keyboard_tab Digital Service Act 2022/2065 FI

1.   Palvelun vastaanottajilla, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, joille 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset on osoitettu, on oltava oikeus valita mikä tahansa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti todistuksella hyväksytty tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin kyseisiin päätöksiin liittyvien riitojen ratkaisemiseksi, mukaan lukien valitukset, joita ei ole voitu ratkaista kyseisessä artiklassa tarkoitetun sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän avulla.

Verkkoalustojen tarjoajien on varmistettava, että tiedot ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta palvelun vastaanottajien mahdollisuudesta tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuun ovat helposti käytettävissä niiden verkkorajapinnalla selkeästi ja käyttäjäystävällisesti.

Ensimmäinen alakohta ei rajoita asianomaisen palvelun vastaanottajan oikeutta aloittaa missä tahansa vaiheessa menettely verkkoalustojen tarjoajien tekemien kyseisten päätösten riitauttamiseksi tuomioistuimessa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

2.   Molempien osapuolten on toimittava vilpittömässä mielessä valitun sertifioidun tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa riidan ratkaisemiseksi.

Verkkoalustojen tarjoajat voivat kieltäytyä toimimasta tällaisen tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa, jos samoja tietoja ja samoja sisällön väitetyn laittomuuden tai yhteensopimattomuuden perusteita koskeva riita on jo ratkaistu.

Sertifioidulla tuomioistuinten ulkopuolisella riidanratkaisuelimellä ei saa olla valtaa määrätä osapuolia sitovaa ratkaisua riidalle.

3.   Sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin, johon tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin on sijoittautunut, on enintään viiden vuoden ajaksi, joka voidaan uusia, sertifioitava kyseinen elin tämän pyynnöstä, jos se on osoittanut täyttävänsä kaikki seuraavat edellytykset:

a)	se on puolueeton ja riippumaton, myös taloudellisesti, suhteessa verkkoalustojen tarjoajiin ja verkkoalustojen tarjoajien tarjoaman palvelun vastaanottajiin, mukaan lukien ilmoituksia tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt;

b)	sillä on tarvittava asiantuntemus kysymyksissä, joita ilmenee laittoman sisällön yhdellä tai useammalla erityisellä osa-alueella, tai yhden tai useamman tyyppisen verkkoalustan ehtojen soveltamisessa ja niiden noudattamisen valvonnassa, jotta se voi tehokkaasti edistää riidan ratkaisemista;

c)	sen jäsenten saamat palkkiot eivät ole kytköksissä menettelyn tulokseen;

d)	tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisumenettely on helposti käytettävissä sähköisen viestintäteknologian välityksellä, ja siinä on mahdollisuus aloittaa riidanratkaisu ja toimittaa vaadittavat liiteasiakirjat verkossa;

e)	se kykenee ratkaisemaan riidan nopeasti, tehokkaasti ja kustannustehokkaasti vähintään yhdellä unionin toimielimien virallisella kielellä;

f)	tuomioistuinten ulkopuolisessa riidanratkaisussa noudatetaan selkeitä ja oikeudenmukaisia menettelysääntöjä, jotka ovat helposti ja julkisesti käytettävissä, ja sovellettavaa oikeutta, mukaan lukien tämän artiklan vaatimukset.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorin on tarvittaessa täsmennettävä todistuksessa:

a)	ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut erityiskysymykset, joihin kyseisen elimen asiantuntemus liittyy, ja

b)	ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettu unionin instituutioiden virallinen kieli tai viralliset kielet, joilla elin kykenee ratkaisemaan riitoja.

4.   Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on raportoitava vuosittain toiminnastaan sille digitaalisten palvelujen koordinaattorille, joka on ne sertifioinut, ja täsmennettävä tällöin ainakin niiden vastaanottamien riitojen lukumäärä, tieto näiden riitojen lopputuloksesta, niiden ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika ja mahdollisesti havaitut puutteet tai kohdatut vaikeudet. Niiden on annettava lisätietoja kyseisen digitaalisten palvelujen koordinaattorin pyynnöstä.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on laadittava kahden vuoden välein raportti sertifioimiensa tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toiminnasta. Raportissa on erityisesti

a)	lueteltava kunkin tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen vuosittain vastaanottamien riitojen lukumäärä;

b)	ilmoitettava kyseisten elinten käsiteltäväksi saatettujen menettelyjen tulokset ja riitojen ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika;

c)	yksilöitävä ja selostettava näiden elinten toimintaan liittyneet mahdolliset järjestelmälliset tai alakohtaiset puutteet tai vaikeudet;

d)	yksilöitävä tähän toimintaan liittyvät parhaat käytännöt;

e)	annettava suosituksia siitä, miten tätä toimintaa voidaan tarvittaessa parantaa.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on asetettava ratkaisunsa osapuolten saataville kohtuullisessa ajassa ja viimeistään 90 kalenteripäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Sertifioitu tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin voi erittäin monimutkaisissa riita-asioissa harkintansa mukaan pidentää 90 kalenteripäivän ajanjaksoa edellyttäen, että kokonaiskesto on enintään 180 päivää.

5.   Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan palvelun vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehnyt yksityishenkilö tai yhteisö, hyväksi, verkkoalustan tarjoajan on vastattava kaikista tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta perimistä maksuista ja korvattava kyseiselle vastaanottajalle, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, muut kohtuulliset kulut, jotka vastaanottaja on maksanut riidanratkaisuun liittyen. Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan verkkoalustan tarjoajan hyväksi, vastaanottajan, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, ei tarvitse korvata mitään maksuja tai muita kuluja, jotka verkkoalustan tarjoaja on maksanut tai jotka sen on maksettava riidanratkaisuun liittyen, paitsi jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin toteaa, että kyseinen vastaanottaja on toiminut ilmeisen vilpillisessä mielessä.

Tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta verkkoalustojen tarjoajilta perimien maksujen on oltava kohtuullisia, eivätkä ne saa missään tapauksessa ylittää elimelle aiheutuneita kustannuksia. Riitojenratkaisun on oltava palvelun vastaanottajille maksutonta tai saatavilla nimellistä maksua vastaan.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on annettava maksut tai maksujen määrittämisessä käytetyt mekanismit palvelujen vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, ja asianomaisen verkkoalustan tarjoajan tiedoksi ennen riidanratkaisun aloittamista.

6.   Jäsenvaltiot voivat perustaa tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisuelimiä 1 kohdan soveltamiseksi tai tukea joidenkin tai kaikkien niiden tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toimintaa, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttamat toimet eivät vaikuta niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorien kykyyn sertifioida asianomaiset elimet 3 kohdan mukaisesti.

7.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorin, joka on sertifioinut tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen, on peruutettava kyseinen sertifiointi, jos se toteaa joko omasta aloitteestaan tai kolmansilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella tehdyn tutkimuksen jälkeen, että tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ei enää täytä 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Ennen sertifioinnin peruuttamista digitaalisten palvelujen koordinaattorin on annettava kyseiselle elimelle mahdollisuus vastata tutkimuksen tuloksiin ja aikomukseen peruuttaa tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen sertifiointi.

8.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on ilmoitettava komissiolle tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa kyseisen kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut eritelmät, ja tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, joiden sertifioinnin ne ovat peruuttaneet. Komissio julkaisee erityisellä helposti käytettävissä olevalla verkkosivustolla luettelon näistä elimistä, mukaan lukien kyseiset eritelmät, ja pitää luettelon ajan tasalla.

9.   Tämä artikla ei rajoita direktiivin 2013/11/EU soveltamista eikä sen nojalla kuluttajia varten perustettujen vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen ja -elinten toimintaa.

1.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on huolellisesti tunnistettava, analysoitava ja arvioitava järjestelmäriskit, joita aiheutuu unionissa niiden palvelujen ja niihin liittyvien järjestelmien, mukaan lukien algoritmiset järjestelmät, suunnittelusta ja toiminnasta ja niiden palvelujen käytöstä unionissa.

Niiden on tehtävä riskinarvioinnit 33 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta soveltamispäivästä alkaen ja sen jälkeen vähintään kerran vuodessa ja joka tapauksessa ennen sellaisten toimintojen käyttöönottoa, joilla on todennäköisesti kriittinen vaikutus tämän artiklan mukaisesti tunnistettuihin riskeihin. Riskinarviointi on kohdennettava niiden palveluihin, sen on oltava oikeassa suhteessa järjestelmäriskeihin niiden vakavuuden ja todennäköisyyden huomioon ottaen, ja siinä on otettava huomioon seuraavat järjestelmäriskit:

a)	laittoman sisällön levittäminen näiden palvelujen kautta;

b)

mahdolliset tosiasialliset tai ennakoidut kielteiset vaikutukset perusoikeuskirjan perusoikeuksien, erityisesti 1 artiklassa vahvistettua ihmisarvoa, 7 artiklassa vahvistettua yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista, 8 artiklassa vahvistettua henkilötietojen suojaa, 11 artiklassa vahvistettua sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, mukaan lukien tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus, 21 artiklassa vahvistettua syrjintäkieltoa, 24 artiklassa vahvistettua lapsen oikeuksien kunnioittamista ja 38 artiklassa vahvistettua kuluttajansuojaa koskevien perusoikeuksien käyttämiseen;

c)	mahdolliset tosiasialliset tai ennakoidut kielteiset vaikutukset kansalaiskeskusteluun, vaalimenettelyihin ja yleiseen turvallisuuteen;

d)	mahdolliset tosiasialliset tai ennakoidut kielteiset vaikutukset, jotka liittyvät sukupuolittuneeseen väkivaltaan sekä kansanterveyden ja alaikäisten suojeluun, mistä on vakavia kielteisiä seurauksia henkilön fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille.

2.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on riskinarviointeja tehdessään otettava erityisesti huomioon, vaikuttavatko seuraavat tekijät joihinkin 1 kohdassa tarkoitettuihin järjestelmäriskeihin ja miten:

a)	niiden suosittelujärjestelmien ja muiden asiaan liittyvien algoritmisten järjestelmien suunnittelu;

b)	niiden sisällön moderointijärjestelmät;

c)	sovellettavat ehdot ja niiden noudattamisen valvonta;

d)	mainosten valinta- ja esitysjärjestelmät;

e)	dataan liittyvät palvelun tarjoajan käytännöt.

Arvioinneissa on myös analysoitava, vaikuttavatko niiden palvelun tahallinen manipulointi, mukaan lukien palvelun epäaito käyttö tai automatisoitu hyödyntäminen, sekä amplifiointi ja laittoman sisällön ja verkkoalustan ehtojen kanssa yhteensopimattoman tiedon mahdollinen nopea ja laaja leviäminen 1 kohdan mukaisiin riskeihin ja miten.

Arvioinnissa on otettava huomioon erityiset alueelliset tai kielelliset näkökohdat, myös kun ne ovat ominaisia jollekin jäsenvaltiolle.

3.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on säilytettävä riskinarviointeja koskevat tositteet vähintään kolmen vuoden ajan riskinarviointien suorittamisesta, ja niiden on pyynnöstä toimitettava ne komissiolle ja sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattorille.

1.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on laadittava tämän asetuksen mukaisesta toiminnastaan vuosikertomus, johon sisältyy 53 artiklan nojalla vastaanotettujen valitusten lukumäärä ja yleiskatsaus niitä koskevista jatkotoimista. Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on saatettava vuosikertomukset yleisön saataville koneluettavassa muodossa, ellei 84 artiklan mukaisista tietojen luottamuksellisuutta koskevista sovellettavista säännöistä muuta johdu, ja toimitettava ne komissiolle ja lautakunnalle.

2.   Vuosikertomuksessa on oltava myös seuraavat tiedot:

a)	asianomaisen digitaalisten palvelujen koordinaattorin jäsenvaltion minkä tahansa kansallisen oikeus- tai hallintoviranomaisen 9 ja 10 artiklan mukaisesti antamien niiden määräysten lukumäärä ja aihe, jotka koskevat toimien toteuttamista laitonta sisältöä vastaan ja tietojen antamista;

b)	näiden määräysten johdosta toteutetut toimet, sellaisina kuin ne on ilmoitettu digitaalisten palvelujen koordinaattorille 9 ja 10 artiklan mukaisesti.

3.   Jos jäsenvaltio on nimennyt useita toimivaltaisia viranomaisia 49 artiklan mukaisesti, sen on varmistettava, että digitaalisten palvelujen koordinaattori laatii yhden kertomuksen, joka kattaa kaikkien toimivaltaisten viranomaisten toiminnan, ja että digitaalisten palvelujen koordinaattori saa muilta asianomaisilta toimivaltaisilta viranomaisilta kaikki tätä varten tarvittavat tiedot ja tuen.

1.   Jäsenvaltiolla, jossa välityspalvelujen tarjoajan päätoimipaikka sijaitsee, on yksinomaiset valtuudet valvoa tätä asetusta ja sen täytäntöönpanoa, lukuun ottamatta 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjä valtuuksia.

2.   Komissiolla on yksinomaiset valtuudet valvoa III luvun 5 jaksoa ja sen täytäntöönpanoa.

3.   Komissiolla on valtuudet valvoa erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajiin sovellettavia muita kuin III luvun 5 jaksossa säädettyjä tämän asetuksen mukaisia velvoitteita ja niiden täytäntöönpanoa.

4.   Jos komissio ei ole aloittanut samaa rikkomista koskevaa menettelyä, jäsenvaltiolla, jossa erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan päätoimipaikka sijaitsee, on näiden tarjoajien osalta valtuudet valvoa muita kuin III luvun 5 jaksossa säädettyjä tämän asetuksen mukaisia velvoitteita ja niiden täytäntöönpanoa.

5.   Jäsenvaltiot ja komissio valvovat tämän asetuksen säännöksiä ja panevat ne täytäntöön tiiviissä yhteistyössä.

6.   Jos välityspalvelujen tarjoajalla ei ole toimipaikkaa unionissa, jäsenvaltiolla, jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut, tai komissiolla on tämän artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisesti soveltuvin osin valtuudet valvoa tämän asetuksen mukaisia asiaa koskevia säännöksiä ja niiden täytäntöönpanoa.

7.   Jos välityspalvelujen tarjoaja ei nimeä laillista edustajaa 13 artiklan mukaisesti, kaikilla jäsenvaltioilla ja erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen osalta komissiolla on valtuudet valvoa ja panna täytäntöön tämän artiklan mukaisesti.

Jos digitaalisten palvelujen koordinaattori aikoo käyttää tämän kohdan mukaisia valtuuksiaan, sen on ilmoitettava asiasta kaikille muille digitaalisten palvelujen koordinaattoreille ja komissiolle ja varmistettava, että perusoikeuskirjan mukaisia sovellettavia suojatoimia noudatetaan, erityisesti sen välttämiseksi, että samasta tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita rikkovasta toiminnasta määrätään seuraamuksia useammin kuin kerran. Jos komissio aikoo käyttää tämän kohdan mukaisia valtuuksiaan, se ilmoittaa kyseisestä aikomuksesta kaikille muille digitaalisten palvelujen koordinaattoreille. Kun tämän kohdan mukainen ilmoitus on annettu, muut jäsenvaltiot eivät saa aloittaa menettelyä samasta rikkomisesta, johon ilmoituksessa viitataan.

1.   Voidakseen suorittaa sille tämän jakson nojalla annetut tehtävät komissio voi toteuttaa kaikki tarvittavat tarkastukset asianomaisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan tai 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun muun henkilön tiloissa.

2.   Virkamiehillä ja muilla mukana olevilla komission tarkastusta tekemään valtuuttamilla henkilöillä on valtuudet

a)	päästä asianomaisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan tai muun henkilön kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin;

b)	tutkia kirjanpitoa ja muita kyseisen palvelun tarjoamiseen liittyviä asiakirjoja riippumatta siitä, missä muodossa ne on tallennettu;

c)	ottaa tai saada missä tahansa muodossa jäljennöksiä tai otteita kirjanpidosta tai muista asiakirjoista;

d)

vaatia kyseistä erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajaa tai muuta henkilöä antamaan pääsy tämän organisaatioon, toimintaan, tietoteknisiin järjestelmiin, algoritmeihin, datankäsittelyyn ja liiketoimintakäytäntöihin ja antamaan niihin liittyviä selvityksiä sekä tallentamaan tai dokumentoimaan annetut selvitykset;

e)

sinetöidä mitkä tahansa kyseisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan tai muun henkilön elinkeino- tai ammattitoimintaan liittyviin tarkoituksiin käytetyt tilat ja kirjanpito tai muut asiakirjat siksi ajaksi ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen tarkastuksen suorittamiseksi;

f)	pyytää kaikilta kyseisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan tai muun henkilön edustajilta tai henkilöstön jäseniltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista ja asiakirjoista ja tallentaa vastaukset;

g)	osoittaa kenelle tahansa tällaiselle edustajalle tai henkilöstön jäsenelle tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä kysymyksiä ja tallentaa vastaukset.

3.   Tarkastuksia voidaan suorittaa komission 72 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimittämien tarkastajien tai asiantuntijoiden sekä sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin tai muiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, jonka alueella tarkastus suoritetaan, avustuksella.

4.   Jos vaadittua kirjanpitoa tai muita kyseisen palvelun tarjoamiseen liittyviä asiakirjoja ei esitetä täydellisinä tai vastaukset tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti esitettyihin kysymyksiin ovat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia, virkamiehillä ja muilla mukana olevilla komission tarkastusta tekemään valtuuttamilla henkilöillä on oikeus käyttää valtuuksiaan esitettyään kirjallisen valtuutuksen, jossa mainitaan tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä 74 ja 76 artiklassa säädetyt seuraamukset. Komissio ilmoittaa suunnitellusta tarkastuksesta hyvissä ajoin ennen tarkastusta sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorille, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa.

5.   Virkamiehet ja muut mukana olevat komission valtuuttamat henkilöt, komission nimittämät tarkastajat ja asiantuntijat sekä sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattori tai muut toimivaltaiset viranomaiset, jonka alueella tarkastus suoritetaan, voivat tarkastusten aikana vaatia kyseistä erittäin suuren verkkoalustan tarjoajaa tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajaa tai muuta henkilöä antamaan selvityksiä sen organisaatiosta, toiminnasta, tietoteknisestä järjestelmästä, algoritmeista, datankäsittelystä ja liiketoimintakäytännöistä sekä osoittaa kysymyksiä sen keskeiselle henkilöstölle.

6.   Kyseisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan tai muun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön on suostuttava komission päätöksellä määrättyyn tarkastukseen. Päätöksessä mainitaan tarkastuksen kohde ja tarkoitus, vahvistetaan tarkastuksen aloituspäivä, ilmoitetaan 74 ja 76 artiklassa säädetyt seuraamukset sekä mainitaan oikeus hakea muutosta päätökseen Euroopan unionin tuomioistuimelta. Komissio kuulee sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattoria, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa, ennen kyseisen päätöksen tekemistä.

7.   Sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa, digitaalisten palvelujen koordinaattorin virkamiesten ja muiden sen valtuuttamien tai nimittämien henkilöiden on kyseisen digitaalisten palvelujen koordinaattorin tai komission pyynnöstä aktiivisesti avustettava virkamiehiä ja muita mukana olevia komission tarkastuksen osalta valtuuttamia henkilöitä. Tätä tarkoitusta varten heillä on 2 kohdassa eritellyt valtuudet.

8.   Jos virkamiehet ja muut mukana olevat komission valtuuttamat henkilöt toteavat, että kyseinen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoaja tai muu henkilö vastustaa tämän artiklan nojalla määrättyä tarkastusta, sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa, on näiden virkamiesten tai muiden mukana olevien henkilöiden pyynnöstä ja jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti annettava heille heidän pyynnöstään tarvittava apu, mukaan lukien toimivaltaisen lainvalvontaviranomaisen toteuttamat pakkokeinot, jos ne ovat kyseisen kansallisen lainsäädännön nojalla asianmukaisia, jotta he voivat suorittaa tarkastuksensa.

9.   Jos 8 kohdassa säädetty apu edellyttää asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti kansallisen oikeusviranomaisen lupaa, kyseisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin on haettava tätä lupaa virkamiesten ja muiden mukana olevien komission valtuuttamien henkilöiden pyynnöstä. Lupaa voidaan hakea myös turvaamistoimenpiteenä.

10.   Jos haetaan 9 kohdassa tarkoitettua lupaa, tapausta käsittelevä kansallinen oikeusviranomainen tarkistaa, että komission päätös, jossa määrätään tarkastuksesta, on pätevä ja että suunnitellut pakkokeinot eivät ole tarkastuksen kohteeseen nähden mielivaltaisia eivätkä liiallisia. Tällaista tarkistusta suorittaessaan kansallinen oikeusviranomainen voi pyytää komissiolta joko suoraan tai kyseisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorien välityksellä yksityiskohtaisia selvityksiä erityisesti syistä, joiden vuoksi komissio epäilee tämän asetuksen rikkomista, sekä epäillyn rikkomisen vakavuudesta ja kyseisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan tai muun henkilön osallistumisen luonteesta. Kansallinen oikeusviranomainen ei kuitenkaan saa saattaa kyseenalaiseksi tarkastuksen tarpeellisuutta eikä vaatia komission asiakirja-aineistossa olevia tietoja. Komission päätöksen laillisuutta valvoo ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuin.

1.   Jos kaikki tämän jakson mukaiset valtuudet tämän asetuksen rikkomisen lopettamiseksi on käytetty ja rikkominen jatkuu ja aiheuttaa vakavaa haittaa, jota ei voida välttää käyttämällä muita unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisia valtuuksia, komissio voi pyytää asianomaisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattoria toimimaan 51 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Ennen tällaisen pyynnön esittämistä digitaalisten palvelujen koordinaattorille komissio pyytää asianomaisia osapuolia toimittamaan kirjalliset huomautuksensa määräajassa, joka ei saa olla lyhyempi kuin 14 arkipäivää, ja kuvailee harkitsemansa toimenpiteet sekä ilmoittaa niiden aiotun kohteen tai aiotut kohteet.

2.   Jos tämän asetuksen yhdenmukainen soveltaminen sitä edellyttää, komissio voi omasta aloitteestaan toimittaa kirjallisia huomautuksia 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle. Se voi kyseisen oikeusviranomaisen luvalla esittää myös suullisia huomautuksia.

Komissio voi ainoastaan huomautustensa laatimista varten pyytää kyseistä oikeusviranomaista toimittamaan sille kaikki asian arvioinnissa tarvittavat asiakirjat tai varmistamaan niiden toimittamisen.

3.   Kun kansallinen tuomioistuin ratkaisee asiaa, josta komissio on jo tehnyt päätöksen tämän asetuksen mukaisesti, se ei saa tehdä päätöstä, joka on ristiriidassa kyseisen komission päätöksen kanssa. Kansallisten tuomioistuinten on myös vältettävä tekemästä päätöksiä, jotka voisivat olla ristiriidassa sellaisen päätöksen kanssa, jota komissio harkitsee tämän asetuksen mukaisesti jo aloittamassaan menettelyssä. Kansallinen tuomioistuin voi tässä tarkoituksessa arvioida, onko sen käsittely keskeytettävä. Tämä ei rajoita Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan soveltamista.

1.   Komissio arvioi tämän asetuksen mahdollista vaikutusta pienten ja keskisuurten yritysten kehitykseen ja talouskasvuun ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2027.

Komissio arvioi seuraavia seikkoja ja antaa niistä kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään 17 päivänä marraskuuta 2025:

a)	33 artiklan soveltaminen, mukaan lukien tämän asetuksen III luvun 5 jaksossa säädettyjen velvoitteiden piiriin kuuluvien välityspalvelujen tarjoajien soveltamisala;

b)	tämän asetuksen vuorovaikutus muiden säädösten, erityisesti 2 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen säädösten, kanssa.

2.   Komissio arvioi tätä asetusta ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään 17 päivänä marraskuuta 2027 ja sen jälkeen viiden vuoden välein.

Tässä kertomuksessa käsitellään erityisesti seuraavia:

a)	1 kohdan toisen alakohdan a ja b alakohta;

b)	tämän asetuksen vaikutus välityspalvelujen sisämarkkinoiden syventämiseen ja tehokkaaseen toimintaan, erityisesti digitaalisten palvelujen rajatylittävän tarjoamisen osalta;

c)	13, 16, 20, 21, 45 ja 46 artiklan soveltaminen;

d)	pienten yritysten ja mikroyritysten velvoitteiden soveltamisala;

e)	valvonta- ja täytäntöönpanomenettelyjen vaikuttavuus;

f)	vaikutus sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden kunnioittamiseen.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen liitetään tapauksen mukaan ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

4.   Komissio arvioi tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa myös digitaalisten palvelujen koordinaattorien toiminnastaan laatimia, komissiolle ja lautakunnalle 55 artiklan 1 kohdan nojalla toimittamia vuosikertomuksia.

5.   Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden ja lautakunnan on toimitettava tietoja komission pyynnöstä.

6.   Komissio ottaa 2 kohdassa tarkoitettuja arviointeja tehdessään huomioon Euroopan parlamentilta ja neuvostolta sekä muilta asiaankuuluvilta elimiltä tai muista lähteistä saadut näkemykset ja havainnot ja kiinnittää erityistä huomiota pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä uusien kilpailijoiden asemaan.

7.   Komissio tekee lautakuntaa kuultuaan viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2027 arvioinnin lautakunnan toiminnasta ja 43 artiklan soveltamisesta ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, ottaen huomioon asetuksen ensimmäiset soveltamisvuodet. Havaintojen perusteella ja lautakunnan lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen kertomukseen liitetään tapauksen mukaan ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi lautakunnan rakenteen osalta.