Contratti digitali 2019/0770 FI

b)	palvelua, joka mahdollistaa kuluttajan tai palvelun muiden käyttäjien lataaman tai luoman digitaalisessa muodossa olevan datan jakamisen tai muun vuorovaikutuksen sen kanssa;

’digitaalisia elementtejä sisältävällä tavaralla’ irtainta esinettä, johon sisältyy digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu tai joka on liitetty digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun siten, että kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen estäisi tavaran toimintojen suorittamisen;

4)	’integroinnilla’ digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun yhdistämistä ja sisällyttämistä kuluttajan digitaalisen ympäristön tekijöihin, jotta digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua voidaan käyttää tässä direktiivissä säädettyjen sopimuksenmukaisuusvaatimusten mukaisesti;

’elinkeinonharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai joko yksityisessä tai julkisessa omistuksessa olevaa oikeushenkilöä, joka tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sopimusten yhteydessä toimii tarkoituksessa, joka kuuluu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa, myös tämän luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimissä tai tämän puolesta toimivan muun henkilön kautta;

6)	’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sopimusten yhteydessä toimii tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa;

7)	’kauppahinnalla’ rahamäärää tai digitaalista arvonkantajaa, joka on maksettava vastikkeeksi digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta;

8)	’henkilötiedoilla’ henkilötietoja siten kuin ne on määritelty asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 1 alakohdassa;

9)	’digitaalisella ympäristöllä’ laitteita, ohjelmistoja ja verkkoyhteyttä, joita kuluttaja käyttää päästäkseen digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun tai käyttääkseen sitä;

10)	’yhteensopivuudella’ digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun kykyä toimia sellaisen laitteen tai ohjelmiston kanssa, jonka kanssa samantyyppistä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua yleensä käytetään, ilman että digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua on tarpeen muuttaa;

11)	’toimivuudella’ digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun kykyä suorittaa toimintonsa käyttötarkoituksensa mukaisesti;

12)	’yhteentoimivuudella’ digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun kykyä toimia muun kuin sellaisen laitteen tai ohjelmiston kanssa, jonka kanssa samantyyppistä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua yleensä käytetään;

13)

’pysyvällä välineellä’ välinettä, jonka avulla kuluttaja tai elinkeinonharjoittaja voi tallentaa kuluttajalle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen toisinnan muuttumattomina.

8 artikla

Sopimuksenmukaisuutta koskevat objektiiviset vaatimukset

1. Sopimuksenmukaisuutta koskevien subjektiivisten vaatimusten noudattamisen lisäksi digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun on oltava seuraavien vaatimusten mukainen:

sen on sovelluttava niihin käyttötarkoituksiin, joihin samantyyppistä digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja yleensä käytetään, ottaen tapauksen mukaan huomioon kaikki voimassa oleva unionin lainsäädäntö ja kansallinen lainsäädäntö, tekniset standardit tai, jos tällaisia teknisiä standardeja ei ole, alakohtaisesti sovellettavat käytännesäännöt;

sen määrän ja muun muassa toimivuutta, yhteensopivuutta, saatavuutta, jatkuvuutta ja turvallisuutta koskevien toimintaan liittyvien ja muiden ominaisuuksien on vastattava ominaisuuksia, joita samantyyppisellä digitaalisella sisällöllä tai digitaalisella palvelulla yleensä on ja joita kuluttaja voi kohtuudella odottaa, kun otetaan huomioon digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun luonne ja elinkeinonharjoittajan tai liiketoimiketjuun aikaisemmassa vaiheessa osallistuneen muun henkilön erityisesti mainonnassa tai merkinnöissä esittämät tai näiden puolesta esitetyt julkiset lausumat, paitsi jos elinkeinonharjoittaja osoittaa, että

i)	elinkeinonharjoittaja ei tiennyt eikä hänen voida kohtuudella olettaa tienneen kyseisestä julkisesta lausumasta;

ii)	kyseinen julkinen lausuma oli oikaistu sopimuksentekoajankohtaan mennessä samaa tai siihen verrattavissa olevaa tapaa käyttäen, kuin millä se oli esitetty; tai

iii)	kyseinen julkinen lausuma ei ole voinut vaikuttaa päätökseen hankkia digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu;

c)	sen mukana toimitetaan tarvittaessa lisävarusteet ja ohjeet, jotka kuluttaja voi kohtuudella odottaa saavansa; ja

d)	sen on vastattava elinkeinonharjoittajan ennen sopimuksen tekemistä saataville asettamia digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun koeversioita tai ennakkoesittelyjä.

2. Elinkeinonharjoittajan on varmistettava, että kuluttajalle tiedotetaan päivityksistä, myös turvapäivityksistä, jotka ovat tarpeen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun säilyttämiseksi sopimuksen mukaisena, ja että ne toimitetaan kuluttajalle ajanjaksolla

a)	jolla digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua toimitetaan sopimuksen perusteella, jos sopimuksessa määrätään pidemmän ajan kuluessa tapahtuvasta jatkuvasta toimituksesta; tai

b)	jota kuluttaja voi kohtuudella edellyttää, ottaen huomioon digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tyyppi ja tarkoitus sekä sopimuksen olosuhteet ja luonne, kun sopimuksessa määrätään kertatoimituksesta tai useista erillisistä toimituksista.

3. Jos kuluttaja ei asenna elinkeinonharjoittajan 2 kohdan mukaisesti toimittamia päivityksiä kohtuullisen ajan kuluessa, elinkeinonharjoittaja ei ole vastuussa yksinomaan kyseisen päivityksen puuttumisesta aiheutuvasta virheestä, edellyttäen että

a)	elinkeinonharjoittaja on ilmoittanut kuluttajalle päivityksen saatavuudesta ja siitä, mitä seurauksia sillä on, jos kuluttaja ei asenna päivitystä; ja

b)	se, että kuluttaja ei ole asentanut päivitystä tai on asentanut sen virheellisesti, ei johdu elinkeinonharjoittajan antamista puutteellisista asennusohjeista.

4. Kun sopimuksessa määrätään, että digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimitukset tapahtuvat jatkuvasti pidemmän ajan kuluessa, digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun on oltava sopimuksen mukainen koko tämän ajanjakson ajan.

5. Edellä 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua virheellisyyttä ei katsota olevan, jos kuluttajalle on nimenomaisesti annettu sopimuksen tekoajankohtana tieto siitä, että digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tietty erityispiirre poikkeaa 1 tai 2 kohdassa säädetyistä sopimuksenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista, ja kuluttaja on nimenomaisesti ja erikseen hyväksynyt tämän poikkeaman sopimusta tehdessään.

6. Elleivät osapuolet ole toisin sopineet, toimitetun digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun on oltava viimeisimmän version mukainen, joka on saatavilla sopimuksentekoajankohtana.

10 artikla

Kolmannen osapuolen oikeudet

Jos kolmannen osapuolen oikeuksien, erityisesti immateriaalioikeuksien, rikkomisesta johtuva rajoitus estää digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käytön 7 ja 8 artiklan mukaisesti tai rajoittaa sitä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajalla on oikeus käyttää 14 artiklassa säädettyjä oikeussuojakeinoja virheen korjaamiseksi, ellei kansallisessa lainsäädännössä säädetä digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamista koskevan sopimuksen pätemättömyydestä tai purkamisesta tällaisissa tapauksissa.

11 artikla

Elinkeinonharjoittajan vastuu

1. Elinkeinonharjoittaja on vastuussa kuluttajaa kohtaan, jos digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei toimiteta 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

2. Kun sopimuksessa määrätään kertatoimituksesta tai useista erillisistä toimituksista, elinkeinonharjoittaja on vastuussa mistä tahansa 7, 8 ja 9 artiklan mukaisesta virheellisyydestä, joka on olemassa toimitusajankohtana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamista.

Jos kansallisen lainsäädännön nojalla elinkeinonharjoittaja on vastuussa vain virheistä, jotka ilmenevät tietyn ajan kuluessa toimituksen jälkeen, tämän ajan on oltava vähintään kaksi vuotta toimitusajankohdasta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamista.

Jos 14 artiklassa säädettyjä oikeuksia koskee kansallisen lainsäädännön nojalla myös tai ainoastaan vanhentumisaika, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika antaa kuluttajalle mahdollisuuden käyttää 14 artiklassa säädettyjä oikeussuojakeinoja sellaisen virheen korjaamiseksi, joka on olemassa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna ajankohtana ja ilmenee toisessa alakohdassa tarkoitettuna ajanjaksona.

3. Jos sopimuksessa määrätään pidemmän ajan kuluessa tapahtuvasta jatkuvasta toimituksesta, elinkeinonharjoittaja on vastuussa 7, 8 ja 9 artiklan mukaisesta virheestä, joka tapahtuu tai ilmenee milloin tahansa sinä ajanjaksona, jona digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on sopimuksen mukaan määrä toimittaa.

Jos 14 artiklassa säädettyjä oikeuksia koskee kansallisen lainsäädännön nojalla myös tai ainoastaan vanhentumisaika, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika antaa kuluttajalle mahdollisuuden käyttää 14 artiklassa säädettyjä oikeussuojakeinoja sellaisen virheen korjaamiseksi, joka tapahtuu tai ilmenee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna ajanjaksona.

12 artikla

Todistustaakka

1. Todistustaakka siitä, onko digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimitettu 5 artiklan mukaisesti, on elinkeinonharjoittajalla.

2. Toimitetun digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuutta toimitusajankohtana koskeva todistustaakka on 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa elinkeinonharjoittajalla virheestä, joka ilmenee yhden vuoden kuluessa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimitusajankohdasta.

3. Digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuutta sinä ajanjaksona, jona digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on sopimuksen mukaan määrä toimittaa, koskeva todistustaakka on 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa elinkeinonharjoittajalla virheestä, joka ilmenee mainittuna ajanjaksona.

4. Edellä olevia 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta, jos elinkeinonharjoittaja osoittaa, että kuluttajan digitaalinen ympäristö ei ole yhteensopiva digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun teknisten vaatimusten kanssa, ja jos elinkeinonharjoittaja on ilmoittanut tällaisista vaatimuksista kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla ennen sopimuksen tekemistä.

5. Kuluttajan on tehtävä elinkeinonharjoittajan kanssa yhteistyötä siinä määrin, kuin se on kohtuudella mahdollista ja tarpeen sen toteamiseksi, johtuuko tapauksen mukaan 11 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettuna ajankohtana ilmennyt digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virhe kuluttajan digitaalisesta ympäristöstä. Yhteistyövelvoite koskee ainoastaan sellaisia teknisesti käytettävissä olevia keinoja, joista aiheutuu kuluttajalle vähiten häiriötä. Jos kuluttaja ei osallistu tällaiseen yhteistyöhön ja elinkeinonharjoittaja on ilmoittanut kuluttajalle tällaisesta vaatimuksesta selvällä ja ymmärrettävällä tavalla ennen sopimuksen tekemistä, todistustaakka siitä, oliko virhe olemassa tapauksen mukaan 11 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettuna ajankohtana, on kuluttajalla.

14 artikla

Oikeussuojakeinot virheen korjaamiseksi

1. Jos digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on virheellinen, kuluttajalla on oltava oikeus siihen, että se saatetaan sopimuksen mukaiseksi, tai saada kauppahinnasta oikeasuhteinen alennus tai purkaa sopimus tässä artiklassa säädetyin ehdoin.

2. Kuluttajalla on oltava oikeus siihen, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu saatetaan sopimuksen mukaiseksi, paitsi jos tämä olisi mahdotonta tai aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle kohtuuttomia kustannuksia, kun otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät olosuhteet, kuten

a)	digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun arvo siinä tapauksessa, että virhettä ei olisi; ja

b)	virheen merkittävyys.

3. Elinkeinonharjoittajan on saatettava digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu sopimuksen mukaiseksi 2 kohdan mukaisesti kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun elinkeinonharjoittaja on saanut kuluttajalta tiedon virheestä, maksutta ja aiheuttamatta kuluttajalle merkittävää haittaa, ottaen huomioon digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun luonne ja se tarkoitus, jota varten kuluttaja on hankkinut kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun.

4. Kuluttajalla on oikeus joko oikeasuhteiseen hinnanalennukseen 5 kohdan mukaisesti, jos digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimitetaan kauppahintaa vastaan, tai sopimuksen purkamiseen 6 kohdan mukaisesti kaikissa seuraavissa tapauksissa:

a)	oikeussuojakeino, jonka mukaan digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on saatettava sopimuksen mukaiseksi, on mahdoton tai kohtuuton 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

b)	elinkeinonharjoittaja ei ole saattanut digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua sopimuksen mukaiseksi 3 kohdan mukaisesti;

c)	ilmenee virhe siitä huolimatta, että elinkeinonharjoittaja yrittää saattaa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksen mukaiseksi;

d)	virhe on luonteeltaan niin vakava, että se oikeuttaa välittömään hinnanalennukseen tai sopimuksen purkamiseen; tai

e)	elinkeinonharjoittaja on ilmoittanut tai olosuhteista käy selkeästi ilmi, että se ei aio saattaa digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua sopimuksen mukaiseksi kohtuullisessa ajassa tai siten, että kuluttajalle ei aiheudu merkittävää haittaa.

5. Hinnanalennuksen on oltava oikeassa suhteessa kuluttajalle toimitetun digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun arvon alenemiseen, kun sitä verrataan arvoon, joka digitaalisella sisällöllä tai digitaalisella palvelulla olisi, jos se olisi sopimuksen mukainen.

Silloin kun sopimuksessa määrätään, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimitetaan pidemmän ajan kuluessa kauppahintaa vastaan, hinnanalennusta sovelletaan siihen ajanjaksoon, jonka aikana digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ollut sopimuksen mukainen.

6. Kun digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimitetaan kauppahintaa vastaan, kuluttajalla on oikeus purkaa sopimus vain, jos virhe ei ole vähäinen. Elinkeinonharjoittajalla on todistustaakka siitä, että virhe on vähäinen.

15 artikla

Sopimuksen purkamista koskevan oikeuden käyttäminen

Kuluttaja käyttää oikeuttaan purkaa sopimus antamalla elinkeinonharjoittajalle ilmoituksen päätöksestään purkaa sopimus.

16 artikla

Purkamiseen liittyvät elinkeinonharjoittajan velvoitteet

1. Jos sopimus puretaan, elinkeinonharjoittaja korvaa kuluttajalle kaikki sopimuksen mukaisesti maksetut suoritukset.

Jos sopimus koskee digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamista kauppahinnan maksamista vastaan pidemmän ajan kuluessa ja jos digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on ollut sopimuksen mukainen jonkin ajanjakson ajan sopimuksen purkamista edeltävänä ajanjaksona, elinkeinonharjoittajan on kuitenkin palautettava kuluttajalle tämän maksamasta hinnasta vain se oikeasuhteinen osa, joka vastaa ajanjaksoa, jona digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ollut sopimuksen mukainen, ja se osa, jonka kuluttaja on maksanut etukäteen ajasta, jonka sopimus olisi kestänyt, jollei sitä olisi purettu.

2. Elinkeinonharjoittajan on noudatettava asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti sovellettavia velvoitteita kuluttajan henkilötietojen suhteen.

3. Elinkeinonharjoittajan on pidättäydyttävä käyttämästä kuluttajan elinkeinonharjoittajan toimittamaa digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua käyttäessään luovuttamaa tai luomaa muuta sisältöä kuin henkilötietoja paitsi silloin, kun

a)	tällainen sisältö ei ole käyttökelpoista muuten kuin elinkeinonharjoittajan toimittaman digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun yhteydessä;

b)	tällainen sisältö liittyy ainoastaan kuluttajan toimintaan elinkeinonharjoittajan toimittamaa digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua käytettäessä;

c)	elinkeinonharjoittaja on yhdistänyt tällaisen sisällön muihin tietoihin, joista sitä ei voida erottaa tai se voidaan erottaa vain kohtuuttomin ponnistuksin; tai

d)	kuluttaja ja muut henkilöt ovat luoneet yhdessä tällaisen sisällön ja muut kuluttajat voivat edelleen käyttää kyseistä sisältöä.

4. Elinkeinonharjoittajan on kuluttajan pyynnöstä annettava kuluttajan saataville kaikki sisältö, pois lukien henkilötiedot, jonka kuluttaja on luovuttanut tai luonut käyttäessään elinkeinonharjoittajan toimittamaa digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua, lukuun ottamatta 3 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettuja tilanteita.

Kuluttajalla on oltava oikeus saada kyseinen digitaalinen sisältö takaisin maksutta, elinkeinonharjoittajan estämättä, kohtuullisessa ajassa ja yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa tallennusmuodossa.

5. Elinkeinonharjoittaja voi estää kuluttajaa käyttämästä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua, erityisesti estämällä tämän pääsyn digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun tai sulkemalla kuluttajan käyttäjätilin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

17 artikla

Purkamiseen liittyvät kuluttajan velvoitteet

1. Sopimuksen purkamisen jälkeen kuluttajan on pidättäydyttävä käyttämästä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ja saattamasta sitä kolmansien osapuolten saataville.

2. Jos digitaalinen sisältö on toimitettu aineellisella välineellä, kuluttajan on elinkeinonharjoittajan pyynnöstä ja tämän kustannuksella palautettava aineellinen väline elinkeinonharjoittajalle ilman aiheetonta viivytystä. Jos elinkeinonharjoittaja päättää pyytää aineellisen välineen palauttamista, pyyntö on tehtävä 14 päivän kuluessa päivästä, jona elinkeinonharjoittajalle ilmoitetaan kuluttajan päätöksestä purkaa sopimus.

3. Kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käytöstä siltä sopimuksen purkamista edeltävältä ajanjaksolta, jonka aikana digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole ollut sopimuksen mukainen.

18 artikla

Elinkeinonharjoittajan suoritettavien maksujen palautusten määräajat ja palautustavat

1. Maksujen palautukset, joista elinkeinonharjoittaja on vastuussa kuluttajalle 14 artiklan 4 ja 5 kohdan tai 16 artiklan 1 kohdan nojalla kauppahinnan alennuksen tai sopimuksen purkamisen johdosta, on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa 14 päivän kuluessa päivästä, jona elinkeinonharjoittajalle ilmoitetaan kuluttajan päätöksestä käyttää oikeuttaan vaatia hinnanalennusta tai oikeuttaan purkaa sopimus.

2. Elinkeinonharjoittajan on suoritettava maksun palautus samalla maksutavalla, jota kuluttaja on käyttänyt maksaakseen digitaalisesta sisällöstä tai digitaalisesta palvelusta, jollei kuluttaja anna nimenomaista suostumustaan muuhun ja edellyttäen, ettei kuluttajalle koidu kustannuksia maksujen palautuksesta.

3. Elinkeinonharjoittaja ei saa periä kuluttajalta palautuksesta maksua.

22 artikla

Pakottavuus

1. Jollei tässä direktiivissä toisin säädetä, kuluttajaa eivät sido sellaiset sopimusehdot, joilla kuluttajan vahingoksi estetään tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten toimenpiteiden soveltaminen, poiketaan niistä tai muutetaan niiden vaikutuksia, ennen kuin kuluttaja on ilmoittanut toimituksen laiminlyönnistä tai virheestä elinkeinonharjoittajalle tai ennen kuin elinkeinonharjoittaja on ilmoittanut kuluttajalle 19 artiklan mukaisesta digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun muuttamisesta.

2. Tämä direktiivi ei estä elinkeinonharjoittajaa tarjoamasta kuluttajille sopimusjärjestelyjä, jotka antavat tässä direktiivissä säädettyä paremman suojan.

27 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 20 päivänä toukokuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA

(1) EUVL C 264, 20.7.2016, s. 57.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. maaliskuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 15. huhtikuuta 2019.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/771, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, asetuksen (EU) 2017/2394 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta (ks. tämän virallisen lehden s. 28).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45).

(6) Neuvoston direktiivi 93/42/ETY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1993, lääkinnällisistä laitteista (EYVL L 169, 12.7.1993, s. 1).

(7) Neuvoston direktiivi 90/385/ETY, annettu 20 päivänä kesäkuuta 1990, aktiivisia implantoitavia lääkinnällisiä laitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 189, 20.7.1990, s. 17).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/79/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 1998, in vitro -diagnostiikkaan tarkoitetuista lääkinnällisistä laitteista (EYVL L 331, 7.12.1998, s. 1).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/65/EY, annettu 23 päivänä syyskuuta 2002, kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta (EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1972, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (EUVL L 321, 17.12.2018, s. 36).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) (EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/22/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista (EUVL L 110, 1.5.2009, s. 30).

(18) EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(20) EUVL C 200, 23.6.2017, s. 10.

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/98/EY, annettu 17 päivänä marraskuuta 2003, julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 90).

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2120, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja säännellyn EU:n sisäisen viestinnän vähittäishinnoittelusta sekä direktiivin 2002/22/EY ja asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta (EUVL L 310, 26.11.2015, s. 1).

(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10).

whereas

(11) Tässä direktiivissä olisi vahvistettava yhteiset säännöt tietyistä vaatimuksista, jotka koskevat digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välillä tehtäviä sopimuksia.
Tätä varten olisi yhdenmukaistettava täysin säännöt, jotka koskevat digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuutta, oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole tällä tavoin sopimuksen mukainen tai sitä ei toimiteta, ja näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia sääntöjä sekä digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun muuttamista.
Jos kuluttajasopimusoikeuden tietyt keskeiset seikat olisi täysin yhdenmukaistettu, yritysten ja erityisesti pk-yritysten olisi helpompi tarjota tuotteitaan muissa jäsenvaltioissa.
Keskeisten sääntöjen täyden yhdenmukaistamisen ansiosta kuluttajat voisivat nauttia kuluttajansuojan korkeasta tasosta ja hyvinvointihyödyistä.
Jäsenvaltiot eivät voi tämän direktiivin soveltamisalalla säätää muista, muodollisista tai aineellisista vaatimuksista.
Jäsenvaltioiden ei esimerkiksi pitäisi säätää käänteistä todistustaakkaa koskevista säännöistä, jotka poikkeavat tässä direktiivissä säädetyistä säännöistä, tai kuluttajan velvollisuudesta ilmoittaa virheestä elinkeinonharjoittajalle tietyn ajan kuluessa.

- = -

(14) Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti säätää esimerkiksi seurauksista, joita aiheutuu siitä, että digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei ole toimitettu tai digitaalinen sisältö tai että digitaalinen palvelu on virheellinen, jos toimituksen laiminlyönti tai virheellisyys johtuu esteestä, johon elinkeinonharjoittaja ei pysty vaikuttamaan, ja jos elinkeinonharjoittajan ei voida olettaa pystyvän välttämään tai poistamaan estettä ja sen seurauksia, esimerkiksi jos kyseessä on ylivoimainen este.

- = -

(21) Direktiiviä (EU) 2019/771 olisi sovellettava sopimuksiin, jotka koskevat tavaroiden myyntiä, digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat mukaan lukien.
Digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden käsitteellä olisi tarkoitettava tavaroita, joihin sisältyy digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu tai jotka on liitetty digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun siten, että kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen estäisi tavaran toimintojen suorittamisen.
Tavaroihin tällä tavoin sisällytettyyn tai liitettyyn digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun olisi sovellettava direktiiviä (EU) 2019/771, jos se tarjotaan tavaran mukana tavaraa koskevan myyntisopimuksen perusteella.
Sen, muodostaako tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen osan myyjän kanssa tehtyä myyntisopimusta, olisi määräydyttävä kyseisen sopimuksen sisällön perusteella.
Tähän olisi kuuluttava sellainen tavaraan sisällytetty tai siihen liitetty digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu, jonka toimittamisesta määrätään nimenomaisesti sopimuksella.
Sen olisi myös sisällettävä myyntisopimukset, joiden voidaan katsoa kattavan tietyn digitaalisen sisällön tai tietyn digitaalisen palvelun toimittamisen, koska ne ovat yleisiä samantyyppisissä tavaroissa ja kuluttaja voi kohtuullisesti odottaa niitä ottaen huomioon tavaran luonteen sekä mahdollisen julkisen lausuman, jonka myyjä tai muu henkilö liiketoimintaketjun aikaisemmassa vaiheessa, tuottaja mukaan luettuna, on esittänyt tai joka on esitetty heidän puolestaan.
Jos esimerkiksi älytelevision mainostetaan sisältävän tietyn videosovelluksen, tämän videosovelluksen olisi katsottava olevan osa myyntisopimusta.
Tätä olisi sovellettava riippumatta siitä, onko digitaalinen sisältö tai palvelu asennettu etukäteen itse tavaraan vai onko se ladattava myöhemmin toiselle laitteelle ja on ainoastaan liitetty tavaraan.

- = -

(22) Sitä vastoin jos tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen ei estä tavaran toimintojen suorittamista tai jos kuluttaja tekee sopimuksen digitaalisia elementtejä sisältävää tavaraa koskevaan myyntisopimukseen kuulumattoman digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta, tätä sopimusta olisi pidettävä erillisenä tavaran myyntiä koskevana sopimuksena, vaikka myyjä toimisi tämän toisen ulkopuolisen elinkeinonharjoittajan kanssa tehtävän sopimuksen välittäjänä, ja se voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan.
Esimerkiksi jos kuluttaja lataa pelisovelluksen sovelluskaupasta älypuhelimeen, pelisovelluksen toimitusta koskeva sopimus on älypuhelimen myyntisopimuksesta erillinen sopimus.
Tästä syystä direktiiviä (EU) 2019/771 olisi sovellettava ainoastaan älypuhelinta koskevaan myyntisopimukseen ja pelisovelluksen toimitus voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, jos tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät.
Toinen esimerkki on tapaus, jossa on nimenomaan sovittu, että kuluttaja ostaa älypuhelimen ilman tiettyä käyttöjärjestelmää, ja kuluttaja tekee myöhemmin sopimuksen käyttöjärjestelmän toimittamisesta kolmannen osapuolen kanssa.
Tällaisessa tapauksessa erikseen ostetun käyttöjärjestelmän toimittaminen ei olisi osa myyntisopimusta eikä sen vuoksi kuuluisi direktiivin (EU) 2019/771 soveltamisalaan, vaan voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, jos tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät.

- = -

(48) Henkilötietojen käsittelyyn tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sopimusten yhteydessä olisi sovellettava täysimääräisesti asetusta (EU) 2016/679 tai muuta unionin tietosuojalainsäädäntöä.
Lisäksi tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyihin oikeuksiin, velvollisuuksiin ja muihin kuin sopimusperusteisiin oikeussuojakeinoihin.
Seikkojen, jotka johtavat siihen, että ei noudateta asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyjä vaatimuksia, mukaan lukien keskeiset periaatteet, joita ovat muun muassa tietojen minimointi, sisäänrakennettu tietosuoja ja oletusarvoinen tietosuoja, voidaan tapauksen olosuhteiden mukaan myös katsoa tarkoittavan, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ole tässä direktiivissä säädettyjen sopimuksenmukaisuutta koskevien subjektiivisten tai objektiivisten vaatimusten mukainen.
Yhtenä esimerkkinä voivat olla tapaukset, joissa elinkeinonharjoittajalla selkeästi on sopimuksessa velvoite tai joissa sopimusta voidaan tulkita tällä tavoin, mikä liittyy myös asetuksen (EU) 2016/679 mukaisiin elinkeinonharjoittajan velvollisuuksiin.
Tällöin sopimusvelvoite voi tulla osaksi sopimuksenmukaisuutta koskevia subjektiivisia vaatimuksia.
Toisena esimerkkinä ovat tapaukset, joissa asetuksen (EU) 2016/679 mukaisten velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä voi samaan aikaan seurata se, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei sovellu käyttötarkoitukseensa, mikä muodostaa sellaisten sopimustenmukaisuutta koskevien objektiivisten vaatimusten noudattamatta jättämisen, joiden mukaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun on sovelluttava siihen käyttötarkoitukseen, johon samantyyppistä digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja yleensä käytetään.

- = -

(52) Jotta digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimisi oikein, se on integroitava kuluttajan laitteisiin ja ohjelmistoihin oikealla tavalla.
Virheellisestä integroinnista johtuva digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virhe olisi katsottava digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun itsensä virheeksi, jos integroinnista tai sen valvonnasta vastaa elinkeinonharjoittaja tai jos kuluttaja on tehnyt sen elinkeinonharjoittajan ohjeiden mukaisesti ja virheellinen integrointi johtuu vaadittujen ohjeiden puutteellisuudesta, kuten integrointiohjeiden vaillinaisuudesta tai epäselvyydestä, minkä vuoksi keskivertokuluttajan on vaikea käyttää niitä.

- = -

(54) Oikeudelliset virheet ovat erityisen tärkeä seikka immateriaalioikeuksien soveltamisalaan kuuluvien digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen yhteydessä.
Se, että kuluttajalle asetetaan tämän direktiivin mukaisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käyttöä koskevia rajoituksia, voi johtua kolmannen osapuolen oikeuksien loukkaamisesta.
Tällaiset oikeuksien loukkaukset saattavat tosiasiallisesti estää kuluttajaa käyttämästä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua tai joitakin sen ominaisuuksia esimerkiksi silloin, kun kuluttaja ei voi käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua lainkaan tai ei voi laillisesti käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua.
Tämä voi johtua siitä, että kolmas osapuoli oikeutetusti pakottaa elinkeinonharjoittajan lopettamaan näiden oikeuksien loukkaamisen ja kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tarjoamisen tai että kuluttaja ei voi käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua rikkomatta lakia.
Jos kolmannen osapuolen oikeuksien rikkominen johtaa rajoitukseen, joka estää digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun käytön sopimustenmukaisuutta koskevien subjektiivisten ja objektiivisten vaatimusten mukaisesti tai rajoittaa sitä, kuluttajalla olisi oltava oikeus käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeussuojakeinoja virheen korjaamiseksi, ellei kansallisessa lainsäädännössä säädetä sopimuksen mitättömyydestä tai pätemättömyydestä, esimerkiksi kun on kyse hallintaoikeuden suojaa koskevan oikeudellisen takuun rikkomisesta.

- = -

(58) Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti säätää kansallisista vanhentumisajoista.
Vanhentumisajat eivät kuitenkaan saisi estää kuluttajia käyttämästä oikeuksiaan koko sen ajan, jona elinkeinonharjoittaja on vastuussa virheistä.
Vaikka tässä direktiivissä ei tästä syystä pitäisi yhtenäistää kansallisten vanhentumisaikojen alkamisajankohtia, tässä direktiivissä olisi kuitenkin varmistettava, että tällaiset vanhentumisajat antavat kuluttajille mahdollisuuden käyttää oikeussuojakeinoja sellaisten virheiden korjaamiseksi, jotka ilmenevät sinä ajanjaksona, jona elinkeinonharjoittaja on vastuussa virheistä.

- = -

(64) Digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen monimuotoisuuden vuoksi ei ole järkevää asettaa digitaaliseen sisältöön tai digitaalisiin palveluihin liittyvien oikeuksien käyttämiselle tai velvollisuuksien täyttämiselle kiinteitä määräaikoja.
Tällaisilla määräajoilla ei otettaisi huomioon tätä monimuotoisuutta ja ne voivat olla tilanteen mukaan joko liian lyhyitä tai liian pitkiä.
Siksi on asianmukaisempaa edellyttää, että digitaalinen sisältö tai digitaaliset palvelut olisi saatettava sopimuksen mukaiseksi kohtuullisen ajan kuluessa.
Tämä edellytys ei saisi estää osapuolia sopimasta tietystä ajasta, jossa digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu saatetaan sopimuksen mukaiseksi.
Digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu olisi saatettava sopimuksen mukaiseksi maksutta.
Kuluttajalle ei saisi aiheutua mitään kustannuksia etenkään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun päivityksen kehittämisestä.

- = -

(68) Kun kuluttaja purkaa sopimuksen, elinkeinonharjoittajan olisi palautettava kuluttajan maksama kauppahinta.
Kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien oikeutettujen etujen olisi kuitenkin oltava tasapainossa, jos digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimitus on tapahtunut pidemmän ajan kuluessa ja digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on ollut sopimuksen mukainen vain osan tästä ajasta.
Näin ollen sopimuksen purkamisen yhteydessä kuluttajalla olisi oltava oikeus vain siihen osaan kauppahinnasta, joka vastaa sen ajanjakson kestoa ja on oikeassa suhteessa sen ajanjakson kestoon, jonka aikana digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu ei ollut sopimuksen mukainen.
Kuluttajalla olisi myös oltava oikeus sopimuksen purkamisen jälkeisestä ajanjaksosta mahdollisesti etukäteen maksamaansa osaan kauppahinnasta.

- = -

(71) Kuluttajan olisi voitava saada sisältö takaisin kohtuullisessa ajassa, elinkeinonharjoittajan estämättä, yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa tallennusmuodossa ja maksutta, lukuun ottamatta kustannuksia, joita aiheutuu kuluttajan omasta digitaalisesta ympäristöstä, kuten verkkoyhteydestä aiheutuvat kustannukset, koska ne eivät liity erityisesti sisällön takaisinsaantiin.
Elinkeinonharjoittajan velvollisuutta asettaa tällainen sisältö saataville ei kuitenkaan pitäisi soveltaa, jos sisältö on käyttökelpoista vain elinkeinonharjoittajan toimittaman digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun yhteydessä, jos se liittyy ainoastaan kuluttajan toimintaan digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua käytettäessä tai jos elinkeinonharjoittaja on yhdistänyt siihen muita tietoja, joista sitä ei voida erottaa tai se voidaan erottaa vain kohtuuttomin ponnistuksin.
Tällöin sisällöstä ei ole kuluttajalle merkittävää käytännön etua, ja samalla olisi otettava huomioon myös elinkeinonharjoittajan etu.
Lisäksi elinkeinonharjoittajan velvollisuus asettaa kuluttajan saataville sopimuksen purkamisen yhteydessä kaikki sisältö, joka ei ole henkilötietoja ja jonka kuluttaja on luovuttanut tai luonut, ei saisi vaikuttaa elinkeinonharjoittajan oikeuteen olla luovuttamatta tiettyä sisältöä sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

- = -

(73) Elinkeinonharjoittajan vahingonkorvausvelvollisuutta koskeva periaate on digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista koskevien sopimusten olennainen osa.
Sen vuoksi kuluttajalla olisi oltava oikeus vaatia vahingonkorvausta haitasta, jota aiheutuu digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheestä tai siitä, että digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei toimiteta.
Korvauksella olisi asetettava kuluttaja mahdollisimman lähelle asemaa, jossa kuluttaja olisi ollut, jos digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu olisi toimitettu asianmukaisesti ja se olisi ollut sopimuksen mukainen.
Koska kaikissa jäsenvaltioissa jo on tällainen oikeus vaatia vahingonkorvausta, tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kyseisten sääntöjen rikkomisesta aiheutuvan haitan korvaamista kuluttajille koskevien kansallisten sääntöjen soveltamiseen.

- = -

(78) Kuluttajalle toimitetun digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virhe johtuu usein jostakin liiketoimesta ketjussa, joka yhdistää alkuperäisen suunnittelijan lopulliseen elinkeinonharjoittajaan.
Vaikka lopullisella elinkeinonharjoittajalla olisi oltava virheen vuoksi korvausvelvollisuus kuluttajaa kohtaan näiden osapuolten välisen sopimuksen nojalla, on tärkeää varmistaa, että elinkeinonharjoittajalla on asianmukaiset oikeudet suhteessa eri henkilöihin liiketoimiketjussa niin, että elinkeinonharjoittaja voi kattaa korvausvelvollisuutensa kuluttajaa kohtaan.
Tällaiset oikeudet olisi rajoitettava kaupallisiin toimiin eikä niitä pitäisi soveltaa tilanteissa, joissa elinkeinonharjoittaja on vastuussa kuluttajalle sellaisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheestä, joka koostuu ohjelmistoista tai perustuu ohjelmistoihin, jotka henkilö liiketoimiketjun aikaisemmassa vaiheessa on toimittanut maksutta vapaan lisenssin ja avoimen lähdekoodin lisenssin mukaisesti.
Olisi kuitenkin oltava jäsenvaltioiden tehtävä yksilöidä sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössään ne henkilöt liiketoimiketjussa, joille lopullinen elinkeinonharjoittaja voi esittää vaateita, ja tätä koskevat säännöt ja edellytykset.

- = -

(86) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli sisämarkkinoiden toiminnan edistämistä puuttumalla johdonmukaisella tavalla sopimusoikeudesta johtuviin digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamisen esteisiin ja estämällä oikeudellinen hajanaisuus, vaan ne voidaan kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaisuuden varmistamisen – antamalla yhdenmukaiset sopimusoikeuden säännöt, jotka myös helpottavat täytäntöönpanon valvontaan liittyvien koordinoitujen toimien toteuttamista – vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla.
Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

- = -

keyboard_tab Contratti digitali 2019/0770 FI

Contratti digitali 2019/0770 FI