keyboard_tab Digital Service Act 2022/2065 FI

1.   Palvelun vastaanottajilla, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, joille 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset on osoitettu, on oltava oikeus valita mikä tahansa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti todistuksella hyväksytty tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin kyseisiin päätöksiin liittyvien riitojen ratkaisemiseksi, mukaan lukien valitukset, joita ei ole voitu ratkaista kyseisessä artiklassa tarkoitetun sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän avulla.

Verkkoalustojen tarjoajien on varmistettava, että tiedot ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta palvelun vastaanottajien mahdollisuudesta tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuun ovat helposti käytettävissä niiden verkkorajapinnalla selkeästi ja käyttäjäystävällisesti.

Ensimmäinen alakohta ei rajoita asianomaisen palvelun vastaanottajan oikeutta aloittaa missä tahansa vaiheessa menettely verkkoalustojen tarjoajien tekemien kyseisten päätösten riitauttamiseksi tuomioistuimessa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

2.   Molempien osapuolten on toimittava vilpittömässä mielessä valitun sertifioidun tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa riidan ratkaisemiseksi.

Verkkoalustojen tarjoajat voivat kieltäytyä toimimasta tällaisen tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa, jos samoja tietoja ja samoja sisällön väitetyn laittomuuden tai yhteensopimattomuuden perusteita koskeva riita on jo ratkaistu.

Sertifioidulla tuomioistuinten ulkopuolisella riidanratkaisuelimellä ei saa olla valtaa määrätä osapuolia sitovaa ratkaisua riidalle.

3.   Sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin, johon tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin on sijoittautunut, on enintään viiden vuoden ajaksi, joka voidaan uusia, sertifioitava kyseinen elin tämän pyynnöstä, jos se on osoittanut täyttävänsä kaikki seuraavat edellytykset:

a)	se on puolueeton ja riippumaton, myös taloudellisesti, suhteessa verkkoalustojen tarjoajiin ja verkkoalustojen tarjoajien tarjoaman palvelun vastaanottajiin, mukaan lukien ilmoituksia tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt;

b)	sillä on tarvittava asiantuntemus kysymyksissä, joita ilmenee laittoman sisällön yhdellä tai useammalla erityisellä osa-alueella, tai yhden tai useamman tyyppisen verkkoalustan ehtojen soveltamisessa ja niiden noudattamisen valvonnassa, jotta se voi tehokkaasti edistää riidan ratkaisemista;

c)	sen jäsenten saamat palkkiot eivät ole kytköksissä menettelyn tulokseen;

d)	tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisumenettely on helposti käytettävissä sähköisen viestintäteknologian välityksellä, ja siinä on mahdollisuus aloittaa riidanratkaisu ja toimittaa vaadittavat liiteasiakirjat verkossa;

e)	se kykenee ratkaisemaan riidan nopeasti, tehokkaasti ja kustannustehokkaasti vähintään yhdellä unionin toimielimien virallisella kielellä;

f)	tuomioistuinten ulkopuolisessa riidanratkaisussa noudatetaan selkeitä ja oikeudenmukaisia menettelysääntöjä, jotka ovat helposti ja julkisesti käytettävissä, ja sovellettavaa oikeutta, mukaan lukien tämän artiklan vaatimukset.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorin on tarvittaessa täsmennettävä todistuksessa:

a)	ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut erityiskysymykset, joihin kyseisen elimen asiantuntemus liittyy, ja

b)	ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettu unionin instituutioiden virallinen kieli tai viralliset kielet, joilla elin kykenee ratkaisemaan riitoja.

4.   Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on raportoitava vuosittain toiminnastaan sille digitaalisten palvelujen koordinaattorille, joka on ne sertifioinut, ja täsmennettävä tällöin ainakin niiden vastaanottamien riitojen lukumäärä, tieto näiden riitojen lopputuloksesta, niiden ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika ja mahdollisesti havaitut puutteet tai kohdatut vaikeudet. Niiden on annettava lisätietoja kyseisen digitaalisten palvelujen koordinaattorin pyynnöstä.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on laadittava kahden vuoden välein raportti sertifioimiensa tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toiminnasta. Raportissa on erityisesti

a)	lueteltava kunkin tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen vuosittain vastaanottamien riitojen lukumäärä;

b)	ilmoitettava kyseisten elinten käsiteltäväksi saatettujen menettelyjen tulokset ja riitojen ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika;

c)	yksilöitävä ja selostettava näiden elinten toimintaan liittyneet mahdolliset järjestelmälliset tai alakohtaiset puutteet tai vaikeudet;

d)	yksilöitävä tähän toimintaan liittyvät parhaat käytännöt;

e)	annettava suosituksia siitä, miten tätä toimintaa voidaan tarvittaessa parantaa.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on asetettava ratkaisunsa osapuolten saataville kohtuullisessa ajassa ja viimeistään 90 kalenteripäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Sertifioitu tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin voi erittäin monimutkaisissa riita-asioissa harkintansa mukaan pidentää 90 kalenteripäivän ajanjaksoa edellyttäen, että kokonaiskesto on enintään 180 päivää.

5.   Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan palvelun vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehnyt yksityishenkilö tai yhteisö, hyväksi, verkkoalustan tarjoajan on vastattava kaikista tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta perimistä maksuista ja korvattava kyseiselle vastaanottajalle, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, muut kohtuulliset kulut, jotka vastaanottaja on maksanut riidanratkaisuun liittyen. Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan verkkoalustan tarjoajan hyväksi, vastaanottajan, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, ei tarvitse korvata mitään maksuja tai muita kuluja, jotka verkkoalustan tarjoaja on maksanut tai jotka sen on maksettava riidanratkaisuun liittyen, paitsi jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin toteaa, että kyseinen vastaanottaja on toiminut ilmeisen vilpillisessä mielessä.

Tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta verkkoalustojen tarjoajilta perimien maksujen on oltava kohtuullisia, eivätkä ne saa missään tapauksessa ylittää elimelle aiheutuneita kustannuksia. Riitojenratkaisun on oltava palvelun vastaanottajille maksutonta tai saatavilla nimellistä maksua vastaan.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on annettava maksut tai maksujen määrittämisessä käytetyt mekanismit palvelujen vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, ja asianomaisen verkkoalustan tarjoajan tiedoksi ennen riidanratkaisun aloittamista.

6.   Jäsenvaltiot voivat perustaa tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisuelimiä 1 kohdan soveltamiseksi tai tukea joidenkin tai kaikkien niiden tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toimintaa, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttamat toimet eivät vaikuta niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorien kykyyn sertifioida asianomaiset elimet 3 kohdan mukaisesti.

7.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorin, joka on sertifioinut tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen, on peruutettava kyseinen sertifiointi, jos se toteaa joko omasta aloitteestaan tai kolmansilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella tehdyn tutkimuksen jälkeen, että tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ei enää täytä 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Ennen sertifioinnin peruuttamista digitaalisten palvelujen koordinaattorin on annettava kyseiselle elimelle mahdollisuus vastata tutkimuksen tuloksiin ja aikomukseen peruuttaa tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen sertifiointi.

8.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on ilmoitettava komissiolle tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa kyseisen kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut eritelmät, ja tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, joiden sertifioinnin ne ovat peruuttaneet. Komissio julkaisee erityisellä helposti käytettävissä olevalla verkkosivustolla luettelon näistä elimistä, mukaan lukien kyseiset eritelmät, ja pitää luettelon ajan tasalla.

9.   Tämä artikla ei rajoita direktiivin 2013/11/EU soveltamista eikä sen nojalla kuluttajia varten perustettujen vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen ja -elinten toimintaa.

1.   Jos sellaisen verkkoalustan tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, saa käytetyistä keinoista riippumatta tietää, että jokin elinkeinonharjoittaja on tarjonnut sen palvelujen käytön kautta kuluttajille laitonta tuotetta tai palvelua, sen on, sikäli kuin sillä on niiden kuluttajien yhteystiedot, jotka ovat ostaneet laitonta tuotetta tai palvelua sen palvelun kautta, ilmoitettava tiedot seuraavista:

a)	tieto siitä, että tuote tai palvelu on laiton;

b)	elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys; ja

c)	mahdolliset asiaankuuluvat oikeussuojakeinot.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetty velvollisuus koskee vain laittomien tuotteiden tai palvelujen hankintoja, jotka on tehty viimeisten kuuden kuukauden aikana siitä, kun palvelun tarjoaja sai tietää laittomuudesta.

2.   Jos verkossa toimivan verkkoalustan tarjoajalla, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa ei 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ole kaikkien asianomaisten kuluttajien yhteystietoja, kyseisen palvelun tarjoajan on saatettava verkkorajapinnalleen julkisesti saataviin ja helposti käytettäviin tiedot laittomasta tuotteesta tai palvelusta, elinkeinonharjoittajan henkilöllisyydestä ja mahdollisista asiaankuuluvista muutoksenhakukeinoista.

1.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on otettava käyttöön kohtuullisia, oikeasuhteisia ja tehokkaita riskinvähentämistoimenpiteitä, jotka on mitoitettu vastaamaan 34 artiklan mukaisesti tunnistettuja erityisiä järjestelmäriskejä, kiinnittäen erityistä huomiota tällaisten toimenpiteiden perusoikeuksiin kohdistuviin vaikutuksiin. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla tapauksen mukaan esimerkiksi seuraavat:

a)	niiden palvelujen, mukaan lukien niiden verkkorajapinnat, suunnittelun, ominaisuuksien tai toiminnan mukauttaminen;

b)	niiden ehtojen ja niiden noudattamisen valvonnan mukauttaminen;

c)

sisällön moderointiprosessien mukauttaminen, mukaan lukien tietyntyyppisiin laittomiin sisältöihin liittyvien ilmoitusten käsittelyn nopeus ja laatu sekä tarvittaessa ilmoitetun sisällön nopea poistaminen tai siihen pääsyn estäminen, kun on kyse erityisesti laittomasta vihapuheesta tai verkkoväkivallasta; myös asiaan liittyvien päätöksentekoprosessien ja sisällön moderointiin kohdennettujen resurssien mukauttaminen;

d)	niiden algoritmisten järjestelmien, mukaan lukien niiden suosittelujärjestelmät, testaus ja mukauttaminen;

e)	niiden mainontajärjestelmien mukauttaminen ja sellaisten kohdennettujen toimenpiteiden toteuttaminen, joiden tarkoituksena on rajoittaa tai mukauttaa mainosten esittämistä niiden tarjoaman palvelun yhteydessä;

f)	niiden sisäisten prosessien, resurssien, testauksen ja dokumentoinnin tai niiden toimintojen valvonnan tehostaminen erityisesti järjestelmäriskin havaitsemiseksi;

g)	yhteistyön aloittaminen tai mukauttaminen 22 artiklan mukaisten luotettujen ilmoittajien kanssa ja 21 artiklan mukaisten tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten päätösten täytäntöönpano;

h)	muiden verkkoalustojen tai verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien kanssa tehtävän yhteistyön aloittaminen tai mukauttaminen 45 artiklassa tarkoitettujen käytännesääntöjen ja 48 artiklassa tarkoitettujen kriisiprotokollien avulla;

i)	tiedotustoimien toteuttaminen ja niiden verkkorajapinnan mukauttaminen palvelun vastaanottajille annettavien tietojen lisäämiseksi;

j)	kohdennettujen toimenpiteiden toteuttaminen lapsen oikeuksien suojelemiseksi, mukaan lukien tarvittaessa iän todentamisvälineet ja lapsilukot tai välineet, joiden tarkoituksena on auttaa alaikäisiä ilmoittamaan hyväksikäytöstä tai saamaan tukea;

k)

sen varmistaminen, että tietty tieto on erotettavissa selvästi erottuvien merkintöjen avulla, kun se esitetään niiden verkkorajapinnoilla, jos se on tuotettua tai manipuloitua kuva-, ääni- tai videosisältöä, joka selvästi muistuttaa olemassa olevia henkilöitä, esineitä, paikkoja tai muita tahoja tai tapahtumia ja antaa henkilölle valheellisen vaikutelman siitä, että se on aito tai totuudenmukainen; lisäksi sellaisen helppokäyttöisen toiminnon tarjoaminen, jonka avulla palvelun vastaanottajien on mahdollista ilmoittaa tällaisista tiedoista.

2.   Lautakunta julkaisee yhteistyössä komission kanssa kerran vuodessa kattavia raportteja. Raporteissa on oltava seuraavat tiedot:

a)

sellaisten merkittävimpien ja toistuvimpien järjestelmäriskien tunnistaminen ja arviointi, joista erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajat ovat raportoineet tai jotka on tunnistettu muista, erityisesti 39, 40 ja 42 artiklan mukaisista tietolähteistä;

b)	erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajia koskevat parhaat käytännöt tunnistettujen järjestelmäriskien vähentämiseksi.

Raporteissa esitetään järjestelmäriskit tapauksen mukaan eriteltynä kunkin jäsenvaltion mukaan, jossa niitä ilmeni, sekä koko unionista.

3.   Komissio voi yhteistyössä digitaalisten palvelujen koordinaattorien kanssa antaa suuntaviivoja 1 kohdan soveltamisesta erityisten riskien osalta, erityisesti parhaiden käytäntöjen esittämiseksi ja mahdollisten toimenpiteiden suosittelemiseksi, ottaen asianmukaisesti huomioon toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset kaikkien osapuolten perusoikeuskirjassa vahvistettuihin perusoikeuksiin. Näitä suuntaviivoja laatiessaan komissio järjestää julkisia kuulemisia.

1.   Kriisitilanteessa komissio voi lautakunnan suosituksesta tehdä päätöksen, jossa yhtä tai useampaa erittäin suurten verkkoalustojen tai erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajaa vaaditaan toteuttamaan yksi tai useampi seuraavista toimista:

a)	sen arviointi, myötävaikuttavatko niiden palvelujen toiminta ja käyttö merkittävästi tai todennäköisesti merkittävästi 2 kohdassa tarkoitettuun vakavaan uhkaan, ja jos myötävaikuttavat, missä määrin ja miten;

b)

sellaisten tehokkaiden ja oikeasuhteisten erityistoimenpiteiden, kuten minkä tahansa 35 artiklan 1 kohdassa tai 48 artiklan 2 kohdassa säädetyn toimenpiteen, yksilöinti ja soveltaminen, joilla voidaan estää tällainen tämän kohdan a alakohdan mukaisesti määritetty myötävaikutus vakavaan uhkaan, poistaa se tai rajoittaa sitä;

c)

raportointi komissiolle tiettyyn päivämäärään mennessä tai säännöllisin väliajoin päätöksessä säädetyllä tavalla a alakohdassa tarkoitetuista arvioinneista, toteutettujen b alakohdan mukaisten erityistoimenpiteiden täsmällisestä sisällöstä, toteutuksesta ja laadullisesta ja määrällisestä vaikutuksesta ja mistä tahansa muusta näihin arviointeihin tai näihin toimenpiteisiin liittyvästä asiasta päätöksessä täsmennetyn mukaisesti.

Yksilöidessään ja soveltaessaan tämän kohdan b alakohdan mukaisia toimenpiteitä palvelun tarjoajan tai tarjoajien on otettava asianmukaisesti huomioon 2 kohdassa tarkoitetun vakavan uhan vakavuus, toimenpiteiden kiireellisyys ja tosiasialliset tai mahdolliset vaikutukset kaikkien asianomaisten osapuolten oikeuksiin ja oikeutettuihin etuihin, mukaan lukien se, ettei toimenpiteissä mahdollisesti noudateta perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia.

2.   Tätä artiklaa sovellettaessa kriisin katsotaan olevan kyseessä, kun poikkeukselliset olosuhteet johtavat yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen kohdistuvaan vakavaan uhkaan unionissa tai sen merkittävissä osissa.

3.   Komissio varmistaa 1 kohdassa tarkoitettua päätöstä tehdessään, että kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

päätöksessä vaaditut toimet ovat ehdottoman välttämättömiä, perusteltuja ja oikeasuhteisia, kun otetaan huomioon erityisesti 2 kohdassa tarkoitetun vakavan uhan vakavuus, toimenpiteiden kiireellisyys ja tosiasialliset tai mahdolliset vaikutukset kaikkien asianomaisten osapuolten oikeuksiin ja oikeutettuihin etuihin, mukaan lukien se, ettei toimenpiteissä mahdollisesti noudateta perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia;

b)	päätöksessä täsmennetään kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut erityistoimenpiteet on toteutettava, ottaen erityisesti huomioon näiden toimenpiteiden kiireellisyys ja niiden valmisteluun ja toteutukseen tarvittava aika;

c)	päätöksessä vaadittujen toimien kesto saa olla enintään kolme kuukautta.

4.   Komissio toteuttaa 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tehtyään ilman aiheetonta viivytystä kaikki seuraavat toimet:

a)	ilmoittaa päätöksestä palvelun tarjoajalle tai tarjoajille, jolle tai joille päätös on osoitettu;

b)	asettaa päätöksen julkisesti saataville; ja

c)	ilmoittaa päätöksestä lautakunnalle, kehottaa sitä esittämään siitä näkemyksensä ja pitää sen ajan tasalla mahdollisista päätökseen liittyvistä myöhemmistä kehityskuluista.

5.   Tarjoajalla tai tarjoajilla, jolle tai joille komission päätös on osoitettu, on oikeus valita toteutettava 1 kohdan b alakohdan ja 7 kohdan toisen alakohdan mukainen erityistoimenpide.

6.   Komissio voi omasta aloitteestaan tai palvelun tarjoajan pyynnöstä käydä vuoropuhelua palvelun tarjoajan kanssa sen määrittämiseksi, ovatko suunnitellut tai toteutetut 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet palvelun tarjoajan erityisolosuhteet huomioon ottaen tehokkaita ja oikeasuhteisia asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio varmistaa erityisesti, että palvelun tarjoajan toteuttamat 1 kohdan b alakohdan mukaiset toimenpiteet täyttävät 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut vaatimukset.

7.   Komissio seuraa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti toteutettujen erityistoimenpiteiden soveltamista kyseisen kohdan c alakohdassa tarkoitettujen raporttien sekä mahdollisten muiden asiaan liittyvien tietojen perusteella, mukaan lukien tiedot, joita se voi pyytää 40 tai 67 artiklan mukaisesti, ottaen huomioon kriisin kehityksen. Komissio raportoi kyseisestä seurannasta lautakunnalle säännöllisesti vähintään kuukausittain.

Jos komissio katsoo, että suunnitellut tai toteutetut 1 kohdan b alakohdan mukaiset erityiset toimenpiteet eivät ole tehokkaita tai oikeasuhteisia, se voi lautakuntaa kuultuaan hyväksyä päätöksen, jolla edellytetään palvelun tarjoajan tarkastelevan uudelleen kyseisten erityistoimenpiteiden yksilöintiä tai soveltamista.

8.   Komissio voi lautakunnan suosituksesta siinä tapauksessa, että se on kriisin kehityksen huomioon ottaen asianmukaista, muuttaa 1 kohdassa tai 7 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua päätöstä seuraavasti:

a)

kumoamalla päätöksen ja vaatimalla tarvittaessa erittäin suurta verkkoalustaa tai erittäin suurta verkossa toimivaa hakukonetta lakkaamaan soveltamasta 1 kohdan b alakohdan tai 7 kohdan toisen alakohdan mukaisia yksilöityjä ja toteutettuja toimenpiteitä, erityisesti jos tällaisille toimenpiteille ei ole enää perusteita;

b)	pidentämällä 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua ajanjaksoa enintään kolmella kuukaudella;

c)	ottamalla huomioon toimenpiteitä sovellettaessa saadut kokemukset, erityisesti se, ettei toimenpiteissä mahdollisesti noudateta perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia.

9.   Edellä 1–6 kohdassa asetettuja vaatimuksia sovelletaan tässä artiklassa tarkoitettuun päätökseen ja sitä koskevaan muutokseen.

10.   Komissio ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon lautakunnan tämän artiklan nojalla antamat suositukset.

11.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain tämän artiklan mukaisten päätösten hyväksymisen jälkeen ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluttua kriisin päättymisestä kertomuksen kyseisten päätösten nojalla toteutettujen erityistoimenpiteiden soveltamisesta.

1.   Komissio ja lautakunta kannustavat laatimaan vapaaehtoisia unionin tason käytännesääntöjä ja helpottavat niiden laatimista, jotta voidaan edistää tämän asetuksen asianmukaista soveltamista ottaen erityisesti huomioon erityiset haasteet, joita liittyy erityyppisten laittomien sisältöjen ja järjestelmäriskien torjumiseen, noudattaen unionin lainsäädäntöä erityisesti kilpailun ja henkilötietojen suojan osalta.

2.   Jos ilmenee 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu merkittävä järjestelmäriski, joka koskee useita erittäin suuria verkkoalustoja tai erittäin suuria verkossa toimivia hakukoneita, komissio voi kutsua kyseisten erittäin suurten verkkoalustojen tai erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajat, tapauksen mukaan muut erittäin suurten verkkoalustojen, erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajat, muiden verkkoalustojen ja muiden välityspalvelujen tarjoajat sekä asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia, kansalaisjärjestöjä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä osallistumaan käytännesääntöjen laatimiseen, muun muassa vahvistamalla erityisten riskinvähentämistoimenpiteiden toteuttamista koskevia sitoumuksia, sekä kaikkia toteutettuja toimenpiteitä ja niiden tuloksia koskevan säännöllisen raportoinnin puitteiden laatimiseen.

3.   Pannessaan täytäntöön 1 ja 2 kohtaa komissio ja lautakunta sekä tarvittaessa muut elimet pyrkivät varmistamaan, että käytännesäännöissä esitetään selkeästi kyseisten sääntöjen erityiset tavoitteet, että ne sisältävät keskeiset tulosindikaattorit, joilla mitataan näiden tavoitteiden saavuttamista, ja että niissä otetaan asianmukaisesti huomioon kaikkien asianomaisten osapuolten ja erityisesti kansalaisten tarpeet ja edut unionin tasolla. Komissio ja lautakunta pyrkivät myös varmistamaan, että osallistujat raportoivat säännöllisesti komissiolle ja sijoittautumispaikkansa digitaalisten palvelujen koordinaattoreille kaikista toteutetuista toimenpiteistä ja niiden tuloksista, joita mitataan käytännesääntöihin sisältyvillä keskeisillä tulosindikaattoreilla. Keskeisissä tulosindikaattoreissa ja raportointisitoumuksissa on otettava huomioon eri osallistujien koossa ja valmiuksissa olevat erot.

4.   Komissio ja lautakunta arvioivat, täyttävätkö käytännesäännöt 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut tavoitteet, sekä seuraavat ja arvioivat säännöllisesti käytännesääntöjen tavoitteiden saavuttamista ottaen huomioon niihin mahdollisesti sisältyvät keskeiset tulosindikaattorit. Ne julkaisevat päätelmänsä.

Komissio ja lautakunta kannustavat myös tarkastelemaan ja mukauttamaan säännöllisesti käytännesääntöjä ja helpottavat tätä.

Jos käytännesääntöjä on järjestelmällisesti jätetty noudattamatta, komissio ja lautakunta voivat kehottaa käytännesääntöjen allekirjoittajia toteuttamaan tarvittavat toimet.

1.   Komissio kannustaa laatimaan vapaaehtoisia unionin tason käytännesääntöjä ja helpottamaan niiden laatimista verkkoalustojen tarjoajien ja muiden asiaankuuluvien palvelun tarjoajien, kuten verkkomainonnan välityspalvelujen tarjoajien, muiden ohjelmallisen mainonnan arvoketjuun osallistuvien toimijoiden tai palvelun vastaanottajia edustavien järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen tai asiaankuuluvien viranomaisten välillä, jotta voidaan edistää avoimuuden lisäämistä verkkomainonnan alan arvoketjun toimijoiden osalta 26 ja 39 artiklan vaatimusten lisäksi.

2.   Komissio pyrkii varmistamaan, että käytännesäännöillä edistetään tehokasta tiedonvälitystä kaikkien asianomaisten osapuolten oikeuksia ja etuja täysimääräisesti kunnioittaen sekä kilpailuun perustuvaa, avointa ja oikeudenmukaista ympäristöä verkkomainonnassa unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti, erityisesti kilpailun sekä yksityisyyden ja henkilötietojen suojan osalta. Komissio pyrkii varmistamaan, että käytännesäännöissä käsitellään vähintään seuraavia:

a)	verkkomainonnan välityspalvelujen tarjoajien hallussa olevien tietojen välittäminen palvelun vastaanottajille 26 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa vahvistettujen vaatimusten osalta;

b)	verkkomainonnan välityspalvelujen tarjoajien hallussa olevien tietojen välittäminen 39 artiklan mukaisiin rekistereihin;

c)	merkitykselliset tiedot datan monetisoinnista.

3.   Komissio kannustaa laatimaan käytännesäännöt viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2025 ja soveltamaan niitä viimeistään 18 päivästä elokuuta 2025.

4.   Komissio kannustaa kaikkia 1 kohdassa tarkoitetun verkkomainonnan alan arvoketjun toimijoita tukemaan käytännesäännöissä esitettyjä sitoumuksia, ja noudattamaan niitä.

1.   Jos se on tarpeen digitaalisten palvelujen koordinaattorien tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi, näillä on oltava seuraavat tutkintavaltuudet, jotka koskevat asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvien välityspalvelujen tarjoajien toimintaa:

a)

valtuudet vaatia kyseisiä palvelun tarjoajia sekä muita henkilöitä, jotka toimivat elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa ja voivat kohtuudella olla tietoisia tämän asetuksen epäiltyyn rikkomiseen liittyvistä tiedoista, mukaan lukien 37 artiklassa ja 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tarkastuksia suorittavat organisaatiot, toimittamaan tällaiset tiedot ilman aiheetonta viivytystä;

b)

valtuudet tehdä tai pyytää jäsenvaltionsa oikeusviranomaisia määräämään tarkastuksia tiloissa, joita kyseiset palvelun tarjoajat tai kyseiset henkilöt käyttävät elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyviin tarkoituksiin, tai pyytää muita viranomaisia tekemään niin epäiltyyn rikkomiseen liittyvien tietojen tutkimiseksi, takavarikoimiseksi, hankkimiseksi tai jäljennösten ottamiseksi missä tahansa muodossa tallennusvälineestä riippumatta;

c)	valtuudet pyytää kyseisten palvelun tarjoajien tai kyseisten henkilöiden ketä tahansa henkilöstön jäsentä tai edustajaa antamaan selvityksiä epäiltyyn rikkomiseen liittyvistä tiedoista ja tallentamaan vastaukset heidän suostumuksellaan millä tahansa teknisillä välineillä.

2.   Jos se on tarpeen digitaalisten palvelujen koordinaattorien tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi, näillä on oltava seuraavat täytäntöönpanovaltuudet, jotka koskevat asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvien välityspalvelujen tarjoajia:

a)	valtuudet hyväksyä kyseisten palvelun tarjoajien tämän asetuksen noudattamiseksi tarjoamat sitoumukset ja tehdä kyseisistä sitoumuksista velvoittavia;

b)	valtuudet määrätä lopettamaan rikkominen ja tarvittaessa määrätä rikkomiseen nähden oikeasuhteisia ja rikkomisen tehokkaan lopettamisen kannalta välttämättömiä korjaavia toimenpiteitä tai pyytää jäsenvaltionsa oikeusviranomaisia määräämään niitä;

c)	valtuudet määrätä tai pyytää jäsenvaltionsa oikeusviranomaisia määräämään 52 artiklan mukaisesti sakkoja tämän asetuksen, mukaan lukien mitkä tahansa tämän artiklan 1 kohdan nojalla annetut tutkintamääräykset, noudattamatta jättämisestä;

d)

valtuudet määrätä tai pyytää jäsenvaltionsa oikeusviranomaisia määräämään 52 artiklan mukaisesti uhkasakko sen varmistamiseksi, että rikkominen lopetetaan tämän alakohdan b alakohdan nojalla annetun määräyksen mukaisesti, tai jos mitä tahansa tämän artiklan 1 kohdan nojalla annetuista tutkintamääräyksistä ei noudateta;

e)	valtuudet hyväksyä välitoimia tai pyytää jäsenvaltionsa toimivaltaista kansallista oikeusviranomaista tekemään näin, jotta voidaan välttää vakavan vahingon riski.

Ensimmäisen alakohdan c ja d alakohdan osalta digitaalisten palvelujen koordinaattoreilla on myös oltava 1 kohdassa tarkoitettuihin muihin henkilöihin nähden mainituissa alakohdissa vahvistetut täytäntöönpanovaltuudet, jotka koskevat näille kyseisen kohdan mukaisesti osoitettujen määräysten noudattamatta jättämistä. Ne voivat käyttää näitä täytäntöönpanovaltuuksia vasta sen jälkeen, kun ne ovat antaneet kyseisille muille henkilöille hyvissä ajoin kaikki tällaisiin määräyksiin liittyvät merkitykselliset tiedot, mukaan lukien sovellettava määräaika, sakot tai uhkasakot, joita voidaan määrätä noudattamatta jättämisestä, sekä muutoksenhakumahdollisuudet.

3.   Jos se on tarpeen digitaalisten palvelujen koordinaattorien tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi ja jos kaikki muut tämän artiklan mukaiset valtuudet rikkomisen lopettamiseksi on käytetty ja rikkomista ei ole korjattu tai se jatkuu ja aiheuttaa vakavaa haittaa, jota ei voida välttää käyttämällä muita unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisia valtuuksia, digitaalisten palvelujen koordinaattoreilla on oltava jäsenvaltionsa toimivaltaan kuuluvien välityspalvelujen tarjoajien osalta myös valtuudet toteuttaa seuraavat toimenpiteet:

a)

vaatia, että näiden palvelun tarjoajien ylin hallintoelin ilman aiheetonta viivytystä tutkii tilanteen, hyväksyy ja toimittaa toimintasuunnitelman, jossa esitetään tarvittavat toimenpiteet rikkomisen lopettamiseksi, varmistaa, että palvelun tarjoaja toteuttaa kyseiset toimenpiteet, ja raportoi toteutetuista toimenpiteistä;

b)

jos digitaalisten palvelujen koordinaattori katsoo, että välityspalvelujen tarjoaja ei ole riittävällä tavalla noudattanut a alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, että rikkomista ei ole korjattu tai se jatkuu ja aiheuttaa vakavaa haittaa ja että rikkominen muodostaa rikoksen, johon liittyy ihmisten henkeen tai turvallisuuteen kohdistuva uhka, pyytää jäsenvaltionsa toimivaltaista oikeusviranomaista antamaan määräyksen, jolla rajoitetaan tilapäisesti rikkomisen kohteena olevan palvelun vastaanottajien pääsyä palveluun tai, vain jos tämä ei ole teknisesti mahdollista, pääsyä sen välityspalvelujen tarjoajan verkkorajapintaan, jossa rikkominen tapahtuu.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorin on, paitsi jos se toimii 82 artiklassa tarkoitetusta komission pyynnöstä, ennen tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun pyynnön esittämistä pyydettävä asianomaisia osapuolia toimittamaan määräajassa, joka ei saa olla lyhyempi kuin kaksi viikkoa, kirjalliset huomautuksensa, ja kuvailtava harkitsemansa toimenpiteet sekä ilmoitettava niiden aiottu kohde tai aiotut kohteet. Välityspalvelujen tarjoajalla, aiotulla kohteella tai aiotuilla kohteilla ja mahdollisilla muilla kolmansilla osapuolilla, jotka osoittavat, että niillä on asiassa oikeutettu etu, on oikeus osallistua menettelyyn toimivaltaisessa oikeusviranomaisessa. Määrättyjen toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa rikkomisen luonteeseen, vakavuuteen, toistuvuuteen ja kestoon, rajoittamatta kuitenkaan aiheettomasti kyseisen palvelun vastaanottajien pääsyä laillisiin tietoihin.

Pääsyn rajoitus on voimassa neljä viikkoa, ja toimivaltaisella oikeusviranomaisella on määräyksessään mahdollisuus antaa digitaalisten palvelujen koordinaattorille lupa pidentää määräaikaa samanpituisilla lisäjaksoilla, joiden enimmäismäärän kyseinen oikeusviranomainen vahvistaa. Digitaalisten palvelujen koordinaattori voi pidentää määräaikaa ainoastaan, jos ottaen huomioon kaikkien niiden osapuolten oikeudet ja edut, joihin kyseinen rajoitus vaikuttaa, ja kaikki merkitykselliset olosuhteet, mukaan lukien tiedot, jotka välityspalvelujen tarjoaja, toimenpiteiden kohde tai kohteet ja muut kolmannet osapuolet, jotka ovat osoittaneet oikeutetun edun, voivat toimittaa sille, se katsoo, että molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)	välityspalvelujen tarjoaja ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä rikkomisen lopettamiseksi;

b)	tilapäisellä rajoituksella ei aiheettomasti rajoiteta palvelun vastaanottajien pääsyä laillisiin tietoihin, ottaen huomioon kyseisten vastaanottajien lukumäärä ja se, onko olemassa sopivia ja helposti käytettävissä olevia vaihtoehtoja.

Jos digitaalisten palvelujen koordinaattori katsoo kolmannen alakohdan a ja b alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttyvän mutta ei kolmannen alakohdan nojalla voi pidentää määräaikaa, sen on toimitettava uusi pyyntö ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa luetellut valtuudet eivät rajoita 3 jakson soveltamista.

5.   Toimenpiteiden, joita digitaalisten palvelujen koordinaattorit toteuttavat käyttäessään 1, 2 ja 3 kohdassa lueteltuja valtuuksiaan, on oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia, ottaen huomioon erityisesti kyseisten toimenpiteiden kohteena olevan rikkomisen tai epäillyn rikkomisen luonne, vakavuus, toistuvuus ja kesto sekä tarvittaessa kyseisen välityspalvelujen tarjoajan taloudelliset, tekniset ja toiminnalliset valmiudet.

6.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava erityiset edellytykset ja menettelyt 1, 2 ja 3 kohdan mukaisten valtuuksien käytölle ja varmistettava, että kyseisten valtuuksien käytölle on säädetty asianmukaisia suojatoimia perusoikeuskirjaa ja unionin oikeuden yleisiä periaatteita noudattaen annetussa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä. Näitä toimenpiteitä toteutettaessa on erityisesti noudatettava oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja oikeutta puolustukseen, mukaan lukien oikeus tulla kuulluksi ja oikeus tutustua asiakirjoihin, sekä kaikkien asianomaisten osapuolten oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

1.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on laadittava tämän asetuksen mukaisesta toiminnastaan vuosikertomus, johon sisältyy 53 artiklan nojalla vastaanotettujen valitusten lukumäärä ja yleiskatsaus niitä koskevista jatkotoimista. Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on saatettava vuosikertomukset yleisön saataville koneluettavassa muodossa, ellei 84 artiklan mukaisista tietojen luottamuksellisuutta koskevista sovellettavista säännöistä muuta johdu, ja toimitettava ne komissiolle ja lautakunnalle.

2.   Vuosikertomuksessa on oltava myös seuraavat tiedot:

a)	asianomaisen digitaalisten palvelujen koordinaattorin jäsenvaltion minkä tahansa kansallisen oikeus- tai hallintoviranomaisen 9 ja 10 artiklan mukaisesti antamien niiden määräysten lukumäärä ja aihe, jotka koskevat toimien toteuttamista laitonta sisältöä vastaan ja tietojen antamista;

b)	näiden määräysten johdosta toteutetut toimet, sellaisina kuin ne on ilmoitettu digitaalisten palvelujen koordinaattorille 9 ja 10 artiklan mukaisesti.

3.   Jos jäsenvaltio on nimennyt useita toimivaltaisia viranomaisia 49 artiklan mukaisesti, sen on varmistettava, että digitaalisten palvelujen koordinaattori laatii yhden kertomuksen, joka kattaa kaikkien toimivaltaisten viranomaisten toiminnan, ja että digitaalisten palvelujen koordinaattori saa muilta asianomaisilta toimivaltaisilta viranomaisilta kaikki tätä varten tarvittavat tiedot ja tuen.

1.   Sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattori voi aloittaa ja johtaa yhteisiä tutkimuksia, joihin osallistuu yksi tai useampi muu digitaalisten palvelujen asianomainen koordinaattori, seuraavasti:

a)	omasta aloitteestaan tutkiakseen sitä, että tietty välityspalvelujen tarjoaja on väitetysti rikkonut tätä asetusta useassa jäsenvaltiossa; tai

b)	vähintään kolmen digitaalisten palvelujen koordinaattorin esittämästä pyynnöstä toimivan lautakunnan suosituksesta, jos on perusteltua syytä epäillä, että tietty välityspalvelujen tarjoaja on syyllistynyt rikkomiseen, joka vaikuttaa palvelun vastaanottajiin niiden jäsenvaltioissa.

2.   Kaikki digitaalisten palvelujen koordinaattorit, joilla on oikeutettu etu osallistua 1 kohdan mukaiseen yhteiseen tutkimukseen, voivat pyytää mahdollisuutta osallistua. Yhteinen tutkimus on saatettava päätökseen kolmen kuukauden kuluessa sen aloittamisesta, jolleivät osallistujat toisin sovi.

Sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattorin on ilmoitettava alustava kantansa väitettyyn rikkomiseen viimeistään kuukauden kuluttua ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä kaikille digitaalisten palvelujen koordinaattoreille, komissiolle ja lautakunnalle. Alustavassa kannassa on otettava huomioon kaikkien muiden yhteiseen tutkimukseen osallistuvien digitaalisten palvelujen koordinaattorien näkemykset. Tässä alustavassa kannassa on esitettävä tarvittaessa myös toteutettavat täytäntöönpanotoimet.

3.   Lautakunta voi saattaa asian komission käsiteltäväksi 59 artiklan mukaisesti, jos

a)	sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattori ei ole ilmoittanut alustavaa kantaansa 2 kohdassa asetetussa määräajassa;

b)	lautakunta on olennaisilta osin eri mieltä sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattorin ilmoittamasta alustavasta kannasta; tai

c)	sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattori ei ole viipymättä aloittanut yhteistä tutkimusta lautakunnan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti antaman suosituksen perusteella.

4.   Suorittaessaan yhteistä tutkimusta osallistuvien digitaalisten palvelujen koordinaattorien on tehtävä yhteistyötä vilpittömässä mielessä ottaen tarvittaessa huomioon sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattorin antamat tiedot ja lautakunnan suosituksen. Yhteiseen tutkimukseen osallistuvilla määräpaikan digitaalisten palvelujen koordinaattoreilla on sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattorin pyynnöstä tai tätä kuultuaan oikeus käyttää 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tutkintavaltuuksiaan niiden välityspalvelujen tarjoajien osalta, joita väitetty rikkominen koskee, niiden alueella sijaitsevien tietojen ja tilojen osalta.