keyboard_tab Digital Service Act 2022/2065 FI

1.   Jos tarjotaan tietoyhteiskunnan palvelua, joka käsittää palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen tallentamisen, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa palvelun vastaanottajan pyynnöstä tallennetuista tiedoista, edellyttäen, että palvelun tarjoaja

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, kun palvelun vastaanottaja toimii palvelun tarjoajan johdon tai valvonnan alaisena.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta sellaisten verkkoalustojen kuluttajansuojalainsäädännön mukaiseen vastuuseen, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, jos tällainen verkkoalusta esittää tietyn tiedon tai muulla tavoin mahdollistaa kyseessä olevan liiketoimen tavalla, joka saa keskivertokuluttajan uskomaan, että tieto tai liiketoimen kohteena oleva tuote tai palvelu on joko verkkoalustan itsensä tai sen johdon tai valvonnan alaisena toimivan palvelun vastaanottajan toimittama.

4.   Tämä artikla ei vaikuta oikeus- tai hallintoviranomaisen mahdollisuuteen vaatia jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien mukaisesti palvelun tarjoajaa lopettamaan tai estämään rikkominen.

1.   Kun välityspalvelun tarjoaja saa asianomaiselta kansalliselta oikeus- tai hallintoviranomaiselta sovellettavan unionin oikeuden tai unionin oikeutta noudattaen annetun kansallisen lainsäädännön perusteella määräyksen toteuttaa toimia yhtä tai useampaa tiettyä laitonta sisältöä vastaan, sen on ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle tai määräyksessä ilmoitetulle muulle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä määräyksen johdosta toteutetuista jatkotoimista sekä täsmennettävä, pantiinko määräys täytäntöön ja, jos pantiin, täytäntöönpanon ajankohta.

2.   jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun 1 kohdassa tarkoitettu määräys toimitetaan palvelun tarjoajalle, se täyttää ainakin seuraavat edellytykset:

3.   Määräyksen antaneen viranomaisen tai tapauksen mukaan määräyksessä ilmoitetun viranomaisen on toimitettava määräys ja välityspalvelujen tarjoajalta saadut tiedot määräyksen johdosta toteutetuista toimista määräyksen antaneen viranomaisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorille.

4.   Vastaanotettuaan määräyksen oikeus- tai hallintoviranomaiselta kyseisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava jäljennös tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista määräyksistä kaikille muille digitaalisten palvelujen koordinaattoreille 85 artiklan mukaisesti perustetun järjestelmän kautta.

5.   Välityspalvelujen tarjoajien on ilmoitettava kyseiselle palvelun vastaanottajalle vastaanottamastaan määräyksestä ja määräyksen johdosta toteutetuista toimista viimeistään määräyksen täytäntöönpanon ajankohtana tai tapauksen mukaan määräyksen antaneen viranomaisen määräyksessään ilmoittamana ajankohtana. Tällaisiin palvelun vastaanottajalle annettaviin tietoihin on sisällyttävä ainakin perustelut, muutoksenhakumahdollisuudet ja määräyksen alueellinen soveltamisala 2 kohdan mukaisesti.

6.   Tässä artiklassa säädetyt edellytykset ja vaatimukset eivät rajoita kansallisen siviili- ja rikosprosessioikeuden soveltamista.

1.   Kun välityspalvelun tarjoaja saa asianomaisilta kansallisilta oikeus- tai hallintoviranomaisilta sovellettavan unionin oikeuden tai unionin oikeutta noudattaen annetun kansallisen lainsäädännön perusteella määräyksen antaa tietty tieto yhdestä tai useammasta yksittäisestä palvelun vastaanottajasta, välityspalvelun tarjoajan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle tai määräyksessä ilmoitetulle muulle viranomaiselle määräyksen vastaanottamisesta ja määräyksen johdosta toteutetuista toimista sekä täsmennettävä, pantiinko määräys täytäntöön ja, jos pantiin, täytäntöönpanon ajankohta.

2.   jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun 1 kohdassa tarkoitettu määräys toimitetaan palvelun tarjoajalle, se täyttää ainakin seuraavat edellytykset:

3.   Määräyksen antaneen viranomaisen tai tapauksen mukaan määräyksessä ilmoitetun viranomaisen on toimitettava määräys ja välityspalvelujen tarjoajalta saadut tiedot määräyksen johdosta toteutetuista toimista määräyksen antaneen viranomaisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorille.

4.   Vastaanotettuaan määräyksen oikeus- tai hallintoviranomaiselta kyseisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava jäljennös tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta määräyksestä kaikille digitaalisten palvelujen koordinaattoreille 85 artiklan mukaisesti perustetun järjestelmän kautta.

5.   Välityspalvelujen tarjoajien on ilmoitettava kyseiselle palvelun vastaanottajalle vastaanottamastaan määräyksestä ja määräyksen johdosta toteutetuista toimista viimeistään määräyksen täytäntöönpanon ajankohtana tai tapauksen mukaan määräyksen antaneen viranomaisen määräyksessään ilmoittamana ajankohtana. Tällaisiin palvelun vastaanottajalle annettaviin tietoihin on sisällyttävä ainakin perustelut ja muutoksenhakumahdollisuudet 2 kohdan mukaisesti.

6.   Tässä artiklassa vahvistetut edellytykset ja vaatimukset eivät rajoita kansallisen siviili- ja rikosprosessioikeuden soveltamista.

1.   Välityspalvelujen tarjoajien on nimettävä keskitetty yhteyspiste, jonka avulla ne voivat viestiä suoraan sähköisesti jäsenvaltioiden viranomaisten, komission ja 61 artiklassa tarkoitetun lautakunnan kanssa tämän asetuksen soveltamiseksi.

2.   Välityspalvelujen tarjoajien on julkistettava tarvittavat tiedot, jotta niiden keskitettyjen yhteyspisteiden yksilöinti ja viestintä näiden kanssa olisi mahdollisimman helppoa. Kyseisten tietojen on oltava helposti käytettävissä, ja ne on pidettävä ajan tasalla.

3.   Välityspalvelujen tarjoajien on täsmennettävä 2 kohdassa tarkoitetuissa tiedoissa jäsenvaltioiden virallinen kieli tai viralliset kielet, joita voidaan sellaisen kielen lisäksi, joka on mahdollisimman monen unionin kansalaisen hyvin ymmärtämä, käyttää viestintään niiden yhteyspisteiden kanssa ja joihin on sisällyttävä vähintään yksi sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa välityspalvelujen tarjoajan päätoimipaikka sijaitsee tai jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut.

1.   Välityspalvelujen tarjoajien, joilla ei ole toimipaikkaa unionissa mutta jotka tarjoavat palveluja unionissa, on nimettävä kirjallisesti oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö toimimaan laillisena edustajanaan jossakin niistä jäsenvaltioista, joissa palvelun tarjoaja tarjoaa palvelujaan.

2.   Välityspalvelujen tarjoajien on valtuutettava lailliset edustajansa olemaan palvelun tarjoajan lisäksi tai sijasta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, komission ja lautakunnan yhteystahona kaikissa asioissa, jotka ovat tarpeen tähän asetukseen liittyvien päätösten vastaanottamiseksi sekä päätösten noudattamiseksi ja niiden täytäntöönpanemiseksi. Välityspalvelujen tarjoajien on annettava lailliselle edustajalleen tarvittavat valtuudet ja riittävät resurssit, jotta varmistetaan niiden tehokas ja oikea-aikainen yhteistyö jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, komission ja lautakunnan kanssa ja tällaisten päätösten noudattaminen.

3.   Nimettyä laillista edustajaa on voitava pitää vastuussa tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastuuta ja oikeudellisia toimia, joihin voidaan ryhtyä välityspalvelujen tarjoajaa vastaan.

4.   Välityspalvelujen tarjoajien on ilmoitettava laillisen edustajansa nimi, postiosoite, sähköpostiosoite ja puhelinnumero sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorille, jossa laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut. Niiden on varmistettava, että nämä tiedot ovat julkisesti saatavilla, helposti käytettävissä ja paikkansapitäviä ja ne pidetään ajan tasalla.

5.   Laillisen edustajan nimeäminen unionissa 1 kohdan nojalla ei ole sijoittautumista unioniin.

1.   Välityspalvelujen tarjoajien on sisällytettävä ehtoihinsa tiedot mahdollisista rajoituksista, joita ne asettavat palvelunsa käytölle palvelun vastaanottajien toimittamien tietojen osalta. Näihin tietoihin on sisällyttävä tietoja toimintaperiaatteista, menettelyistä, toimenpiteistä ja välineistä, joita käytetään sisällön moderointiin, mukaan lukien algoritminen päätöksenteko ja ihmisen suorittama arviointi, sekä niiden sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän menettelysäännöistä. Tiedot on laadittava selkeällä, yksinkertaisella, ymmärrettävällä, käyttäjäystävällisellä ja yksiselitteisellä kielellä, ja niiden on oltava julkisesti saatavilla helposti käytettävissä olevassa ja koneluettavassa muodossa.

2.   Välityspalvelujen tarjoajien on ilmoitettava palvelun vastaanottajille ehtoihin tehtävistä merkittävistä muutoksista.

3.   Jos välityspalvelu on ensisijaisesti suunnattu alaikäisille tai pääasiassa alaikäiset käyttävät sitä, kyseisen välityspalvelun tarjoajan on selvitettävä palvelun käytön edellytykset ja rajoitukset siten, että alaikäiset voivat ymmärtää ne.

4.   Välityspalvelujen tarjoajien on toimittava huolellisesti, objektiivisesti ja oikeasuhteisesti 1 kohdassa tarkoitettujen rajoitusten soveltamisessa ja niiden noudattamisen valvonnassa ottaen asianmukaisesti huomioon kaikkien asianomaisten osapuolten oikeudet ja oikeutetut edut, mukaan lukien palvelun vastaanottajien perusoikeudet, kuten sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus sekä muut perusoikeudet ja -vapaudet, sellaisina kuin ne on vahvistettu perusoikeuskirjassa.

5.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on toimitettava palvelujen vastaanottajille ytimekäs, helposti käytettävissä ja koneluettavassa muodossa oleva, selkeällä ja yksiselitteisellä kielellä laadittu tiivistelmä ehdoista, mukaan lukien käytettävissä olevat oikeussuojakeinot ja muutoksenhakumenettelyt.

6.   Jäljempänä 33 artiklassa tarkoitettujen erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden on julkaistava ehtonsa kaikkien niiden jäsenvaltioiden virallisilla kielillä, joissa ne tarjoavat palvelujaan.

1.   Välityspalvelujen tarjoajien on asetettava julkisesti saataville koneluettavassa muodossa ja helposti käytettävissä olevalla tavalla vähintään kerran vuodessa selkeät ja helposti ymmärrettävät raportit kaikesta kyseisen ajanjakson aikana toteuttamastaan sisällön moderoinnista. Raportteihin on sisällyttävä tapauksen mukaan erityisesti seuraavat tiedot:

2.   Tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta välityspalvelujen tarjoajiin, joiden katsotaan olevan suosituksen 2003/361/EY liitteessä tarkoitettuja mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä ja jotka eivät ole tämän asetuksen 33 artiklan mukaisia erittäin suuria verkkoalustoja.

3.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan mallit tämän artiklan 1 kohdan mukaisten raporttien muodolle, sisällölle ja muille yksityiskohdille, mukaan lukien yhdenmukaistetut raportointikaudet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

1.   Jos säilytyspalvelujen tarjoajan tietoon tulee tietoja, jotka antavat aihetta epäillä, että on tapahtunut, on tapahtumassa tai todennäköisesti tapahtuu rikos, johon liittyy uhka ihmisen tai ihmisten hengelle tai turvallisuudelle, sen on viipymättä ilmoitettava epäilyistään kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden lainvalvonta- tai oikeusviranomaisille ja toimitettava näille kaikki saatavilla olevat asiaankuuluvat tiedot.

2.   Jos säilytyspalvelujen tarjoaja ei pysty kohtuullisella varmuudella määrittämään asianomaista jäsenvaltiota, sen on ilmoitettava asiasta joko sen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisille, johon se on sijoittautunut tai jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut, tai ilmoitettava asiasta Europolille taikka molemmille.

Tätä artiklaa sovellettaessa asianomaisella jäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa rikoksen epäillään tapahtuneen, olevan tapahtumassa tai todennäköisesti tapahtuvan, tai jäsenvaltiota, jossa epäilty rikoksentekijä asuu tai sijaitsee, tai jäsenvaltiota, jossa epäillyn rikoksen uhri asuu tai sijaitsee.

1.   Palvelun vastaanottajilla, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, joille 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset on osoitettu, on oltava oikeus valita mikä tahansa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti todistuksella hyväksytty tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin kyseisiin päätöksiin liittyvien riitojen ratkaisemiseksi, mukaan lukien valitukset, joita ei ole voitu ratkaista kyseisessä artiklassa tarkoitetun sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän avulla.

Verkkoalustojen tarjoajien on varmistettava, että tiedot ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta palvelun vastaanottajien mahdollisuudesta tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuun ovat helposti käytettävissä niiden verkkorajapinnalla selkeästi ja käyttäjäystävällisesti.

Ensimmäinen alakohta ei rajoita asianomaisen palvelun vastaanottajan oikeutta aloittaa missä tahansa vaiheessa menettely verkkoalustojen tarjoajien tekemien kyseisten päätösten riitauttamiseksi tuomioistuimessa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

2.   Molempien osapuolten on toimittava vilpittömässä mielessä valitun sertifioidun tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa riidan ratkaisemiseksi.

Verkkoalustojen tarjoajat voivat kieltäytyä toimimasta tällaisen tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa, jos samoja tietoja ja samoja sisällön väitetyn laittomuuden tai yhteensopimattomuuden perusteita koskeva riita on jo ratkaistu.

Sertifioidulla tuomioistuinten ulkopuolisella riidanratkaisuelimellä ei saa olla valtaa määrätä osapuolia sitovaa ratkaisua riidalle.

3.   Sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin, johon tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin on sijoittautunut, on enintään viiden vuoden ajaksi, joka voidaan uusia, sertifioitava kyseinen elin tämän pyynnöstä, jos se on osoittanut täyttävänsä kaikki seuraavat edellytykset:

Digitaalisten palvelujen koordinaattorin on tarvittaessa täsmennettävä todistuksessa:

4.   Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on raportoitava vuosittain toiminnastaan sille digitaalisten palvelujen koordinaattorille, joka on ne sertifioinut, ja täsmennettävä tällöin ainakin niiden vastaanottamien riitojen lukumäärä, tieto näiden riitojen lopputuloksesta, niiden ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika ja mahdollisesti havaitut puutteet tai kohdatut vaikeudet. Niiden on annettava lisätietoja kyseisen digitaalisten palvelujen koordinaattorin pyynnöstä.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on laadittava kahden vuoden välein raportti sertifioimiensa tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toiminnasta. Raportissa on erityisesti

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on asetettava ratkaisunsa osapuolten saataville kohtuullisessa ajassa ja viimeistään 90 kalenteripäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Sertifioitu tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin voi erittäin monimutkaisissa riita-asioissa harkintansa mukaan pidentää 90 kalenteripäivän ajanjaksoa edellyttäen, että kokonaiskesto on enintään 180 päivää.

5.   Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan palvelun vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehnyt yksityishenkilö tai yhteisö, hyväksi, verkkoalustan tarjoajan on vastattava kaikista tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta perimistä maksuista ja korvattava kyseiselle vastaanottajalle, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, muut kohtuulliset kulut, jotka vastaanottaja on maksanut riidanratkaisuun liittyen. Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan verkkoalustan tarjoajan hyväksi, vastaanottajan, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, ei tarvitse korvata mitään maksuja tai muita kuluja, jotka verkkoalustan tarjoaja on maksanut tai jotka sen on maksettava riidanratkaisuun liittyen, paitsi jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin toteaa, että kyseinen vastaanottaja on toiminut ilmeisen vilpillisessä mielessä.

Tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta verkkoalustojen tarjoajilta perimien maksujen on oltava kohtuullisia, eivätkä ne saa missään tapauksessa ylittää elimelle aiheutuneita kustannuksia. Riitojenratkaisun on oltava palvelun vastaanottajille maksutonta tai saatavilla nimellistä maksua vastaan.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on annettava maksut tai maksujen määrittämisessä käytetyt mekanismit palvelujen vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, ja asianomaisen verkkoalustan tarjoajan tiedoksi ennen riidanratkaisun aloittamista.

6.   Jäsenvaltiot voivat perustaa tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisuelimiä 1 kohdan soveltamiseksi tai tukea joidenkin tai kaikkien niiden tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toimintaa, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti.

jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttamat toimet eivät vaikuta niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorien kykyyn sertifioida asianomaiset elimet 3 kohdan mukaisesti.

7.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorin, joka on sertifioinut tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen, on peruutettava kyseinen sertifiointi, jos se toteaa joko omasta aloitteestaan tai kolmansilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella tehdyn tutkimuksen jälkeen, että tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ei enää täytä 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Ennen sertifioinnin peruuttamista digitaalisten palvelujen koordinaattorin on annettava kyseiselle elimelle mahdollisuus vastata tutkimuksen tuloksiin ja aikomukseen peruuttaa tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen sertifiointi.

8.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on ilmoitettava komissiolle tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa kyseisen kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut eritelmät, ja tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, joiden sertifioinnin ne ovat peruuttaneet. Komissio julkaisee erityisellä helposti käytettävissä olevalla verkkosivustolla luettelon näistä elimistä, mukaan lukien kyseiset eritelmät, ja pitää luettelon ajan tasalla.

9.   Tämä artikla ei rajoita direktiivin 2013/11/EU soveltamista eikä sen nojalla kuluttajia varten perustettujen vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen ja -elinten toimintaa.

1.   Verkkoalustojen, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, on varmistettava, että elinkeinonharjoittajat voivat käyttää kyseisiä verkkoalustoja viestiäkseen tuotteista tai palveluista tai tarjotakseen niitä unionissa oleville kuluttajille ainoastaan, jos ne ovat ennen niiden palvelujen käyttöä näihin tarkoituksiin saaneet elinkeinonharjoittajaan soveltuvin osin seuraavat tiedot:

2.   Verkkoalustan tarjoajan, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, saatua 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sen on ennen kuin se antaa kyseisen elinkeinonharjoittajan käyttää palvelujaan parhaansa mukaan arvioitava, ovatko 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetut tiedot luotettavat ja täydelliset, käyttäen mitä tahansa jäsenvaltioiden tai unionin saataville asettamaa vapaasti käytettävissä olevaa virallista verkkotietokantaa tai verkkorajapintaa tai pyytämällä elinkeinonharjoittajaa toimittamaan luotettavista lähteistä peräisin olevia tositteita. Tätä asetusta sovellettaessa elinkeinonharjoittajat ovat vastuussa annettujen tietojen paikkansapitävyydestä.

Kun on kyse elinkeinonharjoittajista, jotka jo käyttävät verkkoalustojen tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, palveluja 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin 17 päivänä helmikuuta 2024, palvelun tarjoajien on parhaansa mukaan pyrittävä saamaan luetellut tiedot kyseisiltä elinkeinonharjoittajilta 12 kuukauden kuluessa. Jos kyseiset elinkeinonharjoittajat eivät toimita tietoja tässä määräajassa, palvelun tarjoajien on keskeytettävä palvelujensa tarjoaminen näille elinkeinonharjoittajille, kunnes ne ovat toimittaneet kaikki tiedot.

3.   Jos verkkoalustan tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, saa riittävästi viitteitä siitä tai sillä on syytä uskoa, että mikä tahansa 1 kohdassa tarkoitettu kyseiseltä elinkeinonharjoittajalta saatu tieto on virheellinen, puutteellinen tai vanhentunut, kyseisen tarjoajan on pyydettävä kyseistä elinkeinonharjoittajaa korjaamaan tilanteen viipymättä tai unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä asetetussa määräajassa.

Jos elinkeinonharjoittaja ei oikaise tai täydennä kyseistä tietoa, verkkoalustojen tarjoajan, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, on nopeasti keskeytettävä palvelunsa tarjoaminen kyseiselle elinkeinonharjoittajalle unionissa sijaitseville kuluttajille tarjottavien tuotteiden tai palvelujen osalta siihen asti, kun pyyntö on kaikilta osin täytetty.

4.   Jos verkkoalustojen tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, kieltäytyy antamasta elinkeinonharjoittajan käyttää palveluaan 1 kohdan nojalla tai keskeyttää palvelunsa tarjoamisen tämän artiklan 3 kohdan nojalla, kyseisellä elinkeinonharjoittajalla on oikeus tehdä valitus tämän asetuksen 20 ja 21 artiklassa säädetyn mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2019/1150 4 artiklan soveltamista.

5.   Sellaisten verkkoalustan tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa on säilytettävä 1 ja 2 kohdan mukaisesti saadut tiedot suojatusti kuuden kuukauden ajan siitä, kun sopimussuhde kyseiseen elinkeinonharjoittajaan on päättynyt. Tämän jälkeen niiden on poistettava tiedot.

6.   Verkkoalustan tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa saa luovuttaa tietoja kolmansille osapuolille ainoastaan, jos sitä edellytetään sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien 10 artiklassa tarkoitetut määräykset ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai komission antamat määräykset niiden tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista.

7.   Verkkoalustan tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa on asetettava 1 kohdan a, d ja e alakohdassa tarkoitetut tiedot palvelun vastaanottajien saataville verkkoalustallaan vähintään tuotevalikoimaan ottamisen yhteydessä selkeällä, helposti käytettävissä olevalla ja ymmärrettävällä tavalla. Näiden tietojen on oltava saatavilla ainakin verkkoalustan verkkorajapinnalla, jossa tavaraa tai palvelua koskevat tiedot esitetään.

1.   Lautakunta voi suosittaa, että komissio aloittaa 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti sellaisten kriisitilanteisiin tarkoitettujen vapaaehtoisten kriisiprotokollien laatimisen. Kyseisten tilanteiden on rajoituttava tiukasti yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen vaikuttaviin poikkeuksellisiin olosuhteisiin.

2.   Komissio kannustaa erittäin suurten verkkoalustojen, erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden ja tarvittaessa muiden verkkoalustojen tai muiden verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajia osallistumaankyseisten kriisiprotokollien laatimiseen, testaamiseen ja soveltamiseen sekä helpottaa niiden osallistumista siihen. Komissio pyrkii varmistamaan, että kriisiprotokolliin sisältyy yksi tai useampi seuraavista toimenpiteistä:

3.   Komissio ottaa tarvittaessa jäsenvaltioiden viranomaiset mukaan kriisiprotokollien laatimiseen, testaamiseen ja soveltamisen valvontaan, ja se voi ottaa siihen mukaan myös unionin elimet, toimistot ja virastot. Komissio voi, jos se on tarpeen ja aiheellista, ottaa myös kansalaisjärjestöjä tai muita asiaankuuluvia järjestöjä mukaan kriisiprotokollien laatimiseen.

4.   Komissio pyrkii varmistamaan, että kriisiprotokollissa esitetään selkeästi kaikki seuraavat seikat:

5.   Jos komissio katsoo, että kriisiprotokollalla ei onnistuta puuttumaan tehokkaasti kriisitilanteeseen tai turvaamaan 4 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen perusoikeuksien toteutumista, se pyytää osallistujia tarkistamaan kriisiprotokollaa, myös siten, että toteutetaan lisätoimenpiteitä.

1.   jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen vastaamaan välityspalvelujen tarjoajien valvonnasta ja tämän asetuksen täytäntöönpanon valvonnasta, jäljempänä ’toimivaltaiset viranomaiset’.

2.   jäsenvaltioiden on nimettävä yksi näistä toimivaltaisista viranomaisista digitaalisten palvelujen koordinaattorikseen. Digitaalisten palvelujen koordinaattori vastaa kaikista tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanoon ja valvontaan liittyvistä asioista kyseisessä jäsenvaltiossa, ellei asianomainen jäsenvaltio ole osoittanut tiettyjä erityistehtäviä tai -aloja muille toimivaltaisille viranomaisille. Digitaalisten palvelujen koordinaattorin tehtävä on joka tapauksessa varmistaa näiden asioiden koordinointi kansallisella tasolla sekä osaltaan edistää tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanon tehokasta ja johdonmukaista valvontaa kaikkialla unionissa.

Tätä varten digitaalisten palvelujen koordinaattorit tekevät yhteistyötä keskenään, muiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten, lautakunnan ja komission kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta säätää yhteistyömekanismeista sekä siitä, että digitaalisten palvelujen koordinaattori vaihtaa säännöllisesti näkemyksiä muiden kansallisten viranomaisten kanssa, jos se on tarpeen kyseisten viranomaisten ja digitaalisten palvelujen koordinaattorin tehtävien suorittamisen kannalta.

Jos jäsenvaltio nimeää digitaalisten palvelujen koordinaattorin lisäksi yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, sen on varmistettava, että kyseisen viranomaisen ja digitaalisten palvelujen koordinaattorin tehtävät on selkeästi määritelty ja että ne tekevät tiivistä ja tehokasta yhteistyötä tehtäviään suorittaessaan.

3.   jäsenvaltioiden on nimettävä digitaalisten palvelujen koordinaattorit viimeistään 17 päivänä helmikuuta 2024.

jäsenvaltioiden on asetettava julkisesti saataville ja ilmoitettava komissiolle ja lautakunnalle digitaalisten palvelujen koordinaattoriksi nimetyn toimivaltaisen viranomaisensa nimi ja yhteystiedot. Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja lautakunnalle 2 kohdassa tarkoitettujen muiden toimivaltaisten viranomaisten nimet ja tehtävät.

4.   Jäljempänä 50, 51 ja 56 artiklassa säädettyjä digitaalisten palvelujen koordinaattoreihin sovellettavia säännöksiä sovelletaan myös kaikkiin muihin toimivaltaisiin viranomaisiin, jotka jäsenvaltiot nimeävät tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.

1.   jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorit suorittavat tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä puolueettomasti, läpinäkyvästi ja oikea-aikaisesti. jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden digitaalisten palvelujen koordinaattoreilla on kaikki tarvittavat resurssit tehtäviensä hoitamiseksi, mukaan lukien riittävät tekniset, taloudelliset ja henkilöresurssit, jotta ne voivat valvoa asianmukaisesti kaikkia toimivaltaansa kuuluvia välityspalvelujen tarjoajia. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen digitaalisten palvelujen koordinaattorilla on riittävä autonomia talousarvionsa hallinnoinnissa talousarvion yleisissä rajoissa, jotta tämä ei vaikuta haitallisesti digitaalisten palvelujen koordinaattorin riippumattomuuteen.

2.   Suorittaessaan tehtäviään ja käyttäessään valtuuksiaan tämän asetuksen mukaisesti digitaalisten palvelujen koordinaattorien on toimittava täysin riippumattomasti. Niiden on oltava vapaita kaikesta suorasta tai välillisestä ulkoisesta vaikutuksesta, eivätkä ne saa pyytää eivätkä ottaa vastaan ohjeita miltään muulta viranomaiselta tai yksityiseltä osapuolelta.

3.   Tämän artiklan 2 kohta ei rajoita digitaalisten palvelujen koordinaattorien tehtäviä tässä asetuksessa säädetyssä valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmässä eikä 49 artiklan 2 kohdan mukaista yhteistyötä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tämän artiklan 2 kohta ei estä oikeudellista valvontaa, eikä se myöskään rajoita digitaalisten palvelujen koordinaattorien yleiseen toimintaan, kuten rahoitusmenoihin tai raportointiin kansallisille parlamenteille, liittyviä oikeasuhteisia vastuuvelvollisuusvaatimuksia edellyttäen, että kyseiset vaatimukset eivät haittaa tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista.

1.   Jos se on tarpeen digitaalisten palvelujen koordinaattorien tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi, näillä on oltava seuraavat tutkintavaltuudet, jotka koskevat asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvien välityspalvelujen tarjoajien toimintaa:

2.   Jos se on tarpeen digitaalisten palvelujen koordinaattorien tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi, näillä on oltava seuraavat täytäntöönpanovaltuudet, jotka koskevat asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvien välityspalvelujen tarjoajia:

Ensimmäisen alakohdan c ja d alakohdan osalta digitaalisten palvelujen koordinaattoreilla on myös oltava 1 kohdassa tarkoitettuihin muihin henkilöihin nähden mainituissa alakohdissa vahvistetut täytäntöönpanovaltuudet, jotka koskevat näille kyseisen kohdan mukaisesti osoitettujen määräysten noudattamatta jättämistä. Ne voivat käyttää näitä täytäntöönpanovaltuuksia vasta sen jälkeen, kun ne ovat antaneet kyseisille muille henkilöille hyvissä ajoin kaikki tällaisiin määräyksiin liittyvät merkitykselliset tiedot, mukaan lukien sovellettava määräaika, sakot tai uhkasakot, joita voidaan määrätä noudattamatta jättämisestä, sekä muutoksenhakumahdollisuudet.

3.   Jos se on tarpeen digitaalisten palvelujen koordinaattorien tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi ja jos kaikki muut tämän artiklan mukaiset valtuudet rikkomisen lopettamiseksi on käytetty ja rikkomista ei ole korjattu tai se jatkuu ja aiheuttaa vakavaa haittaa, jota ei voida välttää käyttämällä muita unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisia valtuuksia, digitaalisten palvelujen koordinaattoreilla on oltava jäsenvaltionsa toimivaltaan kuuluvien välityspalvelujen tarjoajien osalta myös valtuudet toteuttaa seuraavat toimenpiteet:

Digitaalisten palvelujen koordinaattorin on, paitsi jos se toimii 82 artiklassa tarkoitetusta komission pyynnöstä, ennen tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun pyynnön esittämistä pyydettävä asianomaisia osapuolia toimittamaan määräajassa, joka ei saa olla lyhyempi kuin kaksi viikkoa, kirjalliset huomautuksensa, ja kuvailtava harkitsemansa toimenpiteet sekä ilmoitettava niiden aiottu kohde tai aiotut kohteet. Välityspalvelujen tarjoajalla, aiotulla kohteella tai aiotuilla kohteilla ja mahdollisilla muilla kolmansilla osapuolilla, jotka osoittavat, että niillä on asiassa oikeutettu etu, on oikeus osallistua menettelyyn toimivaltaisessa oikeusviranomaisessa. Määrättyjen toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa rikkomisen luonteeseen, vakavuuteen, toistuvuuteen ja kestoon, rajoittamatta kuitenkaan aiheettomasti kyseisen palvelun vastaanottajien pääsyä laillisiin tietoihin.

Pääsyn rajoitus on voimassa neljä viikkoa, ja toimivaltaisella oikeusviranomaisella on määräyksessään mahdollisuus antaa digitaalisten palvelujen koordinaattorille lupa pidentää määräaikaa samanpituisilla lisäjaksoilla, joiden enimmäismäärän kyseinen oikeusviranomainen vahvistaa. Digitaalisten palvelujen koordinaattori voi pidentää määräaikaa ainoastaan, jos ottaen huomioon kaikkien niiden osapuolten oikeudet ja edut, joihin kyseinen rajoitus vaikuttaa, ja kaikki merkitykselliset olosuhteet, mukaan lukien tiedot, jotka välityspalvelujen tarjoaja, toimenpiteiden kohde tai kohteet ja muut kolmannet osapuolet, jotka ovat osoittaneet oikeutetun edun, voivat toimittaa sille, se katsoo, että molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

Jos digitaalisten palvelujen koordinaattori katsoo kolmannen alakohdan a ja b alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttyvän mutta ei kolmannen alakohdan nojalla voi pidentää määräaikaa, sen on toimitettava uusi pyyntö ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa luetellut valtuudet eivät rajoita 3 jakson soveltamista.

5.   Toimenpiteiden, joita digitaalisten palvelujen koordinaattorit toteuttavat käyttäessään 1, 2 ja 3 kohdassa lueteltuja valtuuksiaan, on oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia, ottaen huomioon erityisesti kyseisten toimenpiteiden kohteena olevan rikkomisen tai epäillyn rikkomisen luonne, vakavuus, toistuvuus ja kesto sekä tarvittaessa kyseisen välityspalvelujen tarjoajan taloudelliset, tekniset ja toiminnalliset valmiudet.

6.   jäsenvaltioiden on vahvistettava erityiset edellytykset ja menettelyt 1, 2 ja 3 kohdan mukaisten valtuuksien käytölle ja varmistettava, että kyseisten valtuuksien käytölle on säädetty asianmukaisia suojatoimia perusoikeuskirjaa ja unionin oikeuden yleisiä periaatteita noudattaen annetussa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä. Näitä toimenpiteitä toteutettaessa on erityisesti noudatettava oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja oikeutta puolustukseen, mukaan lukien oikeus tulla kuulluksi ja oikeus tutustua asiakirjoihin, sekä kaikkien asianomaisten osapuolten oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

1.   jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan niiden toimivaltaan kuuluvien välityspalvelujen tarjoajien rikkoessa tämän asetuksen säännöksiä, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraamukset pannaan täytäntöön 51 artiklan mukaisesti.

2.   Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset ja toimenpiteet komissiolle, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.

3.   jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden sakkojen enimmäismäärä, jotka voidaan määrätä tässä asetuksessa säädetyn velvoitteen noudattamatta jättämisestä, on kuusi prosenttia kyseisen välityspalvelujen tarjoajan edellisen tilikauden vuotuisesta maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. jäsenvaltioiden on varmistettava, että sen sakon enimmäismäärä, joka voidaan määrätä virheellisten, puutteellisten tai harhaanjohtavien tietojen toimittamisesta, virheellisiin, puutteellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin reagoimatta tai niiden oikaisematta jättämisestä sekä tarkastuksesta kieltäytymisestä, on yksi prosentti kyseisen välityspalvelujen tarjoajan tai henkilön edellisen tilikauden vuotuisesta tulosta tai maailmanlaajuisesta liikevaihdosta.

4.   jäsenvaltioiden on varmistettava, että uhkasakon enimmäismäärä on viisi prosenttia kyseisen välityspalvelujen tarjoajan edellisen tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä maailmanlaajuisesta liikevaihdosta tai tulosta kultakin viivästyspäivältä asiaa koskevassa päätöksessä ilmoitetusta päivästä laskettuna.

1.   Komissio kehittää yhteistyössä digitaalisten palvelujen koordinaattorien ja lautakunnan kanssa unionin asiantuntemusta ja valmiuksia, muun muassa lähettämällä tapauksen mukaan jäsenvaltioiden henkilöstöä.

2.   Lisäksi komissio koordinoi yhteistyössä digitaalisten palvelujen koordinaattorien ja lautakunnan kanssa systeemisten ja esiin nousevien kysymysten arviointia unionissa erittäin suurten verkkoalustojen tai erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden osalta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

3.   Komissio voi pyytää digitaalisten palvelujen koordinaattoreita, lautakuntaa ja muita unionin elimiä tai laitoksia, joilla on asiaa koskevaa asiantuntemusta, tukemaan systeemisten ja esiin nousevien kysymysten arviointia unionissa tämän asetuksen nojalla.

4.   jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä komission kanssa, erityisesti digitaalisten palvelujen koordinaattoriensa ja tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaistensa kautta, myös asettamalla saataville niiden asiantuntemusta ja valmiuksia.

1.   Ennen 73 artiklan 1 kohdan tai 74 tai 76 artiklan mukaisen päätöksen tekemistä komissio antaa asianomaiselle erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajalle tai 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle muulle henkilölle tilaisuuden tulla kuulluksi

2.   Asianomainen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoaja tai 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu muu henkilö voi toimittaa huomautuksensa komission alustavista havainnoista kohtuullisessa määräajassa, jonka komissio asettaa alustavissa havainnoissaan ja joka ei saa olla lyhyempi kuin 14 päivää.

3.   Komissio perustaa päätöksensä yksinomaan väitteisiin, joista asianomaiset osapuolet ovat voineet esittää huomautuksensa.

4.   Asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeudet turvataan menettelyssä täysin. Osapuolilla on oltava oikeus tutustua komission asiakirja-aineistoon neuvoteltua tietojen luovuttamista koskevien ehtojen mukaisesti, jollei kyseisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan tai muun henkilön liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta muuta johdu. Jos osapuolten välillä on erimielisyyttä, komissiolla on valtuudet tehdä päätöksiä, joissa vahvistetaan tietojen luovuttamista koskevat ehdot. Oikeutta tutustua komission asiakirja-aineistoon ei myönnetä luottamuksellisiin tietoihin eikä komission, lautakunnan, digitaalisten palvelujen koordinaattorien, muiden toimivaltaisten viranomaisten tai jäsenvaltioiden muiden viranomaisten sisäisiin asiakirjoihin. Erityisesti oikeus tutustua asiakirjoihin ei koske komission ja kyseisten viranomaisten välistä kirjeenvaihtoa. Tämän kohdan säännökset eivät estä komissiota luovuttamasta ja käyttämästä tietoja, jotka ovat tarpeen rikkomisen todistamiseksi.

5.   Edellä olevien 67, 68 ja 69 artiklan nojalla kerättyjä tietoja saa käyttää ainoastaan tämän asetuksen tarkoituksiin.

1.   Komissio arvioi tämän asetuksen mahdollista vaikutusta pienten ja keskisuurten yritysten kehitykseen ja talouskasvuun ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2027.

Komissio arvioi seuraavia seikkoja ja antaa niistä kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään 17 päivänä marraskuuta 2025:

2.   Komissio arvioi tätä asetusta ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään 17 päivänä marraskuuta 2027 ja sen jälkeen viiden vuoden välein.

Tässä kertomuksessa käsitellään erityisesti seuraavia:

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen liitetään tapauksen mukaan ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

4.   Komissio arvioi tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa myös digitaalisten palvelujen koordinaattorien toiminnastaan laatimia, komissiolle ja lautakunnalle 55 artiklan 1 kohdan nojalla toimittamia vuosikertomuksia.

5.   Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden ja lautakunnan on toimitettava tietoja komission pyynnöstä.

6.   Komissio ottaa 2 kohdassa tarkoitettuja arviointeja tehdessään huomioon Euroopan parlamentilta ja neuvostolta sekä muilta asiaankuuluvilta elimiltä tai muista lähteistä saadut näkemykset ja havainnot ja kiinnittää erityistä huomiota pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä uusien kilpailijoiden asemaan.

7.   Komissio tekee lautakuntaa kuultuaan viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2027 arvioinnin lautakunnan toiminnasta ja 43 artiklan soveltamisesta ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, ottaen huomioon asetuksen ensimmäiset soveltamisvuodet. Havaintojen perusteella ja lautakunnan lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen kertomukseen liitetään tapauksen mukaan ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi lautakunnan rakenteen osalta.

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Tätä asetusta sovelletaan 17 päivästä helmikuuta 2024.

24 artiklan 2, 3 ja 6 kohtaa, 33 artiklan 3–6 kohtaa, 37 artiklan 7 kohtaa, 40 artiklan 13 kohtaa, 43 artiklaa ja IV luvun 4, 5 ja 6 jaksoa sovelletaan kuitenkin 16 päivästä marraskuuta 2022.