keyboard_tab Contratti di vendita di beni conformi 2019/0771 FI

(37) Jotta voitaisiin parantaa oikeusvarmuutta sekä kuluttajien että myyjien kannalta, olisi ilmoitettava selkeästi ajankohta, jolloin tavaran sopimuksen mukaisuutta olisi arvioitava.

  Tavaran toimitusajankohta olisi asianmukainen ajankohta tavaran sopimuksenmukaisuuden arvioinnille.

  Tätä olisi sovellettava myös tavaroihin, joihin on sisällytetty tai liitetty digitaalista sisältöä tai digitaalinen palvelu, joka toimitetaan kertatoimituksena.

  Jos tavaroihin sisällytettyä tai niihin liitettyä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua on määrä toimittaa jatkuvasti pidemmän ajan kuluessa, ajankohta, joka on otettava huomioon digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuuden määrittämiseksi, ei kuitenkaan saisi olla yksi tietty ajankohta, vaan pikemminkin toimitusajankohdasta alkava ajanjakso.

  Oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä tämän ajanjakson olisi oltava sama kuin ajanjakson, jona myyjä on vastuussa virheestä.

(43) Käytettyjen tavaroiden erilainen kohtelu voisi tietyiltä osin olla perusteltua.

  Vaikka kahden vuoden tai sitä pidempi vastuu- tai vanhentumisaika on tavallisesti sekä myyjän että kuluttajan etujen mukainen, joskus voi olla, ettei näin ole käytettyjen tavaroiden osalta.

  Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava antaa osapuolille mahdollisuus sopia lyhennetystä vastuu- tai vanhentumisajasta käytetyille tavaroille.

  Tämän kysymyksen jättäminen sovittavaksi sopimuksen osapuolten välillä lisää sopimusvapautta ja varmistaa, että kuluttajalle on ilmoitettava sekä siitä, että tavara on käytetty, että lyhennetystä vastuu- tai vanhentumisajasta.

  Tällainen sopimuksessa sovittu aika ei kuitenkaan saisi olla lyhyempi kuin yksi vuosi.

(46) Jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön säännöksiä, joiden mukaan kuluttajan on voidakseen käyttää oikeuksiaan ilmoitettava myyjälle virheestä määräajassa, joka on vähintään kaksi kuukautta siitä, kun kuluttaja havaitsi virheen.

  Jäsenvaltioiden olisi voitava taata korkeamman kuluttajansuojan taso olemalla ottamatta käyttöön tällaista velvoitetta.

(50) Kun virhe ilmenee, kuluttajan olisi ilmoitettava siitä myyjälle, jotta tämä saa mahdollisuuden saattaa tavara sopimuksen mukaiseksi.

  Myyjän olisi tehtävä tämä kohtuullisen ajan kuluessa.

  Tämä tarkoittaa sitä, että kuluttaja ei periaatteessa olisi välittömästi oikeutettu hinnanalennukseen tai sopimuksen purkamiseen, vaan hänen olisi annettava myyjälle kohtuullinen aika virheellisen tavaran korjaamista tai vaihtamista varten.

  Jos myyjä ei ole korjannut tai vaihtanut tavaraa kohtuullisen ajan kuluessa, kuluttajalla olisi oltava oikeus vaatia hinnanalennusta ja saada se tai purkaa sopimus sen pidempään odottamatta.

(62) Avoimuuden varmistamiseksi olisi säädettävä tietyistä kaupallisia takuita koskevista avoimuusvaatimuksista sekä direktiivissä 2011/83/EU vahvistetuista ennen sopimuksentekoa sovellettavista tiedonantovaatimuksista, jotka koskevat kaupallisten takuiden olemassaoloa ja niihin liittyviä ehtoja.

  Oikeusvarmuuden parantamiseksi ja kuluttajien harhaanjohtamisen välttämiseksi tässä direktiivissä olisi lisäksi säädettävä, että jos asiaan liittyvässä mainonnassa mainitut kaupalliset takuuehdot ovat kuluttajan kannalta suotuisammat kuin takuutodistuksessa olevat ehdot, sovelletaan ensisijaisesti suotuisampia ehtoja.

  Tässä direktiivissä olisi myös säädettävä takuutodistuksen sisältöä koskevista säännöistä ja siitä, miten se on asetettava kuluttajan saataville.

  Takuutodistuksen olisi esimerkiksi sisällettävä kaupallisen takuun ehdot, ja siinä olisi ilmoitettava, että kaupallinen takuu ei vaikuta lakisääteiseen vaatimustenmukaisuustakuuseen, ja tehtävä selväksi, että kaupallisen takuun ehtoihin perustuva sitoumus täydentää sopimuksenmukaisuutta koskevia lakisääteisiä velvoitteita.

  Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti antaa sääntöjä muista kaupallisia takuita koskevista seikoista, joita ei säännellä tällä direktiivillä, esimerkiksi mahdollisuudesta ottaa kaupalliseen takuuseen mukaan muita velallisia kuin takuun antaja, edellyttäen että nämä säännöt eivät estä kuluttajia saamasta suojelua, joka heille myönnetään tämän direktiivin täysin yhdenmukaistetuilla kaupallisia takuita koskevilla säännöksillä.

  Vaikka jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti edellyttää, että kaupalliset takuut olisi myönnettävä maksutta, niiden olisi varmistettava, että kaikki myyjän tai tuottajan sitoumukset, jotka kuuluvat tässä direktiivissä vahvistetun kaupallisen takuun määritelmän piiriin, ovat tämän direktiivin yhdenmukaistettujen sääntöjen mukaisia.