(1) Verkkokaupan unionissa tarjoamaa kasvupotentiaalia ei vielä hyödynnetä täysimääräisesti.
Asiakirjassa ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” puututaan kokonaisvaltaisella tavalla suurimpiin esteisiin, jotka haittaavat rajat ylittävän verkkokaupan kehitystä unionissa, jotta nämä hyödyntämättömät mahdollisuudet saataisiin käyttöön.
Olisi taattava kuluttajille paremmat edellytykset käyttää digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja ja tehtävä niiden toimittamisesta helpompaa yrityksille, ja digitaaliset palvelut voivat osaltaan kehittää unionin digitaalitaloutta ja edistää kasvua yleensä.
- = -
(2) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään, että unioni hyväksyy toimenpiteet, joiden tarkoituksena on toteuttaa sisämarkkinat tai varmistaa niiden toiminta, ja että sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus taataan.
SEUT 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa SEUT 114 artiklan nojalla sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä.
Tämän direktiivin tavoitteena on löytää oikea tasapaino kuluttajansuojan korkean tason saavuttamisen ja yritysten kilpailukyvyn edistämisen välillä varmistaen samalla toissijaisuusperiaatteen noudattaminen.
- = -
(4) Yrityksille, varsinkin pk-yrityksille aiheutuu usein ylimääräisiä kustannuksia, jotka johtuvat kuluttajasopimuksia koskevien pakottavien kansallisten sääntöjen eroista, ja oikeudellista epävarmuutta, kun ne tarjoavat digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja yli rajojen.
Yrityksille aiheutuu kustannuksia myös siksi, että niiden on mukautettava sopimuksensa digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamisesta tehtäviä sopimuksia koskeviin erilaisiin pakottaviin sääntöihin, joita sovelletaan jo useissa jäsenvaltioissa ja joiden soveltamisala ja sisältö vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen.
- = -
(5) Kuluttajat eivät aina voi olla luottavaisia tehdessään ostoksia rajojen yli ja erityisesti tehdessään ostoksia verkossa.
Yksi tärkeimmistä tähän kuluttajien epäluottamukseen vaikuttavista tekijöistä on epävarmuus keskeisistä sopimusperusteisista oikeuksista ja selkeän kehyksen puuttuminen digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja koskevilta sopimuksilta.
Monet kuluttajat ovat kohdanneet ongelmia, jotka liittyvät digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen laatuun tai käytettävyyteen.
He ovat saattaneet saada väärän tai viallisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tai eivät ole voineet käyttää sitä.
Tämän seurauksena kuluttajille on aiheutunut sekä taloudellista että muuta haittaa.
- = -
(8) Kuluttajien olisi voitava hyötyä digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja koskevista yhdenmukaistetuista oikeuksista, jotka takaavat heille korkeatasoisen suojan.
Heillä olisi oltava selkeät pakottavat oikeudet riippumatta siitä, missä unionin alueella he vastaanottavat digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja tai käyttävät niitä.
Tämä lisäisi kuluttajien luottamusta heidän hankkiessaan digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja.
Samalla vähennettäisiin haittoja, joita kuluttajille nykyään aiheutuu, koska he voisivat vedota selkeisiin sääntöihin kohdatessaan digitaaliseen sisältöön tai digitaalisiin palveluihin liittyviä ongelmia.
- = -
(10) Tässä direktiivissä olisi määriteltävä sen soveltamisala selkeästi ja kiistattomasti ja säädettävä selkeistä aineellisista säännöistä digitaaliselle sisällölle ja digitaalisille palveluille, jotka kuuluvat sen soveltamisalaan.
Sekä tämän direktiivin soveltamisalan että sen aineellisten sääntöjen olisi oltava teknologianeutraaleja ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavia.
- = -
(11) Tässä direktiivissä olisi vahvistettava yhteiset säännöt tietyistä vaatimuksista, jotka koskevat digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välillä tehtäviä sopimuksia.
Tätä varten olisi yhdenmukaistettava täysin säännöt, jotka koskevat digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuutta, oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole tällä tavoin sopimuksen mukainen tai sitä ei toimiteta, ja näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia sääntöjä sekä digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun muuttamista.
Jos kuluttajasopimusoikeuden tietyt keskeiset seikat olisi täysin yhdenmukaistettu, yritysten ja erityisesti pk-yritysten olisi helpompi tarjota tuotteitaan muissa jäsenvaltioissa.
Keskeisten sääntöjen täyden yhdenmukaistamisen ansiosta kuluttajat voisivat nauttia kuluttajansuojan korkeasta tasosta ja hyvinvointihyödyistä.
Jäsenvaltiot eivät voi tämän direktiivin soveltamisalalla säätää muista, muodollisista tai aineellisista vaatimuksista.
Jäsenvaltioiden ei esimerkiksi pitäisi säätää käänteistä todistustaakkaa koskevista säännöistä, jotka poikkeavat tässä direktiivissä säädetyistä säännöistä, tai kuluttajan velvollisuudesta ilmoittaa virheestä elinkeinonharjoittajalle tietyn ajan kuluessa.
- = -
(16) Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti ulottaa tämän direktiivin sääntöjen soveltaminen koskemaan sopimuksia, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, tai muuten säännellä tällaisia sopimuksia.
Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi voitava vapaasti päättää ulottaa tässä direktiivissä kuluttajille annettu suoja koskemaan myös luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät ole tässä direktiivissä tarkoitettuja kuluttajia, kuten valtiosta riippumattomia järjestöjä, uusyrityksiä tai pk-yrityksiä.
- = -
(17) Kuluttajan määritelmän olisi katettava luonnolliset henkilöt, jotka toimivat muussa kuin elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa.
Sellaisten kahta päämäärää palvelevien sopimusten ollessa kyseessä, jotka tehdään tarkoituksessa, joka kuuluu osittain henkilön elinkeinotoimintaan ja osittain muuhun kuin elinkeinotoimintaan, ja joissa elinkeinotoimintaan liittyvä tarkoitus on niin vähäinen, että se ei ole pääasiallinen sopimuksessa kokonaisuudessaan, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin myös voitava vapaasti määrittää, olisiko kyseistä henkilöä myös pidettävä kuluttajana ja millä ehdoilla.
- = -
(19) Tällä direktiivillä olisi voitava puuttua ongelmiin, jotka koskevat erilaista digitaalista sisältöä ja erilaisia digitaalisia palveluja ja niiden toimittamista.
Jotta voitaisiin ottaa huomioon tekniikan nopea kehitys ja varmistaa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käsitteen joustavuus tulevaisuudessa, tämän direktiivin olisi katettava muun muassa tietokoneohjelmat, sovellukset, videotiedostot, äänitiedostot, digitaaliset pelit, sähköiset kirjat tai muut sähköiset julkaisut sekä digitaaliset palvelut, joiden avulla voidaan luoda, käsitellä, käyttää tai tallentaa dataa digitaalisessa muodossa, mukaan lukien verkkosovelluspalvelut (SaaS), kuten videoiden ja äänitallenteiden jakaminen ja muu verkkoon tallentaminen, pilvipalveluympäristössä tarjolla olevat tekstinkäsittelymahdollisuudet tai pelit sekä sosiaalinen media.
Koska digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja voidaan toimittaa monin eri tavoin, esimerkiksi siirtämällä aineellisella välineellä, lataamalla kuluttajan omalle laitteelle, lähettämällä suoratoistona verkossa ja antamalla käyttöoikeus tallennettuun digitaaliseen sisältöön tai sosiaaliseen mediaan, tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkeen digitaaliseen sisältöön ja kaikkiin digitaalisiin palveluihin toimitus- tai käyttötavasta riippumatta.
Tätä direktiiviä ei kuitenkaan olisi sovellettava internetyhteyspalveluihin.
- = -
(21) Direktiiviä (EU) 2019/771 olisi sovellettava sopimuksiin, jotka koskevat tavaroiden myyntiä, digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat mukaan lukien.
Digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden käsitteellä olisi tarkoitettava tavaroita, joihin sisältyy digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu tai jotka on liitetty digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun siten, että kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen estäisi tavaran toimintojen suorittamisen.
Tavaroihin tällä tavoin sisällytettyyn tai liitettyyn digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun olisi sovellettava direktiiviä (EU) 2019/771, jos se tarjotaan tavaran mukana tavaraa koskevan myyntisopimuksen perusteella.
Sen, muodostaako tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen osan myyjän kanssa tehtyä myyntisopimusta, olisi määräydyttävä kyseisen sopimuksen sisällön perusteella.
Tähän olisi kuuluttava sellainen tavaraan sisällytetty tai siihen liitetty digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu, jonka toimittamisesta määrätään nimenomaisesti sopimuksella.
Sen olisi myös sisällettävä myyntisopimukset, joiden voidaan katsoa kattavan tietyn digitaalisen sisällön tai tietyn digitaalisen palvelun toimittamisen, koska ne ovat yleisiä samantyyppisissä tavaroissa ja kuluttaja voi kohtuullisesti odottaa niitä ottaen huomioon tavaran luonteen sekä mahdollisen julkisen lausuman, jonka myyjä tai muu henkilö liiketoimintaketjun aikaisemmassa vaiheessa, tuottaja mukaan luettuna, on esittänyt tai joka on esitetty heidän puolestaan.
Jos esimerkiksi älytelevision mainostetaan sisältävän tietyn videosovelluksen, tämän videosovelluksen olisi katsottava olevan osa myyntisopimusta.
Tätä olisi sovellettava riippumatta siitä, onko digitaalinen sisältö tai palvelu asennettu etukäteen itse tavaraan vai onko se ladattava myöhemmin toiselle laitteelle ja on ainoastaan liitetty tavaraan.
- = -
(25) Kun digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja ei toimiteta kauppahintaa vastaan, tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa silloin, kun elinkeinonharjoittaja kerää henkilötietoja yksinomaan toimittaakseen digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja tai pelkästään lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi.
Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi tapaukset, joissa sovellettava lainsäädäntö edellyttää kuluttajan rekisteröitymistä turvallisuussyistä ja tunnistamista varten.
Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa myöskään silloin, kun elinkeinonharjoittaja kerää vain metatietoja, kuten tietoja kuluttajan laitteesta tai selaushistoriasta, paitsi jos tätä tilannetta pidetään kansallisessa lainsäädännössä sopimuksena.
Sitä ei pitäisi soveltaa myöskään silloin, kun kuluttaja, joka ei ole tehnyt sopimusta elinkeinonharjoittajan kanssa, joutuu seuraamaan mainoksia vain saadakseen pääsyn digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun.
Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin edelleen voitava vapaasti ulottaa tämän direktiivin soveltaminen tällaisiin tilanteisiin tai muutoin säännellä tällaisia tilanteita, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.
- = -
(26) Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös sopimuksiin, jotka koskevat digitaalisen sisällön, esimerkiksi ohjelmistojen, kehittämistä kuluttajan vaatimusten pohjalta.
Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös tavaroiden 3D-tulostuksessa käytettävien sähköisten tiedostojen toimittamiseen siinä määrin, kuin tällaiset tiedostot kuuluvat tässä direktiivissä tarkoitetun digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun määritelmään.
Tätä direktiiviä ei kuitenkaan olisi sovellettava oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka liittyvät tavaroihin, jotka on tuotettu 3D-tulostustekniikkaa käyttäen.
- = -
(27) Koska tätä direktiiviä olisi sovellettava sopimuksiin, joiden tarkoituksena on toimittaa digitaalista sisältöä tai digitaalinen palvelu kuluttajalle, sitä ei pitäisi soveltaa silloin, kun sopimuksen pääasiallisena kohteena on ammattimaisten palvelujen tarjoaminen, mukaan lukien käännöspalvelut, arkkitehtipalvelut, oikeudelliset palvelut tai muut ammatilliset neuvontapalvelut, jotka elinkeinonharjoittaja usein itse suorittaa, riippumatta siitä, mitä digitaalista menetelmää elinkeinonharjoittaja käyttää tuottaakseen, toimittaakseen tai välittääkseen palvelun tuotoksen kuluttajalle.
Tätä direktiiviä ei olisi myöskään sovellettava julkisiin palveluihin, kuten sosiaaliturvapalveluihin tai julkisiin rekistereihin, joissa digitaalista menetelmää käytetään ainoastaan palvelun välittämiseen tai tiedoksi antamiseen kuluttajalle.
Tätä direktiiviä ei pitäisi myöskään soveltaa virallisiin asiakirjoihin eikä muihin notaarin vahvistamiin asiakirjoihin riippumatta siitä, onko ne tuotettu, tallennettu, jäljennetty tai välitetty digitaalista menetelmää käyttäen.
- = -
(28) Numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen markkinat, jotka eivät ole yhteydessä yleiseen käyttöön osoitettuihin numeroalueisiin, kehittyvät nopeasti.
Viime vuosina on kehitetty uusia digitaalisia palveluja, jotka mahdollistavat henkilöiden välisen viestinnän internetin välityksellä, kuten verkkopohjaiset sähköpostipalvelut ja verkossa toimivat sanomanvälityspalvelut, ja yhä useammat kuluttajat käyttävät tällaisia palveluja.
Tämän vuoksi on tarpeen huolehtia tehokkaasta kuluttajansuojasta tällaisten palvelujen osalta.
Tätä direktiiviä olisi siksi sovellettava myös numeroista riippumattomiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin.
- = -
(29) Tämän direktiivin säännöksiä ei pitäisi soveltaa terveydenhuoltoon siten, kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/24/EU (5). ”Terveydenhuollon” jättämistä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle olisi siksi sovellettava myös kaikkiin digitaalisiin sisältöihin tai digitaalisiin palveluihin, jotka muodostavat lääkinnällisen laitteen, siten kuin se on määritelty neuvoston direktiivissä 93/42/ETY (6) tai 90/385/ETY (7) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/79/EY (8), silloin kun direktiivissä 2011/24/EU määritelty terveydenhuollon ammattihenkilö on määrännyt tai tarjonnut tällaisen lääkinnällisen laitteen.
Tätä direktiiviä olisi kuitenkin sovellettava kaikkiin digitaalisiin sisältöihin tai digitaalisiin palveluihin, jotka muodostavat lääkinnällisen laitteen, kuten terveysalan sovelluksiin, joita kuluttaja voi hankkia ilman, että terveydenhuollon ammattihenkilö määrää tai tarjoaa sen.
- = -
(33) Digitaalinen sisältö tai digitaaliset palvelut yhdistetään usein tavaroiden tai muiden palvelujen toimittamiseen ja niitä tarjotaan kuluttajalle samassa sopimuksessa, jossa on yhdistetty eri osia, kuten digitaalisten televisiolähetysten tarjoaminen ja elektronisten laitteiden ostaminen.
Tällaisissa tapauksissa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliseen sopimukseen sisältyy digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamista koskevien osien lisäksi myös osia, jotka kuuluvat muuntyyppisiin sopimuksiin, kuten tavaroiden tai palvelujen myyntiä koskeviin sopimuksiin.
Tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan niihin sopimuksen osiin, jotka koskevat digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista.
Sopimuksen muihin osiin olisi sovellettava sääntöjä, joita kyseisiin sopimuksiin sovelletaan kansallisessa lainsäädännössä, tai tapauksen mukaan muuta tiettyä alaa tai kohdetta koskevaa unionin lainsäädäntöä.
Samoin niitä mahdollisia vaikutuksia, joita sopimuspaketin yhden osan purkamisella voi olla sopimuspaketin muihin osiin, olisi säänneltävä kansallisella lainsäädännöllä.
Jos elinkeinonharjoittaja tarjoaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 (10) säännöstön mukaisesti digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua yhdistettynä numeroihin perustuvaan henkilöiden väliseen viestintäpalveluun tai internetyhteyspalveluun, tämän direktiivin säännöksiä digitaalisen sisällön muuttamisesta ei kuitenkaan pitäisi soveltaa sopimuspaketin digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua koskevaan osaan, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus direktiivin (EU) 2018/1972 sopimuspakettia koskevien alakohtaisten säännösten kanssa.
Direktiivin (EU) 2018/1972 asiaankuuluvia säännöksiä olisi sen sijaan sovellettava kaikkiin paketin osiin, myös digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun.
- = -
(36) Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa muihin unionin säädöksiin, jotka koskevat tiettyä alaa tai kohdetta, kuten televiestintää, sähköistä kaupankäyntiä ja kuluttajansuojaa.
Sen ei pitäisi myöskään vaikuttaa unionin ja kansalliseen lainsäädäntöön, joka koskee tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia, kuten verkkosisältöpalvelujen siirrettävyyttä.
- = -
(38) Tässä direktiivissä ei pitäisi säätää henkilötietojen lainmukaisen käsittelyn edellytyksistä, joista säädetään erityisesti asetuksessa (EU) 2016/679.
Tämän johdosta henkilötietojen käsittely tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan sopimuksen yhteydessä on lainmukaista ainoastaan, jos se on asetuksen (EU) 2016/679 henkilötietojen käsittelyn laillisia perusteita koskevien säännösten mukaista.
Kun henkilötietojen käsittely perustuu suostumukseen erityisesti asetuksen (EU) 2016/679 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, noudatetaan kyseisen asetuksen asianomaisia säännöksiä, myös niiden edellytysten osalta, jotka koskevat arviota siitä, onko suostumus annettu vapaaehtoisesti.
Tällä direktiivillä ei pitäisi säännellä annetun suostumuksen sitovuutta.
Asetus (EU) 2016/679 sisältää myös kattavia oikeuksia, kuten oikeus tietojen poistamiseen ja siirtämiseen järjestelmästä toiseen.
Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa näihin oikeuksiin, jotka koskevat kaikkia henkilötietoja, jotka kuluttaja on luovuttanut elinkeinonharjoittajalle tai elinkeinonharjoittaja on kerännyt tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan sopimuksen yhteydessä ja kuluttajan purettua sopimuksen tämän direktiivin mukaisesti.
- = -
(40) Tässä direktiivissä ei pitäisi säätää seurauksista, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia, jos kuluttaja peruuttaa suostumuksensa henkilötietojensa käsittelemiseen.
Tällaisten seurausten olisi kuuluttava edelleenkin kansallisen lainsäädännön piiriin.
- = -
(42) Digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun olisi oltava elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä sopimuksessa sovittujen vaatimusten mukainen.
Sen olisi erityisesti oltava sovitun kuvauksen ja sovitun määrän mukainen, esimerkiksi käytettävissä olevien musiikkitiedostojen määrän suhteen, ja sovitun laadun mukainen, esimerkiksi sopimuksessa määrätyn kuvan tarkkuuden, kielen ja version suhteen.
Myös sen turvallisuuden, toimivuuden, yhteensopivuuden, yhteentoimivuuden ja muiden ominaisuuksien olisi vastattava sopimuksen vaatimuksia.
Sopimuksen vaatimusten olisi sisällettävä vaatimukset, jotka johtuvat ennen sopimuksen tekemistä annettavista tiedoista, jotka direktiivin 2011/83/EU mukaisesti ovat olennainen osa sopimusta.
Nämä vaatimukset voidaan esittää myös palvelutasosopimuksessa, kun sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan tämän tyyppinen sopimus on osa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välistä sopimussuhdetta.
- = -
(47) Elinkeinonharjoittajan olisi ajanjaksolla, jota kuluttaja voi kohtuudella edellyttää, toimitettava kuluttajalle päivityksiä, myös turvapäivityksiä, jotta digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu säilyy sopimuksen mukaisena ja turvallisena.
Esimerkiksi kun on kyseessä digitaalinen sisältö tai digitaaliset palvelut, jonka tai joiden käyttötarkoitus on ajallisesti rajattu, velvollisuus tarjota päivityksiä olisi rajoitettava kyseiseen ajanjaksoon, kun taas muuntyyppisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun ollessa kyseessä aika, jona kuluttajalle olisi tarjottava päivityksiä, voisi vastata virheitä koskevan vastuun kestoa tai oltava sitä pidempi, mikä saattaa koskea erityisesti turvapäivityksiä.
Kuluttajan olisi voitava vapaasti päättää, asentaako hän toimitetut päivitykset.
Jos kuluttaja päättää olla asentamatta päivityksiä, hänen ei kuitenkaan pitäisi olettaa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun säilyvän sopimuksenmukaisena.
Elinkeinonharjoittajan olisi tiedotettava kuluttajalle, että tämän päätös olla asentamatta päivityksiä, jotka ovat tarpeen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun säilyttämiseksi sopimuksenmukaisena, turvapäivitykset mukaan luettuina, vaikuttaa elinkeinonharjoittajan vastuuseen näiden digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun ominaisuuksien sopimustenmukaisuudesta, joita kyseisillä päivityksillä on tarkoitus ylläpitää.
Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa muualla unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin velvoitteisiin tarjota turvapäivityksiä.
- = -
(48) Henkilötietojen käsittelyyn tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sopimusten yhteydessä olisi sovellettava täysimääräisesti asetusta (EU) 2016/679 tai muuta unionin tietosuojalainsäädäntöä.
Lisäksi tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyihin oikeuksiin, velvollisuuksiin ja muihin kuin sopimusperusteisiin oikeussuojakeinoihin.
Seikkojen, jotka johtavat siihen, että ei noudateta asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyjä vaatimuksia, mukaan lukien keskeiset periaatteet, joita ovat muun muassa tietojen minimointi, sisäänrakennettu tietosuoja ja oletusarvoinen tietosuoja, voidaan tapauksen olosuhteiden mukaan myös katsoa tarkoittavan, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole tässä direktiivissä säädettyjen sopimuksenmukaisuutta koskevien subjektiivisten tai objektiivisten vaatimusten mukainen.
Yhtenä esimerkkinä voivat olla tapaukset, joissa elinkeinonharjoittajalla selkeästi on sopimuksessa velvoite tai joissa sopimusta voidaan tulkita tällä tavoin, mikä liittyy myös asetuksen (EU) 2016/679 mukaisiin elinkeinonharjoittajan velvollisuuksiin.
Tällöin sopimusvelvoite voi tulla osaksi sopimuksenmukaisuutta koskevia subjektiivisia vaatimuksia.
Toisena esimerkkinä ovat tapaukset, joissa asetuksen (EU) 2016/679 mukaisten velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä voi samaan aikaan seurata se, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei sovellu käyttötarkoitukseensa, mikä muodostaa sellaisten sopimustenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten noudattamatta jättämisen, joiden mukaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun on sovelluttava siihen käyttötarkoitukseen, johon samantyyppistä digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja yleensä käytetään.
- = -
(50) Elinkeinonharjoittajien olisi tämän direktiivin sääntöjä soveltaessaan noudatettava standardeja, avoimia teknisiä eritelmiä, hyviä käytänteitä ja käytännesääntöjä, jotka koskevat muun muassa sellaisia yleisesti käytettyjä ja koneellisesti luettavissa olevia tallennusmuotoja, joiden avulla palautetaan kuluttajan itsensä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua käyttäessään luoma tai luovuttama sisältö, johon ei kuulu henkilötietoja, ja jotka koskevat myös tietojärjestelmien ja digitaalisten ympäristöjen turvallisuutta, riippumatta siitä, onko ne vahvistettu kansainvälisellä tai unionin tasolla tai jonkin teollisuudenalan piirissä.
Komissio voi tässä yhteydessä kehottaa toimialajärjestöjä ja muita etujärjestöjä laatimaan kansainvälisiä standardeja ja unionin standardeja sekä käytännesääntöjä, joiden avulla voitaisiin tukea tämän direktiivin yhdenmukaista täytäntöönpanoa.
- = -
(53) Sitä, että kuluttaja käyttää tämän direktiivin mukaista digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua, voidaan rajoittaa teollis- ja tekijänoikeuksien haltijan immateriaalioikeuden mukaisesti asettamien rajoitusten vuoksi.
Tällaiset rajoitukset voivat perustua loppukäyttäjän lisenssisopimukseen, jonka nojalla digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimitetaan kuluttajalle.
Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun loppukäyttäjän lisenssisopimuksessa kielletään kuluttajaa käyttämästä tiettyjä digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimivuuteen liittyviä ominaisuuksia.
Tällainen rajoitus voi johtaa siihen, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole tässä direktiivissä säädettyjen sopimustenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten mukainen, jos se koskee ominaisuuksia, joita samantyyppisissä digitaalisissa sisällöissä tai digitaalisissa palveluissa yleensä on ja joita kuluttaja voi kohtuudella odottaa.
Tällaisissa tapauksissa kuluttajalla olisi oltava oikeus käyttää virheen korjaamiseksi tässä direktiivissä säädettyjä oikeussuojakeinoja digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittanutta elinkeinonharjoittajaa vastaan.
Elinkeinonharjoittajan olisi voitava välttää tällainen vastuu vain täyttämällä ehdot, jotka koskevat poikkeamista tässä direktiivissä säädetyistä sopimustenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista, eli ainoastaan niin, että elinkeinonharjoittaja nimenomaisesti antaa kuluttajalle tiedoksi ennen sopimuksen tekoa, että digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tietty erityispiirre poikkeaa sopimustenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista, ja kuluttaja on nimenomaisesti ja erikseen hyväksynyt tämän poikkeaman.
- = -
(56) Digitaalinen sisältö tai digitaaliset palvelut voidaan toimittaa kuluttajille kertatoimituksena, esimerkiksi kun kuluttaja lataa sähköisen kirjan ja tallentaa sen henkilökohtaisen laitteeseensa.
Vastaavasti toimitus voi muodostua sarjasta tällaisia yksittäisiä tapahtumia, esimerkiksi kun kuluttaja vastaanottaa linkin, josta voi ladata uuden sähköisen kirjan joka viikko.
Tähän luokkaan kuuluvan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun ominaispiirre on, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on tämän jälkeen rajattoman ajan kuluttajan saatavilla ja käytettävissä.
Näissä tapauksissa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuutta olisi arvioitava toimitusajankohtana, ja sen vuoksi elinkeinonharjoittajan olisi oltava vastuussa ainoastaan niistä virheistä, jotka ilmenevät kertatoimituksen tai kunkin yksittäisen toimituserän toimitusajankohtana.
Oikeusvarmuuden takaamiseksi sekä elinkeinonharjoittajien että kuluttajien olisi voitava turvautua yhtenäistettyyn vähimmäisaikaan, jonka aikana elinkeinonharjoittajan olisi oltava vastuussa virheistä.
Kun kyseessä ovat sopimukset, joissa määrätään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun kertatoimituksesta tai sen toimittamisesta useassa erässä, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että elinkeinonharjoittajat ovat korvausvelvollisia vähintään kahden vuoden ajan toimitusajankohdasta alkaen, jos niiden kansallisen lainsäädännön mukaan elinkeinonharjoittaja on vastuussa vain virheistä, jotka ilmenevät tietyn ajan kuluessa toimituksen jälkeen.
- = -
(57) Digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja voidaan myös toimittaa kuluttajille jatkuvasti pidemmän ajan kuluessa.
Jatkuviin toimituksiin voi kuulua tapauksia, joissa elinkeinonharjoittaja saattaa digitaalisen palvelun kuluttajien saataville määrätyksi tai määräämättömäksi ajaksi, kuten kaksivuotinen pilvitallennussopimus tai toistaiseksi voimassa oleva sosiaalisen median alustan jäsenyys.
Tämän luokan ominaispiirre on, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on kuluttajan saatavilla tai hänen käytettävissään ainoastaan määräaikaisen sopimuksen voimassaoloaikana tai niin kauan, kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus on voimassa.
Näin ollen on perusteltua, että elinkeinonharjoittajan olisi tällaisissa tapauksissa oltava vastuussa ainoastaan virheistä, jotka ilmenevät tämän ajanjakson aikana.
Sen, että kyseessä on jatkuva toimitus, ei välttämättä tarvitse edellyttää toimituksia pitkällä aikavälillä.
Joitakin tapauksia, kuten videon suoratoisto verkossa, olisi pidettävä pidemmän ajan kuluessa tapahtuvana jatkuvana toimituksena audiovisuaalisen tiedoston varsinaisesta kestosta riippumatta.
Tapauksia, joissa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tietyt osat ovat saatavilla ajoittain tai useaan otteeseen määräaikaisen sopimuksen voimassaoloaikana tai niin kauan, kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus on voimassa, olisi myös pidettävä pidemmän ajan kuluessa tapahtuvana jatkuvana toimituksena, esimerkiksi kun sopimuksen mukaan virustorjuntaohjelmistoa voidaan käyttää vuoden ajan ja sitä päivitetään automaattisesti tänä ajanjaksona kunkin kuukauden ensimmäisenä päivänä tai kun elinkeinonharjoittaja tekee päivityksiä aina, kun digitaaliseen peliin on saatavilla uusia ominaisuuksia ja digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on kuluttajien saatavilla tai käytettävissä vain määräaikaisen sopimuksen voimassaoloaikana tai niin kauan, kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus on voimassa.
- = -
(58) Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti säätää kansallisista vanhentumisajoista.
Vanhentumisajat eivät kuitenkaan saisi estää kuluttajia käyttämästä oikeuksiaan koko sen ajan, jona elinkeinonharjoittaja on vastuussa virheistä.
Vaikka tässä direktiivissä ei tästä syystä pitäisi yhtenäistää kansallisten vanhentumisaikojen alkamisajankohtia, tässä direktiivissä olisi kuitenkin varmistettava, että tällaiset vanhentumisajat antavat kuluttajille mahdollisuuden käyttää oikeussuojakeinoja sellaisten virheiden korjaamiseksi, jotka ilmenevät sinä ajanjaksona, jona elinkeinonharjoittaja on vastuussa virheistä.
- = -
(74) Tässä direktiivissä olisi käsiteltävä myös muutoksia, kuten päivityksiä ja parannuksia, joita elinkeinonharjoittajat tekevät digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun, joka toimitetaan tai asetetaan kuluttajan saataville pidemmän ajan kuluessa.
Kun otetaan huomioon digitaaliselle sisällölle ja digitaalisille palveluille ominainen nopea kehitys, tällaiset päivitykset, parannukset tai vastaavat muutokset voivat olla välttämättömiä ja ovat usein kuluttajan edun mukaisia.
Jotkin muutokset, esimerkiksi ne, joita sopimuksessa nimitetään päivityksiksi, voivat muodostaa sopimusvelvoitteen osan.
Tähän direktiiviin sisältyvien digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten täyttämiseksi saatetaan tarvita muita muutoksia.
Kuluttajan olisi kuitenkin sopimusta tehdessään nimenomaisesti hyväksyttävä muut muutokset, jotka poikkeavat sopimuksenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista ja jotka ovat ennakoitavissa sopimuksentekoajankohtana.
- = -
(75) Niiden muutosten lisäksi, joilla pyritään säilyttämään sopimuksenmukaisuus, elinkeinonharjoittajan olisi saatava tietyin edellytyksin muuttaa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun ominaisuuksia, edellyttäen, että kyseiseen muutokseen on pätevä syy sopimuksen nojalla.
Tällaisiin päteviin syihin voivat kuulua tapaukset, joissa muutos on välttämätön digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun mukauttamiseksi uuteen tekniseen ympäristöön tai käyttäjämäärän kasvuun tai muista merkittävistä toiminnallisista syistä.
Tällaisista muutoksista on usein kuluttajalle hyötyä, koska ne parantavat digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua.
Sopimuspuolten olisi näin ollen voitava sisällyttää sopimukseen asiaa koskevia lausekkeita, joiden nojalla elinkeinonharjoittaja voi toteuttaa muutoksia.
Jotta kuluttajien ja yritysten edut otettaisiin tasapuolisesti huomioon, tällaisen elinkeinonharjoittajalle suotavan mahdollisuuden vastapainona kuluttajalla olisi oltava oikeus purkaa sopimus, jos tällaiset muutokset vaikuttavat kielteisesti digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käyttöön tai sen saatavuuteen enemmän kuin vähäisessä määrin.
Olisi objektiivisesti todennettava, missä määrin muutokset haittaavat digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun saatavuutta ja kuluttajan mahdollisuuksia käyttää sitä, ottaen huomioon digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun luonne ja tarkoitus sekä laatu, toimivuus, yhteentoimivuus ja muut tärkeät ominaisuudet, jotka samantyyppisellä digitaalisella sisällöllä tai digitaalisilla palveluilla yleensä on.
Tällaisia päivityksiä, parannuksia tai vastaavia muutoksia koskevien tässä direktiivissä säädettyjen sääntöjen ei kuitenkaan pitäisi koskea tilanteita, joissa osapuolet tekevät uuden sopimuksen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta esimerkiksi digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun uuden version jakelun seurauksena.
- = -
(76) Kuluttajille olisi ilmoitettava muutoksista selvällä ja ymmärrettävällä tavalla.
Jos muutos vaikuttaa enemmän kuin vähäisessä määrin kielteisesti digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun saatavuuteen tai kuluttajan mahdollisuuksiin käyttää sitä, kuluttajalle olisi ilmoitettava siitä tavalla, joka mahdollistaa tiedon tallentamisen pysyvän välineen avulla.
Kuluttajan olisi voitava pysyvän välineen avulla tallentaa tiedot niin pitkäksi aikaa, kuin on tarpeen, jotta voidaan suojella kuluttajan etuja, jotka liittyvät hänen ja elinkeinonharjoittajan väliseen sopimussuhteeseen.
Tällaisiin välineisiin olisi kuuluttava erityisesti paperi, DVD-levyt, CD-levyt, muistitikut, muistikortit ja kovalevyt sekä sähköposti.
- = -
(78) Kuluttajalle toimitetun digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virhe johtuu usein jostakin liiketoimesta ketjussa, joka yhdistää alkuperäisen suunnittelijan lopulliseen elinkeinonharjoittajaan.
Vaikka lopullisella elinkeinonharjoittajalla olisi oltava virheen vuoksi korvausvelvollisuus kuluttajaa kohtaan näiden osapuolten välisen sopimuksen nojalla, on tärkeää varmistaa, että elinkeinonharjoittajalla on asianmukaiset oikeudet suhteessa eri henkilöihin liiketoimiketjussa niin, että elinkeinonharjoittaja voi kattaa korvausvelvollisuutensa kuluttajaa kohtaan.
Tällaiset oikeudet olisi rajoitettava kaupallisiin toimiin eikä niitä pitäisi soveltaa tilanteissa, joissa elinkeinonharjoittaja on vastuussa kuluttajalle sellaisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheestä, joka koostuu ohjelmistoista tai perustuu ohjelmistoihin, jotka henkilö liiketoimiketjun aikaisemmassa vaiheessa on toimittanut maksutta vapaan lisenssin ja avoimen lähdekoodin lisenssin mukaisesti.
Olisi kuitenkin oltava jäsenvaltioiden tehtävä yksilöidä sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössään ne henkilöt liiketoimiketjussa, joille lopullinen elinkeinonharjoittaja voi esittää vaateita, ja tätä koskevat säännöt ja edellytykset.
- = -
(80) Mikään tässä direktiivissä ei saisi vaikuttaa kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen soveltamiseen, jotka on annettu erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla (EY) N:o 593/2008 (14) ja (EU) N:o 1215/2012 (15).
- = -
(83) Kuluttajien olisi voitava hyödyntää tämän direktiivin mukaisia oikeuksiaan heti, kun vastaavia kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä aletaan soveltaa.
Näin ollen kyseisiä kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä olisi sovellettava myös toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin tai määräaikaissopimuksiin, jotka on tehty ennen soveltamispäivää ja jotka koskevat digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista pidemmän ajan kuluessa joko jatkuvasti tai useina erillisinä toimituksina, mutta ainoastaan siltä osin kuin on kyse digitaalisesta sisällöstä tai digitaalisesta palvelusta, joka toimitetaan kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamispäivästä alkaen.
Jotta varmistetaan tasapaino kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien oikeutettujen etujen välillä, niitä kansallisia toimenpiteitä, joilla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä tämän direktiivin säännökset digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun muuttamisesta ja oikeudesta oikeussuojakeinoihin, olisi kuitenkin sovellettava ainoastaan sopimuksiin, jotka tehdään tämän direktiivin soveltamispäivän jälkeen.
- = -
(84) Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (18) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde.
Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.
- = -
(86) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli sisämarkkinoiden toiminnan edistämistä puuttumalla johdonmukaisella tavalla sopimusoikeudesta johtuviin digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamisen esteisiin ja estämällä oikeudellinen hajanaisuus, vaan ne voidaan kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaisuuden varmistamisen – antamalla yhdenmukaiset sopimusoikeuden säännöt, jotka myös helpottavat täytäntöönpanon valvontaan liittyvien koordinoitujen toimien toteuttamista – vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla.
Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
- = -