Clausole e vendite online Direttiva EU 2011/0083 FI

1)	”kuluttajalla” luonnollista henkilöä, joka tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia tehdessään toimii tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa;

”elinkeinonharjoittajalla” luonnollista henkilöä tai joko yksityisessä tai julkisessa omistuksessa olevaa oikeushenkilöä, joka tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia tehdessään toimii tarkoituksessa, joka kuuluu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa, sekä elinkeinonharjoittajan nimissä tai puolesta toimivaa henkilöä;

3)	”tavaralla” aineellista irtainta esinettä, lukuun ottamatta esineitä, jotka myydään pakkohuutokaupalla tai muuten lain nojalla; tässä direktiivissä tarkoitettuina tavaroina pidetään myös vettä, kaasua ja sähköä, jos niitä pidetään kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä;

4)	”kuluttajan vaatimusten mukaisesti valmistetulla tavaralla” tavaraa, jota ei ole valmistettu etukäteen vaan joka valmistetaan kuluttajan henkilökohtaisen valinnan tai päätöksen perusteella;

5)	”kauppasopimuksella” sopimusta, jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan kuluttajalle tavaran omistusoikeuden ja kuluttaja maksaa tai sitoutuu maksamaan tavaran hinnan, mukaan lukien sopimukset, jotka koskevat sekä tavaroita että palveluja;

6)	”palvelusopimuksella” muuta sopimusta kuin kauppasopimusta, jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja suorittaa tai sitoutuu suorittamaan kuluttajalle palvelun ja kuluttaja maksaa tai sitoutuu maksamaan palvelun hinnan;

”etäsopimuksella” sopimusta, joka tehdään elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä ilman, että elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja ovat samanaikaisesti fyysisesti läsnä, ja käyttäen pelkästään yhtä tai useampaa etäviestintä sopimuksen tekemiseen asti, sopimuksen tekemisen ajankohta mukaan lukien;

”muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyllä sopimuksella” elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimusta,

a)	joka tehdään sekä elinkeinonharjoittajan että kuluttajan ollessa samanaikaisesti fyysisesti läsnä paikassa, joka ei ole elinkeinonharjoittajan toimitila;

b)	josta kuluttaja on tehnyt tarjouksen a alakohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa;

joka tehdään elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tai etäviestimien avulla välittömästi sen jälkeen, kun kuluttajaan on otettu henkilökohtaisesti erikseen yhteyttä paikassa, joka ei ole elinkeinonharjoittajan toimitila, elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan ollessa samanaikaisesti fyysisesti läsnä; tai

d)	joka tehdään elinkeinonharjoittajan järjestämän tutustumiskäynnin aikana, jonka tarkoituksena tai seurauksena on tavaroiden tai palvelujen esitteleminen ja myyminen kuluttajalle;

”toimitiloilla”:

a)	kiinteää vähittäismyyntipaikkaa, jossa elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa vakituisesti; tai

b)	siirrettävää vähittäismyyntipaikkaa, jossa elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa tavanomaisesti;

10)

”pysyvällä välineellä” välinettä, jonka avulla kuluttaja tai elinkeinonharjoittaja voi tallentaa hänelle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen toisinnan muuttumattomina;

11)	”digitaalisella sisällöllä” digitaalisessa muodossa tuotettua ja toimitettua tietoa;

12)	”rahoituspalvelulla” pankki-, luotto- tai vakuutuspalveluja, yksilöllistä eläkejärjestelyä koskevia palveluja sekä sijoitus- tai maksupalveluja;

13)

”julkisella huutokaupalla” myyntimenetelmää, jossa elinkeinonharjoittaja tarjoaa huutokaupanpitäjän hoitaman avoimen tarjouskilpailumenettelyn kautta tavaroita tai palveluja kuluttajille, jotka osallistuvat tai joilla on mahdollisuus osallistua huutokauppatilaisuuteen henkilökohtaisesti, ja jossa hyväksytyn tarjouksen tehneen on ostettava tavara tai palvelu;

14)

”kaupallisella takuulla” myyjän tai tuottajan (takuun antajan) kuluttajalle sopimuksenmukaisuutta koskevien lakisääteisten velvoitteiden lisäksi antamaa sitoumusta palauttaa kauppahinta, vaihtaa tai korjata tavara taikka muulla tavoin huolehtia tavarasta, jos se ei vastaa niitä ominaisuuksia tai muita kuin sopimuksenmukaisuuteen liittyviä vaatimuksia, jotka on esitetty takuuilmoituksessa tai sopimuksentekohetkellä tai ennen sen tekemistä saatavilla olevassa tavaraa koskevassa mainonnassa;

15)

”liitännäissopimuksella” sopimusta, jonka mukaan kuluttaja hankkii etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen liittyviä tavaroita tai palveluja, jotka elinkeinonharjoittaja tai kolmas osapuoli toimittaa tai suorittaa kyseisen kolmannen osapuolen ja elinkeinonharjoittajan välisen järjestelyn perusteella.

3 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan siinä vahvistetuin edellytyksin ja siinä säädetyssä laajuudessa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin sopimuksiin. Sitä sovelletaan myös veden, kaasun, sähkön tai kaukolämmön toimittamista koskeviin, myös julkisten palveluntarjoajien kanssa tehtäviin sopimuksiin, jos kyseisiä hyödykkeitä toimitetaan sopimuksen perusteella.

2. Jos tämän direktiivin säännös on ristiriidassa johonkin toiseen tiettyjä aloja sääntelevään unionin säädökseen sisältyvän säännöksen kanssa, etusijan saa tuon toisen unionin säädöksen säännös, ja sitä sovelletaan kyseisiin erityisaloihin.

3. Tätä direktiiviä ei sovelleta sopimuksiin, jotka

a)	koskevat sosiaalipalveluja, mukaan lukien sosiaalinen asuntotarjonta, lastenhoito ja tuki jatkuvasti tai tilapäisesti apua tarvitseville perheille ja henkilöille, myös pitkäaikaishoito;

b)	koskevat terveydenhuoltoa, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2011/24/EU 3 artiklan a alakohdassa, riippumatta siitä, tarjotaanko sitä terveydenhuoltolaitoksissa vai ei;

c)	koskevat rahapelitoimintaa, johon liittyy vedonlyöntiä rahallisin panoksin onnenpeleissä, arpajaiset, kasinopelit ja veikkaustoiminta mukaan lukien;

d)	koskevat rahoituspalveluja;

e)	koskevat kiinteän omaisuuden tai kiinteään omaisuuteen kohdistuvien oikeuksien syntymistä, hankkimista tai luovutusta;

f)	koskevat uusien rakennusten rakentamista, olemassa olevien rakennusten huomattavia muutostöitä ja asumiseen tarkoitettujen tilojen vuokraamista;

g)	kuuluvat matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY (18) soveltamisalaan;

h)	kuuluvat kuluttajien suojaamisesta aikaosuuksia, pitkäkestoisia lomatuotteita, jälleenmyyntiä ja vaihtoa koskeviin sopimuksiin liittyvien seikkojen osalta 14 päivänä tammikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/122/EY (19) soveltamisalaan;

jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti laatii riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen velvoitettu julkinen viranhaltija, jonka on annettava kuluttajalle kattavaa oikeudellista tietoa varmistaakseen, että kuluttaja tekee sopimuksen huolellisen harkinnan perusteella ja tietoisena sen oikeudellisesta merkityksestä;

j)	koskevat kotitalouden päivittäiseen kulutukseen tarkoitettujen ja elinkeinonharjoittajan kuluttajan kotiin, asuinpaikkaan tai työpaikalle toistuvilla ja säännöllisillä jakelukierroksilla fyysisesti toimittamien elintarvikkeiden, juomien tai muiden tavaroiden toimittamista;

k)	koskevat matkustajaliikenteen palveluja, lukuun ottamatta 8 artiklan 2 kohtaa sekä 19 ja 22 artiklaa;

l)	tehdään jakeluautomaatin avulla tai automatisoidussa liiketilassa;

m)	tehdään teletoiminnan harjoittajien kanssa maksullisten yleisöpuhelimien kautta niiden käyttöä varten tai kuluttajan luoman yhden puhelin-, Internet- tai faksiyhteyden käyttöä varten.

4. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä direktiiviä sellaisiin muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin, joiden mukaan maksu, joka kuluttajan on suoritettava, on enintään 50 euroa, tai ne voivat päättää olla pitämättä voimassa tai olla ottamatta käyttöön vastaavia kansallisia säännöksiä. Jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössään säätää tätä pienemmästä rahamäärästä.

5. Tämä direktiivi ei vaikuta kansalliseen yleiseen sopimusoikeuteen, kuten sopimuksen pätevyyttä, tekemistä tai vaikutuksia koskeviin sääntöihin, ellei yleisen sopimusoikeuden näkökohtia säännellä tällä direktiivillä.

6. Tämä direktiivi ei estä elinkeinonharjoittajia tarjoamasta kuluttajille sopimusjärjestelyjä, jotka antavat tässä direktiivissä säädettyä paremman suojan.

5 artikla

Tietojen antamista koskevat vaatimukset muiden kuin etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten yhteydessä

1. Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi muuhun kuin etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen, elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot, elleivät nämä tiedot ilmene muutoin asiayhteydestä:

a)	tavaroiden tai palvelujen pääominaisuudet, siinä laajuudessa kuin viestimen ja tavaroiden tai palvelujen kannalta on asianmukaista;

b)	elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys, kuten toiminimi, maantieteellinen osoite, johon hän on sijoittautunut, ja puhelinnumero;

tavaroiden tai palvelujen kokonaishinta veroineen tai, jos tavaran tai palvelun luonteesta johtuen hintaa ei voida kohtuudella laskea etukäteen, hinnan laskutapa sekä tapauksen mukaan kaikki muut rahti-, toimitus- tai postikulut tai, jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen, se seikka, että tällaisia lisäkuluja voi joutua maksamaan;

d)	tapauksen mukaan maksuihin, toimitukseen ja sopimuksen täyttämiseen liittyvät järjestelyt, määräaika, johon mennessä elinkeinonharjoittaja sitoutuu toimittamaan tavaran tai suorittamaan palvelun, sekä elinkeinonharjoittajan valitusten käsittelyihin soveltama käytäntö;

e)	maininta tavaroiden sopimuksenmukaisuutta koskevasta lakisääteisestä vastuusta ja lisäksi tapauksen mukaan maininta kaupanteon jälkeisten palvelujen ja kaupallisen takuun saatavuudesta ja ehdoista;

f)	sopimuksen kesto tapauksen mukaan tai, jos sopimus on voimassa toistaiseksi tai sitä jatketaan automaattisesti, sopimuksen päättymistä koskevat ehdot;

g)	tapauksen mukaan digitaalisen sisällön toimivuus, mukaan lukien sovellettava tekninen suojaus;

h)	tapauksen mukaan digitaalisen sisällön yhteentoimivuus laitteistojen ja ohjelmistojen kanssa siltä osin kuin elinkeinonharjoittaja on siitä tietoinen tai siltä osin kuin hänen voidaan kohtuudella olettaa olleen siitä tietoinen.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös sopimuksiin, jotka koskevat veden, kaasun tai sähkön toimittamista silloinkin, kun niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, tai kaukolämmön taikka digitaalisen sisällön toimittamista silloinkin, kun sitä ei toimiteta aineellisella välineellä.

3. Jäsenvaltioiden ei edellytetä soveltavan 1 kohtaa sopimuksiin, jotka liittyvät päivittäisiin liiketoimiin ja jotka täytetään välittömästi sopimuksen tekemisen yhteydessä.

4. Jäsenvaltiot voivat tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien sopimusten osalta hyväksyä lisävaatimuksia ennen sopimuksen tekoa annettavista tiedoista tai pitää tällaiset vaatimukset voimassa.

III LUKU

KULUTTAJALLE ANNETTAVAT TIEDOT JA PERUUTTAMISOIKEUS ETÄSOPIMUSTEN JA MUUALLA KUIN ELINKEINONHARJOITTAJAN TOIMITILOISSA TEHTYJEN SOPIMUSTEN YHTEYDESSÄ

6 artikla

Etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvät tiedonantovaatimukset

1. Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen, elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot:

a)	tavaroiden tai palvelujen pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin viestimen ja tavaroiden tai palvelujen kannalta on asianmukaista;

b)	elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys, kuten toiminimi;

maantieteellinen osoite, johon elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut, ja elinkeinonharjoittajan puhelin- ja faksinumero sekä sähköpostiosoite, jos nämä ovat käytettävissä, jotta kuluttaja voi ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän, ja tarvittaessa sen elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, jonka puolesta hän toimii;

elinkeinonharjoittajan toimipaikan maantieteellinen osoite ja tapauksen mukaan sen elinkeinonharjoittajan, jonka puolesta hän toimii, toimipaikan maantieteellinen osoite, johon kuluttaja voi osoittaa mahdolliset valitukset, jos kyseiset osoitteet poikkeavat c alakohdan mukaisesti ilmoitetusta osoitteesta;

tavaroiden tai palvelujen kokonaishinta veroineen tai, jos tavaroiden tai palvelujen luonteen takia hintaa ei voida kohtuudella laskea etukäteen, hinnan laskutapa sekä tapauksen mukaan kaikki muut rahti-, toimitus- tai postikulut ja kaikki muut kustannukset tai, jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen, se seikka, että tällaisia lisäkuluja voi joutua maksamaan. Jos kyseessä on toistaiseksi voimassa oleva sopimus tai toistuvia suorituksia sisältävä sopimus, kokonaishinnan on sisällettävä kokonaiskustannukset laskutusjaksoa kohden. Jos tällaisista sopimuksista peritään kiinteä hinta, kokonaishinta tarkoittaa myös kuukausittaisia kokonaiskustannuksia. Jos kokonaiskustannuksia ei voida kohtuudella laskea etukäteen, on ilmoitettava hinnan laskutapa;

f)	etäviestimen käyttämisestä sopimuksen tekemisessä aiheutuvat kulut, jos ne lasketaan muuten kuin perushintana;

g)	maksuihin, toimitukseen ja sopimuksen täyttämiseen liittyvät järjestelyt, määräaika, johon mennessä elinkeinonharjoittaja sitoutuu toimittamaan tavaran tai suorittamaan palvelun, sekä tapauksen mukaan elinkeinonharjoittajan valitusten käsittelyihin soveltama käytäntö;

h)	jos peruuttamisoikeus on olemassa, kyseisen oikeuden käyttämiseen liittyvät ehdot, määräajat ja menettelyt 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sekä liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake;

i)	tapauksen mukaan tieto siitä, että kuluttajan on vastattava tavaroiden palauttamiskustannuksista peruuttamistapauksessa, ja tieto tavaroiden palauttamiskustannuksista, jos kyse on etäsopimuksista ja tavarat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niitä voida palauttaa tavanomaisesti postitse;

j)	ilmoitus siitä, että jos kuluttaja käyttää peruuttamisoikeutta tehtyään 7 artiklan 3 kohdan tai 8 artiklan 8 kohdan mukaisen pyynnön, kuluttajan on maksettava elinkeinonharjoittajalle kohtuulliset kustannukset 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

k)	jos peruuttamisoikeutta ei anneta 16 artiklan mukaisesti, ilmoitus siitä, että kuluttajalla ei ole peruuttamisoikeutta, tai tapauksen mukaan ilmoitus olosuhteista, joissa kuluttaja menettää peruuttamisoikeutensa;

l)	maininta tavaroiden sopimuksenmukaisuutta koskevasta lakisääteisestä vastuusta;

m)	tapauksen mukaan maininta kaupanteon jälkeisen asiakastuen, kaupanteon jälkeisten palvelujen ja kaupallisen takuun saatavuudesta ja ehdoista;

n)	maininta direktiivin 2005/29/EY 2 artiklan f alakohdassa määriteltyjen asiaan liittyvien käytännesääntöjen olemassaolosta ja tapauksen mukaan tieto siitä, miten niistä voi saada jäljennöksen;

o)	sopimuksen kesto tapauksen mukaan tai, jos sopimus on voimassa toistaiseksi tai sitä jatketaan automaattisesti, sopimuksen päättymistä koskevat ehdot;

p)	tapauksen mukaan sopimukseen perustuvien kuluttajan velvoitteiden vähimmäiskesto;

q)	tapauksen mukaan mahdolliset talletukset tai muut rahoitusta koskevat vakuudet, jotka kuluttajan on maksettava tai annettava elinkeinonharjoittajan pyynnöstä, sekä niihin liittyvät ehdot;

r)	tapauksen mukaan digitaalisen sisällön toimivuus, mukaan lukien sovellettava tekninen suojaus;

s)	tapauksen mukaan digitaalisen sisällön yhteentoimivuus laitteistojen ja ohjelmistojen kanssa siltä osin kuin elinkeinonharjoittaja on siitä tietoinen tai siltä osin kuin hänen voidaan kohtuudella olettaa olleen siitä tietoinen;

t)	tapauksen mukaan mahdollisuus käyttää elinkeinonharjoittajaan sovellettavia tuomioistuimen ulkopuolisia valitus- ja oikeussuojamenettelyjä sekä tavat, joilla kyseisiin menettelyihin voi turvautua.

3. Julkisen huutokaupan osalta 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan korvata vastaavilla tiedoilla huutokaupanpitäjästä.

4. Edellä olevan 1 kohdan h, i ja j alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa liitteessä I olevassa A osassa vahvistetun peruuttamisohjeen mallin avulla. Elinkeinonharjoittajan katsotaan täyttäneen 1 kohdan h, i ja j alakohdassa säädetyt tiedonantovaatimukset, jos hän on toimittanut kuluttajalle nämä ohjeet oikein täytettyinä.

5. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat olennainen osa etäsopimusta tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyä sopimusta, eikä niitä saa muuttaa, elleivät sopimuspuolet nimenomaisesti sovi toisin.

6. Jos elinkeinonharjoittaja ei ole noudattanut 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja lisäkuluja tai muita kustannuksia koskevia tiedonantovaatimuksia tai 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettuja tavaroiden palauttamiskustannuksia koskevia tiedonantovaatimuksia, kuluttajan ei tarvitse maksaa näitä lisäkuluja tai muita kustannuksia.

7. Jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössään pitää voimassa sopimuksiin liittyviä tietoja koskevat kielivaatimukset sen varmistamiseksi, että kuluttaja ymmärtää annetut tiedot helposti, tai hyväksyä tällaisia kielivaatimuksia.

8. Tässä direktiivissä säädetyt tiedonantovaatimukset täydentävät direktiiviin 2006/123/EY ja direktiiviin 2000/31/EY sisältyviä tiedonantovaatimuksia, ja ne eivät estä jäsenvaltioita asettamasta tiedonantoa koskevia lisävaatimuksia näiden direktiivien mukaisesti.

Jos direktiivin 2006/123/EY tai direktiivin 2000/31/EY jokin säännös siitä, mitä ja miten tietoa on annettava, on ristiriidassa jonkin tämän direktiivin säännöksen kanssa, tämän direktiivin säännös on etusijalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

9. Elinkeinonharjoittajalla on todistustaakka tässä luvussa säädettyjen tiedonantovaatimusten täyttämisestä.

7 artikla

Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjä sopimuksia koskevat muotovaatimukset

1. Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävien sopimusten osalta elinkeinonharjoittajan on annettava 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot kuluttajalle paperilla tai kuluttajan suostumuksella muulla pysyvällä välineellä. Tietojen on oltava helposti luettavia, ja ne on esitettävä selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä.

2. Elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle jäljennös allekirjoitetusta sopimuksesta tai sopimuksen vahvistuksesta paperilla tai kuluttajan suostumuksella muulla pysyvällä välineellä, mukaan lukien tapauksen mukaan vahvistus, joka koskee 16 artiklan m alakohdassa tarkoitettua kuluttajan nimenomaista ennakkosuostumusta ja hänen saamaansa ilmoitusta.

3. Jos kuluttaja haluaa, että palvelujen toimittaminen tai veden, kaasun tai sähkön, jos niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, tai kaukolämmön toimittaminen alkaa 9 artiklan 2 kohdassa säädetyn peruuttamista koskevan määräajan aikana, elinkeinonharjoittajan on edellytettävä, että kuluttaja tekee tällaisen nimenomaisen pyynnön pysyvällä välineellä.

4. Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta, joissa kuluttaja on nimenomaisesti pyytänyt elinkeinonharjoittajan palveluja sellaisten korjaus- tai huoltotöiden tekemiseksi, joiden osalta elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja täyttävät välittömästi sopimusvelvoitteensa ja joissa kuluttajan suorittama maksu on enintään 200 euroa,

elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle 6 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot ja tieto hinnasta tai hinnan laskutavasta sekä arvio kokonaishinnasta paperilla tai kuluttajan suostumuksella muulla pysyvällä välineellä. Elinkeinonharjoittajan on annettava 6 artiklan 1 kohdan a, h ja k alakohdassa tarkoitetut tiedot, mutta hän voi olla antamatta niitä paperilla tai muulla pysyvällä välineellä, jos kuluttaja tähän nimenomaisesti suostuu;

b)	tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti annetun sopimuksen vahvistuksen on sisällettävä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä kohtaa.

5. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa tässä direktiivissä säädettyjen, ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja koskevien velvoitteiden täyttämiselle mitään muita muotovaatimuksia.

8 artikla

Etäsopimuksia koskevat muotovaatimukset

1. Etäsopimusten osalta elinkeinonharjoittajan on annettava 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot kuluttajalle tai asetettava ne kuluttajan saataville etäviestimelle soveltuvalla tavalla esitettyinä selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä. Jos nämä tiedot annetaan pysyvällä välineellä, niiden on oltava helposti luettavassa muodossa.

2. Jos sähköisessä muodossa tehtävässä etäsopimuksessa kuluttajalle asetetaan maksuvelvollisuus, elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava kuluttajalle selvästi ja helposti havaittavasti ja välittömästi ennen kuin kuluttaja tekee tilauksensa 6 artiklan 1 kohdan a, e, o ja p alakohdassa tarkoitetut tiedot.

Elinkeinonharjoittajan on varmistettava, että kuluttaja tilausta tehdessään hyväksyy nimenomaisesti, että tilaukseen liittyy maksuvelvollisuus. Jos tilauksen tekeminen edellyttää näppäimen tai vastaavan toiminnon käyttöä, näppäin tai vastaava toiminto on merkittävä helposti luettavalla tavalla ainoastaan sanoilla ”tilaukseen liittyy maksuvelvollisuus” tai vastaavalla yksiselitteisellä ilmaisulla, josta käy ilmi, että tilauksen tekemiseen liittyy velvollisuus maksaa elinkeinonharjoittajalle. Jos elinkeinonharjoittaja ei ole noudattanut tätä alakohtaa, sopimus tai tilaus ei sido kuluttajaa.

3. Verkkosivustoilla, joilla harjoitetaan kaupankäyntiä, on ilmoitettava selvästi ja helposti luettavasti viimeistään tilausmenettelyn käynnistyessä, sovelletaanko toimitusrajoituksia ja mitkä maksuvälineet hyväksytään.

4. Jos sopimus tehdään käyttäen sellaista etäviestintä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, elinkeinonharjoittajan on ennen sopimuksen tekemistä ilmoitettava kyseisellä viestimellä ainakin 6 artiklan 1 kohdan a, b, e, h ja o alakohdassa tarkoitetut, ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot tavaroiden tai palvelujen pääominaisuuksista, elinkeinonharjoittajan henkilöllisyydestä, kokonaishinnasta, peruuttamisoikeudesta, sopimuksen kestosta ja toistaiseksi voimassa olevien sopimusten osalta niiden päättymistä koskevista ehdoista. Elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle muut 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot soveltuvalla tavalla tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.

5. Jos elinkeinonharjoittaja ottaa yhteyden kuluttajaan puhelimitse etäsopimuksen tekemistä varten, hänen on kuluttajan kanssa käymänsä keskustelun aluksi ilmoitettava henkilöllisyytensä ja tapauksen mukaan sen henkilön henkilöllisyys, jonka puolesta hän ottaa yhteyttä, sekä puhelun kaupallinen tarkoitus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

6. Puhelimitse tehtävien etäsopimusten osalta jäsenvaltiot voivat säätää, että elinkeinonharjoittajan on vahvistettava tarjous kuluttajalle, joka tulee sidotuksi vasta allekirjoitettuaan tarjouksen tai lähetettyään kirjallisen hyväksyntänsä. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että tällaiset vahvistukset on tehtävä pysyvällä välineellä.

7. Elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle vahvistus tehdystä sopimuksesta pysyvällä välineellä kohtuullisen ajan kuluessa etäsopimuksen tekemisestä ja viimeistään tavaroiden toimitusajankohtana tai ennen kuin palvelun suorittaminen alkaa. Tämän vahvistuksen on sisällettävä:

a)	kaikki 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ellei elinkeinonharjoittaja ole jo antanut kyseisiä tietoja kuluttajalle pysyvällä välineellä ennen etäsopimuksen tekemistä; ja

b)	tapauksen mukaan vahvistus 16 artiklan m alakohdassa tarkoitetusta kuluttajan nimenomaisesta ennakkosuostumuksesta ja hänen saamastaan ilmoituksesta.

8. Jos kuluttaja haluaa, että palvelujen toimittaminen tai veden, kaasun tai sähkön, jos niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, tai kaukolämmön toimittaminen alkaa 9 artiklan 2 kohdassa säädetyn peruuttamista koskevan määräajan aikana, elinkeinonharjoittajan on edellytettävä, että kuluttaja tekee tästä nimenomaisen pyynnön.

9. Tällä artiklalla ei rajoiteta direktiivin 2000/31/EY 9 ja 11 artiklan niiden säännösten soveltamista, jotka koskevat sopimusten ja tilausten tekemistä sähköisessä muodossa.

10. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa tässä direktiivissä säädettyjen, ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja koskevien velvoitteiden täyttämiselle mitään muita muotovaatimuksia.

9 artikla

Peruuttamisoikeus

1. Jollei 16 artiklassa säädettyjen poikkeusten soveltamisesta muuta johdu, kuluttajalla on oikeus perusteluja esittämättä ja ilman, että hänelle koituu muita kustannuksia kuin ne, joista säädetään 13 artiklan 2 kohdassa ja 14 artiklassa, peruuttaa etäsopimus tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus 14 päivän kuluessa.

2. Rajoittamatta 10 artiklan soveltamista tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu peruuttamisen määräaika päättyy 14 päivän kuluttua:

a)	palvelusopimuksen ollessa kyseessä sopimuksen tekopäivästä;

kauppasopimuksen ollessa kyseessä päivästä, jona kuluttaja tai kuluttajan osoittama kolmas osapuoli, joka ei ole rahdinkuljettaja, on saanut tavarat fyysisesti hallintaansa, tai

i)	jos kuluttaja on tilannut useita tavaroita samassa tilauksessa ja tavarat toimitetaan erikseen, siitä päivästä, jona kuluttaja tai kuluttajan osoittama kolmas osapuoli, joka ei ole rahdinkuljettaja, on saanut viimeisen tavaran fyysisesti hallintaansa;

ii)	jos tavara toimitetaan useassa erässä tai osina, siitä päivästä, jona kuluttaja tai kuluttajan osoittama kolmas osapuoli, joka ei ole rahdinkuljettaja, on saanut viimeisen erän tai osan fyysisesti hallintaansa;

iii)	jos kyseessä on sopimus tavaroiden säännöllisestä toimittamisesta määrätyn ajan kuluessa, siitä päivästä, jona kuluttaja tai kuluttajan osoittama kolmas osapuoli, joka ei ole rahdinkuljettaja, on saanut ensimmäisen tavaran fyysisesti hallintaansa;

c)	jos kyseessä on sopimus veden, kaasun tai sähkön toimittamisesta, jos niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, tai kaukolämmön tai sellaisen digitaalisen sisällön toimittamisesta, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, sopimuksen tekopäivästä.

3. Jäsenvaltiot eivät saa kieltää sopimuspuolia täyttämästä sopimusvelvoitteitaan peruuttamisen määräajan kuluessa. Jos kyse on muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyistä sopimuksista, jäsenvaltiot voivat kuitenkin pitää voimassa kansallisen lainsäädännön, jossa elinkeinonharjoittajaa kielletään perimästä maksua kuluttajalta tiettynä aikana sopimuksen tekemisen jälkeen.

11 artikla

Peruuttamisoikeuden käyttäminen

1. Kuluttajan on ennen peruuttamisen määräajan päättymistä ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle päätöksestään peruuttaa sopimus. Kuluttaja voi tätä varten joko

a)	käyttää liitteessä I olevassa B osassa vahvistettua malliperuuttamislomaketta; tai

b)	antaa minkä tahansa muun yksiselitteisen ilmoituksen päätöksestään peruuttaa sopimus.

Jäsenvaltiot eivät saa asettaa malliperuuttamislomakkeelle muita muotovaatimuksia kuin liitteessä I olevassa B osassa säädetyt vaatimukset.

2. Kuluttajan katsotaan käyttäneen peruuttamisoikeuttaan 9 artiklan 2 kohdassa ja 10 artiklassa tarkoitetussa peruuttamisen määräajassa, jos kuluttaja lähettää peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevan ilmoituksen ennen kyseisen määräajan päättymistä.

3. Elinkeinonharjoittaja voi 1 kohdassa tarkoitettujen mahdollisuuksien lisäksi tarjota kuluttajalle mahdollisuuden täyttää ja lähettää sähköisesti elinkeinonharjoittajan verkkosivuston kautta joko liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake tai mikä tahansa muu yksiselitteinen ilmoitus. Näissä tapauksissa elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle pysyvällä välineellä viipymättä vahvistus peruuttamisen vastaanottamisesta.

4. Kuluttajalla on todistustaakka siitä, että peruuttamisoikeutta on käytetty tämän artiklan mukaisesti.

13 artikla

Peruuttamiseen liittyvät elinkeinonharjoittajan velvoitteet

1. Elinkeinonharjoittajan on palautettava kaikki kuluttajalta saadut maksut, tapauksen mukaan toimituskustannukset mukaan luettuina, ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa viimeistään 14 päivän kuluttua päivästä, jona elinkeinonharjoittaja saa tietää kuluttajan päätöksestä peruuttaa sopimus 11 artiklan mukaisesti.

Elinkeinonharjoittajan on suoritettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu maksujen palautus sillä maksuvälineellä, jota kuluttaja käytti alkuperäisessä liiketoimessa, jollei kuluttaja ole nimenomaisesti sopinut toisin ja edellyttäen, että kuluttajalle ei aiheudu maksujen palautuksesta kustannuksia.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, elinkeinonharjoittajan ei tarvitse palauttaa ylimääräisiä kustannuksia, jos kuluttaja on nimenomaisesti valinnut muun kuin elinkeinonharjoittajan tarjoaman edullisimman vakiotoimitustavan.

3. Elinkeinonharjoittaja voi kauppasopimusten osalta pidättyä maksujen palautuksesta kunnes hän on saanut tavarat takaisin tai kunnes kuluttaja on esittänyt näyttöä siitä, että on lähettänyt tavarat takaisin, sen mukaan kumpi ajankohta on aikaisempi, paitsi jos elinkeinonharjoittaja on tarjoutunut noutamaan tavarat itse.

14 artikla

Peruuttamiseen liittyvät kuluttajan velvoitteet

1. Kuluttajan on lähetettävä tai luovutettava tavarat elinkeinonharjoittajalle tai henkilölle, jonka tämä on valtuuttanut vastaanottamaan tavarat, ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa viimeistään 14 päivän kuluttua päivästä, jona kuluttaja on ilmoittanut elinkeinonharjoittajalle päätöksestään peruuttaa sopimus 11 artiklan mukaisesti, paitsi jos elinkeinonharjoittaja on tarjoutunut noutamaan tavarat itse. Määräaikaa on noudatettu, jos kuluttaja lähettää tavarat takaisin ennen kyseisen 14 päivän määräajan päättymistä.

Kuluttaja vastaa vain tavaroiden palauttamisesta johtuvista välittömistä kuluista, paitsi jos elinkeinonharjoittaja on suostunut vastaamaan niistä tai laiminlyönyt ilmoittaa kuluttajalle, että kuluttajan on vastattava niistä.

Jos kyseessä on muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus ja jos tavarat on toimitettu kuluttajan kotiin sopimuksentekohetkellä, elinkeinonharjoittajan on noudettava tavarat omalla kustannuksellaan, jos tavarat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niitä voida palauttaa tavanomaisesti postitse.

2. Kuluttaja on vastuussa vain sellaisesta tavaroiden arvon alenemisesta, joka on seurausta tavaroiden muusta kuin niiden luonteen, ominaisuuksien ja toimivuuden toteamiseksi tarvittavasta käsittelystä. Kuluttaja ei missään tapauksessa ole vastuussa tavaroiden arvon alenemisesta, jos elinkeinonharjoittaja ei ole antanut tietoja peruuttamisoikeudesta 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaisesti.

3. Jos kuluttaja käyttää peruuttamisoikeutta tehtyään 7 artiklan 3 kohdan tai 8 artiklan 8 kohdan mukaisen pyynnön, hänen on maksettava elinkeinonharjoittajalle määrä, joka on suhteessa saatuun suoritukseen siihen ajankohtaan asti, jona kuluttaja ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle peruuttamisoikeuden käytöstä, kun vertauskohtana on sopimukseen sisältyvät suoritukset kokonaisuudessaan. Suhteellinen osuus, joka kuluttajan on maksettava elinkeinonharjoittajalle, lasketaan sopimuksen mukaisen kokonaishinnan perusteella. Jos kokonaishinta on kohtuuton, suhteellinen osuus lasketaan saadun suorituksen markkina-arvon perusteella.

4. Kuluttaja ei ole velvollinen maksamaan

sellaisten palvelujen suorittamisesta tai veden, kaasun tai sähkön toimittamisesta, jos niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, tai kaukolämmön toimittamisesta, jotka on suoritettu kokonaan tai osittain peruuttamisen määräajan aikana, jos

i)	elinkeinonharjoittaja ei ole toimittanut tietoja 6 artiklan 1 kohdan h tai j alakohdan mukaisesti; tai

ii)	kuluttaja ei ole 7 artiklan 3 kohdan ja 8 artiklan 8 kohdan mukaisesti nimenomaisesti pyytänyt, että palvelun suorittaminen alkaa peruuttamisen määräajan aikana; tai

sellaisen digitaalisen sisällön toimittamisesta kokonaisuudessaan tai osittain, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, jos

i)	kuluttaja ei ole antanut etukäteen nimenomaista suostumustaan siihen, että suoritus alkaa ennen 9 artiklassa tarkoitetun 14 päivän määräajan päättymistä;

ii)	kuluttaja ei ole saanut ilmoitusta siitä, että antaessaan suostumuksensa hän menettää peruuttamisoikeutensa; tai

iii)	elinkeinonharjoittaja ei ole toimittanut vahvistusta 7 artiklan 2 kohdan tai 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

5. Edellä 13 artiklan 2 kohdassa ja tässä artiklassa säädettyä lukuun ottamatta kuluttajalle ei aiheudu vastuita peruuttamisoikeuden käyttämisestä.

15 artikla

Peruuttamisoikeuden käytön vaikutukset liitännäissopimuksiin

1. Jos kuluttaja käyttää tämän direktiivin 9–14 artiklan mukaisesti oikeuttaan peruuttaa etäsopimus tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus, kaikki liitännäissopimukset peruuntuvat automaattisesti ilman, että kuluttajalle koituu mitään kustannuksia tämän direktiivin 13 artiklan 2 kohdassa ja 14 artiklassa tarkoitettuja kustannuksia lukuun ottamatta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kulutusluottosopimuksista 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (20) 15 artiklan soveltamista.

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä tällaisten sopimusten peruuntumista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.

16 artikla

Poikkeukset peruuttamisoikeudesta

Jäsenvaltiot eivät saa säätää 9–15 artiklan mukaista peruuttamisoikeutta etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta, jos kyse on

palvelusopimuksista, joiden osalta palvelu on kokonaan suoritettu, jos palvelun suorittaminen on alkanut kuluttajan nimenomaisella ennakkosuostumuksella ja jos kuluttaja on saanut ilmoituksen siitä, että hän menettää peruuttamisoikeuden, kun elinkeinonharjoittaja on täyttänyt sopimuksen kokonaisuudessaan;

b)	sellaisten tavaroiden toimittamisesta tai sellaisten palvelujen suorituksesta, joiden hinta on riippuvainen rahoitusmarkkinoilla tapahtuvista vaihteluista, joihin elinkeinoharjoittaja ei voi vaikuttaa ja jotka voivat ilmetä peruuttamisen määräaikana;

c)	sellaisten tavaroiden toimittamisesta, jotka on valmistettu kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai selvästi henkilökohtaisia tarpeita vastaaviksi;

d)	sellaisten tavaroiden toimittamisesta, jotka voivat pilaantua tai vanhentua nopeasti;

e)	sellaisten sinetöityjen tavaroiden toimittamisesta, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja joiden sinetti on avattu toimituksen jälkeen;

f)	sellaisten tavaroiden toimittamisesta, jotka ovat toimittamisen jälkeen luonteensa mukaisesti erottamattomasti sekoittuneet muiden tavaroiden kanssa;

g)	sellaisten alkoholijuomien toimittamisesta, joiden hinnasta on sovittu kauppasopimusta tehtäessä, jotka voidaan toimittaa vasta 30 päivän kuluttua ja joiden todellinen arvo on riippuvainen markkinoilla tapahtuvista vaihteluista, joihin elinkeinonharjoittaja ei voi vaikuttaa;

sopimuksista, joihin liittyen kuluttaja on nimenomaisesti pyytänyt elinkeinonharjoittajaa käymään luonaan kiireellisten korjaus- tai huoltotöiden tekemiseksi. Jos elinkeinonharjoittaja tällaisen käynnin yhteydessä suorittaa muita kuin kuluttajan nimenomaisesti pyytämiä palveluja tai toimittaa muita tavaroita kuin huolto- tai korjaustöiden suorittamiseksi välttämättömiä varaosia, peruuttamisoikeutta sovelletaan näihin muihin palveluihin tai tavaroihin;

i)	sellaisen sinetöidyn ääni- tai kuvatallenteen tai sinetöidyn tietokoneohjelman toimittamisesta, jonka sinetti on avattu toimituksen jälkeen;

j)	yksittäisen sanoma- tai aikakauslehden tai aikakausjulkaisun toimittamisesta, lukuun ottamatta tällaisten julkaisujen toimittamista koskevia tilaussopimuksia;

k)	julkisessa huutokaupassa tehdyistä sopimuksista;

l)	majoituksen tarjoamisesta muuhun kuin asumistarkoitukseen, tavaroiden kuljetuksesta, autonvuokrauspalveluista, ravintolapalveluista tai vapaa-ajanpalveluista, jos sopimus edellyttää suoritusta määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa;

m)	sellaisen digitaalisen sisällön toimittamisesta, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, jos palvelun suorittaminen on alkanut kuluttajan nimenomaisella ennakkosuostumuksella ja jos kuluttaja on saanut ilmoituksen siitä, että hän menettää näin peruuttamisoikeuden.

IV LUKU

MUUT KULUTTAJAN OIKEUDET

18 artikla

Luovutus

1. Jolleivät osapuolet ole toimitusajasta muuta sopineet, elinkeinonharjoittajan on luovutettava tavara siirtämällä sen fyysinen hallinta tai määräysvalta tavaraan kuluttajalle ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään 30 päivän kuluttua sopimuksen tekemisestä.

2. Jos elinkeinonharjoittaja ei ole täyttänyt velvoitettaan toimittaa tavarat kuluttajan kanssa sovittuna aikana tai 1 kohdassa säädetyssä määräajassa, kuluttajan on pyydettävä häntä tekemään luovutus olosuhteisiin nähden asianmukaisen lisäajan kuluessa. Jos elinkeinonharjoittaja ei luovuta tavaroita tämän lisäajan kuluessa, kuluttajalla on oikeus purkaa sopimus.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta kauppasopimuksiin, jos elinkeinonharjoittaja on kieltäytynyt toimittamasta tavaraa tai jos luovutus sovittuna toimitusaikana on olennainen ottaen huomioon kaikki sopimuksen tekemiseen liittyvät olosuhteet tai jos kuluttaja ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle ennen sopimuksen tekemistä, että luovutus tiettyyn päivään mennessä tai tiettynä päivänä on olennaista. Jos elinkeinonharjoittaja ei tällaisessa tapauksessa luovuta tavaroita kuluttajan kanssa sovittuna aikana tai 1 kohdassa säädetyssä määräajassa, kuluttajalla on oikeus purkaa sopimus välittömästi.

3. Sopimuksen purkamisen jälkeen elinkeinonharjoittajan on viipymättä palautettava kaikki sopimuksen nojalla maksetut määrät.

4. Sen lisäksi, että sopimus puretaan 2 kohdan mukaisesti, kuluttaja voi turvautua muihin kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin oikeuskeinoihin.

19 artikla

Maksuvälineen käytöstä aiheutuvat kulut

Jäsenvaltioiden on kiellettävä elinkeinonharjoittajia vaatimasta kuluttajilta tietyn maksuvälineen käytöstä maksuja, jotka ylittävät elinkeinonharjoittajalle tämän välineen käytöstä aiheutuvat kustannukset.

20 artikla

Vaaranvastuun siirtyminen

Sopimuksissa, joiden mukaan elinkeinonharjoittaja lähettää tavarat kuluttajalle, vastuu tavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta siirtyy kuluttajalle, kun kuluttaja tai kuluttajan osoittama kolmas osapuoli, joka ei ole rahdinkuljettaja, on saanut tavarat fyysisesti hallintaansa. Riski siirtyy kuitenkin kuluttajalle, kun tavarat luovutetaan rahdinkuljettajalle, jos kuluttaja on antanut tavaroiden kuljetuksen rahdinkuljettajan tehtäväksi eikä valittu rahdinkuljettaja ollut elinkeinonharjoittajan ehdottamien rahdinkuljettajien joukossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kuluttajan oikeuksia rahdinkuljettajan suhteen.

21 artikla

Puhelinviestintä

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos elinkeinonharjoittajalla on puhelinlinja, jonka välityksellä häneen saa puhelinyhteyden tehtyyn sopimukseen liittyvissä asioissa, yhteydenotosta elinkeinonharjoittajaan ei aiheudu kuluttajalle perushintaa suurempia kuluja.

Ensimmäinen alakohta ei vaikuta televiestintäpalvelujen tarjoajien oikeuteen veloittaa tällaisista puheluista.

22 artikla

Lisämaksut

Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi sopimukseen tai tarjoukseen, elinkeinonharjoittajan on pyydettävä kuluttajan nimenomainen suostumus kaikkiin lisämaksuihin, jotka eivät sisälly elinkeinonharjoittajan pääasiallisesta sopimusvelvoitteesta sovittuun vastikkeeseen. Jos elinkeinonharjoittaja ei ole hankkinut kuluttajan nimenomaista suostumusta, vaan on päätellyt sen käyttämällä oletusvalintoja, jotka kuluttajan on hylättävä välttääkseen lisämaksun, kuluttajalla on oikeus saada tällainen maksu takaisin.

V LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

23 artikla

Täytäntöönpanon valvonta

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tämän direktiivin noudattamisen varmistamiseksi on olemassa riittävät ja tehokkaat keinot.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja keinoja voivat olla säännökset, joiden nojalla yhdellä tai useammalla seuraavista kansallisessa lainsäädännössä määritellyistä elimistä on mahdollisuus viedä asia kansallisen lainsäädännön mukaisesti tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallinnollisen viranomaisen käsiteltäväksi sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia säännöksiä noudatetaan:

a)	julkiset elimet tai niiden edustajat;

b)	kuluttajajärjestöt, joilla on oikeutettu intressi suojella kuluttajia;

c)	elinkeinoelämän järjestöt, joilla on oikeutettu intressi toimia asiassa.

24 artikla

Seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 13 päivänä joulukuuta 2013 ja ilmoitettava sille niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä.

27 artikla

Toimitukset ja suoritukset, joita ei ole tilattu

Kuluttaja on vapautettu vastasuoritusvelvollisuudesta tapauksissa, joissa on kyse sellaisesta tavaroiden, veden, kaasun, sähkön, kaukolämmön tai digitaalisen sisällön toimituksesta tai sellaisesta palvelun suorituksesta, jota ei ole tilattu ja joka on direktiivin 2005/29/EY 5 artiklan 5 kohdan ja liitteessä I olevan 29 kohdan nojalla kielletty. Tällaisissa tapauksissa se, että kuluttaja ei reagoi toimitukseen tai suoritukseen, jota ei ole tilattu, ei merkitse tarjouksen hyväksymistä.

28 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 13 päivänä joulukuuta 2013 Niiden on viipymättä toimitettava nämä säädökset asiakirjojen muodossa komissiolle. Komissio käyttää näitä asiakirjoja 30 artiklassa tarkoitetun kertomuksen laadinnassa.

Niiden on sovellettava näitä säädöksiä 13 päivästä kesäkuuta 2014.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan sopimuksiin, jotka on tehty 13 päivänä kesäkuuta 2014 jälkeen.

29 artikla

Raportointivaatimukset

1. Jos jäsenvaltio käyttää jotakin 3 artiklan 4 kohdassa, 6 artiklan 7 tai 8 kohdassa, 7 artiklan 4 kohdassa, 8 artiklan 6 kohdassa ja 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista sääntelymahdollisuuksista, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle viimeistään 13 päivänä joulukuuta 2013 sekä ilmoitettava niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista.

2. Komissio huolehtii siitä, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien saatavilla helposti muun muassa verkkosivuston välityksellä.

3. Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot muille jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille. Se kuulee sidosryhmiä näistä tiedoista.

”8 a artikla

1. Jos jäsenvaltio hyväksyy 8 artiklan mukaisesti säännöksiä, se ilmoittaa niistä ja niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista komissiolle, erityisesti jos

—	kyseisillä säännöksillä kohtuuttomuuden arviointi ulotetaan koskemaan erikseen neuvoteltuja sopimusehtoja tai hinnan tai vastikkeen asianmukaisuutta, tai

—	kyseisiin säännöksiin sisältyy luetteloita kohtuuttomiksi katsottavista sopimusehdoista.

2. Komissio huolehtii siitä, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat helposti kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien saatavilla muun muassa verkkosivuston välityksellä.

3. Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot muille jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille. Se kuulee sidosryhmiä näistä tiedoista.”

”8 a artikla

Raportointivaatimukset

1. Jos jäsenvaltio 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa 5 artiklan 1–3 kohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä tiukempia kuluttajansuojasäännöksiä, sen on ilmoitettava niistä ja niihin mahdollisesti myöhemmin tehtävistä muutoksista komissiolle.

2. Komissio huolehtii siitä, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat helposti kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien saatavilla muun muassa verkkosivuston välityksellä.

3. Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot muille jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille. Se kuulee sidosryhmiä näistä tiedoista.”

35 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 25 päivänä lokakuuta 2011.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. DOWGIELEWICZ

(1) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 54.

(2) EUVL C 200, 25.8.2009, s. 76.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 23. kesäkuuta 2011 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 10. lokakuuta 2011.

(4) EYVL L 372, 31.12.1985, s. 31.

(5) EYVL L 144, 4.6.1997, s. 19.

(6) EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6.

(7) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.

(8) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

(9) EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45.

(10) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

(11) EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1.

(12) EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1.

(13) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(14) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.

(15) EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29.

(16) EYVL L 171, 7.7.1999, s. 12.

(17) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(18) EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59.

(19) EUVL L 33, 3.2.2009, s. 10.

(20) EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66.

(21) EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16.

LIITE I

Tietoja peruuttamisoikeuden käytöstä

A. Peruuttamisohjeen malli

Peruuttamisoikeus

Teillä on oikeus peruuttaa tämä sopimus 14 päivän kuluessa syytä ilmoittamatta.

Peruuttamisen määräaika päättyy 14 päivän kuluttua

Peruuttamisoikeuden käyttämiseksi teidän on ilmoitettava meille päätöksestänne peruuttaa sopimus yksiselitteisellä ilmoituksella (esimerkiksi kirjeellä postitse, faksilla tai sähköpostilla). Voitte käyttää liitteenä olevaa malliperuuttamislomaketta, mutta mallilomakkeen käyttö ei ole pakollista.

Peruuttamisen määräajan noudattamiseksi riittää, että lähetätte ilmoituksenne peruuttamisoikeuden käytöstä ennen peruuttamisen määräajan päättymistä.

Peruuttamisen vaikutukset

Jos peruutatte tämän sopimuksen, palautamme teille kaikki teiltä saamamme maksut, myös toimituskustannukset (paitsi lisäkustannuksia siitä, että olette valinnut tarjoamastamme edullisimmasta vakiotoimitustavasta poikkeavan toimitustavan), ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa viimeistään 14 päivän kuluttua päivästä, jona saamme tietää päätöksestänne peruuttaa sopimus. Suoritamme palautuksen sillä maksuvälineellä, jota olette käyttänyt alkuperäisessä liiketoimessa, ellette ole nimenomaisesti suostunut muuhun, ja joka tapauksessa siten, että teille ei aiheudu palautuksesta kustannuksia.

Lomakkeen täyttöohjeet:

Lisätkää jokin seuraavista lainausmerkein merkityistä tiedoista:

a)	kun kyseessä on palvelusopimus tai sopimus veden, kaasun tai sähkön toimittamisesta, jos niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, tai kaukolämmön tai sellaisen digitaalisen sisällön toimittamisesta, joita ei toimiteta aineellisella välineellä: ”sopimuksen tekemisestä.”;

b)	kun kyseessä on kauppasopimus: ”siitä, kun te olette saanut tai osoittamanne kolmas osapuoli, joka ei ole rahdinkuljettaja, on saanut tavarat fyysisesti hallintaansa.”;

c)	kun kyseessä on sopimus, jossa kuluttaja on tilannut useita tavaroita samassa tilauksessa ja erikseen toimitettuina: ”siitä, kun te olette saanut tai osoittamanne kolmas osapuoli, joka ei ole rahdinkuljettaja, on saanut viimeisen tavaran fyysisesti hallintaansa.”;

d)	kun kyseessä on sopimus, jossa tavara toimitetaan useassa erässä tai osina: ”siitä, kun te olette saanut tai osoittamanne kolmas osapuoli, joka ei ole rahdinkuljettaja, on saanut viimeisen erän tai osan fyysisesti hallintaansa.”;

e)	kun kyseessä on sopimus, jossa tavaroita toimitetaan säännöllisesti määrätyn ajan kuluessa: ”siitä, kun te olette saanut tai osoittamanne kolmas osapuoli, joka ei ole rahdinkuljettaja, on saanut ensimmäisen tavaran fyysisesti hallintaansa.”.

Lisätkää nimenne, maantieteellinen osoitteenne ja, mikäli saatavilla, puhelinnumeronne, faksinumeronne ja sähköpostiosoitteenne.

Jos tarjoatte kuluttajalle mahdollisuuden täyttää ja toimittaa sopimuksen peruuttamista koskevat tiedot sähköisesti verkkosivustollanne, lisätkää seuraava teksti: ”Voitte täyttää malliperuuttamislomakkeen ja toimittaa sen taikka muun yksiselitteisen ilmoituksen myös sähköisesti verkkosivustollamme [lisätään Internetosoite]. Jos käytätte tätä vaihtoehtoa, lähetämme teille viipymättä pysyvällä välineellä (esimerkiksi sähköpostitse) vahvistuksen peruuttamisen vastaanottamisesta.”

Kun kyseessä on kauppasopimus, jossa ette ole tarjoutunut noutamaan tavaroita takaisin peruuttamistapauksessa, lisätkää seuraava teksti: ”Voimme lykätä maksun palautusta kunnes olemme saaneet tavarat takaisin tai kunnes olette esittänyt näyttöä siitä, että olette lähettänyt tavarat takaisin, sen mukaan kumpi ajankohta on aikaisempi.”

Jos kuluttaja on vastaanottanut tavaroita sopimuksen yhteydessä,

lisätkää:

—	”Noudamme tavarat takaisin.”, tai

—

”Teidän on lähettävä tavarat takaisin tai luovutettava ne meille tai … [lisätkää tapauksen mukaan sen henkilön nimi ja maantieteellinen osoite, jonka olette valtuuttanut vastaanottamaan tavarat] ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa viimeistään 14 päivän kuluttua päivästä, jona ilmoitatte meille peruuttavanne tämän sopimuksen. Määräaikaa on noudatettu, jos lähetätte tavarat takaisin ennen kyseisen 14 päivän määräajan päättymistä.”

lisätkää:

—	”Vastaamme tavaroiden palauttamiskustannuksista.”,

—	”Teidän on vastattava tavaroiden palauttamisesta aiheutuvista välittömistä kustannuksista.”,

—

jos kyseessä on etäsopimus ettekä ole tarjoutunut vastaamaan tavaroiden palauttamiskustannuksista eikä tavaroita voi niiden luonteen takia palauttaa tavanomaisesti postitse: ”Teidän on vastattava tavaroiden palauttamisesta aiheutuvista välittömistä kustannuksista, jotka ovat … euroa [lisätään määrä].”; tai jos tavaroiden palauttamiskustannuksia ei voida kohtuudella laskea etukäteen: ”Teidän on vastattava tavaroiden palauttamisesta aiheutuvista välittömistä kustannuksista. Kustannukset ovat arviolta enintään noin … euroa [lisätään määrä].”, tai

—	jos kyseessä on muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus ja tavaroita ei niiden luonteen takia voida palauttaa tavanomaisesti postitse ja tavarat on toimitettu kuluttajan kotiin sopimuksentekohetkellä: ”Noudamme tavarat takaisin omalla kustannuksellamme.” sekä

c)	lisätkää: ”Olette vastuussa vain sellaisesta tavaroiden arvon alenemisesta, joka on seurausta muusta kuin tavaroiden luonteen, ominaisuuksien ja toimivuuden toteamiseksi tarvittavasta käsittelystä.”

Jos sopimus koskee palvelujen toimittamista tai veden, kaasun tai sähkön, jos niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, tai kaukolämmön toimittamista, lisätkää seuraava teksti: ”Jos olette pyytänyt palvelujen suorittamista tai veden/kaasun/kaukolämmön [tarpeeton yliviivataan] toimittamisen aloittamista peruuttamisen määräajan aikana, teidän on maksettava meille määrä, joka on suhteessa siihen, minkä verran sopimuksesta on täytetty siihen mennessä, jolloin ilmoitatte meille peruuttavanne sopimuksen, kun vertauskohtana on sopimuksen täyttäminen kokonaisuudessaan.”

B. Malliperuuttamislomake

—	Vastaanottaja [elinkeinonharjoittajan on lisättävä tähän nimensä, maantieteellinen osoitteensa ja, mikäli saatavilla, faksinumeronsa ja sähköpostiosoitteensa]:

—	Ilmoitan/Ilmoitamme (1), että haluan/haluamme (1) peruuttaa tekemäni/tekemämme (1) sopimuksen, joka koskee seuraavien tavaroiden toimittamista (1) / seuraavan palvelun suorittamista (1):

—	Tilauspäivä (1)/Vastaanottopäivä (1)

—	Kuluttajan nimi (1) / Kuluttajien nimet (1)

—	Kuluttajan osoite (1) / Kuluttajien osoitteet (1)

—	Kuluttajan allekirjoitus (1) / Kuluttajien allekirjoitukset (1) (vain jos lomake täytetään paperimuodossa)

—

Päiväys

(1) Tarpeeton yliviivataan.

LIITE II

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 85/577/ETY	Direktiivi 97/7/EY	Tämä direktiivi
1 artikla		3 artikla tarkasteltuna yhdessä 2 artiklan 8 ja 9 kohdan sekä 16 artiklan h alakohdan kanssa
	1 artikla	1 artikla tarkasteltuna yhdessä 2 artiklan 7 kohdan kanssa
2 artikla		2 artiklan 1 ja 2 kohta
	2 artiklan 1 kohta	2 artiklan 7 kohta
	2 artiklan 2 kohta	2 artiklan 1 kohta
	2 artiklan 3 kohta	2 artiklan 2 kohta
	2 artiklan 4 kohdan ensimmäinen virke	2 artiklan 7 kohta
	2 artiklan 4 kohdan toinen virke	—
	2 artiklan 5 kohta	—
3 artiklan 1 kohta		3 artiklan 4 kohta
3 artiklan 2 kohdan a alakohta		3 artiklan 3 kohdan e ja f alakohta
3 artiklan 2 kohdan b alakohta		3 artiklan 3 kohdan j alakohta
3 artiklan 2 kohdan c alakohta		—
3 artiklan 2 kohdan d alakohta		3 artiklan 3 kohdan d alakohta
3 artiklan 2 kohdan e alakohta		3 artiklan 3 kohdan d alakohta
3 artiklan 3 kohta		—
	3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta	3 artiklan 3 kohdan d alakohta
	3 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta	3 artiklan 3 kohdan l alakohta
	3 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta	3 artiklan 3 kohdan m alakohta
	3 artiklan 1 kohdan neljäs luetelmakohta	3 artiklan 3 kohdan e ja f alakohta
	3 artiklan 1 kohdan viides luetelmakohta	6 artiklan 3 kohta ja 16 artiklan k alakohta tarkasteltuna yhdessä 2 artiklan 13 kohdan kanssa
	3 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta	3 artiklan 3 kohdan j alakohta
	3 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta	3 artiklan 3 kohdan f alakohta (majoitustilojen vuokraaminen asumistarkoitukseen), g alakohta (matkapaketit), h alakohta (aikaosuudet), k alakohta (matkustajaliikenne tietyin poikkeuksin) ja 16 artiklan l alakohta (poikkeukset peruuttamisoikeudesta)
4 artiklan ensimmäinen virke		6 artiklan 1 kohdan b, c ja h alakohta sekä 7 artiklan 1 ja 2 kohta
4 artiklan toinen virke		6 artiklan 1 kohdan a alakohta sekä 7 artiklan 1 kohta
4 artiklan kolmas virke		6 artiklan 1 kohta
4 artiklan neljäs virke		10 artikla
	4 artiklan 1 kohdan a alakohta	6 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta
	4 artiklan 1 kohdan b alakohta	6 artiklan 1 kohdan a alakohta
	4 artiklan 1 kohdan c alakohta	6 artiklan 1 kohdan e alakohta
	4 artiklan 1 kohdan d alakohta	6 artiklan 1 kohdan e alakohta
	4 artiklan 1 kohdan e alakohta	6 artiklan 1 kohdan g alakohta
	4 artiklan 1 kohdan f alakohta	6 artiklan 1 kohdan h alakohta
	4 artiklan 1 kohdan g alakohta	6 artiklan 1 kohdan f alakohta
	4 artiklan 1 kohdan h alakohta	—
	4 artiklan 1 kohdan i alakohta	6 artiklan 1 kohdan o ja p alakohta
	4 artiklan 2 kohta	6 artiklan 1 kohta tarkasteltuna yhdessä 8 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan kanssa
	4 artiklan 3 kohta	8 artiklan 5 kohta
	5 artiklan 1 kohta	8 artiklan 7 kohta
	5 artiklan 2 kohta	3 artiklan 3 kohdan m alakohta
	6 artiklan 1 kohta	9 artiklan 1 ja 2 kohta, 10 artikla, 13 artiklan 2 kohta ja 14 artikla
	6 artiklan 2 kohta	13 artikla ja 14 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta
	6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta	16 artiklan a alakohta
	6 artiklan 3 kohdan toinen luetelmakohta	16 artiklan b alakohta
	6 artiklan 3 kohdan kolmas luetelmakohta	16 artiklan c ja d alakohta
	6 artiklan 3 kohdan neljäs luetelmakohta	16 artiklan i alakohta
	6 artiklan 3 kohdan viides luetelmakohta	16 artiklan j alakohta
	6 artiklan 3 kohdan kuudes luetelmakohta	3 artiklan 3 kohdan c alakohta
	6 artiklan 4 kohta	15 artikla
	7 artiklan 1 kohta	18 artiklan 1 kohta (kauppasopimukset)
	7 artiklan 2 kohta	18 artiklan 2, 3 ja 4 kohta
	7 artiklan 3 kohta	—
	8 artikla	—
	9 artikla	27 artikla
	10 artikla	— (mutta ks. direktiivin 2002/58/EY 13 artikla)
	11 artiklan 1 kohta	23 artiklan 1 kohta
	11 artiklan 2 kohta	23 artiklan 2 kohta
	11 artiklan 3 kohdan a alakohta	6 artiklan 9 kohta (todistustaakka ennen sopimuksen tekemistä annetuista tiedoista); muilta osin: —
	11 artiklan 3 kohdan b alakohta	24 artiklan 1 kohta
	11 artiklan 4 kohta	—
	12 artiklan 1 kohta	25 artikla
	12 artiklan 2 kohta	—
	13 artikla	3 artiklan 2 kohta
	14 artikla	4 artikla
	15 artiklan 1 kohta	28 artiklan 1 kohta
	15 artiklan 2 kohta	28 artiklan 1 kohta
	15 artiklan 3 kohta	28 artiklan 1 kohta
	15 artiklan 4 kohta	30 artikla
	16 artikla	26 artikla
	17 artikla	—
	18 artikla	34 artikla
	19 artikla	35 artikla
5 artiklan 1 kohta		9 ja 11 artikla
5 artiklan 2 kohta		12 artikla
6 artikla		25 artikla
7 artikla		13, 14 ja 15 artikla
8 artikla		4 artikla

Kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27 päivänä lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä) (1) liite	Katsotaan viittauksiksi seuraavaan:
Kohdat 2 ja 11	Tämä direktiivi

(1) EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.

whereas

(2) Näitä direktiivejä on saatujen kokemusten perusteella tarkasteltu uudelleen sovellettavien sääntöjen yksinkertaistamiseksi ja saattamiseksi ajan tasalle, epäjohdonmukaisuuksien poistamiseksi ja säännöksissä havaittujen puutteiden korjaamiseksi.
Uudelleentarkastelu on osoittanut, että on asianmukaista korvata mainitut kaksi direktiiviä yhdellä direktiivillä.
Tässä direktiivissä olisi näin ollen vahvistettava vakiosäännöt, jotka koskevat etäsopimuksille ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtäville sopimuksille yhteisiä näkökohtia, ja luovuttava aikaisempien direktiivien mukaisesta vähimmäistason yhdenmukaistamisesta mutta sallittava kuitenkin jäsenvaltioiden pitää voimassa tai hyväksyä tiettyjä näkökohtia koskevia kansallisia säännöksiä.

- = -

(3) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka toteutetaan mainitun sopimuksen 114 artiklan nojalla.

- = -

(4) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinoiden on määrä käsittää alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus sekä sijoittautumisvapaus.
Etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen kuluttajasopimusten tiettyjen näkökohtien yhdenmukaistaminen on välttämätöntä, jotta saataisiin aikaan todelliset kuluttajan sisämarkkinat, joilla vallitsee asianmukainen tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja yritysten kilpailukyvyn välillä, samalla varmistaen, että toissijaisuusperiaatetta kunnioitetaan.

- = -

(7) Joidenkin keskeisten sääntelynäkökohtien täysi yhdenmukaistaminen lisäisi tuntuvasti oikeusvarmuutta sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien kannalta.
Sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien olisi voitava luottaa selkeästi määriteltyihin oikeuskäsitteisiin perustuviin yhtenäisiin sääntelypuitteisiin, joilla säännellään elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimuksiin liittyviä tiettyjä näkökohtia kaikkialla unionissa.
Tällaisen yhdenmukaistamisen myötä sääntöjen hajanaisuudesta johtuvat esteet poistuisivat ja sisämarkkinat toteutuisivat tällä alalla.
Esteet voidaan poistaa vain vahvistamalla yhdenmukaiset säännöt unionin tasolla.
Lisäksi kuluttajat hyötyisivät korkeatasoisesta kuluttajansuojasta koko unionissa.

- = -

(12) Tässä direktiivissä säädetyillä tiedonantovaatimuksilla olisi täydennettävä palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (7) ja tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (”direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (8) tiedonantovaatimuksia.
Jäsenvaltioiden olisi säilytettävä mahdollisuus asettaa muita tiedonantovaatimuksia, joita sovelletaan kyseisten jäsenvaltioiden alueelle sijoittautuneisiin palveluntarjoajiin.

- = -

(13) Jäsenvaltioilla olisi unionin oikeuden mukaisesti säilyttävä toimivalta soveltaa tämän direktiivin säännöksiä aloihin, jotka eivät kuulu sen soveltamisalaan.
Jäsenvaltiot voivat näin ollen pitää voimassa tai hyväksyä kansallista lainsäädäntöä, joka vastaa tämän direktiivin säännöksiä tai tiettyjä sen säännöksiä, sellaisten sopimusten osalta, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.
Jäsenvaltiot voivat esimerkiksi päättää ulottaa tämän direktiivin sääntöjen soveltamisen koskemaan oikeushenkilöitä tai luonnollisia henkilöitä, jotka eivät ole tässä direktiivissä tarkoitettuja kuluttajia, kuten valtioista riippumattomat järjestöt, uudet yritykset tai pienet ja keskisuuret yritykset.
Jäsenvaltiot voivat samoin soveltaa tämän direktiivin säännöksiä sopimuksiin, jotka eivät ole tässä direktiivissä tarkoitettuja etäsopimuksia esimerkiksi siitä syystä, että niitä ei ole tehty etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä.
Jäsenvaltiot voivat lisäksi pitää voimassa tai hyväksyä kansallisia säännöksiä asioista, joita ei nimenomaisesti käsitellä tässä direktiivissä, kuten kauppasopimuksia koskevia lisäsäännöksiä, myös jos ne liittyvät tavaroiden luovutukseen, tai vaatimuksia tietojen antamisesta sopimuksen voimassaoloaikana.

- = -

(17) Kuluttajan määritelmän olisi katettava luonnolliset henkilöt, jotka toimivat muussa kuin heidän elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa.
Jos kuitenkin kyseessä on kahta päämäärää palveleva sopimus eli sopimus tehdään tarkoituksessa, joka kuuluu osittain henkilön ammattitoimintaan ja osittain muuhun kuin ammattitoimintaan ja kun ammattitoimintaan liittyvä tarkoitus on niin vähäinen, ettei se ole vallitseva sopimuskokonaisuudessa, kyseistä henkilöä olisi myös pidettävä kuluttajana.

- = -

(18) Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden vapauteen määritellä unionin oikeuden mukaisesti, mitä palveluja ne pitävät yleistä taloudellista etua koskevina palveluina, miten nämä palvelut olisi järjestettävä ja rahoitettava valtiontukisääntöjen mukaisesti ja mitä erityisiä velvoitteita niihin olisi sovellettava.

- = -

(19) Digitaalisella sisällöllä tarkoitetaan digitaalisessa muodossa tuotettua ja toimitettua tietoa, kuten tietokoneohjelmia, sovelluksia, pelejä, musiikkia, videoita tai tekstejä, riippumatta siitä, ovatko ne saatavilla lataamalla tai suoratoistona, aineellisen välineen avulla tai muuta kautta.
Digitaalisen sisällön toimittamista koskevat sopimukset olisi sisällytettävä tämän direktiivin soveltamisalaan.
Jos digitaalista sisältöä toimitetaan aineellisella välineellä, kuten CD- tai DVD-levyllä, se olisi katsottava tässä direktiivissä tarkoitetuksi tavaraksi.
Samoin kuin sopimuksia, jotka koskevat veden, kaasun tai sähkön toimittamista, jos niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, tai kaukolämmön toimittamista, myöskään sopimuksia sellaisesta digitaalisesta sisällöstä, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, ei olisi tätä direktiiviä sovellettaessa pidettävä kauppa- eikä palvelusopimuksina.
Kuluttajalla olisi oltava oikeus peruuttaa tällaiset sopimukset, jollei hän ole suostunut sopimuksen täyttämisen aloittamiseen peruuttamisen määräajan kuluessa ja saanut ilmoitusta siitä, että hän on näin ollen menettänyt oikeuden peruuttaa sopimus.
Yleisten tiedonantovaatimusten lisäksi elinkeinonharjoittajan olisi annettava kuluttajalle tietoa digitaalisen sisällön toimivuudesta ja yhteentoimivuudesta.
Toimivuuden käsitteellä olisi tarkoitettava sitä, miten digitaalista sisältöä voidaan käyttää esimerkiksi kuluttajakäyttäytymisen seuraamiseen; sen olisi viitattava myös siihen, onko sisällön käytössä teknisiä rajoituksia, kuten digitaalioikeuksien hallintajärjestelmästä johtuvaa suojausta tai aluekoodausta.
Yhteentoimivuuden käsitteellä on tarkoitus kuvata tietoa digitaalisen sisällön yhteentoimivuudesta laitteistojen ja ohjelmistojen kanssa, esimerkiksi tietoa käyttöjärjestelmästä, tarvittavasta versiosta ja tietyistä laitteisto-ominaisuuksista.
Komission olisi tarkasteltava, onko digitaalista sisältöä koskevia säännöksiä tarvetta yhdenmukaistaa vielä pidemmälle, ja annettava tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, jossa tätä asiaa käsitellään.

- = -

(20) Etäsopimuksen määritelmän olisi katettava kaikki tapaukset, joissa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen sopimus tehdään etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä käyttäen pelkästään yhtä tai useampaa etäviestintä (kuten postia, Internetiä, puhelinta tai faksia) sopimuksen tekemiseen asti, sopimuksen tekeminen mukaan lukien.
Tämän määritelmän olisi katettava myös tilanteet, joissa kuluttaja käy toimitiloissa vain hankkimassa tietoa tavaroista tai palveluista ja myöhemmin neuvottelee ja tekee sopimuksen etäsopimuksena.
Sitä vastoin sopimusta, joka neuvotellaan elinkeinonharjoittajan toimitiloissa ja tehdään lopullisesti etäviestimien avulla, ei olisi pidettävä etäsopimuksena.
Myöskään sopimusta, jonka tekeminen aloitetaan etäviestimien avulla mutta joka lopullisesti tehdään elinkeinonharjoittajan toimitiloissa, ei olisi pidettävä etäsopimuksena.
Samoin etäsopimuksen käsitteeseen ei olisi sisällytettävä kuluttajan etäviestimen avulla tekemiä varauksia palvelun pyytämiseksi ammatinharjoittajalta, kuten silloin, kun kuluttaja soittaa varatakseen ajan kampaajalle.
Etämyyntiä varten luodun myynti- tai palveluntarjontajärjestelmän käsitteeseen olisi kuuluttava kolmannen osapuolen eli muun kuin elinkeinonharjoittajan tarjoamat järjestelmät, joita elinkeinonharjoittaja käyttää, kuten esimerkiksi verkkosivustot.
Tähän ei kuitenkaan olisi kuuluttava tapaukset, joissa verkkosivustot antavat vain elinkeinonharjoittajaa, hänen tavaroitaan ja/tai palvelujaan koskevia tietoja sekä hänen yhteystietonsa.

- = -

(22) Toimitiloina olisi pidettävä kaikenlaisia tiloja (kuten myymälöitä, kioskeja tai kuorma-autoja), jotka ovat elinkeinonharjoittajan pysyviä tai tavanomaisia liikepaikkoja.
Myyntikojuja ja näyttelyosastoja olisi pidettävä toimitiloina, jos ne täyttävät tämän edellytyksen.
Vähittäismyyntipaikat, joissa elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa kausiluonteisesti, esimerkiksi matkailukautena hiihtokeskuksissa tai rantalomapaikoissa, olisi katsottava toimitiloiksi, sillä elinkeinonharjoittaja harjoittaa niissä toimintaansa tavanomaisella tavalla.
Yleisölle avoimia paikkoja, kuten katuja, ostoskeskuksia, rantoja, urheilutiloja ja julkisia liikennevälineitä, joita elinkeinonharjoittaja käyttää poikkeuksellisesti liiketoimintansa harjoittamiseen, sekä yksityiskoteja tai työpaikkoja ei olisi pidettävä toimitiloina.
Elinkeinonharjoittajan, sellaisena kuin tämä on tässä direktiivissä määritelty, nimissä tai puolesta toimivan henkilön toimitiloja olisi pidettävä tässä direktiivissä tarkoitettuina toimitiloina.

- = -

(24) Julkinen huutokauppa edellyttää sitä, että elinkeinonharjoittajat ja kuluttajat osallistuvat siihen henkilökohtaisesti tai heille annetaan siihen mahdollisuus.
Elinkeinonharjoittaja tarjoaa tavaroita tai palveluja kuluttajalle käyttäen huutomenettelyä, joka joissain jäsenvaltioissa on luvanvaraista, myydäkseen tavaroita tai palveluja julkisella kaupalla.
Hyväksytyn tarjouksen tekijällä on velvoite ostaa tavarat tai palvelut.
Kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien käytettävissä olevien verkkoalustojen käyttöä huutokauppatarkoituksiin ei olisi katsottava tässä direktiivissä tarkoitetuksi julkiseksi huutokaupaksi.

- = -

(26) Kiinteän omaisuuden tai kiinteään omaisuuteen kohdistuvien oikeuksien luovutusta tai tällaisen kiinteän omaisuuden tai tällaisten oikeuksien syntymistä tai hankintaa koskevia sopimuksia, uusien rakennusten rakentamista tai olemassa olevien rakennusten huomattavia muutostöitä koskevia sopimuksia sekä majoitustilojen vuokraamista asumistarkoituksiin koskevia sopimuksia koskevat jo useat erityisvaatimukset kansallisessa lainsäädännössä.
Tällaisia sopimuksia ovat esimerkiksi rakenteilla olevan kiinteän omaisuuden kauppa sekä osto-oikeuden sisältävä vuokrasopimus.
Tämän direktiivin säännökset eivät sovellu tällaisiin sopimuksiin, joten ne olisi siksi jätettävä sen soveltamisalan ulkopuolelle.
Huomattavilla muutostöillä tarkoitetaan muutostöitä, jotka ovat verrattavissa uuden rakennuksen rakentamiseen, esimerkiksi jos vanhasta rakennuksesta säilytetään pelkästään julkisivu.
Palvelusopimusten, erityisesti niiden, jotka koskevat lisäosien rakentamista rakennuksiin (esimerkiksi autotalli tai kuisti), ja niiden, jotka koskevat rakennusten muunlaista korjaamista tai kunnostusta kuin huomattavia muutostöitä, olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan, kuten myös sopimusten, jotka koskevat kiinteistönvälittäjän palveluja, ja sopimusten, jotka koskevat majoitustilan vuokraamista muuhun kuin asumiskäyttöön.

- = -

(27) Kuljetuspalvelut kattavat matkustajaliikenteen ja tavaraliikenteen.
Matkustajaliikenteen ei olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan, sillä siitä on jo annettu muuta unionin lainsäädäntöä tai se kuuluu kansallisen sääntelyn piiriin, kuten asia on julkisen liikenteen ja taksien osalta.
Tämän direktiivin säännöksiä, jotka suojaavat kuluttajia liian suurilta maksuilta maksuvälineitä käytettäessä tai piileviltä kustannuksilta, olisi kuitenkin sovellettava myös matkustajaliikennettä koskeviin sopimuksiin.
Tavaroiden kuljetuksessa ja autonvuokrauksessa, jotka ovat palveluja, kuluttajien olisi saatava tämän direktiivin tarjoama suoja, peruutusoikeutta lukuun ottamatta.

- = -

(28) Välttääkseen elinkeinonharjoittajille aiheutuvan hallinnollisen rasitteen jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä direktiiviä, kun arvoltaan vähäisiä tavaroita tai palveluja myydään muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa.
Rahallista arvoa koskeva raja olisi asetettava riittävän alhaiseksi niin, että pois suljettaisiin vain arvoltaan vähäiset ostokset.
Jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää tämä arvo kansallisessa lainsäädännössään edellyttäen, että se ei ole yli 50:tä euroa.
Jos kuluttaja tekee samanaikaisesti vähintään kaksi samanaiheista sopimusta, tätä raja-arvoa sovellettaessa olisi otettava huomioon niiden kokonaiskustannukset.

- = -

(29) Sosiaalipalvelut ovat perusluonteeltaan erilaisia, ja nämä erot näkyvät alakohtaisessa lainsäädännössä, osittain unionin tasolla ja osittain jäsenvaltioiden tasolla.
Sosiaalipalveluihin kuuluu yhtäältä palveluja erityisen epäsuotuisassa asemassa oleville tai pienituloisille henkilöille sekä henkilöille ja perheille, jotka tarvitsevat apua tavanomaisissa, jokapäiväisissä toimissa, ja toisaalta palveluja kaikille, joilla on erityinen avun, tuen, suojelun tai rohkaisun tarve tietyssä elämänvaiheessa.
Sosiaalipalveluihin kuuluvat muun muassa palvelut lapsille ja nuorille, tukipalvelut perheille, yksinhuoltajille ja vanhuksille sekä palvelut maahanmuuttajille.
Niihin kuuluvat sekä lyhyt- että pitkäkestoiset hoitopalvelut, esimerkiksi kotihoitopalvelut tai hoitopalvelut hoitokodeissa, asuntoloissa taikka tukiasunnoissa.
Sosiaalipalveluihin eivät kuulu vain valtion kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla tarjoamat, valtion valtuuttamien palveluntarjoajien tai valtion tunnustamien hyväntekeväisyysjärjestöjen suorittamat palvelut, vaan myös yksityisten toimijoiden tarjoamat palvelut.
Tämän direktiivin säännökset eivät sovellu sosiaalipalveluihin, joten ne olisi näin ollen jätettävä sen soveltamisalan ulkopuolelle.

- = -

(30) Terveydenhuolto edellyttää erityissäädöksiä, koska se on teknisesti monitahoista, sillä on suuri merkitys yleishyödyllisenä palveluna ja se saa huomattavaa julkista rahoitusta.
Terveydenhuolto on määritelty potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhoidossa 9 päivänä maaliskuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/24/EU (9) siten, että sillä tarkoitetaan ’terveydenhuollon ammattihenkilön potilaalle antamia terveyspalveluita potilaan terveydentilan arvioimiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi, mukaan lukien lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden määrääminen, toimittaminen ja tarjoaminen’.
Terveydenhuollon ammattihenkilö on määritelty kyseisessä direktiivissä ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/36/EY (10) tarkoitetuksi lääkäriksi, yleissairaanhoidosta vastaavaksi sairaanhoitajaksi, hammaslääkäriksi, kätilöksi tai proviisoriksi taikka muuksi ammattihenkilöksi, joka harjoittaa terveydenhuollon alalla toimintaa, joka edellyttää säänneltyä ammattia direktiivin 2005/36/EY 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan määritelmän mukaisesti, tai hoitojäsenvaltion lainsäädännössä terveydenhuollon ammattihenkilöksi katsottavaksi henkilöksi.
Tämän direktiivin säännökset eivät sovellu terveydenhuoltoon, joten se olisi näin ollen jätettävä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

- = -

(32) Voimassa oleva unionin lainsäädäntö, joka koskee muun muassa kuluttajille tarkoitettuja rahoituspalveluja, pakettimatkoja ja aikaosuuksia, sisältää useita kuluttajansuojaan liittyviä säännöksiä.
Siksi tätä direktiiviä ei olisi sovellettava näillä aloilla tehtäviin sopimuksiin.
Rahoituspalvelujen osalta jäsenvaltioita olisi kannustettava hakemaan virikkeitä unionin tämän alan voimassa olevasta lainsäädännöstä niiden hyväksyessä säädöksiä aloilla, joita ei säännellä unionin tasolla, siten, että varmistetaan tasapuolinen toimintaympäristö kaikille kuluttajille ja kaikille rahoituspalvelusopimuksille.

- = -

(34) Elinkeinonharjoittajan olisi annettava kuluttajalle selkeää ja ymmärrettävää tietoa ennen kuin kuluttaja sitoutuu etäsopimukseen, muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävään sopimukseen, muuhun kuin etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävään sopimukseen tai muuhun vastaavaan tarjoukseen.
Tietoa antaessaan elinkeinonharjoittajan olisi otettava huomioon sellaisten kuluttajien erityistarpeet, jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa psyykkisen, fyysisen tai psykologisen heikkoutensa, ikänsä tai hyväuskoisuutensa vuoksi tavalla, jonka elinkeinonharjoittajan voidaan kohtuudella odottaa pystyvän ennakoimaan.
Tällaisten erityistarpeiden huomioon ottaminen ei saisi kuitenkaan johtaa eritasoiseen kuluttajansuojaan.

- = -

(36) Etäsopimusten osalta tiedonantovaatimukset olisi mukautettava niin, että otetaan huomioon tiettyjen välineiden tekniset rajoitteet, kuten merkkimäärän rajoitukset tietyissä matkapuhelinnäytöissä tai televisiomainoksiin liittyvät aikarajoitukset.
Tällaisissa tapauksissa elinkeinonharjoittajan olisi annettava ainakin vähimmäistiedot ja ohjattava kuluttaja toisen tietolähteen puoleen, esimerkiksi tarjoamalla maksuton puhelinnumero tai hyperlinkki elinkeinonharjoittajan verkkosivulle, josta tarvittavat tiedot ovat suoraan ja helposti saatavissa.
Velvoite ilmoittaa kuluttajalle sellaisten tavaroiden palautuskustannukset, joita ei niiden luonteen takia voi palauttaa tavanomaisesti postitse, katsotaan täytetyksi, jos elinkeinonharjoittaja esimerkiksi nimeää yhden rahdinkuljettajan (esimerkiksi saman, jolle hän antoi tehtäväksi toimittaa tavara) ja yhden hinnan tavaroiden palauttamiselle.
Jos elinkeinonharjoittaja ei voi kohtuudella laskea tavaroiden palauttamiskustannuksia etukäteen esimerkiksi siksi, että hän ei tarjoudu järjestämään tavaroiden palautusta itse, elinkeinonharjoittajan olisi ilmoitettava, että kustannukset on maksettava ja että ne voivat olla suuria, sekä esitettävä enimmäiskustannuksista kohtuullinen arvio, joka voisi perustua kustannuksiin, jotka aiheutuivat tavaroiden toimittamisesta kuluttajalle.

- = -

(39) Kun on kyse verkkosivuston kautta tehtävistä etäsopimuksista, on tärkeää varmistaa, että kuluttaja kykenee kaikilta osin lukemaan ja ymmärtämään sopimuksen pääkohdat ennen tilauksensa tekemistä.
Siksi tässä direktiivissä olisi säädettävä, että näiden kohtien on oltava näkyvillä tilauksen tekemiseksi vaaditun vahvistuksen välittömässä läheisyydessä.
Lisäksi on tärkeää varmistaa, että kuluttaja voi tällaisissa tilanteissa määrittää hetken, jolloin hän sitoutuu maksamaan elinkeinonharjoittajalle.
Siksi kuluttajan huomio olisi yksiselitteisen sanamuodon avulla kiinnitettävä siihen, että tilauksen tekemiseen liittyy velvollisuus maksaa elinkeinonharjoittajalle.

- = -

(41) Oikeusvarmuuden takaamiseksi on asianmukaista, että tässä direktiivissä säädettyjen määräaikojen laskemiseen sovellettaisiin määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettua neuvoston asetusta (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (11).
Siksi kaikki tähän direktiiviin sisältyvät määräajat olisi katsottava ilmaistuiksi kalenteripäivinä.
Jos päivinä ilmaistu määräaika on määrä laskea jonkin tapahtuman toteutumisesta tai toimen suorittamisesta lukien, päivää, jonka aikana tapahtuma toteutuu tai toimi suoritetaan, ei olisi luettava kyseiseen määräaikaan.

- = -

(43) Jos elinkeinonharjoittaja ei ole antanut kuluttajalle asianmukaisia tietoja ennen etäsopimuksen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyn sopimuksen tekemistä, peruuttamisen määräaikaa olisi pidennettävä.
Oikeusvarmuuden turvaamiseksi peruuttamisen määräajan osalta olisi kuitenkin otettava käyttöön 12 kuukauden vanhentumisaika.

- = -

(44) Peruuttamisoikeutta on käytetty eri jäsenvaltioissa eri tavoin, mikä on aiheuttanut kustannuksia rajat ylittävää myyntiä harjoittaville elinkeinonharjoittajille.
Ottamalla käyttöön yhdenmukaistettu malliperuuttamislomake, jota kuluttaja voi käyttää, voitaisiin yksinkertaistaa peruuttamismenettelyä ja lisätä oikeusvarmuutta.
Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä lisäämästä unioninlaajuisesti käytettävään mallilomakkeeseen mitään esitystapaan liittyviä vaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi käytettävää kirjasinkokoa.
Kuluttajan olisi kuitenkin voitava tehdä peruutus vapaamuotoisella ilmaisulla, kunhan hänen elinkeinonharjoittajalle osoittamansa ilmoitus, jossa hän ilmoittaa päätöksestään peruuttaa sopimus, on yksiselitteinen.
Kirje, puhelu tai tavaroiden palauttaminen selkeällä ilmoituksella varustettuna voisivat täyttää tämän vaatimuksen, mutta todistustaakka peruuttamisesta tämän direktiivin mukaisten määräaikojen kuluessa olisi oltava kuluttajalla.
Tästä syystä on kuluttajan etujen mukaista käyttää pysyvää välinettä ilmoitettaessa elinkeinonharjoittajalle sopimuksen peruuttamisesta.

- = -

(45) Kokemuksesta tiedetään, että monet kuluttajat ja elinkeinonharjoittajat viestivät mielellään elinkeinonharjoittajan verkkosivuston kautta, ja siksi elinkeinonharjoittajan olisi voitava tarjota kuluttajalle mahdollisuus täyttää peruuttamislomake verkossa.
Tällöin elinkeinonharjoittajan olisi toimitettava vastaanottokuittaus esimerkiksi sähköpostitse viipymättä.

- = -

(47) Jotkut kuluttajat käyttävät peruuttamisoikeuttaan käytettyään tavaraa enemmän kuin olisi tarpeen sen luonteen, ominaisuuksien ja toimivuuden toteamiseksi.
Tällöin kuluttajan ei pitäisi menettää peruutusoikeuttaan, mutta hänen olisi vastattava tavaran arvon alenemisesta.
Tavaran luonteen, ominaisuuksien ja toimivuuden toteamiseksi kuluttajan olisi käsiteltävä sitä ja tarkastettava se samalla tavoin kuin hän voisi tehdä myymälässä.
Kuluttajan pitäisi esimerkiksi vain sovittaa vaatetta, ei käyttää sitä.
Kuluttajan olisi näin ollen käsiteltävä ja tutkittava tavaraa varoen peruuttamisen määräajan aikana.
Kuluttajalle peruttamistapauksessa aiheutuvien velvoitteiden ei tulisi saada kuluttajaa luopumaan peruuttamisoikeuden käyttämisestä.

- = -

(49) Peruuttamisoikeudesta olisi oltava tiettyjä poikkeuksia sekä etämyyntisopimusten että muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta.
Peruuttamisoikeuden soveltaminen saattaisi olla epäasianmukaista esimerkiksi tiettyjen tavaroiden tai palvelujen luonteen vuoksi.
Tämä koskisi esimerkiksi viiniä, joka toimitetaan pitkän ajan kuluttua spekulatiivisen sopimuksen tekemisestä ja jonka arvo on riippuvainen markkinoilla tapahtuvista muutoksista (vielä pullottamaton viini, ”vin en primeur”).
Peruuttamisoikeutta ei olisi sovellettava sellaisiin tavaroihin, jotka on valmistettu kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai selvästi henkilökohtaisia tarpeita vastaaviksi, kuten mittatilausverhot, eikä esimerkiksi polttoaineen toimittamiseen, sillä se on luonteeltaan tavara, joka toimittamisen jälkeen sekoittuu muihin tuotteisiin niin, että sitä ei voi erottaa.
Peruuttamisoikeuden myöntäminen kuluttajalle voisi olla epäasianmukaista myös tiettyjen palvelujen osalta, kun sopimuksen tekeminen merkitsee kapasiteetin varaamista sopimuksen täyttämiseksi ja elinkeinonharjoittajan voi olla vaikea löytää tälle kapasiteetille muuta käyttöä, jos peruuttamisoikeutta käytetään.
Näin olisi esimerkiksi silloin, kun hotelliin, lomamökkeihin tai kulttuuri- tai urheilutapahtumiin tehdään varauksia.

- = -

(50) Toisaalta kuluttajalla olisi oltava peruutusoikeus myös silloin, kun hän on pyytänyt palvelujen suorittamista ennen peruuttamisen määräajan päättymistä.
Toisaalta jos kuluttaja käyttää peruutusoikeuttaan, elinkeinonharjoittajan olisi saatava varmuus, että hän saa asianmukaisen maksun suorittamastaan palvelusta.
Suhteellisen osuuden laskennan olisi perustuttava sopimuksessa sovittuun hintaan, ellei kuluttaja osoita, että kokonaishinta itsessään on kohtuuton, jolloin maksettava määrä olisi laskettava suoritetun palvelun markkina-arvon perusteella.
Markkina-arvo olisi määritettävä vertaamalla hintaa muiden elinkeinonharjoittajien sopimuksen tekoajankohtana suorittamien vastaavien palvelujen hintaan.
Tästä syystä kuluttajan olisi pyydettävä palvelun suorittamista ennen peruuttamisen määräajan päättymistä esittämällä nimenomainen pyyntö, joka olisi lisäksi esitettävä pysyvällä välineellä, kun kyse on muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyistä sopimuksista.
Samoin elinkeinonharjoittajan olisi ilmoitettava kuluttajalle pysyvällä välineellä velvoitteesta maksaa kohtuulliset kustannukset jo suoritetuista palveluista.
Jos sopimus koskee sekä tavaroita että palveluja, tavaroihin olisi sovellettava tämän direktiivin säännöksiä tavaroiden palauttamisesta ja palveluihin olisi sovellettava tämän direktiivin säännöksiä korvausjärjestelmästä.

- = -

(51) Suurimmat kuluttajien kohtaamat ongelmat koskevat tavaran toimittamista, kuten tavaran katoamista tai vahingoittumista kuljetuksen aikana sekä luovutuksen viivästystä tai puutteellisuutta, ja tämä on myös yksi pääasiallisista syistä kiistoihin elinkeinonharjoittajien kanssa.
Siksi on tarpeen selkiyttää luovutuksen ajankohtaa koskevia kansallisia sääntöjä ja yhdenmukaistaa ne.
Luovutuspaikkaa ja -tapaa sekä tavaran omistusoikeuden siirtymisen edellytysten ja ajankohdan määrittämistä koskevien säännösten olisi edelleen kuuluttava kansallisen lainsäädännön piiriin, eikä tämän direktiivin olisi vaikutettava niihin.
Tässä direktiivissä säädettyihin luovutusta koskeviin säännöksiin olisi sisällyttävä kuluttajan mahdollisuus antaa kolmannen osapuolen ottaa hänen puolestaan tavara fyysisesti hallintaan tai hankkia määräysvalta siihen.
Kuluttajalla olisi katsottava olevan määräysvalta tavaraan, kun se on hänen tai hänen osoittamansa kolmannen osapuolen saatavissa siten, että hän voi käyttää tavaraa omistajan tavoin tai hänellä on mahdollisuus jälleenmyydä tavara (esimerkiksi kun hän on saanut avaimet tai saanut haltuunsa omistusasiakirjat).

- = -

(52) Kun kyse on kauppasopimuksista, tavaran luovutus voi tapahtua useilla tavoilla, joko välittömästi tai myöhemmin.
Jos osapuolet eivät ole sopineet tietystä toimituspäivästä, elinkeinonharjoittajan olisi toimitettava tavarat mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 30 päivän kuluttua sopimuksen tekopäivästä.
Viivästystä koskevissa säännöksissä olisi otettava huomioon myös tavarat, jotka valmistetaan tai hankitaan nimenomaan kuluttajaa varten ja joita elinkeinonharjoittaja ei voi käyttää uudelleen ilman huomattavaa tappiota.
Tämän vuoksi tähän direktiiviin olisi sisällytettävä säännös, joka antaa elinkeinonharjoittajalle kohtuullisen lisäajan tietyissä olosuhteissa.
Jos elinkeinonharjoittaja ei ole luovuttanut tavaroita kuluttajan kanssa sovitussa ajassa, kuluttajan olisi ennen kuin hän voi purkaa sopimuksen pyydettävä elinkeinonharjoittajaa luovuttamaan tavarat kohtuullisen lisäajan kuluessa, ja hänellä olisi oikeus purkaa sopimus, jos elinkeinonharjoittaja ei luovuta tavaroita edes tämän lisäajan kuluessa.
Tätä säännöstä ei olisi kuitenkaan sovellettava, jos elinkeinonharjoittaja on yksiselitteisellä ilmoituksella kieltäytynyt toimittamasta tavaroita.
Sitä ei olisi sovellettava myöskään tietyissä olosuhteissa, joissa toimitusaika on olennainen, kuten esimerkiksi jos kyse on hääpuvusta, joka olisi toimitettava ennen häitä.
Sitä ei olisi sovellettava myöskään tilanteissa, joissa kuluttaja ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle, että luovutus tiettynä päivänä on olennaista.
Tätä varten kuluttaja voi käyttää tämän direktiivin mukaisesti annettuja elinkeinonharjoittajan yhteystietoja.
Jos elinkeinonharjoittaja ei luovuta tavaroita ajoissa näissä nimenomaisissa tapauksissa, kuluttajalla olisi oltava oikeus purkaa sopimus välittömästi sen jälkeen, kun alun perin sovittu toimitusaika on kulunut.
Tällä direktiivillä ei olisi rajoitettava kansallisia säännöksiä siitä, miten kuluttajan olisi ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle halustaan purkaa sopimus.

- = -

(53) Sen lisäksi, että kuluttajalla on oikeus purkaa sopimus, jos elinkeinonharjoittaja ei ole täyttänyt tämän direktiivin mukaisia tavaran luovutusta koskevia velvoitteitaan, kuluttaja voi sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti turvautua muihin oikeuskeinoihin, kuten myöntää elinkeinonharjoittajalle lisäajan toimitusta varten, vaatia sopimuksen täyttämistä, pidättyä maksamasta ja vaatia vahingonkorvausta.

- = -

(54) Maksupalveluista sisämarkkinoilla 13 päivänä marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY (12) 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi voitava evätä elinkeinonharjoittajilta oikeus vaatia kuluttajilta kuluja tai niiden olisi voitava rajoittaa tätä oikeutta, ottaen huomioon tarve edistää kilpailua ja tehokkaiden maksuvälineiden käyttöä.
Elinkeinonharjoittajia olisi joka tapauksessa kiellettävä laskuttamasta kuluttajilta palkkioita, jotka ylittävät elinkeinonharjoittajalle tietyn maksuvälineen käyttämisestä aiheutuvat kustannukset.

- = -

(55) Kun elinkeinonharjoittaja lähettää tavaran kuluttajalle, tavaran kadotessa tai vahingoittuessa saattaa syntyä kiistaa siitä, milloin vaaranvastuu siirtyy.
Sen vuoksi tässä direktiivissä olisi säädettävä, että kuluttaja on suojattu kaikkea sellaista tavaran katoamista tai vahingoittumista vastaan, joka tapahtuu ennen kuin hän saa tavaran fyysisesti hallintaansa.
Kuluttajan olisi oltava suojattu elinkeinonharjoittajan järjestämän tai suorittaman kuljetuksen aikana silloinkin, kun kuluttaja on valinnut jonkin erityisen toimitustavan elinkeinonharjoittajan tarjoamista vaihtoehdoista.
Toisaalta mainittua säännöstä ei olisi sovellettava sopimuksiin, joiden mukaan kuluttajan on itse huolehdittava tavaran kuljetuksesta tai pyydettävä jotakin kuljetusliikettä suorittamaan kuljetus.
Vaaranvastuun siirtymishetken osalta kuluttajan olisi katsottava ottaneen tavarat fyysisesti hallintaansa, kun hän on ottanut ne vastaan.

- = -

(57) Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin rikkomisesta seuraamukset ja varmistettava, että ne pannaan täytäntöön.
Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

- = -

(59) Komission olisi jäsenvaltioita ja sidosryhmiä kuultuaan pyrittävä löytämään sopivin tapa sen varmistamiseksi, että kaikki kuluttajat ovat kaupantekohetkellä selvillä oikeuksistaan.

- = -

(62) Komission olisi tarkasteltava tätä direktiiviä uudelleen, jos havaitaan sisämarkkinoita haittaavia esteitä.
Uudelleentarkastelun yhteydessä komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota jäsenvaltioille myönnettyihin mahdollisuuksiin pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia erityissäännöksiä, myös kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5 päivänä huhtikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (15) ja kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY (16) tietyillä erityisaloilla.
Uudelleentarkastelun seurauksena komissio voisi antaa ehdotuksen tämän direktiivin muuttamisesta; tämä ehdotus voi sisältää muuhun kuluttajansuojalainsäädäntöön tehtäviä muutoksia, joissa otetaan huomioon komission kuluttajapoliittisen strategian mukainen sitoumus tarkastella uudelleen unionin säännöstöä korkeatasoisen yhteisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi.

- = -

(63) Direktiivejä 93/13/ETY ja 1999/44/EY olisi muutettava niin, että jäsenvaltioiden edellytetään ilmoittavan komissiolle tiettyjä aloja koskevien kansallisten erityissäädösten antamisesta.

- = -

keyboard_tab Clausole e vendite online Direttiva EU 2011/0083 FI

Clausole e vendite online Direttiva EU 2011/0083 FI