiin päätöksiin liittyvien riitojen ratkaisemiseksi, mukaan lukien valitukset, joita ei ole voitu ratkaista kyseisessä artiklassa tarkoitetun sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän avulla.

Verkkoalustojen tarjoajien on varmistettava, että tiedot ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta palvelun vastaanottajien mahdollisuudesta tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuun ovat helposti käytettävissä niiden verkkorajapinnalla selkeästi ja käyttäjäystävällisesti.

Ensimmäinen alakohta ei rajoita asianomaisen palvelun vastaanottajan oikeutta aloittaa missä tahansa vaiheessa menettely verkkoalustojen tarjoajien tekemien kyseisten päätösten riitauttamiseksi tuomioistuimessa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

2.   Molempien osapuolten on toimittava vilpittömässä mielessä valitun sertifioidun tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa riidan ratkaisemiseksi.

Verkkoalustojen tarjoajat voivat kieltäytyä toimimasta tällaisen tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa, jos samoja tietoja ja samoja sisällön väitetyn laittomuuden tai yhteensopimattomuuden perusteita koskeva riita on jo ratkaistu.

Sertifioidulla tuomioistuinten ulkopuolisella riidanratkaisuelimellä ei saa olla valtaa määrätä osapuolia sitovaa ratkaisua riidalle.

3.   Sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin, johon tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin on sijoittautunut, on enintään viiden vuoden ajaksi, joka voidaan uusia, sertifioitava kyseinen elin tämän pyynnöstä, jos se on osoittanut täyttävänsä kaikki seuraavat edellytykset:

a)	se on puolueeton ja riippumaton, myös taloudellisesti, suhteessa verkkoalustojen tarjoajiin ja verkkoalustojen tarjoajien tarjoaman palvelun vastaanottajiin, mukaan lukien ilmoituksia tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt;

b)	sillä on tarvittava asiantuntemus kysymyksissä, joita ilmenee laittoman sisällön yhdellä tai useammalla erityisellä osa-alueella, tai yhden tai useamman tyyppisen verkkoalustan ehtojen soveltamisessa ja niiden noudattamisen valvonnassa, jotta se voi tehokkaasti edistää riidan ratkaisemista;

c)	sen jäsenten saamat palkkiot eivät ole kytköksissä menettelyn tulokseen;

d)	tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisumenettely on helposti käytettävissä sähköisen viestintäteknologian välityksellä, ja siinä on mahdollisuus aloittaa riidanratkaisu ja toimittaa vaadittavat liiteasiakirjat verkossa;

e)	se kykenee ratkaisemaan riidan nopeasti, tehokkaasti ja kustannustehokkaasti vähintään yhdellä unionin toimielimien virallisella kielellä;

f)	tuomioistuinten ulkopuolisessa riidanratkaisussa noudatetaan selkeitä ja oikeudenmukaisia menettelysääntöjä, jotka ovat helposti ja julkisesti käytettävissä, ja sovellettavaa oikeutta, mukaan lukien tämän artiklan vaatimukset.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorin on tarvittaessa täsmennettävä todistuksessa:

a)	ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut erityiskysymykset, joihin kyseisen elimen asiantuntemus liittyy, ja

b)	ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettu unionin instituutioiden virallinen kieli tai viralliset kielet, joilla elin kykenee ratkaisemaan riitoja.

4.   Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on raportoitava vuosittain toiminnastaan sille digitaalisten palvelujen koordinaattorille, joka on ne sertifioinut, ja täsmennettävä tällöin ainakin niiden vastaanottamien riitojen lukumäärä, tieto näiden riitojen lopputuloksesta, niiden ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika ja mahdollisesti havaitut puutteet tai kohdatut vaikeudet. Niiden on annettava lisätietoja kyseisen digitaalisten palvelujen koordinaattorin pyynnöstä.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on laadittava kahden vuoden välein raportti sertifioimiensa tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toiminnasta. Raportissa on erityisesti

a)	lueteltava kunkin tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen vuosittain vastaanottamien riitojen lukumäärä;

b)	ilmoitettava kyseisten elinten käsiteltäväksi saatettujen menettelyjen tulokset ja riitojen ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika;

c)	yksilöitävä ja selostettava näiden elinten toimintaan liittyneet mahdolliset järjestelmälliset tai alakohtaiset puutteet tai vaikeudet;

d)	yksilöitävä tähän toimintaan liittyvät parhaat käytännöt;

e)	annettava suosituksia siitä, miten tätä toimintaa voidaan tarvittaessa parantaa.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on asetettava ratkaisunsa osapuolten saataville kohtuullisessa ajassa ja viimeistään 90 kalenteripäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Sertifioitu tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin voi erittäin monimutkaisissa riita-asioissa harkintansa mukaan pidentää 90 kalenteripäivän ajanjaksoa edellyttäen, että kokonaiskesto on enintään 180 päivää.

5.   Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan palvelun vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehnyt yksityishenkilö tai yhteisö, hyväksi, verkkoalustan tarjoajan on vastattava kaikista tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta perimistä maksuista ja korvattava kyseiselle vastaanottajalle, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, muut kohtuulliset kulut, jotka vastaanottaja on maksanut riidanratkaisuun liittyen. Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan verkkoalustan tarjoajan hyväksi, vastaanottajan, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, ei tarvitse korvata mitään maksuja tai muita kuluja, jotka verkkoalustan tarjoaja on maksanut tai jotka sen on maksettava riidanratkaisuun liittyen, paitsi jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin toteaa, että kyseinen vastaanottaja on toiminut ilmeisen vilpillisessä mielessä.

Tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta verkkoalustojen tarjoajilta perimien maksujen on oltava kohtuullisia, eivätkä ne saa missään tapauksessa ylittää elimelle aiheutuneita kustannuksia. Riitojenratkaisun on oltava palvelun vastaanottajille maksutonta tai saatavilla nimellistä maksua vastaan.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on annettava maksut tai maksujen määrittämisessä käytetyt mekanismit palvelujen vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, ja asianomaisen verkkoalustan tarjoajan tiedoksi ennen riidanratkaisun aloittamista.

6.   Jäsenvaltiot voivat perustaa tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisuelimiä 1 kohdan soveltamiseksi tai tukea joidenkin tai kaikkien niiden tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toimintaa, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttamat toimet eivät vaikuta niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorien kykyyn sertifioida asianomaiset elimet 3 kohdan mukaisesti.

7.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorin, joka on sertifioinut tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen, on peruutettava kyseinen sertifiointi, jos se toteaa joko omasta aloitteestaan tai kolmansilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella tehdyn tutkimuksen jälkeen, että tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ei enää täytä 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Ennen sertifioinnin peruuttamista digitaalisten palvelujen koordinaattorin on annettava kyseiselle elimelle mahdollisuus vastata tutkimuksen tuloksiin ja aikomukseen peruuttaa tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen sertifiointi.

8.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on ilmoitettava komissiolle tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa kyseisen kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut eritelmät, ja tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, joiden sertifioinnin ne ovat peruuttaneet. Komissio julkaisee erityisellä helposti käytettävissä olevalla verkkosivustolla luettelon näistä elimistä, mukaan lukien kyseiset eritelmät, ja pitää luettelon ajan tasalla.

9.   Tämä artikla ei rajoita direktiivin 2013/11/EU soveltamista eikä sen nojalla kuluttajia varten perustettujen vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen ja -elinten toimintaa.

1.   Verkkoalustojen tarjoajien, jotka esittävät verkkorajapinnoillaan mainoksia, on varmistettava, että kunkin yksittäiselle vastaanottajalle esitettävän mainoksen osalta palvelun vastaanottajat voivat tunnistaa selkeästi, ytimekkäästi, yksiselitteisesti ja reaaliaikaisesti seuraavaa:

a)	myös selvästi erottuvien merkintöjen avulla, että esitetty tieto on mainos; tällaiset merkinnät voidaan standardoida 44 artiklan mukaisesti;

b)	luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka puolesta mainos esitetään;

c)	luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka on maksanut mainoksen, jos kyseessä on eri kuin b alakohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö;

d)	suoraan ja helposti mainoksesta merkitykselliset tiedot tärkeimmistä parametreista, joilla määritetään vastaanottaja, jolle mainos esitetään, ja tapauksen mukaan siitä, miten näitä parametreja voi muuttaa.

2.   Verkkoalustojen tarjoajien on tarjottava palvelun vastaanottajille toiminto, jonka avulla ne voivat ilmoittaa, onko niiden toimittama sisältö kaupallista viestintää tai sisältääkö se sitä.

Kun palvelun vastaanottaja tekee tämän kohdan mukaisen ilmoituksen, verkkoalustan tarjoajan on varmistettava, että muut palvelun vastaanottajat voivat tunnistaa selkeästi, yksiselitteisesti ja reaaliaikaisesti, myös sellaisten selvästi erottuvien merkintöjen avulla, jotka voidaan standardoida 44 artiklan mukaisesti, että palvelun vastaanottajan toimittama sisältö on kyseisessä ilmoituksessa kuvattua kaupallista viestintää tai sisältää sitä.

3.   Verkkoalustojen tarjoajat eivät saa esittää palvelujen vastaanottajille mainoksia, jos niiden esittäminen perustuu asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 4 alakohdassa määriteltyyn profilointiin, jossa käytetään asetuksen (EU) 2016/679 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietojen ryhmiä.

1.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on huolellisesti tunnistettava, analysoitava ja arvioitava järjestelmäriskit, joita aiheutuu unionissa niiden palvelujen ja niihin liittyvien järjestelmien, mukaan lukien algoritmiset järjestelmät, suunnittelusta ja toiminnasta ja niiden palvelujen käytöstä unionissa.

Niiden on tehtävä riskinarvioinnit 33 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta soveltamispäivästä alkaen ja sen jälkeen vähintään kerran vuodessa ja joka tapauksessa ennen sellaisten toimintojen käyttöönottoa, joilla on todennäköisesti kriittinen vaikutus tämän artiklan mukaisesti tunnistettuihin riskeihin. Riskinarviointi on kohdennettava niiden palveluihin, sen on oltava oikeassa suhteessa järjestelmäriskeihin niiden vakavuuden ja todennäköisyyden huomioon ottaen, ja siinä on otettava huomioon seuraavat järjestelmäriskit:

a)	laittoman sisällön levittäminen näiden palvelujen kautta;

b)

mahdolliset tosiasialliset tai ennakoidut kielteiset vaikutukset perusoikeuskirjan perusoikeuksien, erityisesti 1 artiklassa vahvistettua ihmisarvoa, 7 artiklassa vahvistettua yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista, 8 artiklassa vahvistettua henkilötietojen suojaa, 11 artiklassa vahvistettua sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, mukaan lukien tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus, 21 artiklassa vahvistettua syrjintäkieltoa, 24 artiklassa vahvistettua lapsen oikeuksien kunnioittamista ja 38 artiklassa vahvistettua kuluttajansuojaa koskevien perusoikeuksien käyttämiseen;

c)	mahdolliset tosiasialliset tai ennakoidut kielteiset vaikutukset kansalaiskeskusteluun, vaalimenettelyihin ja yleiseen turvallisuuteen;

d)	mahdolliset tosiasialliset tai ennakoidut kielteiset vaikutukset, jotka liittyvät sukupuolittuneeseen väkivaltaan sekä kansanterveyden ja alaikäisten suojeluun, mistä on vakavia kielteisiä seurauksia henkilön fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille.

2.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on riskinarviointeja tehdessään otettava erityisesti huomioon, vaikuttavatko seuraavat tekijät joihinkin 1 kohdassa tarkoitettuihin järjestelmäriskeihin ja miten:

a)	niiden suosittelujärjestelmien ja muiden asiaan liittyvien algoritmisten järjestelmien suunnittelu;

b)	niiden sisällön moderointijärjestelmät;

c)	sovellettavat ehdot ja niiden noudattamisen valvonta;

d)	mainosten valinta- ja esitysjärjestelmät;

e)	dataan liittyvät palvelun tarjoajan käytännöt.

Arvioinneissa on myös analysoitava, vaikuttavatko niiden palvelun tahallinen manipulointi, mukaan lukien palvelun epäaito käyttö tai automatisoitu hyödyntäminen, sekä amplifiointi ja laittoman sisällön ja verkkoalustan ehtojen kanssa yhteensopimattoman tiedon mahdollinen nopea ja laaja leviäminen 1 kohdan mukaisiin riskeihin ja miten.

Arvioinnissa on otettava huomioon erityiset alueelliset tai kielelliset näkökohdat, myös kun ne ovat ominaisia jollekin jäsenvaltiolle.

3.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on säilytettävä riskinarviointeja koskevat tositteet vähintään kolmen vuoden ajan riskinarviointien suorittamisesta, ja niiden on pyynnöstä toimitettava ne komissiolle ja sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattorille.

1.   Kriisitilanteessa komissio voi lautakunnan suosituksesta tehdä päätöksen, jossa yhtä tai useampaa erittäin suurten verkkoalustojen tai erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajaa vaaditaan toteuttamaan yksi tai useampi seuraavista toimista:

a)	sen arviointi, myötävaikuttavatko niiden palvelujen toiminta ja käyttö merkittävästi tai todennäköisesti merkittävästi 2 kohdassa tarkoitettuun vakavaan uhkaan, ja jos myötävaikuttavat, missä määrin ja miten;

b)

sellaisten tehokkaiden ja oikeasuhteisten erityistoimenpiteiden, kuten minkä tahansa 35 artiklan 1 kohdassa tai 48 artiklan 2 kohdassa säädetyn toimenpiteen, yksilöinti ja soveltaminen, joilla voidaan estää tällainen tämän kohdan a alakohdan mukaisesti määritetty myötävaikutus vakavaan uhkaan, poistaa se tai rajoittaa sitä;

c)

raportointi komissiolle tiettyyn päivämäärään mennessä tai säännöllisin väliajoin päätöksessä säädetyllä tavalla a alakohdassa tarkoitetuista arvioinneista, toteutettujen b alakohdan mukaisten erityistoimenpiteiden täsmällisestä sisällöstä, toteutuksesta ja laadullisesta ja määrällisestä vaikutuksesta ja mistä tahansa muusta näihin arviointeihin tai näihin toimenpiteisiin liittyvästä asiasta päätöksessä täsmennetyn mukaisesti.

Yksilöidessään ja soveltaessaan tämän kohdan b alakohdan mukaisia toimenpiteitä palvelun tarjoajan tai tarjoajien on otettava asianmukaisesti huomioon 2 kohdassa tarkoitetun vakavan uhan vakavuus, toimenpiteiden kiireellisyys ja tosiasialliset tai mahdolliset vaikutukset kaikkien asianomaisten osapuolten oikeuksiin ja oikeutettuihin etuihin, mukaan lukien se, ettei toimenpiteissä mahdollisesti noudateta perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia.

2.   Tätä artiklaa sovellettaessa kriisin katsotaan olevan kyseessä, kun poikkeukselliset olosuhteet johtavat yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen kohdistuvaan vakavaan uhkaan unionissa tai sen merkittävissä osissa.

3.   Komissio varmistaa 1 kohdassa tarkoitettua päätöstä tehdessään, että kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

päätöksessä vaaditut toimet ovat ehdottoman välttämättömiä, perusteltuja ja oikeasuhteisia, kun otetaan huomioon erityisesti 2 kohdassa tarkoitetun vakavan uhan vakavuus, toimenpiteiden kiireellisyys ja tosiasialliset tai mahdolliset vaikutukset kaikkien asianomaisten osapuolten oikeuksiin ja oikeutettuihin etuihin, mukaan lukien se, ettei toimenpiteissä mahdollisesti noudateta perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia;

b)	päätöksessä täsmennetään kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut erityistoimenpiteet on toteutettava, ottaen erityisesti huomioon näiden toimenpiteiden kiireellisyys ja niiden valmisteluun ja toteutukseen tarvittava aika;

c)	päätöksessä vaadittujen toimien kesto saa olla enintään kolme kuukautta.

4.   Komissio toteuttaa 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tehtyään ilman aiheetonta viivytystä kaikki seuraavat toimet:

a)	ilmoittaa päätöksestä palvelun tarjoajalle tai tarjoajille, jolle tai joille päätös on osoitettu;

b)	asettaa päätöksen julkisesti saataville; ja

c)	ilmoittaa päätöksestä lautakunnalle, kehottaa sitä esittämään siitä näkemyksensä ja pitää sen ajan tasalla mahdollisista päätökseen liittyvistä myöhemmistä kehityskuluista.

5.   Tarjoajalla tai tarjoajilla, jolle tai joille komission päätös on osoitettu, on oikeus valita toteutettava 1 kohdan b alakohdan ja 7 kohdan toisen alakohdan mukainen erityistoimenpide.

6.   Komissio voi omasta aloitteestaan tai palvelun tarjoajan pyynnöstä käydä vuoropuhelua palvelun tarjoajan kanssa sen määrittämiseksi, ovatko suunnitellut tai toteutetut 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet palvelun tarjoajan erityisolosuhteet huomioon ottaen tehokkaita ja oikeasuhteisia asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio varmistaa erityisesti, että palvelun tarjoajan toteuttamat 1 kohdan b alakohdan mukaiset toimenpiteet täyttävät 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut vaatimukset.

7.   Komissio seuraa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti toteutettujen erityistoimenpiteiden soveltamista kyseisen kohdan c alakohdassa tarkoitettujen raporttien sekä mahdollisten muiden asiaan liittyvien tietojen perusteella, mukaan lukien tiedot, joita se voi pyytää 40 tai 67 artiklan mukaisesti, ottaen huomioon kriisin kehityksen. Komissio raportoi kyseisestä seurannasta lautakunnalle säännöllisesti vähintään kuukausittain.

Jos komissio katsoo, että suunnitellut tai toteutetut 1 kohdan b alakohdan mukaiset erityiset toimenpiteet eivät ole tehokkaita tai oikeasuhteisia, se voi lautakuntaa kuultuaan hyväksyä päätöksen, jolla edellytetään palvelun tarjoajan tarkastelevan uudelleen kyseisten erityistoimenpiteiden yksilöintiä tai soveltamista.

8.   Komissio voi lautakunnan suosituksesta siinä tapauksessa, että se on kriisin kehityksen huomioon ottaen asianmukaista, muuttaa 1 kohdassa tai 7 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua päätöstä seuraavasti:

a)

kumoamalla päätöksen ja vaatimalla tarvittaessa erittäin suurta verkkoalustaa tai erittäin suurta verkossa toimivaa hakukonetta lakkaamaan soveltamasta 1 kohdan b alakohdan tai 7 kohdan toisen alakohdan mukaisia yksilöityjä ja toteutettuja toimenpiteitä, erityisesti jos tällaisille toimenpiteille ei ole enää perusteita;

b)	pidentämällä 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua ajanjaksoa enintään kolmella kuukaudella;

c)	ottamalla huomioon toimenpiteitä sovellettaessa saadut kokemukset, erityisesti se, ettei toimenpiteissä mahdollisesti noudateta perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia.

9.   Edellä 1–6 kohdassa asetettuja vaatimuksia sovelletaan tässä artiklassa tarkoitettuun päätökseen ja sitä koskevaan muutokseen.

10.   Komissio ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon lautakunnan tämän artiklan nojalla antamat suositukset.

11.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain tämän artiklan mukaisten päätösten hyväksymisen jälkeen ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluttua kriisin päättymisestä kertomuksen kyseisten päätösten nojalla toteutettujen erityistoimenpiteiden soveltamisesta.

1.   Komissio kannustaa laatimaan unionin tason käytännesääntöjä ja helpottamaan niiden laatimista siten, että asiassa ovat mukana verkkoalustojen tarjoajat ja muut asiaankuuluvat palvelun tarjoajat, palvelun vastaanottajia edustavat järjestöt ja kansalaisjärjestöt tai asiaankuuluvat viranomaiset, jotta voidaan edistää täysimääräistä ja tosiasiallista yhdenvertaista osallistumista parantamalla pääsyä sellaisiin verkkopalveluihin, joiden alkuperäisessä suunnittelussa ja myöhemmässä mukauttamisessa otetaan huomioon vammaisten henkilöiden erityistarpeet.

2.   Komissio pyrkii varmistamaan, että käytännesääntöjen tavoitteena on varmistaa tällaisten palvelujen saavutettavuus unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jotta voidaan maksimoida niiden ennustettava käyttö vammaisten henkilöiden keskuudessa. Komissio pyrkii varmistamaan, että käytännesäännöissä käsitellään vähintään seuraavia tavoitteita:

a)	palvelujen suunnittelu ja mukauttaminen siten, että ne ovat vammaisten henkilöiden saavutettavissa, tekemällä niistä havaittavia, hallittavia, ymmärrettäviä ja toimintavarmoja;

b)	sen selvittäminen, miten palvelut täyttävät sovellettavat saavutettavuusvaatimukset, ja näiden tietojen asettaminen yleisön saataville vammaisten henkilöiden kannalta saavutettavalla tavalla;

c)	tämän asetuksen nojalla annettujen tietojen, lomakkeiden ja toimenpiteiden asettaminen saataville siten, että ne ovat helposti löydettävissä, ymmärrettävissä ja vammaisten henkilöiden saavutettavissa.

3.   Komissio kannustaa laatimaan käytännesäännöt viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2025 ja soveltamaan niitä viimeistään 18 päivästä elokuuta 2025.

1.   Voidakseen suorittaa sille tämän jakson nojalla annetut tehtävät komissio voi toteuttaa tarvittavat toimet sen seuraamiseksi, miten kyseinen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoaja panee tämän asetuksen tosiasiallisesti täytäntöön ja noudattaa sitä. Komissio voi määrätä ne tarjoamaan pääsyn tietokantoihinsa ja algoritmeihinsa ja antamaan niitä koskevia selvityksiä. Tällaisiin toimiin voi sisältyä erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajalle asetettava velvoite säilyttää kaikki asiakirjat, joita pidetään tarpeellisina tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanon ja noudattamisen arvioimiseksi.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisiin toimiin voi kuulua riippumattomien ulkopuolisten asiantuntijoiden ja tarkastajien sekä kyseisten viranomaisten suostumuksella toimivaltaisten kansallisten viranomaisten asiantuntijoiden ja tarkastajien nimittäminen avustamaan komissiota tämän asetuksen asiaa koskevien säännösten tehokkaan täytäntöönpanon ja noudattamisen seurannassa sekä tarjoamaan komissiolle erityisasiantuntemusta tai -tietämystä.