keyboard_tab Contratti digitali 2019/0770 FI

(1) Verkkokaupan unionissa tarjoamaa kasvupotentiaalia ei vielä hyödynnetä täysimääräisesti.

  Asiakirjassa ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” puututaan kokonaisvaltaisella tavalla suurimpiin esteisiin, jotka haittaavat rajat ylittävän verkkokaupan kehitystä unionissa, jotta nämä hyödyntämättömät mahdollisuudet saataisiin käyttöön.

  Olisi taattava kuluttajille paremmat edellytykset käyttää digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja ja tehtävä niiden toimittamisesta helpompaa yrityksille, ja digitaaliset palvelut voivat osaltaan kehittää unionin digitaalitaloutta ja edistää kasvua yleensä.

(22) Sitä vastoin jos tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen ei estä tavaran toimintojen suorittamista tai jos kuluttaja tekee sopimuksen digitaalisia elementtejä sisältävää tavaraa koskevaan myyntisopimukseen kuulumattoman digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta, tätä sopimusta olisi pidettävä erillisenä tavaran myyntiä koskevana sopimuksena, vaikka myyjä toimisi tämän toisen ulkopuolisen elinkeinonharjoittajan kanssa tehtävän sopimuksen välittäjänä, ja se voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan.

  Esimerkiksi jos kuluttaja lataa pelisovelluksen sovelluskaupasta älypuhelimeen, pelisovelluksen toimitusta koskeva sopimus on älypuhelimen myyntisopimuksesta erillinen sopimus.

  Tästä syystä direktiiviä (EU) 2019/771 olisi sovellettava ainoastaan älypuhelinta koskevaan myyntisopimukseen ja pelisovelluksen toimitus voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, jos tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät.

  Toinen esimerkki on tapaus, jossa on nimenomaan sovittu, että kuluttaja ostaa älypuhelimen ilman tiettyä käyttöjärjestelmää, ja kuluttaja tekee myöhemmin sopimuksen käyttöjärjestelmän toimittamisesta kolmannen osapuolen kanssa.

  Tällaisessa tapauksessa erikseen ostetun käyttöjärjestelmän toimittaminen ei olisi osa myyntisopimusta eikä sen vuoksi kuuluisi direktiivin (EU) 2019/771 soveltamisalaan, vaan voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, jos tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät.

(60) Yksityisyydensuojaa, viestinnän luottamuksellisuus mukaan lukien, koskevaa perusoikeutta sekä kuluttajan henkilötietojen suojaa rajoittamatta kuluttajan olisi tehtävä elinkeinonharjoittajan kanssa yhteistyötä, jotta elinkeinonharjoittaja voi määrittää, johtuuko virhe kuluttajan digitaalisesta ympäristöstä, kuluttajalle vähiten haittaa aiheuttavia käytettävissä olevia teknisiä keinoja käyttäen.

  Tämä voidaan usein toteuttaa esimerkiksi lähettämällä elinkeinonharjoittajalle automaattisesti luotavia virheraportteja tai kuluttajan internetyhteyttä koskevia tietoja.

  Vain poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa, vaikka kaikki muut keinot huomioon ottaen mikään muu ei ole mahdollista, kuluttajien voi olla tarpeellista antaa virtuaalinen pääsy digitaaliseen ympäristöönsä.

  Jos kuluttaja ei kuitenkaan tee yhteistyötä elinkeinonharjoittajan kanssa ja jos kuluttajalle oli tiedotettu yhteistyön laiminlyönnin seurauksista, olisi oltava kuluttajan vastuulla osoittaa sen lisäksi, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole sopimuksen mukainen, myös se, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ollut sopimuksen mukainen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimitusajankohtana, jos sopimuksessa määrätään kertatoimituksesta tai toimittamisesta useassa erässä, tai, jos sopimuksessa määrätään pidemmän ajan kuluessa tapahtuvasta jatkuvasta toimituksesta, sopimuksen voimassaoloaikana.

(78) Kuluttajalle toimitetun digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virhe johtuu usein jostakin liiketoimesta ketjussa, joka yhdistää alkuperäisen suunnittelijan lopulliseen elinkeinonharjoittajaan.

  Vaikka lopullisella elinkeinonharjoittajalla olisi oltava virheen vuoksi korvausvelvollisuus kuluttajaa kohtaan näiden osapuolten välisen sopimuksen nojalla, on tärkeää varmistaa, että elinkeinonharjoittajalla on asianmukaiset oikeudet suhteessa eri henkilöihin liiketoimiketjussa niin, että elinkeinonharjoittaja voi kattaa korvausvelvollisuutensa kuluttajaa kohtaan.

  Tällaiset oikeudet olisi rajoitettava kaupallisiin toimiin eikä niitä pitäisi soveltaa tilanteissa, joissa elinkeinonharjoittaja on vastuussa kuluttajalle sellaisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheestä, joka koostuu ohjelmistoista tai perustuu ohjelmistoihin, jotka henkilö liiketoimiketjun aikaisemmassa vaiheessa on toimittanut maksutta vapaan lisenssin ja avoimen lähdekoodin lisenssin mukaisesti.

  Olisi kuitenkin oltava jäsenvaltioiden tehtävä yksilöidä sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössään ne henkilöt liiketoimiketjussa, joille lopullinen elinkeinonharjoittaja voi esittää vaateita, ja tätä koskevat säännöt ja edellytykset.