keyboard_tab EIDAS 2014/0910 FI

whereas jäsenvaltio:

• whereas (8) 1
• whereas (9) 2
• whereas (12) 3
• whereas (13) 3
• whereas (14) 2
• whereas (15) 1
• whereas (17) 6
• whereas (18) 1
• whereas (19) 2
• whereas (20) 1
• whereas (22) 1
• whereas (24) 1
• whereas (25) 1
• whereas (30) 4
• whereas (33) 1
• whereas (34) 2
• whereas (39) 1
• whereas (40) 2
• whereas (42) 3
• whereas (50) 3
• whereas (53) 2
• whereas (68) 1
• whereas (75) 1
• whereas (76) 1

definitions:

1 artikla

Kohde

Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi, pyrkien samalla sähköisen tunnistamisen menetelmien ja luottamuspalvelujen tietoturvan riittävän korkeaan tasoon, tässä asetuksessa:

a)	säädetään ehdoista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot tunnustavat toisen jäsenvaltion ilmoitetun sähköisen tunnistamisen järjestelmän piiriin kuuluvat luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden sähköisen tunnistamisen menetelmät;

b)	säädetään luottamuspalveluja koskevista säännöistä erityisesti sähköisten transaktioiden osalta; ja

c)	vahvistetaan oikeudelliset puitteet sähköisille allekirjoituksille, sähköisille leimoille, sähköisille aikaleimoille, sähköisille asiakirjoille, sähköisille rekisteröidyille jakelupalveluille ja verkkosivustojen todentamisen varmennepalveluille.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltion ilmoittamiin sähköisen tunnistamisen järjestelmiin ja unioniin sijoittautuneisiin luottamuspalvelujen tarjoajiin.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta sellaisten luottamuspalvelujen tarjoamiseen, joita käytetään yksinomaan kansallisesta oikeudesta tai määrätyn osallistujajoukon välisistä sopimuksista johtuvissa suljetuissa järjestelmissä.

3.   Tämä asetus ei vaikuta kansalliseen eikä unionin oikeuteen, joka liittyy sopimusten tekemiseen tai pätevyyteen taikka muihin muotovaatimuksia koskeviin oikeudellisiin tai menettelyllisiin velvoitteisiin.

4 artikla

Sisämarkkinaperiaate

1.   Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen luottamuspalvelujen tarjoajan luottamuspalvelujen tarjoamista jäsenvaltion alueella ei saa rajoittaa syistä, jotka kuuluvat tämän asetuksen kattamiin aloihin.

2.   Tämän asetuksen mukaisten tuotteiden ja luottamuspalvelujen on saatava liikkua vapaasti sisämarkkinoilla.

6 artikla

Vastavuoroinen tunnustaminen

1.   Kun julkisen sektorin elimen yhdessä jäsenvaltiossa tarjoaman verkkopalvelun käyttö edellyttää kansallisen oikeuden nojalla tai kansallisessa hallinnollisessa käytännössä sähköistä tunnistamista sähköisen tunnistamisen menetelmän ja todentamisen avulla, toisessa jäsenvaltiossa myönnetyt verkkopalvelujen käyttöön tarvittavat sähköisen tunnistamisen menetelmät on tunnustettava ensimmäisessä jäsenvaltiossa kyseisen verkkopalvelun osalta rajat ylittävää todentamista varten edellyttäen, että seuraavat ehdot täyttyvät:

a)	sähköisen tunnistamisen menetelmä on myönnetty komission 9 artiklan mukaisesti julkaisemaan luetteloon sisältyvän sähköisen tunnistamisen järjestelmän puitteissa;

b)

sähköisen tunnistamisen menetelmän varmuustaso vastaa varmuustasoa, joka on yhtä korkea tai korkeampi kuin asianomaisen julkisen sektorin elimen edellyttämä varmuustaso kyseiseen verkkopalveluun pääsemiseksi ensimmäisessä jäsenvaltiossa, edellyttäen, että kyseisen sähköisen tunnistamisen menetelmän varmuustaso vastaa korotettua tai korkeaa varmuustasoa;

c)	asianomainen julkisen sektorin elin soveltaa korotettua tai korkeaa varmuustasoa kyseisen verkkopalvelun käytön osalta.

Tällaisen tunnustamisen on toteuduttava viimeistään 12 kuukauden kuluttua siitä, kun komissio julkaisee ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun luettelon.

2.   Julkisen sektorin elimet voivat tarjoamiensa verkkopalvelujen rajat ylittävää todentamista varten tunnustaa sähköisen tunnistamisen menetelmän, joka on myönnetty komission 9 artiklan mukaisesti julkaisemaan luetteloon sisältyvän sähköisen tunnistamisen järjestelmän puitteissa ja jonka varmuustaso vastaa matalaa varmuustasoa.

7 artikla

Edellytykset sähköisen tunnistamisen järjestelmien ilmoittamiselle

Sähköisen tunnistamisen järjestelmä voidaan ilmoittaa 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, edellyttäen että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

a)	sähköisen tunnistamisen järjestelmän mukaiset sähköisen tunnistamisen menetelmät on myönnetty: i) ilmoittavan jäsenvaltion toimesta; ii) ilmoittavan jäsenvaltion toimeksiannosta; tai iii) ilmoittavasta jäsenvaltiosta riippumatta niin, että kyseinen jäsenvaltio tunnustaa ne;

b)	sähköisen tunnistamisen järjestelmän mukaista sähköisen tunnistamisen menetelmää voidaan käyttää pääsemiseksi ainakin yhteen sellaiseen palveluun, jonka julkisen sektorin elin tarjoaa ja joka edellyttää ilmoittavassa jäsenvaltiossa sähköistä tunnistamista;

c)	sähköisen tunnistamisen järjestelmä ja sen puitteissa myönnetty sähköisen tunnistamisen menetelmä täyttävät 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä säädetyistä varmuustasoista ainakin yhden vaatimukset;

d)

ilmoittava jäsenvaltio varmistaa, että kyseistä henkilöä vastaavat yksilöivät tunnistetiedot on liitetty 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä säädettyä asianmukaista varmuustasoa koskevien teknisten eritelmien, standardien ja menettelyjen mukaisesti 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön kyseisen järjestelmän mukaisen sähköisen tunnistamisen menetelmän myöntämisen ajankohtana;

e)

kyseisen järjestelmän mukaisen sähköisen tunnistamisen menetelmän myöntävä osapuoli varmistaa, että sähköisen tunnistamisen menetelmä on liitetty tämän artiklan d alakohdassa tarkoitettuun henkilöön 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä säädettyä asianmukaista varmuustasoa koskevien teknisten eritelmien, standardien ja menettelyjen mukaisesti;

f)

ilmoittava jäsenvaltio varmistaa, että todentaminen verkossa on mahdollista niin, että mikä tahansa toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautunut luottava osapuoli kykenee vahvistamaan sähköisessä muodossa vastaanotetut henkilön tunnistetiedot. Ilmoittava jäsenvaltio voi muiden luottavien osapuolten kuin julkisen sektorin elinten osalta määrittää kyseisen todentamisen käyttöehdot. Rajat ylittävä todentaminen on tarjottava veloituksetta, kun se suoritetaan julkisen sektorin elimen tarjoaman verkkopalvelun yhteydessä. jäsenvaltiot eivät saa asettaa tällaista todentamismahdollisuutta hyödyntäville luottaville osapuolille minkäänlaisia suhteettomia teknisiä erityisvaatimuksia, jos tällaiset vaatimukset estävät tai merkittävästi haittaavat ilmoitettujen sähköisen tunnistamisen järjestelmien yhteentoimivuutta;

g)

ilmoittava jäsenvaltio toimittaa vähintään kuusi kuukautta ennen 9 artiklan 1 kohdan mukaista ilmoittamista muille jäsenvaltioille 12 artiklan 5 kohdassa säädetyn velvoitteen täyttämiseksi kuvauksen kyseisestä järjestelmästä 12 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuilla täytäntöönpanosäädöksillä vahvistettujen menettelyä koskevien järjestelyjen mukaisesti;

h)	sähköisen tunnistamisen järjestelmä täyttää 12 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen vaatimukset.

9 artikla

Ilmoittaminen

1.   Ilmoittavan jäsenvaltion on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava komissiolle seuraavat tiedot ja niiden mahdolliset myöhemmät muutokset:

a)	kuvaus sähköisen tunnistamisen järjestelmästä, mukaan lukien sen varmuustasot ja järjestelmän mukaisten sähköisen tunnistamisen menetelmien myöntäjä tai myöntäjät;

b)	sovellettava valvontajärjestelmä ja tiedot vastuuta koskevasta järjestelmästä seuraavien osalta: i) sähköisen tunnistamisen menetelmän myöntävä osapuoli; ja ii) todentamismenettelyä operoiva osapuoli;

c)	sähköisen tunnistamisen järjestelmästä vastaava viranomainen tai vastaavat viranomaiset;

d)	tiedot siitä, mikä taho tai mitkä tahot hallinnoivat yksilöivien henkilön tunnistetietojen rekisteröintiä;

e)	kuvaus siitä, miten 12 artiklan 8 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä säädetyt vaatimukset on täytetty;

f)	kuvaus 7 artiklan f alakohdassa tarkoitetusta todentamisesta;

g)	järjestelyt joko ilmoitetun sähköisen tunnistamisen järjestelmän tai todentamisen tai niiden osien, joiden turvallisuus on vaarantunut, keskeyttämistä tai peruuttamista varten.

2.   Yhden vuoden kuluttua 8 artiklan 3 kohdassa ja 12 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten soveltamispäivästä komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä luettelon tämän artiklan 1 kohdan nojalla ilmoitetuista sähköisen tunnistamisen järjestelmistä sekä niitä koskevat perustiedot.

3.   Jos komissio saa ilmoituksen 2 kohdassa tarkoitetun ajanjakson päättymisen jälkeen, se julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä muutokset 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon kahden kuukauden kuluessa kyseisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

4.   jäsenvaltio voi toimittaa komissiolle pyynnön poistaa kyseisen jäsenvaltion ilmoittama sähköisen tunnistamisen järjestelmä 2 kohdassa tarkoitetusta luettelosta. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä vastaavat tarkistukset luetteloon kuukauden kuluessa jäsenvaltion pyynnön vastaanottamisesta.

5.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä määritellä 1 kohdan mukaisiin ilmoituksiin liittyvät olosuhteet, muotoseikat ja menettelyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

10 artikla

Tietoturvaloukkaus

1.   Jos 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettuun sähköisen tunnistamisen järjestelmään tai 7 artiklan f alakohdassa tarkoitettuun todentamiseen liittyy loukkaus tai niiden jonkin osan turvallisuus on vaarantunut tavalla, joka vaikuttaa kyseisen järjestelmän rajat ylittävän todentamisen luotettavuuteen, ilmoittavan jäsenvaltion on viipymättä keskeytettävä tai peruutettava kyseinen rajat ylittävä todentaminen tai ne osat, joiden turvallisuus on vaarantunut, ja ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

2.   Kun 1 kohdassa tarkoitettu loukkaus tai turvallisuuden vaarantuminen on korjattu, ilmoittava jäsenvaltio vahvistaa rajat ylittävän todentamisen uudelleen ja ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille ja komissiolle ilman aiheetonta viivytystä.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua loukkausta tai vaarantumista ei ole korjattu kolmen kuukauden kuluessa keskeyttämisestä tai peruuttamisesta, ilmoittavan jäsenvaltion on ilmoitettava sähköisen tunnistamisen järjestelmän peruuttamisesta muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä vastaavat tarkistukset 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon ilman aiheetonta viivytystä.

11 artikla

Vastuu

1.   Ilmoittava jäsenvaltio on vastuussa luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tahallaan tai tuottamuksesta aiheutetusta vahingosta, joka johtuu 7 artiklan d ja f alakohdassa säädettyjen velvollisuuksien laiminlyönnistä rajat ylittävässä transaktiossa.

2.   Sähköisen tunnistamisen menetelmän myöntävä osapuoli on vastuussa luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tahallaan tai tuottamuksesta aiheutetusta vahingosta, joka johtuu 7 artiklan e alakohdassa tarkoitetun velvollisuuden laiminlyönnistä rajat ylittävässä transaktiossa.

3.   Todentamismenettelyä operoiva osapuoli on vastuussa luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tahallaan tai tuottamuksesta aiheutetusta vahingosta, joka johtuu 7 artiklan f alakohdassa tarkoitetun todentamisen asianmukaisen toiminnan varmistamatta jättämisestä rajat ylittävässä transaktiossa.

4.   Edellä olevia 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan kansallisten vastuusääntöjen mukaisesti.

5.   Edellä olevilla 1, 2 ja 3 kohdalla ei rajoiteta kansallisen lain mukaisia osapuolten vastuita transaktiossa, jossa käytetään 9 artiklan 1 kohdan nojalla ilmoitetun sähköisen tunnistamisen järjestelmän piiriin kuuluvaa sähköisen tunnistamisen menetelmää.

12 artikla

Yhteistyö ja yhteentoimivuus

1.   Edellä olevan 9 artiklan 1 kohdan nojalla ilmoitettujen kansallisten sähköisen tunnistamisen järjestelmien on oltava yhteentoimivia.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi perustetaan yhteentoimivuusjärjestelmä.

3.   Yhteentoimivuusjärjestelmän on täytettävä seuraavat kriteerit:

a)	se pyrkii olemaan teknologianeutraali ja eikä syrji mitään kansallisia sähköisen tunnistamisen teknisiä erityisratkaisuja jäsenvaltiossa;

b)	se noudattaa eurooppalaisia ja kansainvälisiä standardeja, kun se on mahdollista;

c)	sillä helpotetaan sisäänrakennetun yksityisyyden suojan periaatteen soveltamista; ja

d)	sillä varmistetaan, että henkilötietoja käsitellään direktiivin 95/46/EY mukaisesti.

4.   Yhteentoimivuusjärjestelmän on muodostuttava:

a)	viittauksesta teknisiin vähimmäisvaatimuksiin, jotka liittyvät 8 artiklan mukaisiin varmuustasoihin;

b)	ilmoitettujen sähköisen tunnistamisen järjestelmien kansallisten varmuustasojen kartoittamisesta suhteessa 8 artiklan mukaisiin varmuustasoihin;

c)	viittauksesta yhteentoimivuutta koskeviin teknisiin vähimmäisvaatimuksiin;

d)	viittauksesta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vastaavien yksilöivien tunnistetietojen vähimmäismäärään, joka sähköisen tunnistamisen järjestelmissä on käytettävissä;

e)	työjärjestyksestä;

f)	riidanratkaisujärjestelyistä; ja

g)	yhteisistä toiminnan turvallisuutta koskevista standardeista.

5.   jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä seuraavilla osa-alueilla:

a)	edellä olevan 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen sähköisen tunnistamisen järjestelmien yhteentoimivuus niiden sähköisen tunnistamisen järjestelmien kanssa, jotka jäsenvaltiot aikovat ilmoittaa; ja

b)	sähköisen tunnistamisen järjestelmien turvallisuus.

6.   jäsenvaltioiden välinen yhteistyö muodostuu seuraavista:

a)	sähköisen tunnistamisen järjestelmiä ja erityisesti yhteentoimivuuteen ja varmuustasoihin liittyviä teknisiä vaatimuksia koskevien tietojen, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihto;

b)	edellä olevan 8 artiklan mukaisten sähköisen tunnistamisen järjestelmien varmuustasojen käyttöä koskevien tietojen, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihto;

c)	tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien sähköisen tunnistamisen järjestelmien vertaisarviointi; ja

d)	sähköisen tunnistamisen alan merkityksellisen kehityksen tarkastelu.

7.   Komissio vahvistaa viimeistään 18 päivänä maaliskuuta 2015 täytäntöönpanosäädöksin tarvittavat menettelyä koskevat järjestelyt 5 ja 6 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltioiden yhteistyön helpottamiseksi edistääkseen luottamuksen ja tietoturvan korkeaa tasoa, joka on oikeassa suhteessa riskin suuruuteen.

8.   Komissio antaa 3 kohdan edellytysten mukaisesti ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tulokset viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2015 4 kohdassa säädettyä yhteentoimivuusjärjestelmää koskevat täytäntöönpanosäädökset yhdenmukaisten edellytysten asettamiseksi 1 kohdan mukaisen vaatimuksen täytäntöönpanolle.

9.   Tämän artiklan 7 ja 8 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III   LUKU

LUOTTAMUSPALVELUT

1   JAKSO

Yleiset säännökset

16 artikla

Seuraamukset

jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän asetuksen rikkomiseen. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2   JAKSO

Valvonta

17 artikla

Valvontaelin

1.   jäsenvaltioiden on nimettävä valvontaelin, joka on sijoittautunut niiden alueelle, tai keskinäisellä sopimuksella toisen jäsenvaltion kanssa valvontaelin, joka on sijoittautunut kyseiseen toiseen jäsenvaltioon. Kyseinen valvontaelin vastaa valvontatehtävistä nimeävässä jäsenvaltiossa.

Valvontaelimille on annettava tarvittavat valtuudet ja riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseksi.

2.   jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimeämänsä valvontaelimen nimi ja osoite.

3.   Valvontaelimellä on seuraavat tehtävät:

a)

nimeävän jäsenvaltion alueelle sijoittautuneiden hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien valvonta sen varmistamiseksi ennakkoon ja jälkikäteen toteutettavin valvontatoimin, että nämä hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat ja niiden tarjoamat hyväksytyt luottamuspalvelut täyttävät tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset;

b)

toimien toteuttaminen tarvittaessa nimeävän jäsenvaltion alueelle sijoittautuneiden ei-hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien suhteen jälkikäteen toteutettavin valvontatoimin, jos sille ilmoitetaan, että nämä ei-hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat tai niiden tarjoamat luottamuspalvelut eivät väitetysti täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia.

4.   Sovellettaessa 3 kohtaa ja ottaen huomioon siinä säädetyt rajoitukset valvontaelimen tehtäviin sisältyy erityisesti:

a)	yhteistyö muiden valvontaelinten kanssa ja tuen antaminen niille 18 artiklan mukaisesti;

b)	jäljempänä 20 artiklan 1 kohdassa ja 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointikertomusten analysointi;

c)	muille valvontaelimille ja yleisölle tiedottaminen tietoturvaloukkauksista tai eheyden menetyksistä 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

d)	komissiolle tiedottaminen valvontaelimen tärkeimmistä toimista tämän artiklan 6 kohdan mukaisesti;

e)	tarkastusten tekeminen tai vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen pyytäminen suorittamaan hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien vaatimustenmukaisuuden arviointi 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

f)	yhteistyön tekeminen tietosuojaviranomaisten kanssa erityisesti tiedottamalla niille ilman aiheetonta viivytystä hyväksyttyjä luottamuspalvelun tarjoajia koskevien tarkastusten tuloksista, jos vaikuttaa siltä, että henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä on rikottu;

g)	hyväksytyn aseman myöntäminen luottamuspalvelujen tarjoajille ja niiden tarjoamille palveluille sekä kyseisen aseman peruuttaminen 20 ja 21 artiklan mukaisesti;

h)	jäljempänä 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kansallisesta luotetusta luettelosta vastaavalle elimelle tiedottaminen hyväksytyn aseman myöntämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistään, ellei tämä elin ole myös valvontaelin;

i)	lopettamissuunnitelmia koskevien säännösten olemassaolon ja asianmukaisen soveltamisen tarkistaminen tapauksissa, joissa hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja lopettaa toimintansa, 24 artiklan 2 kohdan h alakohdan mukainen tiedon saatavilla pitäminen mukaan lukien;

j)	sen edellyttäminen, että luottamuspalvelun tarjoajat korjaavat mahdolliset puutteet tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten täyttämisessä.

5.   jäsenvaltiot voivat vaatia, että valvontaelin perustaa luottamusinfrastruktuurin ja pitää sitä yllä sekä saattaa sen ajan tasalle kansallisen lain edellytysten mukaisesti.

6.   Kunkin valvontaelimen on toimitettava komissiolle joka vuosi viimeistään 31 päivänä maaliskuuta kertomus tärkeimmistä toimistaan edellisenä kalenterivuonna sekä tiivistelmä luottamuspalvelun tarjoajilta 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti saaduista loukkausilmoituksista.

7.   Komissio asettaa 6 kohdassa tarkoitetun vuosikertomuksen jäsenvaltioiden saataville.

8.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä määritellä 6 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen liittyvät muotoseikat ja menettelyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

18 artikla

Keskinäinen avunanto

1.   Valvontaelinten on tehtävä yhteistyötä hyvien käytänteiden vaihtamiseksi.

Valvontaelimen on vastaanotettuaan toisen valvontaelimen perustellun pyynnön annettava tälle apua niin, että valvontaelinten toimintaa voidaan harjoittaa johdonmukaisesti. Keskinäinen avunanto voi kattaa erityisesti tietopyynnöt ja valvontatoimet, kuten pyynnöt suorittaa 20 ja 21 artiklassa tarkoitettuihin vaatimustenmukaisuuden arviointikertomuksiin liittyviä selvityksiä.

2.   Valvontaelin, jolle avunantopyyntö on osoitettu, voi kieltäytyä noudattamasta pyyntöä millä hyvänsä seuraavalla perusteella:

a)	valvontaelimellä ei ole toimivaltaa antaa pyydettyä apua;

b)	pyydetty apu ei ole oikeassa suhteessa valvontaelimen 17 artiklan mukaisesti toteuttamiin valvontatehtäviin;

c)	pyydetyn avun antaminen olisi ristiriidassa tämän asetuksen kanssa.

3.   jäsenvaltiot voivat tarvittaessa valtuuttaa asianomaiset valvontaelimensä toteuttamaan yhteisselvityksiä, joihin osallistuu henkilöstöä muiden jäsenvaltioiden valvontaelimistä. Asianomaiset jäsenvaltiot hyväksyvät ja ottavat käyttöön tällaisia yhteisiä toimia koskevat järjestelyt ja menettelyt kansallisen lakinsa mukaisesti.

19 artikla

Luottamuspalvelun tarjoajiin sovellettavat tietoturvavaatimukset

1.   Hyväksyttyjen ja ei-hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien on toteutettava tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet hallitakseen tarjoamiensa luottamuspalvelujen tietoturvaan kohdistuvat riskit. Näillä toimenpiteillä on voitava varmistaa riskiin suhteutettu tietoturvataso, ottaen huomioon uusin tekninen kehitys. Erityisesti on toteutettava toimenpiteet tietoturvapoikkeamien vaikutusten ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi sekä tällaisten mahdollisten poikkeamien haittavaikutusten ilmoittamiseksi sidosryhmille.

2.   Hyväksyttyjen ja ei-hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien on ilman aiheetonta viivytystä mutta joka tapauksessa 24 tunnin kuluessa siitä, kun asia on tullut niiden tietoon, ilmoitettava valvontaelimelle ja tarvittaessa muille asianomaisille elimille, kuten toimivaltaiselle tietoturvasta vastaavalle kansalliselle elimelle tai tietosuojaviranomaiselle, kaikista tietoturvaloukkauksista ja eheyden menetyksistä, joilla on huomattavia vaikutuksia tarjottuun luottamuspalveluun tai sen puitteissa ylläpidettyihin henkilötietoihin.

Jos on todennäköistä, että tietoturvaloukkaus tai eheyden menetys vaikuttaa haitallisesti luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, jolle luottamuspalvelu on tarjottu, luottamuspalvelun tarjoajan on myös tiedotettava luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tietoturvaloukkauksesta tai eheyden menetyksestä ilman aiheetonta viivytystä.

Tarvittaessa ja erityisesti silloin, kun tietoturvaloukkaus tai eheyden menetys koskee kahta tai useampaa jäsenvaltiota, ilmoitetun valvontaelimen on tiedotettava asiasta muiden asianomaisten jäsenvaltioiden valvontaelimille ja ENISAlle.

Ilmoitetun valvontaelimen on tiedotettava asiasta yleisölle tai vaadittava luottamuspalvelun tarjoajaa tiedottamaan siitä, jos se katsoo, että tietoturvaloukkauksen tai eheyden menetyksen julkistaminen on yleisen edun mukaista.

3.   Valvontaelimen on toimitettava ENISAlle kerran vuodessa tiivistelmä luottamuspalvelun tarjoajilta saamistaan tietoturvaloukkausta tai eheyden menetystä koskevista ilmoituksista.

4.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä:

a)	määrittää 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet tarkemmin; ja

b)	määritellä 2 kohdan soveltamiseen liittyvät muotoseikat ja menettelyt, mukaan lukien määräajat.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3   JAKSO

Hyväksytyt luottamuspalvelut

22 artikla

Luotetut luettelot

1.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava, ylläpidettävä ja julkaistava luotettuja luetteloja, jotka sisältävät tietoa niiden vastuulle kuuluvista hyväksytyistä luottamuspalvelun tarjoajista ja niiden tarjoamista hyväksytyistä luottamuspalveluista.

2.   jäsenvaltioiden on laadittava, ylläpidettävä ja julkaistava suojatusti 1 kohdassa tarkoitetut sähköisesti allekirjoitetut tai leimatut luotetut luettelot muodossa, joka soveltuu automaattiseen käsittelyyn.

3.   jäsenvaltioiden on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava komissiolle tiedot kansallisten luotettujen luettelojen laatimisesta, ylläpitämisestä ja julkaisemisesta vastaavasta elimestä sekä yksityiskohtaiset tiedot tällaisten luettelojen julkaisupaikasta, luotettujen luettelojen allekirjoittamisessa tai leimaamisessa käytetyistä varmenteista ja niiden tietojen mahdollisista muutoksista.

4.   Komissio asettaa julkisesti saataville suojatusti 3 kohdassa tarkoitetut tiedot sähköisesti allekirjoitetussa tai leimatussa muodossa, joka soveltuu automaattiseen käsittelyyn.

5.   Komissio täsmentää viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2015 täytäntöönpanosäädöksillä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ja määrittelee 1–4 kohdan soveltamiseen liittyvät luotettujen luetteloiden tekniset eritelmät ja muotoseikat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

25 artikla

Sähköisten allekirjoitusten oikeusvaikutukset

1.   Sähköisen allekirjoituksen oikeusvaikutuksia ja käytettävyyttä todisteena oikeudellisissa menettelyissä ei voida kieltää pelkästään sillä perusteella, että se on sähköisessä muodossa tai että se ei täytä hyväksyttyjen sähköisten allekirjoitusten vaatimuksia.

2.   Hyväksytyllä sähköisellä allekirjoituksella on oltava samanlaiset oikeusvaikutukset kuin käsin kirjoitetulla allekirjoituksella.

3.   Yhdessä jäsenvaltiossa myönnettyyn hyväksyttyyn varmenteeseen perustuva hyväksytty sähköinen allekirjoitus on tunnustettava hyväksytyksi sähköiseksi allekirjoitukseksi kaikissa muissa jäsenvaltioissa.

27 artikla

Sähköiset allekirjoitukset julkisissa palveluissa

1.   Jos jäsenvaltio vaatii kehittynyttä sähköistä allekirjoitusta julkisen sektorin elimen tarjoaman tai sen puolesta tarjotun verkkopalvelun käyttämiseksi, kyseisen jäsenvaltion on tunnustettava ainakin ne kehittyneet sähköiset allekirjoitukset, sähköisten allekirjoitusten hyväksyttyyn varmenteeseen perustuvat kehittyneet sähköiset allekirjoitukset sekä hyväksytyt sähköiset allekirjoitukset, jotka ovat 5 kohdassa tarkoitetuissa täytääntöönpanosäädöksissä määritellyissä muodoissa tai joissa käytetään niissä tarkoitettuja menettelyjä.

2.   Jos jäsenvaltio vaatii hyväksyttyyn varmenteeseen perustuvaa kehittynyttä sähköistä allekirjoitusta julkisen sektorin elimen tarjoaman tai sen puolesta tarjotun verkkopalvelun käyttämiseksi, kyseisen jäsenvaltion on tunnustettava ainakin ne hyväksyttyyn varmenteeseen perustuvat kehittyneet sähköiset allekirjoitukset sekä hyväksytyt sähköiset allekirjoitukset, jotka ovat 5 kohdassa tarkoitetuissa täytääntöönpanosäädöksissä määritellyissä muodoissa tai joissa käytetään niissä tarkoitettuja menettelyjä.

3.   jäsenvaltiot eivät saa vaatia julkisen sektorin elimen tarjoaman verkkopalvelun käytössä rajojen yli sähköistä allekirjoitusta, jonka tietoturvataso on korkeampi kuin hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen.

4.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksin vahvistaa kehittyneisiin sähköisiin allekirjoituksiin sovellettavien standardien viitenumerot. Jos kehittynyt sähköinen allekirjoitus vastaa kyseisiä standardeja, sen katsotaan olevan tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 26 artiklassa tarkoitettujen kehittyneitä sähköisiä allekirjoituksia koskevien vaatimusten mukainen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Komissio määrittelee kehittyneitä sähköisiä allekirjoituksia koskevat viitemuodot tai, jos käytetään vaihtoehtoisia muotoja, viitemenetelmät täytäntöönpanosäädöksillä viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2015 ottaen huomioon olemassa olevat käytännöt, standardit ja unionin säädökset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

28 artikla

Sähköisten allekirjoitusten hyväksytyt varmenteet

1.   Sähköisten allekirjoitusten hyväksyttyjen varmenteiden on täytettävä liitteessä I säädetyt vaatimukset.

2.   Sähköisten allekirjoitusten hyväksytyille varmenteille ei saa asettaa pakollisia vaatimuksia, jotka ylittävät liitteessä I säädetyt vaatimukset.

3.   Sähköisten allekirjoitusten hyväksyttyihin varmenteisiin voi sisältyä erityisiä valinnaisia lisäattribuutteja. Kyseiset attribuutit eivät vaikuta hyväksyttyjen sähköisten allekirjoitusten yhteentoimivuuteen ja tunnustamiseen.

4.   Jos sähköisten allekirjoitusten hyväksytty varmenne on ensimmäisen aktivoinnin jälkeen suljettu, sen voimassaolo päättyy sulkemisajankohdasta lähtien, eikä sen tilaa voida missään olosuhteissa palauttaa.

5.   jäsenvaltiot voivat vahvistaa kansallisia sääntöjä sähköisen allekirjoituksen hyväksytyn varmenteen voimassaolon väliaikaisesta keskeyttämisestä seuraavin edellytyksin:

a)	jos sähköisen allekirjoituksen hyväksytyn varmenteen voimassaolo on väliaikaisesti keskeytetty, kyseisen varmenteen voimassaolo päättyy keskeyttämisen ajaksi;

b)	keskeyttämisen kesto on ilmoitettava selvästi varmennetietokannassa ja keskeytystilan on käytävä keskeyttämisen keston ajan näkyvästi ilmi palvelusta, joka tarjoaa tietoja varmenteen tilasta.

6.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksin vahvistaa sähköisen allekirjoituksen hyväksyttyihin varmenteisiin sovellettavien standardien viitenumerot. Jos sähköisen allekirjoituksen hyväksytty varmenne vastaa kyseisiä standardeja, sen katsotaan olevan liitteessä I säädettyjen vaatimusten mukainen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

30 artikla

Hyväksyttyjen sähköisen allekirjoituksen luontivälineiden sertifiointi

1.   jäsenvaltioiden nimeämien asianmukaisten julkisten tai yksityisten tahojen on sertifioitava hyväksyttyjen sähköisen allekirjoituksen luontivälineiden vaatimustenmukaisuus liitteessä II säädettyjen vaatimusten kanssa.

2.   jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetun julkisen tai yksityisen tahon nimi ja osoite. Komissio asettaa nämä tiedot jäsenvaltioiden saataville.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu sertifiointi perustuu toiseen seuraavista:

a)	tietoturvan arviointiprosessi, joka on tehty noudattaen jotakin toisen alakohdan mukaisesti vahvistettuun luetteloon sisältyvää tietoteknisten tuotteiden tietoturva-arviointia koskevaa standardia; tai

b)

muu kuin a alakohdassa tarkoitettu prosessi, edellyttäen että siinä käytetään vertailukelpoisia tietoturvatasoja ja että 1 kohdassa tarkoitettu julkinen tai yksityinen taho ilmoittaa menettelystä komissiolle. Tätä prosessia voidaan käyttää ainoastaan, jos a alakohdassa tarkoitetut standardit puuttuvat tai jos a alakohdassa tarkoitetun tietoturvan arviointiprosessin suorittaminen on kesken.

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä luettelon a alakohdassa tarkoitettua tietoteknisten tuotteiden tietoturva-arviointia koskevista standardeista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 47 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille nimetyille tahoille asetettavia erityisvaatimuksia.

31 artikla

Sertifioitujen hyväksyttyjen sähköisen allekirjoituksen luontivälineiden luettelon julkaiseminen

1.   jäsenvaltioiden on ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kuukauden kuluttua sertifioinnin saattamisesta päätökseen ilmoitettava komissiolle tiedot 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tahojen sertifioimista hyväksytyistä sähköisen allekirjoituksen luontivälineistä. Niiden on ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kuukauden kuluttua sertifioinnin peruuttamisesta ilmoitettava komissiolle myös tiedot sähköisen allekirjoituksen luontivälineistä, joita ei enää sertifioida.

2.   Saamiensa tietojen perusteella komissio laatii ja julkaisee luettelon sertifioiduista hyväksytyistä sähköisen allekirjoituksen luontivälineistä sekä ylläpitää sitä.

3.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä määritellä 1 kohdan soveltamiseen liittyvät muotoseikat ja menettelyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

35 artikla

Sähköisten leimojen oikeusvaikutukset

1.   Sähköisen leiman oikeusvaikutuksia ja käytettävyyttä todisteena oikeudellisissa menettelyissä ei voida kieltää pelkästään sillä perusteella, että se on sähköisessä muodossa tai että se ei täytä hyväksyttyjen sähköisten leimojen vaatimuksia.

2.   Hyväksyttyyn sähköiseen leimaan liitetään olettama tietojen eheydestä ja niiden tietojen alkuperän oikeellisuudesta, joihin hyväksytty sähköinen leima on liitetty.

3.   Yhdessä jäsenvaltiossa myönnettyyn hyväksyttyyn varmenteeseen perustuva hyväksytty sähköinen leima on tunnustettava hyväksytyksi sähköiseksi leimaksi kaikissa muissa jäsenvaltioissa.

37 artikla

Sähköiset leimat julkisissa palveluissa

1.   Jos jäsenvaltio vaatii kehittynyttä sähköistä leimaa julkisen sektorin elimen tarjoaman tai sen puolesta tarjotun verkkopalvelun käyttämiseksi, kyseisen jäsenvaltion on tunnustettava vähintään kehittyneet sähköiset leimat, sähköisten leimojen hyväksyttyyn varmenteeseen perustuvat kehittyneet sähköiset leimat sekä hyväksytyt sähköiset leimat, jotka ovat 5 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä määritellyissä muodoissa tai joissa käytetään niissä tarkoitettuja menettelyjä.

2.   Jos jäsenvaltio vaatii hyväksyttyyn varmenteeseen perustuvaa kehittynyttä sähköistä leimaa julkisen sektorin elimen tarjoaman tai sen puolesta tarjotun verkkopalvelun käyttämiseksi, kyseisen jäsenvaltion on tunnustettava ainakin hyväksyttyyn varmenteeseen perustuvat kehittyneet sähköiset leimat sekä hyväksytyt sähköiset leimat, jotka ovat 5 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä määritellyissä muodoissa tai joissa käytetään niissä tarkoitettuja menettelyjä.

3.   jäsenvaltiot eivät saa vaatia julkisen sektorin elimen tarjoaman verkkopalvelun käytössä rajojen yli sähköistä leimaa, jonka tietoturvataso on korkeampi kuin hyväksytyn sähköisen leiman.

4.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksin vahvistaa kehittyneisiin sähköisiin leimoihin sovellettavien standardien viitenumerot. Jos kehittynyt sähköinen leima vastaa kyseisiä standardeja, sen katsotaan olevan tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 36 artiklassa tarkoitettujen kehittyneitä sähköisiä leimoja koskevien vaatimusten mukainen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Komissio määrittelee kehittyneitä sähköisiä leimoja koskevat viitemuodot tai, jos käytetään vaihtoehtoisia muotoja, viitemenetelmät täytäntöönpanosäädöksillä viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2015 ottaen huomioon olemassa olevat käytännöt, standardit ja unionin säädökset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

38 artikla

Sähköisten leimojen hyväksytyt varmenteet

1.   Sähköisten leimojen hyväksyttyjen varmenteiden on täytettävä liitteessä III säädetyt vaatimukset.

2.   Sähköisten leimojen hyväksytyille varmenteille ei saa asettaa pakollisia vaatimuksia, jotka ylittävät liitteessä III säädetyt vaatimukset.

3.   Sähköisten leimojen hyväksyttyihin varmenteisiin voi sisältyä erityisiä valinnaisia lisäattribuutteja. Kyseiset attribuutit eivät vaikuta hyväksyttyjen sähköisten leimojen yhteentoimivuuteen ja tunnustamiseen.

4.   Jos sähköisen leiman hyväksytty varmenne on ensimmäisen aktivoinnin jälkeen suljettu, sen voimassaolo päättyy sulkemisajankohdasta lähtien, eikä sen tilaa voida missään olosuhteissa palauttaa.

5.   jäsenvaltiot voivat vahvistaa kansallisia sääntöjä sähköisten leimojen hyväksyttyjen varmenteiden voimassaolon väliaikaisesta keskeyttämisestä seuraavin edellytyksin:

a)	jos sähköisen leiman hyväksytyn varmenteen voimassaolo on väliaikaisesti keskeytetty, kyseisen varmenteen voimassaolo päättyy keskeyttämisen ajaksi;

b)	keskeyttämisen kesto on ilmoitettava selvästi varmennetietokannassa, ja keskeytystilan on käytävä keskeyttämisen keston ajan näkyvästi ilmi palvelusta, joka tarjoaa tietoja varmenteen tilasta.

6.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksin vahvistaa sähköisten leimojen hyväksyttyihin varmenteisiin sovellettavien standardien viitenumerot. Jos sähköisen leiman hyväksytty varmenne vastaa kyseisiä standardeja, sen katsotaan olevan liitteessä III säädettyjen vaatimusten mukainen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

41 artikla

Sähköisten aikaleimojen oikeusvaikutukset

1.   Sähköisen aikaleiman oikeusvaikutuksia ja käytettävyyttä todisteena oikeudellisissa menettelyissä ei voida kieltää pelkästään sillä perusteella, että se on sähköisessä muodossa tai että se ei täytä hyväksytyn sähköisen aikaleiman vaatimuksia.

2.   Hyväksyttyyn sähköiseen aikaleimaan liitetään olettama aikaleiman osoittaman päivän ja ajankohdan oikeellisuudesta sekä päivään ja ajankohtaan sidottujen tietojen eheydestä.

3.   Yhdessä jäsenvaltiossa myönnetty hyväksytty sähköinen aikaleima on tunnustettava hyväksytyksi sähköiseksi aikaleimaksi kaikissa jäsenvaltioissa.

52 artikla

Voimaantulo

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2016, lukuun ottamatta seuraavia säännöksiä:

a)

asetuksen 8 artiklan 3 kohtaa, 9 artiklan 5 kohtaa, 12 artiklan 2–9 kohtaa, 17 artiklan 8 kohtaa, 19 artiklan 4 kohtaa, 20 artiklan 4 kohtaa, 21 artiklan 4 kohtaa, 22 artiklan 5 kohtaa, 23 artiklan 3 kohtaa, 24 artiklan 5 kohtaa, 27 artiklan 4 ja 5 kohtaa, 28 artiklan 6 kohtaa, 29 artiklan 2 kohtaa, 30 artiklan 3 ja 4 kohtaa, 31 artiklan 3 kohtaa, 32 artiklan 3 kohtaa, 33 artiklan 2 kohtaa, 34 artiklan 2 kohtaa, 37 artiklan 4 ja 5 kohtaa, 38 artiklan 6 kohtaa, 42 artiklan 2 kohtaa, 44 artiklan 2 kohtaa, 45 artiklan 2 kohtaa, 47 artiklaa ja 48 artiklaa sovelletaan 17 päivästä syyskuuta 2014;

b)	asetuksen 7 artiklaa, 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 9 artiklaa, 10 artiklaa, 11 artiklaa ja 12 artiklan 1 kohtaa sovelletaan 8 artiklan 3 kohdassa ja 12 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten soveltamispäivästä;

c)	asetuksen 6 artiklaa sovelletaan kolmen vuoden kuluttua 8 artiklan 3 kohdassa ja 12 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten soveltamispäivästä.

3.   Jos ilmoitettu sähköisen tunnistamisen järjestelmä sisällytetään komission 9 artiklan nojalla julkaisemaan luetteloon ennen tämän artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua päivää, kyseisen järjestelmän mukaiset sähköisen tunnistamisen menetelmät on tunnustettava 6 artiklan nojalla viimeistään 12 kuukauden kuluttua järjestelmän julkaisemisesta, mutta tämän artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun päivän jälkeen.

4.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää, että sähköisen tunnistamisen järjestelmän mukaiset toisen jäsenvaltion 9 artiklan 1 kohdan nojalla ilmoittamat sähköisen tunnistamisen menetelmät tunnustetaan ensimmäisessä jäsenvaltiossa 8 artiklan 3 kohdassa ja 12 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten soveltamispäivästä alkaen. Asianomaiset jäsenvaltiot ilmoittavat asiasta komissiolle. Komissio julkistaa nämä tiedot.

---

(1)  EUVL C 351, 15.11.2012, s. 73.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 3. huhtikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 23. heinäkuuta 2014.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/93/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 1999, sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista (EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12).

(4)  EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 1.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(8)  Neuvoston päätös 2010/48/EY, tehty 26 päivänä marraskuuta 2009, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 23, 27.1.2010, s. 35).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

(10)  Komission päätös 2009/767/EY, tehty 16 päivänä lokakuuta 2009, toimenpiteistä sähköisten menettelyjen käytön edistämiseksi keskitettyjä asiointipisteitä käyttäen palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY mukaisesti (EUVL L 274, 20.10.2009, s. 36).

(11)  Komission päätös 2011/130/EU, annettu 25 päivänä helmikuuta 2011, palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY nojalla toimivaltaisten viranomaisten sähköisesti allekirjoittamien asiakirjojen maiden rajat ylittävää käsittelyä koskevista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 53, 26.2.2011, s. 66).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(14)  EUVL C 28, 30.1.2013, s. 6.

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).

---

---

---

---