keyboard_tab Digital Service Act 2022/2065 FI

1.   Palvelun vastaanottajilla, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, joille 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset on osoitettu, on oltava oikeus valita mikä tahansa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti todistuksella hyväksytty tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin kyseisiin päätöksiin liittyvien riitojen ratkaisemiseksi, mukaan lukien valitukset, joita ei ole voitu ratkaista kyseisessä artiklassa tarkoitetun sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän avulla.

Verkkoalustojen tarjoajien on varmistettava, että tiedot ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta palvelun vastaanottajien mahdollisuudesta tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuun ovat helposti käytettävissä niiden verkkorajapinnalla selkeästi ja käyttäjäystävällisesti.

Ensimmäinen alakohta ei rajoita asianomaisen palvelun vastaanottajan oikeutta aloittaa missä tahansa vaiheessa menettely verkkoalustojen tarjoajien tekemien kyseisten päätösten riitauttamiseksi tuomioistuimessa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

2.   Molempien osapuolten on toimittava vilpittömässä mielessä valitun sertifioidun tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa riidan ratkaisemiseksi.

Verkkoalustojen tarjoajat voivat kieltäytyä toimimasta tällaisen tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa, jos samoja tietoja ja samoja sisällön väitetyn laittomuuden tai yhteensopimattomuuden perusteita koskeva riita on jo ratkaistu.

Sertifioidulla tuomioistuinten ulkopuolisella riidanratkaisuelimellä ei saa olla valtaa määrätä osapuolia sitovaa ratkaisua riidalle.

3.   Sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin, johon tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin on sijoittautunut, on enintään viiden vuoden ajaksi, joka voidaan uusia, sertifioitava kyseinen elin tämän pyynnöstä, jos se on osoittanut täyttävänsä kaikki seuraavat edellytykset:

a)	se on puolueeton ja riippumaton, myös taloudellisesti, suhteessa verkkoalustojen tarjoajiin ja verkkoalustojen tarjoajien tarjoaman palvelun vastaanottajiin, mukaan lukien ilmoituksia tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt;

b)	sillä on tarvittava asiantuntemus kysymyksissä, joita ilmenee laittoman sisällön yhdellä tai useammalla erityisellä osa-alueella, tai yhden tai useamman tyyppisen verkkoalustan ehtojen soveltamisessa ja niiden noudattamisen valvonnassa, jotta se voi tehokkaasti edistää riidan ratkaisemista;

c)	sen jäsenten saamat palkkiot eivät ole kytköksissä menettelyn tulokseen;

d)	tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisumenettely on helposti käytettävissä sähköisen viestintäteknologian välityksellä, ja siinä on mahdollisuus aloittaa riidanratkaisu ja toimittaa vaadittavat liiteasiakirjat verkossa;

e)	se kykenee ratkaisemaan riidan nopeasti, tehokkaasti ja kustannustehokkaasti vähintään yhdellä unionin toimielimien virallisella kielellä;

f)	tuomioistuinten ulkopuolisessa riidanratkaisussa noudatetaan selkeitä ja oikeudenmukaisia menettelysääntöjä, jotka ovat helposti ja julkisesti käytettävissä, ja sovellettavaa oikeutta, mukaan lukien tämän artiklan vaatimukset.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorin on tarvittaessa täsmennettävä todistuksessa:

a)	ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut erityiskysymykset, joihin kyseisen elimen asiantuntemus liittyy, ja

b)	ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettu unionin instituutioiden virallinen kieli tai viralliset kielet, joilla elin kykenee ratkaisemaan riitoja.

4.   Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on raportoitava vuosittain toiminnastaan sille digitaalisten palvelujen koordinaattorille, joka on ne sertifioinut, ja täsmennettävä tällöin ainakin niiden vastaanottamien riitojen lukumäärä, tieto näiden riitojen lopputuloksesta, niiden ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika ja mahdollisesti havaitut puutteet tai kohdatut vaikeudet. Niiden on annettava lisätietoja kyseisen digitaalisten palvelujen koordinaattorin pyynnöstä.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on laadittava kahden vuoden välein raportti sertifioimiensa tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toiminnasta. Raportissa on erityisesti

a)	lueteltava kunkin tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen vuosittain vastaanottamien riitojen lukumäärä;

b)	ilmoitettava kyseisten elinten käsiteltäväksi saatettujen menettelyjen tulokset ja riitojen ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika;

c)	yksilöitävä ja selostettava näiden elinten toimintaan liittyneet mahdolliset järjestelmälliset tai alakohtaiset puutteet tai vaikeudet;

d)	yksilöitävä tähän toimintaan liittyvät parhaat käytännöt;

e)	annettava suosituksia siitä, miten tätä toimintaa voidaan tarvittaessa parantaa.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on asetettava ratkaisunsa osapuolten saataville kohtuullisessa ajassa ja viimeistään 90 kalenteripäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Sertifioitu tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin voi erittäin monimutkaisissa riita-asioissa harkintansa mukaan pidentää 90 kalenteripäivän ajanjaksoa edellyttäen, että kokonaiskesto on enintään 180 päivää.

5.   Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan palvelun vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehnyt yksityishenkilö tai yhteisö, hyväksi, verkkoalustan tarjoajan on vastattava kaikista tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta perimistä maksuista ja korvattava kyseiselle vastaanottajalle, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, muut kohtuulliset kulut, jotka vastaanottaja on maksanut riidanratkaisuun liittyen. Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan verkkoalustan tarjoajan hyväksi, vastaanottajan, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, ei tarvitse korvata mitään maksuja tai muita kuluja, jotka verkkoalustan tarjoaja on maksanut tai jotka sen on maksettava riidanratkaisuun liittyen, paitsi jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin toteaa, että kyseinen vastaanottaja on toiminut ilmeisen vilpillisessä mielessä.

Tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta verkkoalustojen tarjoajilta perimien maksujen on oltava kohtuullisia, eivätkä ne saa missään tapauksessa ylittää elimelle aiheutuneita kustannuksia. Riitojenratkaisun on oltava palvelun vastaanottajille maksutonta tai saatavilla nimellistä maksua vastaan.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on annettava maksut tai maksujen määrittämisessä käytetyt mekanismit palvelujen vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, ja asianomaisen verkkoalustan tarjoajan tiedoksi ennen riidanratkaisun aloittamista.

6.   Jäsenvaltiot voivat perustaa tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisuelimiä 1 kohdan soveltamiseksi tai tukea joidenkin tai kaikkien niiden tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toimintaa, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttamat toimet eivät vaikuta niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorien kykyyn sertifioida asianomaiset elimet 3 kohdan mukaisesti.

7.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorin, joka on sertifioinut tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen, on peruutettava kyseinen sertifiointi, jos se toteaa joko omasta aloitteestaan tai kolmansilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella tehdyn tutkimuksen jälkeen, että tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ei enää täytä 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Ennen sertifioinnin peruuttamista digitaalisten palvelujen koordinaattorin on annettava kyseiselle elimelle mahdollisuus vastata tutkimuksen tuloksiin ja aikomukseen peruuttaa tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen sertifiointi.

8.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on ilmoitettava komissiolle tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa kyseisen kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut eritelmät, ja tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, joiden sertifioinnin ne ovat peruuttaneet. Komissio julkaisee erityisellä helposti käytettävissä olevalla verkkosivustolla luettelon näistä elimistä, mukaan lukien kyseiset eritelmät, ja pitää luettelon ajan tasalla.

9.   Tämä artikla ei rajoita direktiivin 2013/11/EU soveltamista eikä sen nojalla kuluttajia varten perustettujen vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen ja -elinten toimintaa.

1.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajille on tehtävä niiden omalla kustannuksella vähintään kerran vuodessa riippumattomat tarkastukset, joissa arvioidaan seuraavien noudattamista:

a)	III luvussa säädetyt velvoitteet;

b)	45 ja 46 artiklassa tarkoitettujen käytännesääntöjen ja 48 artiklassa tarkoitettujen kriisiprotokollien mukaisesti tehdyt sitoumukset.

2.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on tarjottava tämän artiklan mukaiset tarkastukset suorittaville organisaatioille tarvittavaa yhteistyötä ja apua, jotta näiden on mahdollista suorittaa kyseiset tarkastukset tuloksellisesti, tehokkaasti ja oikea-aikaisesti, myös antamalla näille pääsy kaikkiin asiaan liittyviin tietoihin ja tiloihin ja vastaamalla suullisiin tai kirjallisiin kysymyksiin. Ne eivät saa estää tai hankaloittaa tarkastuksen suorittamista tai vaikuttaa siihen perusteettomasti.

Tällaiset tarkastukset suorittavien organisaatioiden on varmistettava tarkastusten yhteydessä, myös tarkastusten päätyttyä, erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajilta ja kolmansilta osapuolilta saatuja tietoja koskeva asianmukainen luottamuksellisuuden ja salassapitovelvollisuuden taso. Tämän vaatimuksen noudattaminen ei kuitenkaan saa vaikuttaa kielteisesti tarkastusten suorittamiseen ja muiden tämän asetuksen säännösten soveltamiseen, etenkään avoimuutta, valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevien säännösten soveltamiseen. Jos se on 42 artiklan 4 kohdan mukaista avoimuusraportointia varten tarpeen, tämän artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitetuista tarkastuskertomukseen ja tarkastuksen täytäntöönpanokertomukseen on liitettävä versiot, jotka eivät sisällä mitään tietoja, joita voitaisiin kohtuudella pitää luottamuksellisina.

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukaiset tarkastukset suorittavien organisaatioiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

ne ovat riippumattomia asianomaisesta erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajasta ja tarjoajaan kytköksissä olevista oikeushenkilöistä eikä niillä ole eturistiriitaa niihin nähden eivätkä ne erityisesti: i) ole tarjonneet tarkastettuihin seikkoihin liittyviä mitään muita kuin tarkastuspalveluja asianomaiselle erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajalle eivätkä millekään kyseiseen tarjoajaan kytköksissä olevalle oikeushenkilölle tarkastuksen alkamista edeltäneiden 12 kuukauden aikana, ja ne ovat sitoutuneet olemaan tarjoamatta niille tällaisia palveluja tarkastuksen päättymistä seuraavien 12 kuukauden ajan; ii) ole tarjonneet tämän artiklan mukaisia tarkastuspalveluja asianomaiselle erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajalle eivätkä millekään kyseiseen tarjoajaan kytköksissä olevalle oikeushenkilölle pidempään kuin 10 peräkkäisen vuoden ajan; iii) suorita tarkastusta sellaisia palkkioita vastaan, jotka ovat riippuvaisia tarkastuksen tuloksesta;

b)	niillä on todistetusti asiantuntemusta riskinhallinnan alalla sekä tekninen pätevyys ja tekniset valmiudet;

c)	niillä on toteen näytetty objektiivisuus ja ammattietiikka, jotka perustuvat erityisesti siihen, että ne ovat liittyneet käytännesääntöihin tai asianmukaisiin standardeihin.

4.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on varmistettava, että tarkastukset suorittavien organisaatioiden laativat kustakin tarkastuksesta tarkastuskertomuksen. Kyseisessä kertomuksessa on esitettävä kirjalliset perustelut, ja siihen on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:

a)	tarkastuksen kohteena olleen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan nimi, osoite ja yhteyspiste sekä tarkastuksen kattama ajanjakso;

b)	tarkastuksen suorittaneen organisaation tai suorittaneiden organisaatioiden nimi ja osoite;

c)	sidonnaisuuksia koskeva ilmoitus;

d)	kuvaus tarkastetuista seikoista ja käytetyistä menetelmistä;

e)	kuvaus ja yhteenveto tarkastuksen tärkeimmistä havainnoista;

f)	luettelo osana tarkastusta kuulluista kolmansista osapuolista;

g)	tarkastuslausunto siitä, onko tarkastuksen kohteena ollut erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoaja noudattanut 1 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita ja sitoumuksia, eli myönteinen, myönteinen ja huomautuksia sisältävä tai kielteinen lausunto;

h)	jos tarkastuslausunto ei ole myönteinen, toimintasuosituksia erityisistä toimenpiteistä vaatimusten noudattamiseksi ja aikataulu, jonka kuluessa noudattamisen suositellaan toteutuvan.

5.   Jos tarkastuksen suorittanut organisaatio ei voinut tarkastaa tiettyjä erityisiä seikkoja tai antaa tarkastuslausuntoa tutkimustensa perusteella, tarkastuskertomukseen on sisällytettävä selvitys olosuhteista ja syistä, joiden vuoksi näitä seikkoja ei voitu tarkastaa.

6.   Erittäin suurten verkkoalustojen tai erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien, joista tehty tarkastuskertomus ei ole myönteinen, on otettava asianmukaisesti huomioon niille annetut toimintasuositukset ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet suositusten panemiseksi täytäntöön. Niiden on kuukauden kuluessa näiden suositusten vastaanottamisesta laadittava tarkastuksen täytäntöönpanokertomus, jossa esitetään kyseiset toimenpiteet. Jos ne eivät pane toimintasuosituksia täytäntöön, niiden on esitettävä tarkastuksen täytäntöönpanokertomuksessa syyt siihen sekä mahdolliset vaihtoehtoiset toimenpiteet, joita ne ovat toteuttaneet havaittujen noudattamatta jättämisten korjaamiseksi.

7.   Siirretään komissiolle valta antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla tarvittavat säännöt tämän artiklan mukaisten tarkastusten suorittamista varten, erityisesti tarvittavat säännöt tämän artiklan mukaisten tarkastusten menettelyvaiheista, tarkastusmenetelmistä ja raportoinnin malleista. Näissä delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon mahdolliset 44 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetut vapaaehtoiset tarkastusstandardit.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorit suorittavat tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä puolueettomasti, läpinäkyvästi ja oikea-aikaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden digitaalisten palvelujen koordinaattoreilla on kaikki tarvittavat resurssit tehtäviensä hoitamiseksi, mukaan lukien riittävät tekniset, taloudelliset ja henkilöresurssit, jotta ne voivat valvoa asianmukaisesti kaikkia toimivaltaansa kuuluvia välityspalvelujen tarjoajia. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen digitaalisten palvelujen koordinaattorilla on riittävä autonomia talousarvionsa hallinnoinnissa talousarvion yleisissä rajoissa, jotta tämä ei vaikuta haitallisesti digitaalisten palvelujen koordinaattorin riippumattomuuteen.

2.   Suorittaessaan tehtäviään ja käyttäessään valtuuksiaan tämän asetuksen mukaisesti digitaalisten palvelujen koordinaattorien on toimittava täysin riippumattomasti. Niiden on oltava vapaita kaikesta suorasta tai välillisestä ulkoisesta vaikutuksesta, eivätkä ne saa pyytää eivätkä ottaa vastaan ohjeita miltään muulta viranomaiselta tai yksityiseltä osapuolelta.

3.   Tämän artiklan 2 kohta ei rajoita digitaalisten palvelujen koordinaattorien tehtäviä tässä asetuksessa säädetyssä valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmässä eikä 49 artiklan 2 kohdan mukaista yhteistyötä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tämän artiklan 2 kohta ei estä oikeudellista valvontaa, eikä se myöskään rajoita digitaalisten palvelujen koordinaattorien yleiseen toimintaan, kuten rahoitusmenoihin tai raportointiin kansallisille parlamenteille, liittyviä oikeasuhteisia vastuuvelvollisuusvaatimuksia edellyttäen, että kyseiset vaatimukset eivät haittaa tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista.

1.   Voidakseen suorittaa sille tämän jakson nojalla annetut tehtävät komissio voi toteuttaa kaikki tarvittavat tarkastukset asianomaisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan tai 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun muun henkilön tiloissa.

2.   Virkamiehillä ja muilla mukana olevilla komission tarkastusta tekemään valtuuttamilla henkilöillä on valtuudet

a)	päästä asianomaisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan tai muun henkilön kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin;

b)	tutkia kirjanpitoa ja muita kyseisen palvelun tarjoamiseen liittyviä asiakirjoja riippumatta siitä, missä muodossa ne on tallennettu;

c)	ottaa tai saada missä tahansa muodossa jäljennöksiä tai otteita kirjanpidosta tai muista asiakirjoista;

d)

vaatia kyseistä erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajaa tai muuta henkilöä antamaan pääsy tämän organisaatioon, toimintaan, tietoteknisiin järjestelmiin, algoritmeihin, datankäsittelyyn ja liiketoimintakäytäntöihin ja antamaan niihin liittyviä selvityksiä sekä tallentamaan tai dokumentoimaan annetut selvitykset;

e)

sinetöidä mitkä tahansa kyseisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan tai muun henkilön elinkeino- tai ammattitoimintaan liittyviin tarkoituksiin käytetyt tilat ja kirjanpito tai muut asiakirjat siksi ajaksi ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen tarkastuksen suorittamiseksi;

f)	pyytää kaikilta kyseisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan tai muun henkilön edustajilta tai henkilöstön jäseniltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista ja asiakirjoista ja tallentaa vastaukset;

g)	osoittaa kenelle tahansa tällaiselle edustajalle tai henkilöstön jäsenelle tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä kysymyksiä ja tallentaa vastaukset.

3.   Tarkastuksia voidaan suorittaa komission 72 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimittämien tarkastajien tai asiantuntijoiden sekä sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin tai muiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, jonka alueella tarkastus suoritetaan, avustuksella.

4.   Jos vaadittua kirjanpitoa tai muita kyseisen palvelun tarjoamiseen liittyviä asiakirjoja ei esitetä täydellisinä tai vastaukset tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti esitettyihin kysymyksiin ovat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia, virkamiehillä ja muilla mukana olevilla komission tarkastusta tekemään valtuuttamilla henkilöillä on oikeus käyttää valtuuksiaan esitettyään kirjallisen valtuutuksen, jossa mainitaan tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä 74 ja 76 artiklassa säädetyt seuraamukset. Komissio ilmoittaa suunnitellusta tarkastuksesta hyvissä ajoin ennen tarkastusta sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorille, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa.

5.   Virkamiehet ja muut mukana olevat komission valtuuttamat henkilöt, komission nimittämät tarkastajat ja asiantuntijat sekä sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattori tai muut toimivaltaiset viranomaiset, jonka alueella tarkastus suoritetaan, voivat tarkastusten aikana vaatia kyseistä erittäin suuren verkkoalustan tarjoajaa tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajaa tai muuta henkilöä antamaan selvityksiä sen organisaatiosta, toiminnasta, tietoteknisestä järjestelmästä, algoritmeista, datankäsittelystä ja liiketoimintakäytännöistä sekä osoittaa kysymyksiä sen keskeiselle henkilöstölle.

6.   Kyseisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan tai muun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön on suostuttava komission päätöksellä määrättyyn tarkastukseen. Päätöksessä mainitaan tarkastuksen kohde ja tarkoitus, vahvistetaan tarkastuksen aloituspäivä, ilmoitetaan 74 ja 76 artiklassa säädetyt seuraamukset sekä mainitaan oikeus hakea muutosta päätökseen Euroopan unionin tuomioistuimelta. Komissio kuulee sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattoria, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa, ennen kyseisen päätöksen tekemistä.

7.   Sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa, digitaalisten palvelujen koordinaattorin virkamiesten ja muiden sen valtuuttamien tai nimittämien henkilöiden on kyseisen digitaalisten palvelujen koordinaattorin tai komission pyynnöstä aktiivisesti avustettava virkamiehiä ja muita mukana olevia komission tarkastuksen osalta valtuuttamia henkilöitä. Tätä tarkoitusta varten heillä on 2 kohdassa eritellyt valtuudet.

8.   Jos virkamiehet ja muut mukana olevat komission valtuuttamat henkilöt toteavat, että kyseinen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoaja tai muu henkilö vastustaa tämän artiklan nojalla määrättyä tarkastusta, sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa, on näiden virkamiesten tai muiden mukana olevien henkilöiden pyynnöstä ja jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti annettava heille heidän pyynnöstään tarvittava apu, mukaan lukien toimivaltaisen lainvalvontaviranomaisen toteuttamat pakkokeinot, jos ne ovat kyseisen kansallisen lainsäädännön nojalla asianmukaisia, jotta he voivat suorittaa tarkastuksensa.

9.   Jos 8 kohdassa säädetty apu edellyttää asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti kansallisen oikeusviranomaisen lupaa, kyseisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin on haettava tätä lupaa virkamiesten ja muiden mukana olevien komission valtuuttamien henkilöiden pyynnöstä. Lupaa voidaan hakea myös turvaamistoimenpiteenä.

10.   Jos haetaan 9 kohdassa tarkoitettua lupaa, tapausta käsittelevä kansallinen oikeusviranomainen tarkistaa, että komission päätös, jossa määrätään tarkastuksesta, on pätevä ja että suunnitellut pakkokeinot eivät ole tarkastuksen kohteeseen nähden mielivaltaisia eivätkä liiallisia. Tällaista tarkistusta suorittaessaan kansallinen oikeusviranomainen voi pyytää komissiolta joko suoraan tai kyseisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorien välityksellä yksityiskohtaisia selvityksiä erityisesti syistä, joiden vuoksi komissio epäilee tämän asetuksen rikkomista, sekä epäillyn rikkomisen vakavuudesta ja kyseisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan tai muun henkilön osallistumisen luonteesta. Kansallinen oikeusviranomainen ei kuitenkaan saa saattaa kyseenalaiseksi tarkastuksen tarpeellisuutta eikä vaatia komission asiakirja-aineistossa olevia tietoja. Komission päätöksen laillisuutta valvoo ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuin.