(1) Jotta unioni voisi säilyttää kilpailukykynsä globaaleilla markkinoilla, sen olisi parannettava sisämarkkinoiden toimintaa ja pystyttävä vastaamaan niihin moninaisiin haasteisiin, joita yhä enenevässä määrin teknologiaan perustuva talouskehitys tuo tullessaan.
Digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa esitetään kattava kehys, joka helpottaa digitaalisen ulottuvuuden liittämistä sisämarkkinoihin.
Strategian ensimmäisessä pilarissa pyritään puuttumaan unionin sisäisen kaupan hajanaisuuteen tarkastelemalla suurimpia rajat ylittävän verkkokaupan kehitystä haittaavia esteitä, koska rajat ylittävä verkkokauppa muodostaa valtaosan rajat ylittävästä tavaroiden kuluttajakaupasta.
- = -
(3) Tietyt tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvät seikat olisi yhdenmukaistettava kuluttajansuojan korkean tason pohjalta todellisten digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi, oikeusvarmuuden lisäämiseksi ja liiketoimiin liittyvien kustannusten vähentämiseksi erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jäljempänä ’pk-yritykset’.
- = -
(8) Vaikka kuluttajien suojan taso on asetuksen (EY) N:o 593/2008 soveltamisen ansiosta korkea heidän tehdessään ostoksia toisista jäsenvaltioista, lainsäädännön hajanaisuus heikentää myös kuluttajien luottamusta rajat ylittäviin liiketoimiin.
Epäluottamuksen taustalla on monia syitä, mutta kuluttajien suurimpia huolenaiheita on epävarmuus keskeisistä sopimusperusteisista oikeuksista.
Epävarmuutta esiintyy riippumatta siitä, onko kuluttajilla suojanaan oman jäsenvaltion kuluttajasopimuksia koskevat pakottavat säännöt tilanteessa, jossa myyjä suuntaa toimintaansa näille kuluttajille yli rajojen, vai tekevätkö kuluttajat rajat ylittäviä sopimuksia sellaisen myyjän kanssa, joka ei harjoita kaupallista toimintaa kuluttajan jäsenvaltiossa.
- = -
(34) suuri osa kulutustavaroista edellyttää asentamista, ennen kuin kuluttaja voi käyttää niitä tehokkaasti hyödykseen.
Digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden osalta digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun asentaminen on lisäksi yleensä tarpeen, jotta kuluttaja voi käyttää tavaroita niiden käyttötarkoituksen mukaisesti.
Tästä syystä virhettä, joka johtuu tavaran virheellisestä asennuksesta, myös tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheellisestä asennuksesta, olisi pidettävä tavaran virheenä, jos myyjä teki asennuksen tai se tehtiin myyjän valvonnassa.
Jos tavaran asennus oli tarkoitettu kuluttajan tehtäväksi, virheellisestä asennuksesta johtuvaa virhettä olisi pidettävä tavaran virheenä riippumatta siitä, suorittiko asennuksen kuluttaja vai kuluttajan vastuulla toimiva kolmas osapuoli, jos virheellinen asennus johtui puutteista asennusohjeissa, kuten ohjeiden vaillinaisuudesta tai epäselvyydestä, minkä vuoksi kyseisten ohjeiden käyttäminen on keskivertokuluttajalle vaikeaa.
- = -
(41) Jotta voitaisiin varmistaa oikeusvarmuus myyjien kannalta ja kuluttajien yleinen luottamus rajat ylittäviin ostoksiin, on tarpeen säätää ajanjaksosta, jonka aikana kuluttajalla on oikeus oikeussuojakeinoihin kaikkien sellaisten virheiden osalta, jotka ovat olemassa sopimuksenmukaisuuden määrittämisajankohtana.
Koska jäsenvaltioiden suuri enemmistö on säätänyt direktiivin 1999/44/EY täytäntöönpanon yhteydessä kahden vuoden määräajasta, jota markkinatoimijat pitävät käytännössä kohtuullisena, tämä määräaika olisi pidettävä voimassa.
Tätä määräaikaa olisi sovellettava myös digitaalisia elementtejä sisältäviin tavaroihin.
Jos sopimuksessa kuitenkin määrätään yli kaksi vuotta kestävästä jatkuvasta toimituksesta, kuluttajalla olisi oltava oikeus oikeussuojaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sellaisen virheen korjaamiseksi, joka tapahtuu tai ilmenee sinä aikana, jona digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on sopimuksen mukaan määrä toimittaa.
Jotta jäsenvaltiot voisivat joustavasti nostaa kuluttajansuojan tasoa kansallisessa lainsäädännössään, niiden olisi voitava vapaasti säätää myyjän vastuuajoista, jotka ovat pidempiä kuin tässä direktiivissä säädetyt vastuuajat.
- = -
(47) Jotta voitaisiin parantaa oikeusvarmuutta ja poistaa yksi suurimmista sisämarkkinoiden esteistä, tällä direktiivillä olisi yhdenmukaistettava täysimääräisesti kuluttajien käytettävissä olevat oikeussuojakeinot, jos tavara ei ole sopimuksen mukainen, ja edellytykset tällaisten oikeussuojakeinojen käytölle.
Jos tavarassa on virhe, kuluttajilla olisi erityisesti oltava oikeus siihen, että se saatetaan sopimuksenmukaiseksi, tai saada kauppahinnasta oikeasuhteinen alennus tai purkaa sopimus.
- = -