(12) Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansallisiin lainsäädäntöihin siltä osin, kuin kyseessä ovat asiat, joita sillä ei säännellä, etenkään tavaroiden lainmukaisuuteen, vahingonkorvauksiin ja yleiseen sopimusoikeuteen kuuluviin seikkoihin, kuten sopimuksen tekemiseen, pätevyyteen, pätemättömyyteen tai vaikutuksiin.
Tässä direktiivissä ei pitäisi myöskään määrittää digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamista koskevien sopimusten oikeudellista luonnetta, ja kysymys siitä, pidetäänkö tällaisia sopimuksia esimerkiksi myynti-, palvelu- vai vuokrasopimuksina vai sui generis -sopimuksina, olisi jätettävä määritettäväksi kansallisessa lainsäädännössä.
Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa myöskään kansalliseen lainsäädäntöön, jossa säädetään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheeseen liittyvistä muista kuin sopimusperusteisista kuluttajan oikeussuojakeinoista liiketoimiketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistuneita henkilöitä tai muita tällaisten henkilöiden velvollisuuksia täyttäviä henkilöitä vastaan.
- = -
(23) Kuluttajat käyttävät digitaalisia arvonkantajia, kuten sähköisiä arvoseteleitä tai sähköisiä kuponkeja, erilaisten tavaroiden tai palvelujen maksamiseen digitaalisilla sisämarkkinoilla.
Digitaalisista arvonkantajista on tulossa tärkeitä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamisessa, ja niitä olisi sen vuoksi pidettävä tässä direktiivissä tarkoitettuna maksutapana.
Digitaalisiin arvonkantajiin olisi katsottava kuuluvan myös virtuaalivaluutat siinä määrin, kuin ne tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä.
Erittely maksutavan mukaan voi johtaa syrjintään ja tarjota yrityksille perusteettoman kannustimen siirtyä toimittamaan digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja digitaalisia arvonkantajia vastaan.
Digitaalisia arvonkantajia ei kuitenkaan pitäisi pitää tässä direktiivissä tarkoitettuna digitaalisena sisältönä tai digitaalisena palveluna, koska niillä ei ole muuta tarkoitusta kuin toimia maksutapana.
- = -
(24) Digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja toimitetaan usein myös niin, että kuluttaja ei maksa kauppahintaa vaan luovuttaa elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja.
Tällaisia liiketoimintamalleja käytetään eri muodoissa huomattavassa osassa markkinoita.
Tässä direktiivissä otetaan täysimääräisesti huomioon, että henkilötietojen suoja on perusoikeus ja siksi henkilötietoja ei voida pitää hyödykkeenä, mutta kuitenkin siinä olisi varmistettava, että kuluttajilla on tällaisten liiketoimintamallien yhteydessä oikeus sopimusperusteisiin oikeussuojakeinoihin.
Tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava sopimuksiin, joiden nojalla elinkeinonharjoittaja toimittaa tai sitoutuu toimittamaan kuluttajalle digitaalista sisältöä tai digitaalisen palvelun ja kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan henkilötietoja.
Henkilötiedot voitaisiin luovuttaa elinkeinonharjoittajalle joko sopimuksen tekoajankohtana tai myöhempänä ajankohtana, esimerkiksi kun kuluttaja antaa elinkeinonharjoittajalle suostumuksensa käyttää henkilötietoja, joita kuluttaja voi ladata tai luoda digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käytön yhteydessä.
Henkilötietojen suojaa koskevassa unionin lainsäädännössä säädetään kattavasta luettelosta laillisia perusteita henkilötietojen lainmukaiseen käsittelyyn.
Tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin sopimuksiin, joiden nojalla kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan henkilötietoja elinkeinonharjoittajalle.
Tätä direktiiviä olisi sovellettava muun muassa silloin, kun kuluttaja avaa sosiaalisen median tilin ja luovuttaa nimen ja sähköpostiosoitteen, joita käytetään muihin tarkoituksiin kuin pelkästään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamiseen tai lakisääteisten vaatimusten noudattamiseen.
Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös silloin, kun kuluttaja antaa suostumuksen siihen, että elinkeinonharjoittaja voi käsitellä markkinointitarkoituksia varten kaikkea henkilötiedoiksi katsottavaa aineistoa, kuten kuluttajan lataamia valokuvia tai julkaisuja.
Jäsenvaltioiden olisi voitava kuitenkin vapaasti määrittää, täyttyvätkö kansallisen lainsäädännön mukaiset sopimuksen tekemistä, olemassaoloa ja pätevyyttä koskevat vaatimukset.
- = -
(25) Kun digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja ei toimiteta kauppahintaa vastaan, tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa silloin, kun elinkeinonharjoittaja kerää henkilötietoja yksinomaan toimittaakseen digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja tai pelkästään lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi.
Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi tapaukset, joissa sovellettava lainsäädäntö edellyttää kuluttajan rekisteröitymistä turvallisuussyistä ja tunnistamista varten.
Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa myöskään silloin, kun elinkeinonharjoittaja kerää vain metatietoja, kuten tietoja kuluttajan laitteesta tai selaushistoriasta, paitsi jos tätä tilannetta pidetään kansallisessa lainsäädännössä sopimuksena.
Sitä ei pitäisi soveltaa myöskään silloin, kun kuluttaja, joka ei ole tehnyt sopimusta elinkeinonharjoittajan kanssa, joutuu seuraamaan mainoksia vain saadakseen pääsyn digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun.
Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin edelleen voitava vapaasti ulottaa tämän direktiivin soveltaminen tällaisiin tilanteisiin tai muutoin säännellä tällaisia tilanteita, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.
- = -
(30) Rahoituspalveluja koskeva unionin lainsäädäntö sisältää useita sääntöjä kuluttajansuojasta.
Rahoituspalvelut, siten kuin ne on määritelty alan lainsäädännössä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/65/EY (9), kattavat myös rahoituspalveluja tai niiden käyttöoikeutta koskevan digitaalisen sisällön tai digitaaliset palvelut, ja näin ollen rahoituspalveluja koskevan unionin lainsäädännön tarjoama suoja kattaa ne.
Rahoituspalvelun muodostavaa digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua koskevat sopimukset olisi näin ollen jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.
- = -
(33) Digitaalinen sisältö tai digitaaliset palvelut yhdistetään usein tavaroiden tai muiden palvelujen toimittamiseen ja niitä tarjotaan kuluttajalle samassa sopimuksessa, jossa on yhdistetty eri osia, kuten digitaalisten televisiolähetysten tarjoaminen ja elektronisten laitteiden ostaminen.
Tällaisissa tapauksissa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliseen sopimukseen sisältyy digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamista koskevien osien lisäksi myös osia, jotka kuuluvat muuntyyppisiin sopimuksiin, kuten tavaroiden tai palvelujen myyntiä koskeviin sopimuksiin.
Tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan niihin sopimuksen osiin, jotka koskevat digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista.
Sopimuksen muihin osiin olisi sovellettava sääntöjä, joita kyseisiin sopimuksiin sovelletaan kansallisessa lainsäädännössä, tai tapauksen mukaan muuta tiettyä alaa tai kohdetta koskevaa unionin lainsäädäntöä.
Samoin niitä mahdollisia vaikutuksia, joita sopimuspaketin yhden osan purkamisella voi olla sopimuspaketin muihin osiin, olisi säänneltävä kansallisella lainsäädännöllä.
Jos elinkeinonharjoittaja tarjoaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 (10) säännöstön mukaisesti digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua yhdistettynä numeroihin perustuvaan henkilöiden väliseen viestintäpalveluun tai internetyhteyspalveluun, tämän direktiivin säännöksiä digitaalisen sisällön muuttamisesta ei kuitenkaan pitäisi soveltaa sopimuspaketin digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua koskevaan osaan, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus direktiivin (EU) 2018/1972 sopimuspakettia koskevien alakohtaisten säännösten kanssa.
Direktiivin (EU) 2018/1972 asiaankuuluvia säännöksiä olisi sen sijaan sovellettava kaikkiin paketin osiin, myös digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun.
- = -
(47) Elinkeinonharjoittajan olisi ajanjaksolla, jota kuluttaja voi kohtuudella edellyttää, toimitettava kuluttajalle päivityksiä, myös turvapäivityksiä, jotta digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu säilyy sopimuksen mukaisena ja turvallisena.
Esimerkiksi kun on kyseessä digitaalinen sisältö tai digitaaliset palvelut, jonka tai joiden käyttötarkoitus on ajallisesti rajattu, velvollisuus tarjota päivityksiä olisi rajoitettava kyseiseen ajanjaksoon, kun taas muuntyyppisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun ollessa kyseessä aika, jona kuluttajalle olisi tarjottava päivityksiä, voisi vastata virheitä koskevan vastuun kestoa tai oltava sitä pidempi, mikä saattaa koskea erityisesti turvapäivityksiä.
Kuluttajan olisi voitava vapaasti päättää, asentaako hän toimitetut päivitykset.
Jos kuluttaja päättää olla asentamatta päivityksiä, hänen ei kuitenkaan pitäisi olettaa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun säilyvän sopimuksenmukaisena.
Elinkeinonharjoittajan olisi tiedotettava kuluttajalle, että tämän päätös olla asentamatta päivityksiä, jotka ovat tarpeen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun säilyttämiseksi sopimuksenmukaisena, turvapäivitykset mukaan luettuina, vaikuttaa elinkeinonharjoittajan vastuuseen näiden digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun ominaisuuksien sopimustenmukaisuudesta, joita kyseisillä päivityksillä on tarkoitus ylläpitää.
Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa muualla unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin velvoitteisiin tarjota turvapäivityksiä.
- = -
(54) Oikeudelliset virheet ovat erityisen tärkeä seikka immateriaalioikeuksien soveltamisalaan kuuluvien digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen yhteydessä.
Se, että kuluttajalle asetetaan tämän direktiivin mukaisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käyttöä koskevia rajoituksia, voi johtua kolmannen osapuolen oikeuksien loukkaamisesta.
Tällaiset oikeuksien loukkaukset saattavat tosiasiallisesti estää kuluttajaa käyttämästä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua tai joitakin sen ominaisuuksia esimerkiksi silloin, kun kuluttaja ei voi käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua lainkaan tai ei voi laillisesti käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua.
Tämä voi johtua siitä, että kolmas osapuoli oikeutetusti pakottaa elinkeinonharjoittajan lopettamaan näiden oikeuksien loukkaamisen ja kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tarjoamisen tai että kuluttaja ei voi käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua rikkomatta lakia.
Jos kolmannen osapuolen oikeuksien rikkominen johtaa rajoitukseen, joka estää digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käytön sopimustenmukaisuutta koskevien subjektiivisten ja objektiivisten vaatimusten mukaisesti tai rajoittaa sitä, kuluttajalla olisi oltava oikeus käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeussuojakeinoja virheen korjaamiseksi, ellei kansallisessa lainsäädännössä säädetä sopimuksen mitättömyydestä tai pätemättömyydestä, esimerkiksi kun on kyse hallintaoikeuden suojaa koskevan oikeudellisen takuun rikkomisesta.
- = -
(78) Kuluttajalle toimitetun digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virhe johtuu usein jostakin liiketoimesta ketjussa, joka yhdistää alkuperäisen suunnittelijan lopulliseen elinkeinonharjoittajaan.
Vaikka lopullisella elinkeinonharjoittajalla olisi oltava virheen vuoksi korvausvelvollisuus kuluttajaa kohtaan näiden osapuolten välisen sopimuksen nojalla, on tärkeää varmistaa, että elinkeinonharjoittajalla on asianmukaiset oikeudet suhteessa eri henkilöihin liiketoimiketjussa niin, että elinkeinonharjoittaja voi kattaa korvausvelvollisuutensa kuluttajaa kohtaan.
Tällaiset oikeudet olisi rajoitettava kaupallisiin toimiin eikä niitä pitäisi soveltaa tilanteissa, joissa elinkeinonharjoittaja on vastuussa kuluttajalle sellaisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheestä, joka koostuu ohjelmistoista tai perustuu ohjelmistoihin, jotka henkilö liiketoimiketjun aikaisemmassa vaiheessa on toimittanut maksutta vapaan lisenssin ja avoimen lähdekoodin lisenssin mukaisesti.
Olisi kuitenkin oltava jäsenvaltioiden tehtävä yksilöidä sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössään ne henkilöt liiketoimiketjussa, joille lopullinen elinkeinonharjoittaja voi esittää vaateita, ja tätä koskevat säännöt ja edellytykset.
- = -