keyboard_tab Diritto d'autore 2019/0790 FI

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä poikkeuksesta tai rajoituksesta direktiivin 96/9/EY 5 artiklan a, b, d ja e alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa, direktiivin 2001/29/EY 2 ja 3 artiklassa ja direktiivin 2009/24/EY 4 artiklan 1 kohdassa sekä tämän direktiivin 15 artiklan 1 kohdassa säädettyihin oikeuksiin, jotta sallitaan teosten ja muun suojatun aineiston digitaalinen käyttö yksinomaan opetuksen havainnollistamiseen, siltä osin kuin käyttö on perusteltua tavoiteltavan ei-kaupallisen tarkoituksen vuoksi, edellyttäen, että

2.   Sen estämättä, mitä 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että 1 kohdan nojalla hyväksyttyä poikkeusta tai rajoitusta ei sovelleta tai sitä ei sovelleta suhteessa tiettyihin käyttötarkoituksiin taikka tietyntyyppisiin teoksiin tai muuhun suojattuun aineistoon, kuten ensisijaisesti koulutusmarkkinoille tarkoitettuun materiaaliin tai nuotteihin, siltä osin kuin markkinoilla on helposti saatavilla soveltuvia lisenssejä, joilla annetaan lupa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tekoihin ja jotka kattavat oppilaitosten tarpeet ja erityispiirteet.

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät hyödyntää tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tekoihin luvan antavat lisenssit ovat asianmukaisesti oppilaitosten saatavilla ja niiden näkyvillä.

3.   Teosten ja muun suojatun aineiston käyttö yksinomaan opetuksen havainnollistamiseen suojatuissa sähköisissä ympäristöissä tämän artiklan nojalla annettuja kansallisia säännöksiä noudattaen katsotaan tapahtuvaksi yksinomaan siinä jäsenvaltiossa, johon oppilaitos on sijoittautunut.

4.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeudenhaltijat saavat sopivan hyvityksen teostensa tai muun suojatun aineistonsa 1 kohdan mukaisesta käytöstä.

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yhteishallinnointiorganisaatio voi oikeudenhaltijoiden antamien valtuutustensa mukaisesti tehdä ei-yksinomaisen lisenssisopimuksen ei-kaupallisiin tarkoituksiin kulttuuriperintölaitoksen kanssa laitoksen kokoelmiin pysyvästi kuuluvia kaupallisesta jakelusta poistuneita teoksia tai muuta suojattua aineistoa koskevasta kappaleen valmistamisesta, levityksestä, yleisölle välittämisestä tai yleisön saataviin saattamisesta riippumatta siitä, ovatko kaikki lisenssin kattamat oikeudenhaltijat antaneet yhteishallinnointiorganisaatiolle valtuutuksen, edellyttäen, että

2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä poikkeuksesta tai rajoituksesta direktiivin 96/9/EY 5 artiklan a, b, d ja e alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa, direktiivin 2001/29/EY 2 ja 3 artiklassa, direktiivin 2009/24/EY 4 artiklan 1 kohdassa sekä tämän direktiivin 15 artiklan 1 kohdassa säädettyihin oikeuksiin, jotta kulttuuriperintölaitokset voivat ei-kaupallisiin tarkoituksiin saattaa saataviin kokoelmiinsa pysyvästi kuuluvia kaupallisesta jakelusta poistuneita teoksia tai muuta suojattua aineistoa, edellyttäen, että

3.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 2 kohdassa säädettyä poikkeusta tai rajoitusta sovelletaan ainoastaan niihin teosten tai muun suojatun aineiston tyyppeihin, joita varten ei ole olemassa yhteishallinnointiorganisaatiota, joka täyttää 1 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset.

4.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kaikki oikeudenhaltijat voivat milloin tahansa helposti ja vaikuttavasti sulkea teoksensa tai muun suojatun aineistonsa 1 kohdassa säädetyn lisensointimekanismin ulkopuolelle taikka 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen tai rajoituksen soveltamisen ulkopuolelle, joko yleisesti tai erityistapauksissa, myös lisenssisopimuksen tekemisen tai kyseisen käytön alkamisen jälkeen.

5.   Teos tai muu suojattu aineisto katsotaan kaupallisesta jakelusta poistuneeksi, kun voidaan vilpittömässä mielessä olettaa, että koko teos tai muu suojattu aineisto ei ole yleisön saatavissa tavanomaisten kaupan kanavien välityksellä sen jälkeen, kun on toteutettu kohtuullisia toimia sen määrittämiseksi, onko se yleisön saatavissa.

Jäsenvaltiot voivat säätää erityisvaatimuksista, kuten aikarajasta, sen määrittämiseksi, voidaanko teokset ja muu suojattu aineisto lisensoida 1 kohdan mukaisesti tai voidaanko niitä käyttää 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen tai rajoituksen nojalla. Tällaisissa vaatimuksissa ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen ja kohtuullista, eikä niillä saa sulkea pois mahdollisuutta määrittää teosten tai muun suojatun aineiston joukko kaupallisesta jakelusta poistuneeksi, kun on kohtuullista olettaa, että kaikki teokset tai muu suojattu aineisto ovat poistuneet kaupallisesta jakelusta.

6.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 1 kohdassa tarkoitetut lisenssit haetaan yhteishallinnointiorganisaatiolta, joka on edustava siinä jäsenvaltiossa, johon kulttuuriperintölaitos on sijoittautunut.

7.   Tätä artiklaa ei sovelleta kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten tai muun suojatun aineiston joukkoihin, jos 5 kohdassa tarkoitettujen kohtuullisten toimien perusteella on näyttöä siitä, että tällaiset joukot koostuvat valtaosin seuraavista:

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen tätä artiklaa sovelletaan, jos yhteishallinnointiorganisaatio on 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla riittävän edustava asianomaisen kolmannen maan oikeudenhaltijoiden suhteen.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijät ja esittävät taiteilijat saavat säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa, ja kunkin alan erityispiirteet huomioon ottaen ajantasaisia, merkityksellisiä ja kattavia tietoja teostensa ja esitystensä hyödyntämisestä osapuolilta, joille he ovat lisensoineet tai siirtäneet oikeutensa, tai luovutuksensaajiltaan, varsinkin hyödyntämistapojen, kaikkien syntyneiden tulojen ja maksettavan korvauksen osalta.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun 1 kohdassa tarkoitetut oikeudet on myöhemmin lisensoitu, tekijät ja esittävät taiteilijat tai heidän edustajansa saavat pyynnöstään alilisenssinsaajilta lisätietoja, jos heidän ensimmäisellä sopimuskumppanillaan ei ole kaikkia tietoja, jotka olisivat tarpeen 1 kohtaa sovellettaessa.

Kun näitä lisätietoja pyydetään, tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden ensimmäisen sopimuskumppanin on annettava tietoja alilisenssinsaajien henkilöllisyydestä.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että ensimmäisen alakohdan mukainen alilisenssinsaajien pyyntö alilisenssinsaajille tehdään suoraan tai välillisesti tekijän tai esittävän taiteilijan sopimuskumppanin välityksellä.

3.   Edellä 1 kohdassa säädetyn velvoitteen on oltava oikeasuhteinen ja vaikuttava, jotta voidaan varmistaa korkeatasoinen avoimuus kaikilla aloilla. Jäsenvaltiot voivat säätää, että asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa 1 kohdassa säädetystä velvoitteesta aiheutuva hallinnollinen taakka muodostuisi kohtuuttomaksi teoksen tai esityksen hyödyntämisen tuottamat tulot huomioon ottaen, velvoite rajataan koskemaan tietojen niitä tyyppejä sekä tasoa, joita tällaisissa tapauksissa voidaan kohtuudella odottaa.

4.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta ei sovelleta, kun tekijän tai esittävän taiteilijan panostus ei ole merkittävä koko teoksen tai esityksen huomioon ottaen, paitsi jos tekijä tai esittävä taiteilija osoittaa tarvitsevansa tiedot voidakseen käyttää 20 artiklan 1 kohdan mukaisia oikeuksiaan ja pyytää tietoja tähän tarkoitukseen.

5.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun kyse on sopimuksista, joihin sovelletaan kollektiivisen sopimisen tuloksena tehtyä sopimusta tai jotka perustuvat tällaiseen sopimukseen, sovelletaan kyseisen kollektiivisen sopimisen tuloksena tehdyn sopimuksen avoimuussääntöjä, edellyttäen, että kyseiset säännöt täyttävät 1–4 kohdassa säädetyt kriteerit.

6.   Sovellettaessa direktiivin 2014/26/EU 18 artiklaa tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta ei sovelleta sopimuksiin, joita tekevät kyseisen direktiivin 3 artiklan a ja b alakohdassa määritellyt yhteisöt tai muut kyseisen direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten sääntöjen soveltamisalaan kuuluvat yhteisöt.