(19) Digitaalisella sisällöllä tarkoitetaan digitaalisessa muodossa tuotettua ja toimitettua tietoa, kuten tietokoneohjelmia, sovelluksia, pelejä, musiikkia, videoita tai tekstejä, riippumatta siitä, ovatko ne saatavilla lataamalla tai suoratoistona, aineellisen välineen avulla tai muuta kautta.
Digitaalisen sisällön toimittamista koskevat sopimukset olisi sisällytettävä tämän direktiivin soveltamisalaan.
Jos digitaalista sisältöä toimitetaan aineellisella välineellä, kuten CD- tai DVD-levyllä, se olisi katsottava tässä direktiivissä tarkoitetuksi tavaraksi.
Samoin kuin sopimuksia, jotka koskevat veden, kaasun tai sähkön toimittamista, jos niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, tai kaukolämmön toimittamista, myöskään sopimuksia sellaisesta digitaalisesta sisällöstä, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, ei olisi tätä direktiiviä sovellettaessa pidettävä kauppa- eikä palvelusopimuksina.
Kuluttajalla olisi oltava oikeus peruuttaa tällaiset sopimukset, jollei hän ole suostunut sopimuksen täyttämisen aloittamiseen peruuttamisen määräajan kuluessa ja saanut ilmoitusta siitä, että hän on näin ollen menettänyt oikeuden peruuttaa sopimus.
Yleisten tiedonantovaatimusten lisäksi elinkeinonharjoittajan olisi annettava kuluttajalle tietoa digitaalisen sisällön toimivuudesta ja yhteentoimivuudesta.
Toimivuuden käsitteellä olisi tarkoitettava sitä, miten digitaalista sisältöä voidaan käyttää esimerkiksi kuluttajakäyttäytymisen seuraamiseen; sen olisi viitattava myös siihen, onko sisällön käytössä teknisiä rajoituksia, kuten digitaalioikeuksien hallintajärjestelmästä johtuvaa suojausta tai aluekoodausta.
Yhteentoimivuuden käsitteellä on tarkoitus kuvata tietoa digitaalisen sisällön yhteentoimivuudesta laitteistojen ja ohjelmistojen kanssa, esimerkiksi tietoa käyttöjärjestelmästä, tarvittavasta versiosta ja tietyistä laitteisto-ominaisuuksista.
Komission olisi tarkasteltava, onko digitaalista sisältöä koskevia säännöksiä tarvetta yhdenmukaistaa vielä pidemmälle, ja annettava tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, jossa tätä asiaa käsitellään.
- = -
(20) Etäsopimuksen määritelmän olisi katettava kaikki tapaukset, joissa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen sopimus tehdään etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä käyttäen pelkästään yhtä tai useampaa etäviestintä (kuten postia, Internetiä, puhelinta tai faksia) sopimuksen tekemiseen asti, sopimuksen tekeminen mukaan lukien.
Tämän määritelmän olisi katettava myös tilanteet, joissa kuluttaja käy toimitiloissa vain hankkimassa tietoa tavaroista tai palveluista ja myöhemmin neuvottelee ja tekee sopimuksen etäsopimuksena.
Sitä vastoin sopimusta, joka neuvotellaan elinkeinonharjoittajan toimitiloissa ja tehdään lopullisesti etäviestimien avulla, ei olisi pidettävä etäsopimuksena.
Myöskään sopimusta, jonka tekeminen aloitetaan etäviestimien avulla mutta joka lopullisesti tehdään elinkeinonharjoittajan toimitiloissa, ei olisi pidettävä etäsopimuksena.
Samoin etäsopimuksen käsitteeseen ei olisi sisällytettävä kuluttajan etäviestimen avulla tekemiä varauksia palvelun pyytämiseksi ammatinharjoittajalta, kuten silloin, kun kuluttaja soittaa varatakseen ajan kampaajalle.
Etämyyntiä varten luodun myynti- tai palveluntarjontajärjestelmän käsitteeseen olisi kuuluttava kolmannen osapuolen eli muun kuin elinkeinonharjoittajan tarjoamat järjestelmät, joita elinkeinonharjoittaja käyttää, kuten esimerkiksi verkkosivustot.
Tähän ei kuitenkaan olisi kuuluttava tapaukset, joissa verkkosivustot antavat vain elinkeinonharjoittajaa, hänen tavaroitaan ja/tai palvelujaan koskevia tietoja sekä hänen yhteystietonsa.
- = -
(51) Suurimmat kuluttajien kohtaamat ongelmat koskevat tavaran toimittamista, kuten tavaran katoamista tai vahingoittumista kuljetuksen aikana sekä luovutuksen viivästystä tai puutteellisuutta, ja tämä on myös yksi pääasiallisista syistä kiistoihin elinkeinonharjoittajien kanssa.
Siksi on tarpeen selkiyttää luovutuksen ajankohtaa koskevia kansallisia sääntöjä ja yhdenmukaistaa ne.
Luovutuspaikkaa ja -tapaa sekä tavaran omistusoikeuden siirtymisen edellytysten ja ajankohdan määrittämistä koskevien säännösten olisi edelleen kuuluttava kansallisen lainsäädännön piiriin, eikä tämän direktiivin olisi vaikutettava niihin.
Tässä direktiivissä säädettyihin luovutusta koskeviin säännöksiin olisi sisällyttävä kuluttajan mahdollisuus antaa kolmannen osapuolen ottaa hänen puolestaan tavara fyysisesti hallintaan tai hankkia määräysvalta siihen.
Kuluttajalla olisi katsottava olevan määräysvalta tavaraan, kun se on hänen tai hänen osoittamansa kolmannen osapuolen saatavissa siten, että hän voi käyttää tavaraa omistajan tavoin tai hänellä on mahdollisuus jälleenmyydä tavara (esimerkiksi kun hän on saanut avaimet tai saanut haltuunsa omistusasiakirjat).
- = -
(52) Kun kyse on kauppasopimuksista, tavaran luovutus voi tapahtua useilla tavoilla, joko välittömästi tai myöhemmin.
Jos osapuolet eivät ole sopineet tietystä toimituspäivästä, elinkeinonharjoittajan olisi toimitettava tavarat mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 30 päivän kuluttua sopimuksen tekopäivästä.
Viivästystä koskevissa säännöksissä olisi otettava huomioon myös tavarat, jotka valmistetaan tai hankitaan nimenomaan kuluttajaa varten ja joita elinkeinonharjoittaja ei voi käyttää uudelleen ilman huomattavaa tappiota.
Tämän vuoksi tähän direktiiviin olisi sisällytettävä säännös, joka antaa elinkeinonharjoittajalle kohtuullisen lisäajan tietyissä olosuhteissa.
Jos elinkeinonharjoittaja ei ole luovuttanut tavaroita kuluttajan kanssa sovitussa ajassa, kuluttajan olisi ennen kuin hän voi purkaa sopimuksen pyydettävä elinkeinonharjoittajaa luovuttamaan tavarat kohtuullisen lisäajan kuluessa, ja hänellä olisi oikeus purkaa sopimus, jos elinkeinonharjoittaja ei luovuta tavaroita edes tämän lisäajan kuluessa.
Tätä säännöstä ei olisi kuitenkaan sovellettava, jos elinkeinonharjoittaja on yksiselitteisellä ilmoituksella kieltäytynyt toimittamasta tavaroita.
Sitä ei olisi sovellettava myöskään tietyissä olosuhteissa, joissa toimitusaika on olennainen, kuten esimerkiksi jos kyse on hääpuvusta, joka olisi toimitettava ennen häitä.
Sitä ei olisi sovellettava myöskään tilanteissa, joissa kuluttaja ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle, että luovutus tiettynä päivänä on olennaista.
Tätä varten kuluttaja voi käyttää tämän direktiivin mukaisesti annettuja elinkeinonharjoittajan yhteystietoja.
Jos elinkeinonharjoittaja ei luovuta tavaroita ajoissa näissä nimenomaisissa tapauksissa, kuluttajalla olisi oltava oikeus purkaa sopimus välittömästi sen jälkeen, kun alun perin sovittu toimitusaika on kulunut.
Tällä direktiivillä ei olisi rajoitettava kansallisia säännöksiä siitä, miten kuluttajan olisi ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle halustaan purkaa sopimus.
- = -