(10) tässä direktiivissä olisi määriteltävä sen soveltamisala selkeästi ja kiistattomasti ja säädettävä selkeistä aineellisista säännöistä digitaaliselle sisällölle ja digitaalisille palveluille, jotka kuuluvat sen soveltamisalaan.
Sekä tämän direktiivin soveltamisalan että sen aineellisten sääntöjen olisi oltava teknologianeutraaleja ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavia.
- = -
(11) tässä direktiivissä olisi vahvistettava yhteiset säännöt tietyistä vaatimuksista, jotka koskevat digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välillä tehtäviä sopimuksia.
Tätä varten olisi yhdenmukaistettava täysin säännöt, jotka koskevat digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuutta, oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole tällä tavoin sopimuksen mukainen tai sitä ei toimiteta, ja näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia sääntöjä sekä digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun muuttamista.
Jos kuluttajasopimusoikeuden tietyt keskeiset seikat olisi täysin yhdenmukaistettu, yritysten ja erityisesti pk-yritysten olisi helpompi tarjota tuotteitaan muissa jäsenvaltioissa.
Keskeisten sääntöjen täyden yhdenmukaistamisen ansiosta kuluttajat voisivat nauttia kuluttajansuojan korkeasta tasosta ja hyvinvointihyödyistä.
Jäsenvaltiot eivät voi tämän direktiivin soveltamisalalla säätää muista, muodollisista tai aineellisista vaatimuksista.
Jäsenvaltioiden ei esimerkiksi pitäisi säätää käänteistä todistustaakkaa koskevista säännöistä, jotka poikkeavat tässä direktiivissä säädetyistä säännöistä, tai kuluttajan velvollisuudesta ilmoittaa virheestä elinkeinonharjoittajalle tietyn ajan kuluessa.
- = -
(12) Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansallisiin lainsäädäntöihin siltä osin, kuin kyseessä ovat asiat, joita sillä ei säännellä, etenkään tavaroiden lainmukaisuuteen, vahingonkorvauksiin ja yleiseen sopimusoikeuteen kuuluviin seikkoihin, kuten sopimuksen tekemiseen, pätevyyteen, pätemättömyyteen tai vaikutuksiin.
tässä direktiivissä ei pitäisi myöskään määrittää digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamista koskevien sopimusten oikeudellista luonnetta, ja kysymys siitä, pidetäänkö tällaisia sopimuksia esimerkiksi myynti-, palvelu- vai vuokrasopimuksina vai sui generis -sopimuksina, olisi jätettävä määritettäväksi kansallisessa lainsäädännössä.
Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa myöskään kansalliseen lainsäädäntöön, jossa säädetään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheeseen liittyvistä muista kuin sopimusperusteisista kuluttajan oikeussuojakeinoista liiketoimiketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistuneita henkilöitä tai muita tällaisten henkilöiden velvollisuuksia täyttäviä henkilöitä vastaan.
- = -
(13) Jäsenvaltiot voivat myös vapaasti säännellä esimerkiksi vastuukysymyksiä koskevia kuluttajavaateita sellaista muuta kolmatta osapuolta kuin elinkeinonharjoittajaa kohtaan, joka toimittaa tai sitoutuu toimittamaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun, kuten kehittäjä, ja joka ei ole samanaikaisesti tässä direktiivissä tarkoitettu elinkeinonharjoittaja.
- = -
(15) Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti säätää osapuolten oikeuksista pidättäytyä suorittamasta velvollisuuksiaan tai osaa niistä, kunnes toinen osapuoli suorittaa velvollisuutensa.
Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi voitava säätää siitä, onko kuluttajalla virheen ollessa kyseessä oltava oikeus pidättäytyä kauppahinnan tai sen osan maksamisesta, kunnes elinkeinonharjoittaja on saattanut digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksen mukaiseksi, tai onko elinkeinonharjoittajalla oltava oikeus pitää hallussaan kuluttajalle sopimuksen purkamisen johdosta kuuluva korvaus, kunnes kuluttaja täyttää tässä direktiivissä säädetyn velvollisuutensa palauttaa aineellinen väline elinkeinonharjoittajalle.
- = -
(16) Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti ulottaa tämän direktiivin sääntöjen soveltaminen koskemaan sopimuksia, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, tai muuten säännellä tällaisia sopimuksia.
Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi voitava vapaasti päättää ulottaa tässä direktiivissä kuluttajille annettu suoja koskemaan myös luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät ole tässä direktiivissä tarkoitettuja kuluttajia, kuten valtiosta riippumattomia järjestöjä, uusyrityksiä tai pk-yrityksiä.
- = -
(18) Tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin sopimuksiin, joiden nojalla elinkeinonharjoittaja toimittaa kuluttajalle digitaalista sisältöä tai digitaalisen palvelun tai sitoutuu tekemään niin.
Alustojen tarjoajia voidaan pitää tässä direktiivissä tarkoitettuina elinkeinonharjoittajina, jos ne toimivat tarkoituksessa, joka kuuluu niiden liiketoimintaan, ja kuluttajan välittömänä sopimuskumppanina digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamista varten.
Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti laajentaa tämän direktiivin soveltaminen koskemaan alustojen tarjoajia, joita ei voida pitää elinkeinonharjoittajina tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti.
- = -
(20) Tämän direktiivin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/771 (3) olisi täydennettävä toisiaan.
tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista koskevien sopimusten tietyistä vaatimuksista, kun taas direktiivissä (EU) 2019/771 vahvistetaan säännöt tavarakauppaa koskevien sopimusten tietyistä vaatimuksista.
Jotta voidaan vastata kuluttajien odotuksiin ja varmistaa digitaalista sisältöä toimittaville elinkeinonharjoittajille selkeä ja yksinkertainen oikeuskehys, tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamiseen myös aineellisella välineellä, kuten DVD- ja CD-levyillä, muistitikuilla ja muistikorteilla toimitettavan digitaalisen sisällön toimittamiseen, sekä aineelliseen välineeseen itseensä, edellyttäen, että aineellinen väline toimii yksinomaan digitaalisen sisällön siirtovälineenä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (4) säännöksiä tavaran toimittamista koskevista velvoitteista ja oikeussuojakeinoista olisi kuitenkin sovellettava siinä tapauksessa, että toimitus laiminlyödään, sen sijaan että sovelletaan tämän direktiivin säännöksiä elinkeinonharjoittajan toimitusvelvollisuudesta ja kuluttajan oikeussuojakeinoista toimituksen laiminlyönnin yhteydessä.
Lisäksi jatkossakin tällaisiin aineellisiin välineisiin ja niillä toimitettavaan digitaaliseen sisältöön olisi sovellettava direktiivin 2011/83/EU säännöksiä esimerkiksi peruuttamisoikeudesta ja tavaroiden toimittamista koskevan sopimuksen tyypistä.
Tämä direktiivi ei vaikuta myöskään jakeluoikeuksiin, joita sovelletaan tällaisiin tavaroihin tekijänoikeuslainsäädännön nojalla.
- = -
(22) Sitä vastoin jos tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen ei estä tavaran toimintojen suorittamista tai jos kuluttaja tekee sopimuksen digitaalisia elementtejä sisältävää tavaraa koskevaan myyntisopimukseen kuulumattoman digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta, tätä sopimusta olisi pidettävä erillisenä tavaran myyntiä koskevana sopimuksena, vaikka myyjä toimisi tämän toisen ulkopuolisen elinkeinonharjoittajan kanssa tehtävän sopimuksen välittäjänä, ja se voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan.
Esimerkiksi jos kuluttaja lataa pelisovelluksen sovelluskaupasta älypuhelimeen, pelisovelluksen toimitusta koskeva sopimus on älypuhelimen myyntisopimuksesta erillinen sopimus.
Tästä syystä direktiiviä (EU) 2019/771 olisi sovellettava ainoastaan älypuhelinta koskevaan myyntisopimukseen ja pelisovelluksen toimitus voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, jos tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät.
Toinen esimerkki on tapaus, jossa on nimenomaan sovittu, että kuluttaja ostaa älypuhelimen ilman tiettyä käyttöjärjestelmää, ja kuluttaja tekee myöhemmin sopimuksen käyttöjärjestelmän toimittamisesta kolmannen osapuolen kanssa.
Tällaisessa tapauksessa erikseen ostetun käyttöjärjestelmän toimittaminen ei olisi osa myyntisopimusta eikä sen vuoksi kuuluisi direktiivin (EU) 2019/771 soveltamisalaan, vaan voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, jos tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät.
- = -
(23) Kuluttajat käyttävät digitaalisia arvonkantajia, kuten sähköisiä arvoseteleitä tai sähköisiä kuponkeja, erilaisten tavaroiden tai palvelujen maksamiseen digitaalisilla sisämarkkinoilla.
Digitaalisista arvonkantajista on tulossa tärkeitä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamisessa, ja niitä olisi sen vuoksi pidettävä tässä direktiivissä tarkoitettuna maksutapana.
Digitaalisiin arvonkantajiin olisi katsottava kuuluvan myös virtuaalivaluutat siinä määrin, kuin ne tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä.
Erittely maksutavan mukaan voi johtaa syrjintään ja tarjota yrityksille perusteettoman kannustimen siirtyä toimittamaan digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja digitaalisia arvonkantajia vastaan.
Digitaalisia arvonkantajia ei kuitenkaan pitäisi pitää tässä direktiivissä tarkoitettuna digitaalisena sisältönä tai digitaalisena palveluna, koska niillä ei ole muuta tarkoitusta kuin toimia maksutapana.
- = -
(24) Digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja toimitetaan usein myös niin, että kuluttaja ei maksa kauppahintaa vaan luovuttaa elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja.
Tällaisia liiketoimintamalleja käytetään eri muodoissa huomattavassa osassa markkinoita.
tässä direktiivissä otetaan täysimääräisesti huomioon, että henkilötietojen suoja on perusoikeus ja siksi henkilötietoja ei voida pitää hyödykkeenä, mutta kuitenkin siinä olisi varmistettava, että kuluttajilla on tällaisten liiketoimintamallien yhteydessä oikeus sopimusperusteisiin oikeussuojakeinoihin.
Tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava sopimuksiin, joiden nojalla elinkeinonharjoittaja toimittaa tai sitoutuu toimittamaan kuluttajalle digitaalista sisältöä tai digitaalisen palvelun ja kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan henkilötietoja.
Henkilötiedot voitaisiin luovuttaa elinkeinonharjoittajalle joko sopimuksen tekoajankohtana tai myöhempänä ajankohtana, esimerkiksi kun kuluttaja antaa elinkeinonharjoittajalle suostumuksensa käyttää henkilötietoja, joita kuluttaja voi ladata tai luoda digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käytön yhteydessä.
Henkilötietojen suojaa koskevassa unionin lainsäädännössä säädetään kattavasta luettelosta laillisia perusteita henkilötietojen lainmukaiseen käsittelyyn.
Tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin sopimuksiin, joiden nojalla kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan henkilötietoja elinkeinonharjoittajalle.
Tätä direktiiviä olisi sovellettava muun muassa silloin, kun kuluttaja avaa sosiaalisen median tilin ja luovuttaa nimen ja sähköpostiosoitteen, joita käytetään muihin tarkoituksiin kuin pelkästään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamiseen tai lakisääteisten vaatimusten noudattamiseen.
Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös silloin, kun kuluttaja antaa suostumuksen siihen, että elinkeinonharjoittaja voi käsitellä markkinointitarkoituksia varten kaikkea henkilötiedoiksi katsottavaa aineistoa, kuten kuluttajan lataamia valokuvia tai julkaisuja.
Jäsenvaltioiden olisi voitava kuitenkin vapaasti määrittää, täyttyvätkö kansallisen lainsäädännön mukaiset sopimuksen tekemistä, olemassaoloa ja pätevyyttä koskevat vaatimukset.
- = -
(26) Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös sopimuksiin, jotka koskevat digitaalisen sisällön, esimerkiksi ohjelmistojen, kehittämistä kuluttajan vaatimusten pohjalta.
Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös tavaroiden 3D-tulostuksessa käytettävien sähköisten tiedostojen toimittamiseen siinä määrin, kuin tällaiset tiedostot kuuluvat tässä direktiivissä tarkoitetun digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun määritelmään.
Tätä direktiiviä ei kuitenkaan olisi sovellettava oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka liittyvät tavaroihin, jotka on tuotettu 3D-tulostustekniikkaa käyttäen.
- = -
(38) tässä direktiivissä ei pitäisi säätää henkilötietojen lainmukaisen käsittelyn edellytyksistä, joista säädetään erityisesti asetuksessa (EU) 2016/679.
Tämän johdosta henkilötietojen käsittely tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan sopimuksen yhteydessä on lainmukaista ainoastaan, jos se on asetuksen (EU) 2016/679 henkilötietojen käsittelyn laillisia perusteita koskevien säännösten mukaista.
Kun henkilötietojen käsittely perustuu suostumukseen erityisesti asetuksen (EU) 2016/679 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, noudatetaan kyseisen asetuksen asianomaisia säännöksiä, myös niiden edellytysten osalta, jotka koskevat arviota siitä, onko suostumus annettu vapaaehtoisesti.
Tällä direktiivillä ei pitäisi säännellä annetun suostumuksen sitovuutta.
Asetus (EU) 2016/679 sisältää myös kattavia oikeuksia, kuten oikeus tietojen poistamiseen ja siirtämiseen järjestelmästä toiseen.
Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa näihin oikeuksiin, jotka koskevat kaikkia henkilötietoja, jotka kuluttaja on luovuttanut elinkeinonharjoittajalle tai elinkeinonharjoittaja on kerännyt tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan sopimuksen yhteydessä ja kuluttajan purettua sopimuksen tämän direktiivin mukaisesti.
- = -
(40) tässä direktiivissä ei pitäisi säätää seurauksista, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia, jos kuluttaja peruuttaa suostumuksensa henkilötietojensa käsittelemiseen.
Tällaisten seurausten olisi kuuluttava edelleenkin kansallisen lainsäädännön piiriin.
- = -
(45) Jotta digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu olisi sopimuksenmukainen ja jotta varmistetaan, että kuluttajat eivät jäisi vaille oikeuksiaan esimerkiksi silloin, kun sopimuksen vaatimukset ovat hyvin matalat, digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun olisi sopimustenmukaisuutta koskevien subjektiivisten vaatimusten lisäksi oltava myös tässä direktiivissä säädettyjen sopimustenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten mukaisia.
Sopimuksenmukaisuutta olisi arvioitava muun muassa suhteessa siihen tarkoitukseen, johon samantyyppistä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua yleensä käytettäisiin.
Sillä olisi myös oltava toimintaan liittyvät ja muut ominaisuudet, joita samantyyppisellä digitaalisella sisällöllä tai digitaalisella palvelulla yleensä on ja joita kuluttajat voivat kohtuudella odottaa, kun otetaan huomioon digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun luonne ja elinkeinonharjoittajan tai liiketoimiketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistuneen muun henkilön esittämät tai näiden puolesta esitetyt digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun erityisiä ominaisuuksia koskevat julkiset lausumat.
- = -
(46) Kohtuusperiaatetta, joka koskee kaikkia tässä direktiivissä olevia viittauksia siihen, mitä henkilö voi kohtuudella odottaa, olisi määritettävä objektiivisesti, ottaen huomioon digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun luonne ja tarkoitus, asiaan liittyvät olosuhteet ja osapuolten kauppatavat ja käytännöt.
Erityisesti se, minkä katsotaan olevan kohtuullinen aika, jonka kuluessa digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu olisi saatettava sopimuksenmukaiseksi, olisi vahvistettava puolueettomasti ottaen huomioon virheen luonne.
- = -
(48) Henkilötietojen käsittelyyn tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sopimusten yhteydessä olisi sovellettava täysimääräisesti asetusta (EU) 2016/679 tai muuta unionin tietosuojalainsäädäntöä.
Lisäksi tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyihin oikeuksiin, velvollisuuksiin ja muihin kuin sopimusperusteisiin oikeussuojakeinoihin.
Seikkojen, jotka johtavat siihen, että ei noudateta asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyjä vaatimuksia, mukaan lukien keskeiset periaatteet, joita ovat muun muassa tietojen minimointi, sisäänrakennettu tietosuoja ja oletusarvoinen tietosuoja, voidaan tapauksen olosuhteiden mukaan myös katsoa tarkoittavan, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole tässä direktiivissä säädettyjen sopimuksenmukaisuutta koskevien subjektiivisten tai objektiivisten vaatimusten mukainen.
Yhtenä esimerkkinä voivat olla tapaukset, joissa elinkeinonharjoittajalla selkeästi on sopimuksessa velvoite tai joissa sopimusta voidaan tulkita tällä tavoin, mikä liittyy myös asetuksen (EU) 2016/679 mukaisiin elinkeinonharjoittajan velvollisuuksiin.
Tällöin sopimusvelvoite voi tulla osaksi sopimuksenmukaisuutta koskevia subjektiivisia vaatimuksia.
Toisena esimerkkinä ovat tapaukset, joissa asetuksen (EU) 2016/679 mukaisten velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä voi samaan aikaan seurata se, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei sovellu käyttötarkoitukseensa, mikä muodostaa sellaisten sopimustenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten noudattamatta jättämisen, joiden mukaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun on sovelluttava siihen käyttötarkoitukseen, johon samantyyppistä digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja yleensä käytetään.
- = -
(50) Elinkeinonharjoittajien olisi tämän direktiivin sääntöjä soveltaessaan noudatettava standardeja, avoimia teknisiä eritelmiä, hyviä käytänteitä ja käytännesääntöjä, jotka koskevat muun muassa sellaisia yleisesti käytettyjä ja koneellisesti luettavissa olevia tallennusmuotoja, joiden avulla palautetaan kuluttajan itsensä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua käyttäessään luoma tai luovuttama sisältö, johon ei kuulu henkilötietoja, ja jotka koskevat myös tietojärjestelmien ja digitaalisten ympäristöjen turvallisuutta, riippumatta siitä, onko ne vahvistettu kansainvälisellä tai unionin tasolla tai jonkin teollisuudenalan piirissä.
Komissio voi tässä yhteydessä kehottaa toimialajärjestöjä ja muita etujärjestöjä laatimaan kansainvälisiä standardeja ja unionin standardeja sekä käytännesääntöjä, joiden avulla voitaisiin tukea tämän direktiivin yhdenmukaista täytäntöönpanoa.
- = -
(53) Sitä, että kuluttaja käyttää tämän direktiivin mukaista digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua, voidaan rajoittaa teollis- ja tekijänoikeuksien haltijan immateriaalioikeuden mukaisesti asettamien rajoitusten vuoksi.
Tällaiset rajoitukset voivat perustua loppukäyttäjän lisenssisopimukseen, jonka nojalla digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimitetaan kuluttajalle.
Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun loppukäyttäjän lisenssisopimuksessa kielletään kuluttajaa käyttämästä tiettyjä digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimivuuteen liittyviä ominaisuuksia.
Tällainen rajoitus voi johtaa siihen, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole tässä direktiivissä säädettyjen sopimustenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten mukainen, jos se koskee ominaisuuksia, joita samantyyppisissä digitaalisissa sisällöissä tai digitaalisissa palveluissa yleensä on ja joita kuluttaja voi kohtuudella odottaa.
Tällaisissa tapauksissa kuluttajalla olisi oltava oikeus käyttää virheen korjaamiseksi tässä direktiivissä säädettyjä oikeussuojakeinoja digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittanutta elinkeinonharjoittajaa vastaan.
Elinkeinonharjoittajan olisi voitava välttää tällainen vastuu vain täyttämällä ehdot, jotka koskevat poikkeamista tässä direktiivissä säädetyistä sopimustenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista, eli ainoastaan niin, että elinkeinonharjoittaja nimenomaisesti antaa kuluttajalle tiedoksi ennen sopimuksen tekoa, että digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tietty erityispiirre poikkeaa sopimustenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista, ja kuluttaja on nimenomaisesti ja erikseen hyväksynyt tämän poikkeaman.
- = -
(54) Oikeudelliset virheet ovat erityisen tärkeä seikka immateriaalioikeuksien soveltamisalaan kuuluvien digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen yhteydessä.
Se, että kuluttajalle asetetaan tämän direktiivin mukaisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käyttöä koskevia rajoituksia, voi johtua kolmannen osapuolen oikeuksien loukkaamisesta.
Tällaiset oikeuksien loukkaukset saattavat tosiasiallisesti estää kuluttajaa käyttämästä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua tai joitakin sen ominaisuuksia esimerkiksi silloin, kun kuluttaja ei voi käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua lainkaan tai ei voi laillisesti käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua.
Tämä voi johtua siitä, että kolmas osapuoli oikeutetusti pakottaa elinkeinonharjoittajan lopettamaan näiden oikeuksien loukkaamisen ja kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tarjoamisen tai että kuluttaja ei voi käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua rikkomatta lakia.
Jos kolmannen osapuolen oikeuksien rikkominen johtaa rajoitukseen, joka estää digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käytön sopimustenmukaisuutta koskevien subjektiivisten ja objektiivisten vaatimusten mukaisesti tai rajoittaa sitä, kuluttajalla olisi oltava oikeus käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeussuojakeinoja virheen korjaamiseksi, ellei kansallisessa lainsäädännössä säädetä sopimuksen mitättömyydestä tai pätemättömyydestä, esimerkiksi kun on kyse hallintaoikeuden suojaa koskevan oikeudellisen takuun rikkomisesta.
- = -
(58) Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti säätää kansallisista vanhentumisajoista.
Vanhentumisajat eivät kuitenkaan saisi estää kuluttajia käyttämästä oikeuksiaan koko sen ajan, jona elinkeinonharjoittaja on vastuussa virheistä.
Vaikka tässä direktiivissä ei tästä syystä pitäisi yhtenäistää kansallisten vanhentumisaikojen alkamisajankohtia, tässä direktiivissä olisi kuitenkin varmistettava, että tällaiset vanhentumisajat antavat kuluttajille mahdollisuuden käyttää oikeussuojakeinoja sellaisten virheiden korjaamiseksi, jotka ilmenevät sinä ajanjaksona, jona elinkeinonharjoittaja on vastuussa virheistä.
- = -
(74) tässä direktiivissä olisi käsiteltävä myös muutoksia, kuten päivityksiä ja parannuksia, joita elinkeinonharjoittajat tekevät digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun, joka toimitetaan tai asetetaan kuluttajan saataville pidemmän ajan kuluessa.
Kun otetaan huomioon digitaaliselle sisällölle ja digitaalisille palveluille ominainen nopea kehitys, tällaiset päivitykset, parannukset tai vastaavat muutokset voivat olla välttämättömiä ja ovat usein kuluttajan edun mukaisia.
Jotkin muutokset, esimerkiksi ne, joita sopimuksessa nimitetään päivityksiksi, voivat muodostaa sopimusvelvoitteen osan.
Tähän direktiiviin sisältyvien digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten täyttämiseksi saatetaan tarvita muita muutoksia.
Kuluttajan olisi kuitenkin sopimusta tehdessään nimenomaisesti hyväksyttävä muut muutokset, jotka poikkeavat sopimuksenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista ja jotka ovat ennakoitavissa sopimuksentekoajankohtana.
- = -
(75) Niiden muutosten lisäksi, joilla pyritään säilyttämään sopimuksenmukaisuus, elinkeinonharjoittajan olisi saatava tietyin edellytyksin muuttaa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun ominaisuuksia, edellyttäen, että kyseiseen muutokseen on pätevä syy sopimuksen nojalla.
Tällaisiin päteviin syihin voivat kuulua tapaukset, joissa muutos on välttämätön digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun mukauttamiseksi uuteen tekniseen ympäristöön tai käyttäjämäärän kasvuun tai muista merkittävistä toiminnallisista syistä.
Tällaisista muutoksista on usein kuluttajalle hyötyä, koska ne parantavat digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua.
Sopimuspuolten olisi näin ollen voitava sisällyttää sopimukseen asiaa koskevia lausekkeita, joiden nojalla elinkeinonharjoittaja voi toteuttaa muutoksia.
Jotta kuluttajien ja yritysten edut otettaisiin tasapuolisesti huomioon, tällaisen elinkeinonharjoittajalle suotavan mahdollisuuden vastapainona kuluttajalla olisi oltava oikeus purkaa sopimus, jos tällaiset muutokset vaikuttavat kielteisesti digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käyttöön tai sen saatavuuteen enemmän kuin vähäisessä määrin.
Olisi objektiivisesti todennettava, missä määrin muutokset haittaavat digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun saatavuutta ja kuluttajan mahdollisuuksia käyttää sitä, ottaen huomioon digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun luonne ja tarkoitus sekä laatu, toimivuus, yhteentoimivuus ja muut tärkeät ominaisuudet, jotka samantyyppisellä digitaalisella sisällöllä tai digitaalisilla palveluilla yleensä on.
Tällaisia päivityksiä, parannuksia tai vastaavia muutoksia koskevien tässä direktiivissä säädettyjen sääntöjen ei kuitenkaan pitäisi koskea tilanteita, joissa osapuolet tekevät uuden sopimuksen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta esimerkiksi digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun uuden version jakelun seurauksena.
- = -
(77) Jos muutos vaikuttaa enemmän kuin vähäisessä määrin kielteisesti digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun saatavuuteen tai kuluttajan mahdollisuuksiin käyttää sitä, kuluttajalla olisi oltava kyseisen muutoksen perusteella oikeus purkaa sopimus maksutta.
Vaihtoehtoisesti elinkeinonharjoittaja voi päättää säilyttää digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun lisämaksutta ilman kyseistä muutosta ja sopimuksen mukaisesti kuluttajan saatavilla, jolloin kuluttajalla ei olisi oikeutta purkaa sopimusta.
Jos digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu, jonka elinkeinonharjoittaja on säilyttänyt kuluttajan saatavilla, ei kuitenkaan enää ole sopimustenmukaisuutta koskevien subjektiivisten ja objektiivisten vaatimusten mukainen, kuluttajan olisi voitava käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeussuojakeinoja virheen korjaamiseksi.
Jos tässä direktiivissä säädettyjä muutosta koskevia vaatimuksia ei noudateta ja muutos johtaa virheeseen, tässä direktiivissä säädettyjen kuluttajan oikeuksien digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun saattamiseen sopimuksen mukaiseksi, hinnanalennuksen saamiseen tai sopimuksen purkamiseen, olisi säilyttävä muuttumattomina.
Vastaavasti jos muutoksen jälkeen ilmenee digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virhe, joka ei johdu muutoksesta, kuluttajalla olisi edelleen oltava oikeus käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeussuojakeinoja digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheen korjaamiseksi.
- = -
(80) Mikään tässä direktiivissä ei saisi vaikuttaa kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen soveltamiseen, jotka on annettu erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla (EY) N:o 593/2008 (14) ja (EU) N:o 1215/2012 (15).
- = -
(82) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY (17) liite I olisi muutettava sisällyttämällä siihen viittaus tähän direktiiviin, jotta voidaan varmistaa tässä direktiivissä vahvistettujen kuluttajien kollektiivisten etujen suojelu.
- = -
(86) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli sisämarkkinoiden toiminnan edistämistä puuttumalla johdonmukaisella tavalla sopimusoikeudesta johtuviin digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamisen esteisiin ja estämällä oikeudellinen hajanaisuus, vaan ne voidaan kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaisuuden varmistamisen – antamalla yhdenmukaiset sopimusoikeuden säännöt, jotka myös helpottavat täytäntöönpanon valvontaan liittyvien koordinoitujen toimien toteuttamista – vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla.
Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
- = -
(87) tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja -vapauksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, muun muassa sen 16, 38 ja 47 artiklassa, vahvistettuja periaatteita,
- = -