(28) Välttääkseen elinkeinonharjoittajille aiheutuvan hallinnollisen rasitteen jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä direktiiviä, kun arvoltaan vähäisiä tavaroita tai palveluja myydään muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa.
Rahallista arvoa koskeva raja olisi asetettava riittävän alhaiseksi niin, että pois suljettaisiin vain arvoltaan vähäiset ostokset.
Jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää tämä arvo kansallisessa lainsäädännössään edellyttäen, että se ei ole yli 50:tä euroa.
Jos kuluttaja tekee samanaikaisesti vähintään kaksi samanaiheista sopimusta, tätä raja-arvoa sovellettaessa olisi otettava huomioon niiden kokonaiskustannukset.
- = -
(34) Elinkeinonharjoittajan olisi annettava kuluttajalle selkeää ja ymmärrettävää tietoa ennen kuin kuluttaja sitoutuu etäsopimukseen, muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävään sopimukseen, muuhun kuin etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävään sopimukseen tai muuhun vastaavaan tarjoukseen.
Tietoa antaessaan elinkeinonharjoittajan olisi otettava huomioon sellaisten kuluttajien erityistarpeet, jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa psyykkisen, fyysisen tai psykologisen heikkoutensa, ikänsä tai hyväuskoisuutensa vuoksi tavalla, jonka elinkeinonharjoittajan voidaan kohtuudella odottaa pystyvän ennakoimaan.
Tällaisten erityistarpeiden huomioon ottaminen ei saisi kuitenkaan johtaa eritasoiseen kuluttajansuojaan.
- = -
(36) Etäsopimusten osalta tiedonantovaatimukset olisi mukautettava niin, että otetaan huomioon tiettyjen välineiden tekniset rajoitteet, kuten merkkimäärän rajoitukset tietyissä matkapuhelinnäytöissä tai televisiomainoksiin liittyvät aikarajoitukset.
Tällaisissa tapauksissa elinkeinonharjoittajan olisi annettava ainakin vähimmäistiedot ja ohjattava kuluttaja toisen tietolähteen puoleen, esimerkiksi tarjoamalla maksuton puhelinnumero tai hyperlinkki elinkeinonharjoittajan verkkosivulle, josta tarvittavat tiedot ovat suoraan ja helposti saatavissa.
Velvoite ilmoittaa kuluttajalle sellaisten tavaroiden palautuskustannukset, joita ei niiden luonteen takia voi palauttaa tavanomaisesti postitse, katsotaan täytetyksi, jos elinkeinonharjoittaja esimerkiksi nimeää yhden rahdinkuljettajan (esimerkiksi saman, jolle hän antoi tehtäväksi toimittaa tavara) ja yhden hinnan tavaroiden palauttamiselle.
Jos elinkeinonharjoittaja ei voi kohtuudella laskea tavaroiden palauttamiskustannuksia etukäteen esimerkiksi siksi, että hän ei tarjoudu järjestämään tavaroiden palautusta itse, elinkeinonharjoittajan olisi ilmoitettava, että kustannukset on maksettava ja että ne voivat olla suuria, sekä esitettävä enimmäiskustannuksista kohtuullinen arvio, joka voisi perustua kustannuksiin, jotka aiheutuivat tavaroiden toimittamisesta kuluttajalle.
- = -
(52) Kun kyse on kauppasopimuksista, tavaran luovutus voi tapahtua useilla tavoilla, joko välittömästi tai myöhemmin.
Jos osapuolet eivät ole sopineet tietystä toimituspäivästä, elinkeinonharjoittajan olisi toimitettava tavarat mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 30 päivän kuluttua sopimuksen tekopäivästä.
Viivästystä koskevissa säännöksissä olisi otettava huomioon myös tavarat, jotka valmistetaan tai hankitaan nimenomaan kuluttajaa varten ja joita elinkeinonharjoittaja ei voi käyttää uudelleen ilman huomattavaa tappiota.
Tämän vuoksi tähän direktiiviin olisi sisällytettävä säännös, joka antaa elinkeinonharjoittajalle kohtuullisen lisäajan tietyissä olosuhteissa.
Jos elinkeinonharjoittaja ei ole luovuttanut tavaroita kuluttajan kanssa sovitussa ajassa, kuluttajan olisi ennen kuin hän voi purkaa sopimuksen pyydettävä elinkeinonharjoittajaa luovuttamaan tavarat kohtuullisen lisäajan kuluessa, ja hänellä olisi oikeus purkaa sopimus, jos elinkeinonharjoittaja ei luovuta tavaroita edes tämän lisäajan kuluessa.
Tätä säännöstä ei olisi kuitenkaan sovellettava, jos elinkeinonharjoittaja on yksiselitteisellä ilmoituksella kieltäytynyt toimittamasta tavaroita.
Sitä ei olisi sovellettava myöskään tietyissä olosuhteissa, joissa toimitusaika on olennainen, kuten esimerkiksi jos kyse on hääpuvusta, joka olisi toimitettava ennen häitä.
Sitä ei olisi sovellettava myöskään tilanteissa, joissa kuluttaja ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle, että luovutus tiettynä päivänä on olennaista.
Tätä varten kuluttaja voi käyttää tämän direktiivin mukaisesti annettuja elinkeinonharjoittajan yhteystietoja.
Jos elinkeinonharjoittaja ei luovuta tavaroita ajoissa näissä nimenomaisissa tapauksissa, kuluttajalla olisi oltava oikeus purkaa sopimus välittömästi sen jälkeen, kun alun perin sovittu toimitusaika on kulunut.
Tällä direktiivillä ei olisi rajoitettava kansallisia säännöksiä siitä, miten kuluttajan olisi ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle halustaan purkaa sopimus.
- = -
(54) Maksupalveluista sisämarkkinoilla 13 päivänä marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY (12) 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi voitava evätä elinkeinonharjoittajilta oikeus vaatia kuluttajilta kuluja tai niiden olisi voitava rajoittaa tätä oikeutta, ottaen huomioon tarve edistää kilpailua ja tehokkaiden maksuvälineiden käyttöä.
Elinkeinonharjoittajia olisi joka tapauksessa kiellettävä laskuttamasta kuluttajilta palkkioita, jotka ylittävät elinkeinonharjoittajalle tietyn maksuvälineen käyttämisestä aiheutuvat kustannukset.
- = -
(62) Komission olisi tarkasteltava tätä direktiiviä uudelleen, jos havaitaan sisämarkkinoita haittaavia esteitä.
Uudelleentarkastelun yhteydessä komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota jäsenvaltioille myönnettyihin mahdollisuuksiin pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia erityissäännöksiä, myös kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5 päivänä huhtikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (15) ja kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY (16) tietyillä erityisaloilla.
Uudelleentarkastelun seurauksena komissio voisi antaa ehdotuksen tämän direktiivin muuttamisesta; tämä ehdotus voi sisältää muuhun kuluttajansuojalainsäädäntöön tehtäviä muutoksia, joissa otetaan huomioon komission kuluttajapoliittisen strategian mukainen sitoumus tarkastella uudelleen unionin säännöstöä korkeatasoisen yhteisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi.
- = -
(66) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.
- = -