keyboard_tab EIDAS 2014/0910 FI

whereas alakohdan:

definitions:

6 artikla

Vastavuoroinen tunnustaminen

1.   Kun julkisen sektorin elimen yhdessä jäsenvaltiossa tarjoaman verkkopalvelun käyttö edellyttää kansallisen oikeuden nojalla tai kansallisessa hallinnollisessa käytännössä sähköistä tunnistamista sähköisen tunnistamisen menetelmän ja todentamisen avulla, toisessa jäsenvaltiossa myönnetyt verkkopalvelujen käyttöön tarvittavat sähköisen tunnistamisen menetelmät on tunnustettava ensimmäisessä jäsenvaltiossa kyseisen verkkopalvelun osalta rajat ylittävää todentamista varten edellyttäen, että seuraavat ehdot täyttyvät:

a)	sähköisen tunnistamisen menetelmä on myönnetty komission 9 artiklan mukaisesti julkaisemaan luetteloon sisältyvän sähköisen tunnistamisen järjestelmän puitteissa;

b)

sähköisen tunnistamisen menetelmän varmuustaso vastaa varmuustasoa, joka on yhtä korkea tai korkeampi kuin asianomaisen julkisen sektorin elimen edellyttämä varmuustaso kyseiseen verkkopalveluun pääsemiseksi ensimmäisessä jäsenvaltiossa, edellyttäen, että kyseisen sähköisen tunnistamisen menetelmän varmuustaso vastaa korotettua tai korkeaa varmuustasoa;

c)	asianomainen julkisen sektorin elin soveltaa korotettua tai korkeaa varmuustasoa kyseisen verkkopalvelun käytön osalta.

Tällaisen tunnustamisen on toteuduttava viimeistään 12 kuukauden kuluttua siitä, kun komissio julkaisee ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun luettelon.

2.   Julkisen sektorin elimet voivat tarjoamiensa verkkopalvelujen rajat ylittävää todentamista varten tunnustaa sähköisen tunnistamisen menetelmän, joka on myönnetty komission 9 artiklan mukaisesti julkaisemaan luetteloon sisältyvän sähköisen tunnistamisen järjestelmän puitteissa ja jonka varmuustaso vastaa matalaa varmuustasoa.

17 artikla

Valvontaelin

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä valvontaelin, joka on sijoittautunut niiden alueelle, tai keskinäisellä sopimuksella toisen jäsenvaltion kanssa valvontaelin, joka on sijoittautunut kyseiseen toiseen jäsenvaltioon. Kyseinen valvontaelin vastaa valvontatehtävistä nimeävässä jäsenvaltiossa.

Valvontaelimille on annettava tarvittavat valtuudet ja riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimeämänsä valvontaelimen nimi ja osoite.

3.   Valvontaelimellä on seuraavat tehtävät:

a)

nimeävän jäsenvaltion alueelle sijoittautuneiden hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien valvonta sen varmistamiseksi ennakkoon ja jälkikäteen toteutettavin valvontatoimin, että nämä hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat ja niiden tarjoamat hyväksytyt luottamuspalvelut täyttävät tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset;

b)

toimien toteuttaminen tarvittaessa nimeävän jäsenvaltion alueelle sijoittautuneiden ei-hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien suhteen jälkikäteen toteutettavin valvontatoimin, jos sille ilmoitetaan, että nämä ei-hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat tai niiden tarjoamat luottamuspalvelut eivät väitetysti täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia.

4.   Sovellettaessa 3 kohtaa ja ottaen huomioon siinä säädetyt rajoitukset valvontaelimen tehtäviin sisältyy erityisesti:

a)	yhteistyö muiden valvontaelinten kanssa ja tuen antaminen niille 18 artiklan mukaisesti;

b)	jäljempänä 20 artiklan 1 kohdassa ja 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointikertomusten analysointi;

c)	muille valvontaelimille ja yleisölle tiedottaminen tietoturvaloukkauksista tai eheyden menetyksistä 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

d)	komissiolle tiedottaminen valvontaelimen tärkeimmistä toimista tämän artiklan 6 kohdan mukaisesti;

e)	tarkastusten tekeminen tai vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen pyytäminen suorittamaan hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien vaatimustenmukaisuuden arviointi 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

f)	yhteistyön tekeminen tietosuojaviranomaisten kanssa erityisesti tiedottamalla niille ilman aiheetonta viivytystä hyväksyttyjä luottamuspalvelun tarjoajia koskevien tarkastusten tuloksista, jos vaikuttaa siltä, että henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä on rikottu;

g)	hyväksytyn aseman myöntäminen luottamuspalvelujen tarjoajille ja niiden tarjoamille palveluille sekä kyseisen aseman peruuttaminen 20 ja 21 artiklan mukaisesti;

h)	jäljempänä 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kansallisesta luotetusta luettelosta vastaavalle elimelle tiedottaminen hyväksytyn aseman myöntämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistään, ellei tämä elin ole myös valvontaelin;

i)	lopettamissuunnitelmia koskevien säännösten olemassaolon ja asianmukaisen soveltamisen tarkistaminen tapauksissa, joissa hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja lopettaa toimintansa, 24 artiklan 2 kohdan h alakohdan mukainen tiedon saatavilla pitäminen mukaan lukien;

j)	sen edellyttäminen, että luottamuspalvelun tarjoajat korjaavat mahdolliset puutteet tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten täyttämisessä.

5.   Jäsenvaltiot voivat vaatia, että valvontaelin perustaa luottamusinfrastruktuurin ja pitää sitä yllä sekä saattaa sen ajan tasalle kansallisen lain edellytysten mukaisesti.

6.   Kunkin valvontaelimen on toimitettava komissiolle joka vuosi viimeistään 31 päivänä maaliskuuta kertomus tärkeimmistä toimistaan edellisenä kalenterivuonna sekä tiivistelmä luottamuspalvelun tarjoajilta 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti saaduista loukkausilmoituksista.

7.   Komissio asettaa 6 kohdassa tarkoitetun vuosikertomuksen jäsenvaltioiden saataville.

8.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä määritellä 6 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen liittyvät muotoseikat ja menettelyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

24 artikla

Hyväksyttyjä luottamuspalvelun tarjoajia koskevat vaatimukset

1.   Hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan on myöntäessään hyväksyttyä varmennetta luottamuspalvelulle tarkastettava asianmukaisin menetelmin ja kansallisen lain mukaisesti sen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyys ja mahdolliset muut attribuutit, jolle hyväksytty varmenne myönnetään.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot on tarkastettava hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan toimesta joko suoraan tai kolmatta osapuolta käyttäen kansallisen lain mukaisesti:

a)	luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön valtuutetun edustajan läsnä ollessa; tai

b)	etäältä käyttäen sähköisen tunnistamisen menetelmää, jonka osalta on ennen hyväksytyn varmenteen myöntämistä varmistettu luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön valtuutetun edustajan läsnäolo ja joka täyttää 8 artiklassa säädetyt ”korotettua” tai ”korkeaa” varmuustasoa koskevat vaatimukset; tai

c)	käyttäen a tai b alakohdan mukaisesti myönnettyä hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen tai hyväksytyn sähköisen leiman varmennetta; tai

d)	käyttäen muita kansallisella tasolla hyväksyttyjä tunnistamismenetelmiä, jotka tarjoavat fyysistä läsnäoloa vastaavan varmuuden. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on vahvistettava varmuuden vastaavuus.

2.   Hyväksyttyjä luottamuspalveluja tarjoavan hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan on

a)	ilmoitettava valvontaelimelle kaikista muutoksista hyväksyttyjen luottamuspalvelujensa tarjoamisessa sekä aikomuksesta lopettaa tämä toiminta;

b)

palkattava henkilöstöä ja tarvittaessa alihankkijoita, joilla on tarvittava asiantuntemus, luotettavuus, kokemus ja pätevyys ja jotka ovat saaneet tarvittavaa koulutusta tietoturvaa ja henkilötietojen suojaa koskevista säännöistä, ja noudatettava eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja vastaavia hallinnollisia menettelyjä ja johtamismenettelyjä;

c)	ylläpidettävä 13 artiklan mukaisen vahinkovastuun riskin suhteen riittäviä taloudellisia varoja ja/tai hankittava asianmukainen vastuuvakuutus kansallisen lain mukaisesti;

d)	ilmoitettava ennen sopimussuhteen aloittamista henkilöille, jotka haluavat käyttää hyväksyttyä luottamuspalvelua, selkeästi ja kattavasti kyseisen palvelun käytön tarkoista ehdoista ja edellytyksistä, muun muassa sen käyttöä koskevista rajoituksista;

e)	käytettävä luotettavia järjestelmiä ja tuotteita, jotka on suojattu muutoksilta ja joilla varmistetaan niiden tukemien prosessien tekninen tietoturva ja luotettavuus;

f)

käytettävä luotettavia järjestelmiä sille annettujen tietojen tallentamiseen tarkastettavissa olevassa muodossa siten, että i) tiedot ovat julkisesti haettavissa vain, jos siihen on saatu tietojen kohteena olevan henkilön suostumus, ii) ainoastaan valtuutetut henkilöt voivat syöttää tietoja ja tehdä muutoksia tallennettuihin tietoihin, iii) tietojen aitous voidaan tarkastaa;

g)	toteutettava tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä tietojen väärentämisen ja varastamisen estämiseksi;

h)

arkistoitava ja pidettävä saatavilla asianmukaisen ajan, myös sen jälkeen kun hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan toiminta on lakannut, kaikki tarvittavat tiedot hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan myöntämistä ja vastaanottamista tiedoista, erityisesti käytettäväksi todisteena oikeudellisissa käsittelyissä ja palvelun jatkuvuuden varmistamiseksi. Tällaisia arkistoja voidaan ylläpitää sähköisessä muodossa;

i)	ylläpidettävä ajan tasalla olevaa toiminnan lopettamissuunnitelmaa, jotta voidaan varmistaa palvelun jatkuvuus valvontaelimen 17 artiklan 4 kohdan i alakohdan nojalla tarkastamien säännösten mukaisesti;

j)	varmistettava, että henkilötietoja käsitellään lainmukaisesti direktiiviä 95/46/EY noudattaen;

k)	kun kyse on hyväksyttyjä varmenteita myöntävistä hyväksytyistä luottamuspalvelun tarjoajista, perustettava varmennetietokanta ja pidettävä se ajan tasalla.

3.   Jos hyväksyttyjä varmenteita myöntävä hyväksytty luottamuspalvelujen tarjoaja päättää sulkea varmenteen, sen on kirjattava kyseinen sulkeminen varmennetietokantaansa ja julkaistava varmenteen sulkemistila oikea-aikaisesti ja joka tapauksessa 24 tunnin kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Sulkeminen tulee voimaan välittömästi sen julkaisemisen yhteydessä.

4.   Hyväksyttyjä varmenteita myöntävien hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien on 3 kohtaan liittyen annettava kaikille luottaville osapuolille tietoa niiden myöntämien hyväksyttyjen varmenteiden voimassaolo- tai sulkemistilasta. Tämä tieto on asetettava saataville ainakin varmennekohtaisesti jatkuvasti ja myös varmenteen voimassaolon päätyttyä automaattisella tavalla, joka on luotettava, maksuton ja tehokas.

5.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksin vahvistaa tämän artiklan 2 kohdan e ja f alakohdan vaatimukset täyttäviin luotettaviin järjestelmiin ja tuotteisiin sovellettavien standardien viitenumerot. Jos luotettava järjestelmä tai tuote vastaa näitä standardeja, sen katsotaan olevan tässä artiklassa säädettyjen vaatimusten mukainen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4   JAKSO

Sähköiset allekirjoitukset

30 artikla

Hyväksyttyjen sähköisen allekirjoituksen luontivälineiden sertifiointi

1.   Jäsenvaltioiden nimeämien asianmukaisten julkisten tai yksityisten tahojen on sertifioitava hyväksyttyjen sähköisen allekirjoituksen luontivälineiden vaatimustenmukaisuus liitteessä II säädettyjen vaatimusten kanssa.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetun julkisen tai yksityisen tahon nimi ja osoite. Komissio asettaa nämä tiedot jäsenvaltioiden saataville.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu sertifiointi perustuu toiseen seuraavista:

a)	tietoturvan arviointiprosessi, joka on tehty noudattaen jotakin toisen alakohdan mukaisesti vahvistettuun luetteloon sisältyvää tietoteknisten tuotteiden tietoturva-arviointia koskevaa standardia; tai

b)

muu kuin a alakohdassa tarkoitettu prosessi, edellyttäen että siinä käytetään vertailukelpoisia tietoturvatasoja ja että 1 kohdassa tarkoitettu julkinen tai yksityinen taho ilmoittaa menettelystä komissiolle. Tätä prosessia voidaan käyttää ainoastaan, jos a alakohdassa tarkoitetut standardit puuttuvat tai jos a alakohdassa tarkoitetun tietoturvan arviointiprosessin suorittaminen on kesken.

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä luettelon a alakohdassa tarkoitettua tietoteknisten tuotteiden tietoturva-arviointia koskevista standardeista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 47 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille nimetyille tahoille asetettavia erityisvaatimuksia.

44 artikla

Hyväksyttyjä sähköisiä rekisteröityjä jakelupalveluja koskevat vaatimukset

1.   Hyväksyttyjen sähköisten rekisteröityjen jakelupalvelujen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)	niitä tarjoaa yksi tai useampi hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja;

b)	niissä varmistetaan korkealla varmuustasolla lähettäjän tunnistaminen;

c)	niissä varmistetaan vastaanottajan tunnistaminen ennen tietojen toimittamista;

d)	tietojen lähettäminen ja vastaanottaminen on suojattu hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan kehittyneellä sähköisellä allekirjoituksella tai kehittyneellä sähköisellä leimalla niin, että voidaan sulkea pois mahdollisuus, että tietoja olisi muutettu huomaamatta;

e)	kaikki muutokset tietojen lähettämisessä tai vastaanottamisessa tarvittavissa tiedoissa ilmoitetaan selkeästi tietojen lähettäjälle ja vastaanottajalle;

f)	tietojen lähettämisen, vastaanottamisen ja muuttamisen päivämäärä ja ajankohta ilmoitetaan hyväksytyllä sähköisellä aikaleimalla.

Kun tietoja siirretään kahden tai useamman hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan välillä, a–f alakohdan vaatimuksia sovelletaan kaikkiin näihin palveluntarjoajiin.

2.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksin vahvistaa tietojen lähettämis- ja vastaanottamisprosesseihin sovellettavien standardien viitenumerot. Jos tietojen lähettämis- ja vastaanottamisprosessi vastaa kyseisiä standardeja, sen katsotaan olevan 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukainen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8   JAKSO

Verkkosivustojen todentaminen

52 artikla

Voimaantulo

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2016, lukuun ottamatta seuraavia säännöksiä:

a)

asetuksen 8 artiklan 3 kohtaa, 9 artiklan 5 kohtaa, 12 artiklan 2–9 kohtaa, 17 artiklan 8 kohtaa, 19 artiklan 4 kohtaa, 20 artiklan 4 kohtaa, 21 artiklan 4 kohtaa, 22 artiklan 5 kohtaa, 23 artiklan 3 kohtaa, 24 artiklan 5 kohtaa, 27 artiklan 4 ja 5 kohtaa, 28 artiklan 6 kohtaa, 29 artiklan 2 kohtaa, 30 artiklan 3 ja 4 kohtaa, 31 artiklan 3 kohtaa, 32 artiklan 3 kohtaa, 33 artiklan 2 kohtaa, 34 artiklan 2 kohtaa, 37 artiklan 4 ja 5 kohtaa, 38 artiklan 6 kohtaa, 42 artiklan 2 kohtaa, 44 artiklan 2 kohtaa, 45 artiklan 2 kohtaa, 47 artiklaa ja 48 artiklaa sovelletaan 17 päivästä syyskuuta 2014;

b)	asetuksen 7 artiklaa, 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 9 artiklaa, 10 artiklaa, 11 artiklaa ja 12 artiklan 1 kohtaa sovelletaan 8 artiklan 3 kohdassa ja 12 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten soveltamispäivästä;

c)	asetuksen 6 artiklaa sovelletaan kolmen vuoden kuluttua 8 artiklan 3 kohdassa ja 12 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten soveltamispäivästä.

3.   Jos ilmoitettu sähköisen tunnistamisen järjestelmä sisällytetään komission 9 artiklan nojalla julkaisemaan luetteloon ennen tämän artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua päivää, kyseisen järjestelmän mukaiset sähköisen tunnistamisen menetelmät on tunnustettava 6 artiklan nojalla viimeistään 12 kuukauden kuluttua järjestelmän julkaisemisesta, mutta tämän artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun päivän jälkeen.

4.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää, että sähköisen tunnistamisen järjestelmän mukaiset toisen jäsenvaltion 9 artiklan 1 kohdan nojalla ilmoittamat sähköisen tunnistamisen menetelmät tunnustetaan ensimmäisessä jäsenvaltiossa 8 artiklan 3 kohdassa ja 12 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten soveltamispäivästä alkaen. Asianomaiset jäsenvaltiot ilmoittavat asiasta komissiolle. Komissio julkistaa nämä tiedot.

---

(1)  EUVL C 351, 15.11.2012, s. 73.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 3. huhtikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 23. heinäkuuta 2014.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/93/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 1999, sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista (EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12).

(4)  EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 1.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(8)  Neuvoston päätös 2010/48/EY, tehty 26 päivänä marraskuuta 2009, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 23, 27.1.2010, s. 35).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

(10)  Komission päätös 2009/767/EY, tehty 16 päivänä lokakuuta 2009, toimenpiteistä sähköisten menettelyjen käytön edistämiseksi keskitettyjä asiointipisteitä käyttäen palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY mukaisesti (EUVL L 274, 20.10.2009, s. 36).

(11)  Komission päätös 2011/130/EU, annettu 25 päivänä helmikuuta 2011, palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY nojalla toimivaltaisten viranomaisten sähköisesti allekirjoittamien asiakirjojen maiden rajat ylittävää käsittelyä koskevista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 53, 26.2.2011, s. 66).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(14)  EUVL C 28, 30.1.2013, s. 6.

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).

---

---

---

---