Clausole e vendite online Direttiva EU 2011/0083 FI

Tämän direktiivin tarkoituksena on myötävaikuttaa sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan saavuttamalla kuluttajansuojan korkea taso ja lähentämällä kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tiettyjä osia.

5 artikla

Tietojen antamista koskevat vaatimukset muiden kuin etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten yhteydessä

1. Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi muuhun kuin etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen, elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot, elleivät nämä tiedot ilmene muutoin asiayhteydestä:

a)	tavaroiden tai palvelujen pääominaisuudet, siinä laajuudessa kuin viestimen ja tavaroiden tai palvelujen kannalta on asianmukaista;

b)	elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys, kuten toiminimi, maantieteellinen osoite, johon hän on sijoittautunut, ja puhelinnumero;

tavaroiden tai palvelujen kokonaishinta veroineen tai, jos tavaran tai palvelun luonteesta johtuen hintaa ei voida kohtuudella laskea etukäteen, hinnan laskutapa sekä tapauksen mukaan kaikki muut rahti-, toimitus- tai postikulut tai, jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen, se seikka, että tällaisia lisäkuluja voi joutua maksamaan;

d)	tapauksen mukaan maksuihin, toimitukseen ja sopimuksen täyttämiseen liittyvät järjestelyt, määräaika, johon mennessä elinkeinonharjoittaja sitoutuu toimittamaan tavaran tai suorittamaan palvelun, sekä elinkeinonharjoittajan valitusten käsittelyihin soveltama käytäntö;

e)	maininta tavaroiden sopimuksenmukaisuutta koskevasta lakisääteisestä vastuusta ja lisäksi tapauksen mukaan maininta kaupanteon jälkeisten palvelujen ja kaupallisen takuun saatavuudesta ja ehdoista;

f)	sopimuksen kesto tapauksen mukaan tai, jos sopimus on voimassa toistaiseksi tai sitä jatketaan automaattisesti, sopimuksen päättymistä koskevat ehdot;

g)	tapauksen mukaan digitaalisen sisällön toimivuus, mukaan lukien sovellettava tekninen suojaus;

h)	tapauksen mukaan digitaalisen sisällön yhteentoimivuus laitteistojen ja ohjelmistojen kanssa siltä osin kuin elinkeinonharjoittaja on siitä tietoinen tai siltä osin kuin hänen voidaan kohtuudella olettaa olleen siitä tietoinen.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös sopimuksiin, jotka koskevat veden, kaasun tai sähkön toimittamista silloinkin, kun niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, tai kaukolämmön taikka digitaalisen sisällön toimittamista silloinkin, kun sitä ei toimiteta aineellisella välineellä.

3. jäsenvaltioiden ei edellytetä soveltavan 1 kohtaa sopimuksiin, jotka liittyvät päivittäisiin liiketoimiin ja jotka täytetään välittömästi sopimuksen tekemisen yhteydessä.

4. Jäsenvaltiot voivat tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien sopimusten osalta hyväksyä lisävaatimuksia ennen sopimuksen tekoa annettavista tiedoista tai pitää tällaiset vaatimukset voimassa.

III LUKU

KULUTTAJALLE ANNETTAVAT TIEDOT JA PERUUTTAMISOIKEUS ETÄSOPIMUSTEN JA MUUALLA KUIN ELINKEINONHARJOITTAJAN TOIMITILOISSA TEHTYJEN SOPIMUSTEN YHTEYDESSÄ

15 artikla

Peruuttamisoikeuden käytön vaikutukset liitännäissopimuksiin

1. Jos kuluttaja käyttää tämän direktiivin 9–14 artiklan mukaisesti oikeuttaan peruuttaa etäsopimus tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus, kaikki liitännäissopimukset peruuntuvat automaattisesti ilman, että kuluttajalle koituu mitään kustannuksia tämän direktiivin 13 artiklan 2 kohdassa ja 14 artiklassa tarkoitettuja kustannuksia lukuun ottamatta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kulutusluottosopimuksista 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (20) 15 artiklan soveltamista.

2. jäsenvaltioiden on säädettävä tällaisten sopimusten peruuntumista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.

19 artikla

Maksuvälineen käytöstä aiheutuvat kulut

jäsenvaltioiden on kiellettävä elinkeinonharjoittajia vaatimasta kuluttajilta tietyn maksuvälineen käytöstä maksuja, jotka ylittävät elinkeinonharjoittajalle tämän välineen käytöstä aiheutuvat kustannukset.

21 artikla

Puhelinviestintä

jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos elinkeinonharjoittajalla on puhelinlinja, jonka välityksellä häneen saa puhelinyhteyden tehtyyn sopimukseen liittyvissä asioissa, yhteydenotosta elinkeinonharjoittajaan ei aiheudu kuluttajalle perushintaa suurempia kuluja.

Ensimmäinen alakohta ei vaikuta televiestintäpalvelujen tarjoajien oikeuteen veloittaa tällaisista puheluista.

23 artikla

Täytäntöönpanon valvonta

1. jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tämän direktiivin noudattamisen varmistamiseksi on olemassa riittävät ja tehokkaat keinot.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja keinoja voivat olla säännökset, joiden nojalla yhdellä tai useammalla seuraavista kansallisessa lainsäädännössä määritellyistä elimistä on mahdollisuus viedä asia kansallisen lainsäädännön mukaisesti tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallinnollisen viranomaisen käsiteltäväksi sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia säännöksiä noudatetaan:

a)	julkiset elimet tai niiden edustajat;

b)	kuluttajajärjestöt, joilla on oikeutettu intressi suojella kuluttajia;

c)	elinkeinoelämän järjestöt, joilla on oikeutettu intressi toimia asiassa.

24 artikla

Seuraamukset

1. jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2. jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 13 päivänä joulukuuta 2013 ja ilmoitettava sille niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä.

26 artikla

Tiedottaminen

jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet, jotta kuluttajat ja elinkeinonharjoittajat saavat tiedon niistä kansallisista säännöksistä, joilla tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja niiden on tarvittaessa kannustettava elinkeinonharjoittajia ja käytännesääntöjen ylläpitäjiä, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2005/29/EY 2 artiklan g alakohdassa, antamaan kuluttajille tietoa käytännesäännöistään.

28 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 13 päivänä joulukuuta 2013 Niiden on viipymättä toimitettava nämä säädökset asiakirjojen muodossa komissiolle. Komissio käyttää näitä asiakirjoja 30 artiklassa tarkoitetun kertomuksen laadinnassa.

Niiden on sovellettava näitä säädöksiä 13 päivästä kesäkuuta 2014.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan sopimuksiin, jotka on tehty 13 päivänä kesäkuuta 2014 jälkeen.

whereas

(2) Näitä direktiivejä on saatujen kokemusten perusteella tarkasteltu uudelleen sovellettavien sääntöjen yksinkertaistamiseksi ja saattamiseksi ajan tasalle, epäjohdonmukaisuuksien poistamiseksi ja säännöksissä havaittujen puutteiden korjaamiseksi.
Uudelleentarkastelu on osoittanut, että on asianmukaista korvata mainitut kaksi direktiiviä yhdellä direktiivillä.
Tässä direktiivissä olisi näin ollen vahvistettava vakiosäännöt, jotka koskevat etäsopimuksille ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtäville sopimuksille yhteisiä näkökohtia, ja luovuttava aikaisempien direktiivien mukaisesta vähimmäistason yhdenmukaistamisesta mutta sallittava kuitenkin jäsenvaltioiden pitää voimassa tai hyväksyä tiettyjä näkökohtia koskevia kansallisia säännöksiä.

- = -

(5) Rajat ylittävän etämyynnin pitäisi olla yksi tärkeimmistä sisämarkkinoiden tarjoamista konkreettisista tuloksista, mutta tällaisen etämyynnin tarjoamia mahdollisuuksia ei vielä käytetä täysimääräisesti hyväksi.
Etämyynti jäsenvaltioiden sisällä on viime vuosina kasvanut merkittävästi, mutta rajat ylittävän etämyynnin kasvu on siihen verrattuna ollut vähäistä.
Ero on erityisen merkittävä internet myynnissä, jonka kasvupotentiaali on suuri.
Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltujen sopimusten (suoramyynti) rajat ylittäviä mahdollisuuksia rajoittavat monet tekijät, kuten elinkeinoelämää velvoittavat erilaiset kansalliset kuluttajansuojasäännökset.
Verrattuna jäsenvaltioiden sisällä tapahtuvan suoramyynnin kasvuun viime vuosina, varsinkin palvelualalla esimerkiksi välttämättömyyspalvelujen osalta, niiden kuluttajien määrä, jotka käyttävät mahdollisuutta rajat ylittäviin hankintoihin, on pysynyt muuttumattomana.
Liiketoimintamahdollisuudet ovat lisääntyneet monissa jäsenvaltioissa, ja tämän vuoksi pienten ja keskisuurten yritysten (myös yksittäisten elinkeinonharjoittajien) tai suoramyyntiyritysten edustajien pitäisi varsinkin raja-alueilla olla taipuvaisempia etsimään liiketoimintamahdollisuuksia muista jäsenvaltioista.
Siksi kuluttajille annettavien tietojen ja peruuttamisoikeuden täysi yhdenmukaistaminen etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävien sopimusten osalta edistää kuluttajansuojan korkeaa tasoa ja parantaa elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisten sisämarkkinoiden toimivuutta.

- = -

(12) Tässä direktiivissä säädetyillä tiedonantovaatimuksilla olisi täydennettävä palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (7) ja tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (”direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (8) tiedonantovaatimuksia.
jäsenvaltioiden olisi säilytettävä mahdollisuus asettaa muita tiedonantovaatimuksia, joita sovelletaan kyseisten jäsenvaltioiden alueelle sijoittautuneisiin palveluntarjoajiin.

- = -

(18) Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden vapauteen määritellä unionin oikeuden mukaisesti, mitä palveluja ne pitävät yleistä taloudellista etua koskevina palveluina, miten nämä palvelut olisi järjestettävä ja rahoitettava valtiontukisääntöjen mukaisesti ja mitä erityisiä velvoitteita niihin olisi sovellettava.

- = -

(28) Välttääkseen elinkeinonharjoittajille aiheutuvan hallinnollisen rasitteen jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä direktiiviä, kun arvoltaan vähäisiä tavaroita tai palveluja myydään muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa.
Rahallista arvoa koskeva raja olisi asetettava riittävän alhaiseksi niin, että pois suljettaisiin vain arvoltaan vähäiset ostokset.
jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää tämä arvo kansallisessa lainsäädännössään edellyttäen, että se ei ole yli 50:tä euroa.
Jos kuluttaja tekee samanaikaisesti vähintään kaksi samanaiheista sopimusta, tätä raja-arvoa sovellettaessa olisi otettava huomioon niiden kokonaiskustannukset.

- = -

(29) Sosiaalipalvelut ovat perusluonteeltaan erilaisia, ja nämä erot näkyvät alakohtaisessa lainsäädännössä, osittain unionin tasolla ja osittain jäsenvaltioiden tasolla.
Sosiaalipalveluihin kuuluu yhtäältä palveluja erityisen epäsuotuisassa asemassa oleville tai pienituloisille henkilöille sekä henkilöille ja perheille, jotka tarvitsevat apua tavanomaisissa, jokapäiväisissä toimissa, ja toisaalta palveluja kaikille, joilla on erityinen avun, tuen, suojelun tai rohkaisun tarve tietyssä elämänvaiheessa.
Sosiaalipalveluihin kuuluvat muun muassa palvelut lapsille ja nuorille, tukipalvelut perheille, yksinhuoltajille ja vanhuksille sekä palvelut maahanmuuttajille.
Niihin kuuluvat sekä lyhyt- että pitkäkestoiset hoitopalvelut, esimerkiksi kotihoitopalvelut tai hoitopalvelut hoitokodeissa, asuntoloissa taikka tukiasunnoissa.
Sosiaalipalveluihin eivät kuulu vain valtion kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla tarjoamat, valtion valtuuttamien palveluntarjoajien tai valtion tunnustamien hyväntekeväisyysjärjestöjen suorittamat palvelut, vaan myös yksityisten toimijoiden tarjoamat palvelut.
Tämän direktiivin säännökset eivät sovellu sosiaalipalveluihin, joten ne olisi näin ollen jätettävä sen soveltamisalan ulkopuolelle.

- = -

(31) Rahapelitoiminnan ei olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan.
Rahapelitoiminta on toimintaa, joka tapahtuu rahallista arvoa omaavin panoksin onnenpeleissä, arpajaiset, rahapelitoiminta kasinoissa ja vedonlyöntitoiminta mukaan lukien.
jäsenvaltioiden olisi voitava hyväksyä rahapelitoimintaan sovellettavia muita, myös tiukempia, kuluttajansuojatoimenpiteitä.

- = -

(42) Peruutusoikeutta koskevilla säännöksillä ei olisi rajoitettava jäsenvaltioiden niiden lakien ja asetusten soveltamista, jotka koskevat sopimuksen päättymistä tai sen täyttämiskelvottomuutta tai kuluttajan mahdollisuutta täyttää sopimusvelvoitteensa ennen sopimuksessa vahvistettua ajankohtaa.

- = -

(44) Peruuttamisoikeutta on käytetty eri jäsenvaltioissa eri tavoin, mikä on aiheuttanut kustannuksia rajat ylittävää myyntiä harjoittaville elinkeinonharjoittajille.
Ottamalla käyttöön yhdenmukaistettu malliperuuttamislomake, jota kuluttaja voi käyttää, voitaisiin yksinkertaistaa peruuttamismenettelyä ja lisätä oikeusvarmuutta.
Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä lisäämästä unioninlaajuisesti käytettävään mallilomakkeeseen mitään esitystapaan liittyviä vaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi käytettävää kirjasinkokoa.
Kuluttajan olisi kuitenkin voitava tehdä peruutus vapaamuotoisella ilmaisulla, kunhan hänen elinkeinonharjoittajalle osoittamansa ilmoitus, jossa hän ilmoittaa päätöksestään peruuttaa sopimus, on yksiselitteinen.
Kirje, puhelu tai tavaroiden palauttaminen selkeällä ilmoituksella varustettuna voisivat täyttää tämän vaatimuksen, mutta todistustaakka peruuttamisesta tämän direktiivin mukaisten määräaikojen kuluessa olisi oltava kuluttajalla.
Tästä syystä on kuluttajan etujen mukaista käyttää pysyvää välinettä ilmoitettaessa elinkeinonharjoittajalle sopimuksen peruuttamisesta.

- = -

(54) Maksupalveluista sisämarkkinoilla 13 päivänä marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY (12) 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi voitava evätä elinkeinonharjoittajilta oikeus vaatia kuluttajilta kuluja tai niiden olisi voitava rajoittaa tätä oikeutta, ottaen huomioon tarve edistää kilpailua ja tehokkaiden maksuvälineiden käyttöä.
Elinkeinonharjoittajia olisi joka tapauksessa kiellettävä laskuttamasta kuluttajilta palkkioita, jotka ylittävät elinkeinonharjoittajalle tietyn maksuvälineen käyttämisestä aiheutuvat kustannukset.

- = -

(57) jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin rikkomisesta seuraamukset ja varmistettava, että ne pannaan täytäntöön.
Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

- = -

(63) Direktiivejä 93/13/ETY ja 1999/44/EY olisi muutettava niin, että jäsenvaltioiden edellytetään ilmoittavan komissiolle tiettyjä aloja koskevien kansallisten erityissäädösten antamisesta.

- = -

keyboard_tab Clausole e vendite online Direttiva EU 2011/0083 FI

Clausole e vendite online Direttiva EU 2011/0083 FI