keyboard_tab Digital Service Act 2022/2065 FI

1.   Kun välityspalvelun tarjoaja saa asianomaiselta kansalliselta oikeus- tai hallintoviranomaiselta sovellettavan unionin oikeuden tai unionin oikeutta noudattaen annetun kansallisen lainsäädännön perusteella määräyksen toteuttaa toimia yhtä tai useampaa tiettyä laitonta sisältöä vastaan, sen on ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle tai määräyksessä ilmoitetulle muulle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä määräyksen johdosta toteutetuista jatkotoimista sekä täsmennettävä, pantiinko määräys täytäntöön ja, jos pantiin, täytäntöönpanon ajankohta.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun 1 kohdassa tarkoitettu määräys toimitetaan palvelun tarjoajalle, se täyttää ainakin seuraavat edellytykset:

3.   Määräyksen antaneen viranomaisen tai tapauksen mukaan määräyksessä ilmoitetun viranomaisen on toimitettava määräys ja välityspalvelujen tarjoajalta saadut tiedot määräyksen johdosta toteutetuista toimista määräyksen antaneen viranomaisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorille.

4.   Vastaanotettuaan määräyksen oikeus- tai hallintoviranomaiselta kyseisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava jäljennös tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista määräyksistä kaikille muille digitaalisten palvelujen koordinaattoreille 85 artiklan mukaisesti perustetun järjestelmän kautta.

5.   Välityspalvelujen tarjoajien on ilmoitettava kyseiselle palvelun vastaanottajalle vastaanottamastaan määräyksestä ja määräyksen johdosta toteutetuista toimista viimeistään määräyksen täytäntöönpanon ajankohtana tai tapauksen mukaan määräyksen antaneen viranomaisen määräyksessään ilmoittamana ajankohtana. Tällaisiin palvelun vastaanottajalle annettaviin tietoihin on sisällyttävä ainakin perustelut, muutoksenhakumahdollisuudet ja määräyksen alueellinen soveltamisala 2 kohdan mukaisesti.

6.   Tässä artiklassa säädetyt edellytykset ja vaatimukset eivät rajoita kansallisen siviili- ja rikosprosessioikeuden soveltamista.

1.   Kun välityspalvelun tarjoaja saa asianomaisilta kansallisilta oikeus- tai hallintoviranomaisilta sovellettavan unionin oikeuden tai unionin oikeutta noudattaen annetun kansallisen lainsäädännön perusteella määräyksen antaa tietty tieto yhdestä tai useammasta yksittäisestä palvelun vastaanottajasta, välityspalvelun tarjoajan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle tai määräyksessä ilmoitetulle muulle viranomaiselle määräyksen vastaanottamisesta ja määräyksen johdosta toteutetuista toimista sekä täsmennettävä, pantiinko määräys täytäntöön ja, jos pantiin, täytäntöönpanon ajankohta.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun 1 kohdassa tarkoitettu määräys toimitetaan palvelun tarjoajalle, se täyttää ainakin seuraavat edellytykset:

3.   Määräyksen antaneen viranomaisen tai tapauksen mukaan määräyksessä ilmoitetun viranomaisen on toimitettava määräys ja välityspalvelujen tarjoajalta saadut tiedot määräyksen johdosta toteutetuista toimista määräyksen antaneen viranomaisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorille.

4.   Vastaanotettuaan määräyksen oikeus- tai hallintoviranomaiselta kyseisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava jäljennös tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta määräyksestä kaikille digitaalisten palvelujen koordinaattoreille 85 artiklan mukaisesti perustetun järjestelmän kautta.

5.   Välityspalvelujen tarjoajien on ilmoitettava kyseiselle palvelun vastaanottajalle vastaanottamastaan määräyksestä ja määräyksen johdosta toteutetuista toimista viimeistään määräyksen täytäntöönpanon ajankohtana tai tapauksen mukaan määräyksen antaneen viranomaisen määräyksessään ilmoittamana ajankohtana. Tällaisiin palvelun vastaanottajalle annettaviin tietoihin on sisällyttävä ainakin perustelut ja muutoksenhakumahdollisuudet 2 kohdan mukaisesti.

6.   Tässä artiklassa vahvistetut edellytykset ja vaatimukset eivät rajoita kansallisen siviili- ja rikosprosessioikeuden soveltamista.

1.   Välityspalvelujen tarjoajien on asetettava julkisesti saataville koneluettavassa muodossa ja helposti käytettävissä olevalla tavalla vähintään kerran vuodessa selkeät ja helposti ymmärrettävät raportit kaikesta kyseisen ajanjakson aikana toteuttamastaan sisällön moderoinnista. Raportteihin on sisällyttävä tapauksen mukaan erityisesti seuraavat tiedot:

2.   Tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta välityspalvelujen tarjoajiin, joiden katsotaan olevan suosituksen 2003/361/EY liitteessä tarkoitettuja mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä ja jotka eivät ole tämän asetuksen 33 artiklan mukaisia erittäin suuria verkkoalustoja.

3.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan mallit tämän artiklan 1 kohdan mukaisten raporttien muodolle, sisällölle ja muille yksityiskohdille, mukaan lukien yhdenmukaistetut raportointikaudet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

1.   Jos säilytyspalvelujen tarjoajan tietoon tulee tietoja, jotka antavat aihetta epäillä, että on tapahtunut, on tapahtumassa tai todennäköisesti tapahtuu rikos, johon liittyy uhka ihmisen tai ihmisten hengelle tai turvallisuudelle, sen on viipymättä ilmoitettava epäilyistään kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden lainvalvonta- tai oikeusviranomaisille ja toimitettava näille kaikki saatavilla olevat asiaankuuluvat tiedot.

2.   Jos säilytyspalvelujen tarjoaja ei pysty kohtuullisella varmuudella määrittämään asianomaista jäsenvaltiota, sen on ilmoitettava asiasta joko sen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisille, johon se on sijoittautunut tai jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut, tai ilmoitettava asiasta Europolille taikka molemmille.

Tätä artiklaa sovellettaessa asianomaisella jäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa rikoksen epäillään tapahtuneen, olevan tapahtumassa tai todennäköisesti tapahtuvan, tai jäsenvaltiota, jossa epäilty rikoksentekijä asuu tai sijaitsee, tai jäsenvaltiota, jossa epäillyn rikoksen uhri asuu tai sijaitsee.

1.   Palvelun vastaanottajilla, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, joille 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset on osoitettu, on oltava oikeus valita mikä tahansa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti todistuksella hyväksytty tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin kyseisiin päätöksiin liittyvien riitojen ratkaisemiseksi, mukaan lukien valitukset, joita ei ole voitu ratkaista kyseisessä artiklassa tarkoitetun sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän avulla.

Verkkoalustojen tarjoajien on varmistettava, että tiedot ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta palvelun vastaanottajien mahdollisuudesta tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuun ovat helposti käytettävissä niiden verkkorajapinnalla selkeästi ja käyttäjäystävällisesti.

Ensimmäinen alakohta ei rajoita asianomaisen palvelun vastaanottajan oikeutta aloittaa missä tahansa vaiheessa menettely verkkoalustojen tarjoajien tekemien kyseisten päätösten riitauttamiseksi tuomioistuimessa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

2.   Molempien osapuolten on toimittava vilpittömässä mielessä valitun sertifioidun tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa riidan ratkaisemiseksi.

Verkkoalustojen tarjoajat voivat kieltäytyä toimimasta tällaisen tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa, jos samoja tietoja ja samoja sisällön väitetyn laittomuuden tai yhteensopimattomuuden perusteita koskeva riita on jo ratkaistu.

Sertifioidulla tuomioistuinten ulkopuolisella riidanratkaisuelimellä ei saa olla valtaa määrätä osapuolia sitovaa ratkaisua riidalle.

3.   Sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin, johon tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin on sijoittautunut, on enintään viiden vuoden ajaksi, joka voidaan uusia, sertifioitava kyseinen elin tämän pyynnöstä, jos se on osoittanut täyttävänsä kaikki seuraavat edellytykset:

Digitaalisten palvelujen koordinaattorin on tarvittaessa täsmennettävä todistuksessa:

4.   Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on raportoitava vuosittain toiminnastaan sille digitaalisten palvelujen koordinaattorille, joka on ne sertifioinut, ja täsmennettävä tällöin ainakin niiden vastaanottamien riitojen lukumäärä, tieto näiden riitojen lopputuloksesta, niiden ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika ja mahdollisesti havaitut puutteet tai kohdatut vaikeudet. Niiden on annettava lisätietoja kyseisen digitaalisten palvelujen koordinaattorin pyynnöstä.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on laadittava kahden vuoden välein raportti sertifioimiensa tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toiminnasta. Raportissa on erityisesti

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on asetettava ratkaisunsa osapuolten saataville kohtuullisessa ajassa ja viimeistään 90 kalenteripäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Sertifioitu tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin voi erittäin monimutkaisissa riita-asioissa harkintansa mukaan pidentää 90 kalenteripäivän ajanjaksoa edellyttäen, että kokonaiskesto on enintään 180 päivää.

5.   Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan palvelun vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehnyt yksityishenkilö tai yhteisö, hyväksi, verkkoalustan tarjoajan on vastattava kaikista tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta perimistä maksuista ja korvattava kyseiselle vastaanottajalle, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, muut kohtuulliset kulut, jotka vastaanottaja on maksanut riidanratkaisuun liittyen. Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan verkkoalustan tarjoajan hyväksi, vastaanottajan, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, ei tarvitse korvata mitään maksuja tai muita kuluja, jotka verkkoalustan tarjoaja on maksanut tai jotka sen on maksettava riidanratkaisuun liittyen, paitsi jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin toteaa, että kyseinen vastaanottaja on toiminut ilmeisen vilpillisessä mielessä.

Tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta verkkoalustojen tarjoajilta perimien maksujen on oltava kohtuullisia, eivätkä ne saa missään tapauksessa ylittää elimelle aiheutuneita kustannuksia. Riitojenratkaisun on oltava palvelun vastaanottajille maksutonta tai saatavilla nimellistä maksua vastaan.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on annettava maksut tai maksujen määrittämisessä käytetyt mekanismit palvelujen vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, ja asianomaisen verkkoalustan tarjoajan tiedoksi ennen riidanratkaisun aloittamista.

6.   Jäsenvaltiot voivat perustaa tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisuelimiä 1 kohdan soveltamiseksi tai tukea joidenkin tai kaikkien niiden tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toimintaa, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttamat toimet eivät vaikuta niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorien kykyyn sertifioida asianomaiset elimet 3 kohdan mukaisesti.

7.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorin, joka on sertifioinut tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen, on peruutettava kyseinen sertifiointi, jos se toteaa joko omasta aloitteestaan tai kolmansilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella tehdyn tutkimuksen jälkeen, että tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ei enää täytä 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Ennen sertifioinnin peruuttamista digitaalisten palvelujen koordinaattorin on annettava kyseiselle elimelle mahdollisuus vastata tutkimuksen tuloksiin ja aikomukseen peruuttaa tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen sertifiointi.

8.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on ilmoitettava komissiolle tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa kyseisen kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut eritelmät, ja tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, joiden sertifioinnin ne ovat peruuttaneet. Komissio julkaisee erityisellä helposti käytettävissä olevalla verkkosivustolla luettelon näistä elimistä, mukaan lukien kyseiset eritelmät, ja pitää luettelon ajan tasalla.

9.   Tämä artikla ei rajoita direktiivin 2013/11/EU soveltamista eikä sen nojalla kuluttajia varten perustettujen vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen ja -elinten toimintaa.

1.   Alaikäisten käytettävissä olevien verkkoalustojen tarjoajien on otettava käyttöön asianmukaiset ja oikeasuhteiset toimenpiteet, joilla varmistetaan alaikäisten korkeatasoinen yksityisyys ja turvallisuus niiden palvelussa.

2.   Verkkoalustojen tarjoajat eivät saa esittää verkkorajapinnallaan mainoksia, jos niiden esittäminen perustuu asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 4 kohdassa määriteltyyn profilointiin, jossa käytetään palvelun vastaanottajan henkilötietoja, kun verkkoalustojen tarjoajat ovat kohtuullisella varmuudella tietoisia siitä, että palvelun vastaanottaja on alaikäinen.

3.   Tässä artiklassa säädettyjen velvoitteiden noudattaminen ei velvoita verkkoalustojen tarjoajia käsittelemään muita henkilötietoja sen arvioimiseksi, onko palvelun vastaanottaja alaikäinen.

4.   Komissio voi lautakuntaa kuultuaan antaa suuntaviivoja verkkoalustojen tarjoajien avustamiseksi 1 kohdan soveltamisessa.

1.   Verkkoalustojen, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, on varmistettava, että elinkeinonharjoittajat voivat käyttää kyseisiä verkkoalustoja viestiäkseen tuotteista tai palveluista tai tarjotakseen niitä unionissa oleville kuluttajille ainoastaan, jos ne ovat ennen niiden palvelujen käyttöä näihin tarkoituksiin saaneet elinkeinonharjoittajaan soveltuvin osin seuraavat tiedot:

2.   Verkkoalustan tarjoajan, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, saatua 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sen on ennen kuin se antaa kyseisen elinkeinonharjoittajan käyttää palvelujaan parhaansa mukaan arvioitava, ovatko 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetut tiedot luotettavat ja täydelliset, käyttäen mitä tahansa jäsenvaltioiden tai unionin saataville asettamaa vapaasti käytettävissä olevaa virallista verkkotietokantaa tai verkkorajapintaa tai pyytämällä elinkeinonharjoittajaa toimittamaan luotettavista lähteistä peräisin olevia tositteita. Tätä asetusta sovellettaessa elinkeinonharjoittajat ovat vastuussa annettujen tietojen paikkansapitävyydestä.

Kun on kyse elinkeinonharjoittajista, jotka jo käyttävät verkkoalustojen tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, palveluja 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin 17 päivänä helmikuuta 2024, palvelun tarjoajien on parhaansa mukaan pyrittävä saamaan luetellut tiedot kyseisiltä elinkeinonharjoittajilta 12 kuukauden kuluessa. Jos kyseiset elinkeinonharjoittajat eivät toimita tietoja tässä määräajassa, palvelun tarjoajien on keskeytettävä palvelujensa tarjoaminen näille elinkeinonharjoittajille, kunnes ne ovat toimittaneet kaikki tiedot.

3.   Jos verkkoalustan tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, saa riittävästi viitteitä siitä tai sillä on syytä uskoa, että mikä tahansa 1 kohdassa tarkoitettu kyseiseltä elinkeinonharjoittajalta saatu tieto on virheellinen, puutteellinen tai vanhentunut, kyseisen tarjoajan on pyydettävä kyseistä elinkeinonharjoittajaa korjaamaan tilanteen viipymättä tai unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä asetetussa määräajassa.

Jos elinkeinonharjoittaja ei oikaise tai täydennä kyseistä tietoa, verkkoalustojen tarjoajan, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, on nopeasti keskeytettävä palvelunsa tarjoaminen kyseiselle elinkeinonharjoittajalle unionissa sijaitseville kuluttajille tarjottavien tuotteiden tai palvelujen osalta siihen asti, kun pyyntö on kaikilta osin täytetty.

4.   Jos verkkoalustojen tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, kieltäytyy antamasta elinkeinonharjoittajan käyttää palveluaan 1 kohdan nojalla tai keskeyttää palvelunsa tarjoamisen tämän artiklan 3 kohdan nojalla, kyseisellä elinkeinonharjoittajalla on oikeus tehdä valitus tämän asetuksen 20 ja 21 artiklassa säädetyn mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2019/1150 4 artiklan soveltamista.

5.   Sellaisten verkkoalustan tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa on säilytettävä 1 ja 2 kohdan mukaisesti saadut tiedot suojatusti kuuden kuukauden ajan siitä, kun sopimussuhde kyseiseen elinkeinonharjoittajaan on päättynyt. Tämän jälkeen niiden on poistettava tiedot.

6.   Verkkoalustan tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa saa luovuttaa tietoja kolmansille osapuolille ainoastaan, jos sitä edellytetään sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien 10 artiklassa tarkoitetut määräykset ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai komission antamat määräykset niiden tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista.

7.   Verkkoalustan tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa on asetettava 1 kohdan a, d ja e alakohdassa tarkoitetut tiedot palvelun vastaanottajien saataville verkkoalustallaan vähintään tuotevalikoimaan ottamisen yhteydessä selkeällä, helposti käytettävissä olevalla ja ymmärrettävällä tavalla. Näiden tietojen on oltava saatavilla ainakin verkkoalustan verkkorajapinnalla, jossa tavaraa tai palvelua koskevat tiedot esitetään.

1.   Sellaisten verkkoalustan tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, on varmistettava, että sen verkkorajapinta on suunniteltu ja järjestetty siten, että elinkeinonharjoittajat voivat noudattaa sovellettavan unionin lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan, jotka koskevat ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja, vaatimustenmukaisuutta ja tuoteturvallisuustietoja.

Kyseessä olevan palvelun tarjoajan on erityisesti varmistettava, että elinkeinonharjoittajilla on mahdollisuus antaa tiedot asetuksen (EU) 2019/1020 3 artiklan 13 alakohdan ja muun unionin lainsäädännön mukaisesti määritellyn talouden toimijan nimestä, osoitteesta, puhelinnumerosta ja sähköpostiosoitteesta.

2.   Sellaisten verkkoalustojen tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, on varmistettava, että sen verkkorajapinta on suunniteltu ja järjestetty siten, että elinkeinonharjoittajat voivat toimittaa vähintään seuraavat:

3.   Sellaisten verkkoalustojentarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, on parhaansa mukaan arvioitava, ovatko tällaiset elinkeinonharjoittajat toimittaneet 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ennen kuin ne antavat niiden tarjota tuotteita tai palveluja kyseisillä alustoilla. Sen jälkeen, kun palvelun tarjoajat ovat antaneet elinkeinonharjoittajan tarjota tuotteita tai palveluja verkkoalustallaan, jolla annetaan kuluttajille mahdollisuus tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, niiden on toteutettava kohtuullisia toimia tarkastaakseen satunnaisesti virallisesta, vapaasti käytettävissä olevasta ja koneluettavasta verkkotietokannasta tai verkkorajapinnasta, onko tarjotut tuotteet tai palvelut tunnistettu laittomiksi.

1.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on huolellisesti tunnistettava, analysoitava ja arvioitava järjestelmäriskit, joita aiheutuu unionissa niiden palvelujen ja niihin liittyvien järjestelmien, mukaan lukien algoritmiset järjestelmät, suunnittelusta ja toiminnasta ja niiden palvelujen käytöstä unionissa.

Niiden on tehtävä riskinarvioinnit 33 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta soveltamispäivästä alkaen ja sen jälkeen vähintään kerran vuodessa ja joka tapauksessa ennen sellaisten toimintojen käyttöönottoa, joilla on todennäköisesti kriittinen vaikutus tämän artiklan mukaisesti tunnistettuihin riskeihin. Riskinarviointi on kohdennettava niiden palveluihin, sen on oltava oikeassa suhteessa järjestelmäriskeihin niiden vakavuuden ja todennäköisyyden huomioon ottaen, ja siinä on otettava huomioon seuraavat järjestelmäriskit:

2.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on riskinarviointeja tehdessään otettava erityisesti huomioon, vaikuttavatko seuraavat tekijät joihinkin 1 kohdassa tarkoitettuihin järjestelmäriskeihin ja miten:

Arvioinneissa on myös analysoitava, vaikuttavatko niiden palvelun tahallinen manipulointi, mukaan lukien palvelun epäaito käyttö tai automatisoitu hyödyntäminen, sekä amplifiointi ja laittoman sisällön ja verkkoalustan ehtojen kanssa yhteensopimattoman tiedon mahdollinen nopea ja laaja leviäminen 1 kohdan mukaisiin riskeihin ja miten.

Arvioinnissa on otettava huomioon erityiset alueelliset tai kielelliset näkökohdat, myös kun ne ovat ominaisia jollekin jäsenvaltiolle.

3.   Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on säilytettävä riskinarviointeja koskevat tositteet vähintään kolmen vuoden ajan riskinarviointien suorittamisesta, ja niiden on pyynnöstä toimitettava ne komissiolle ja sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattorille.

1.   Komissio kannustaa laatimaan unionin tason käytännesääntöjä ja helpottamaan niiden laatimista siten, että asiassa ovat mukana verkkoalustojen tarjoajat ja muut asiaankuuluvat palvelun tarjoajat, palvelun vastaanottajia edustavat järjestöt ja kansalaisjärjestöt tai asiaankuuluvat viranomaiset, jotta voidaan edistää täysimääräistä ja tosiasiallista yhdenvertaista osallistumista parantamalla pääsyä sellaisiin verkkopalveluihin, joiden alkuperäisessä suunnittelussa ja myöhemmässä mukauttamisessa otetaan huomioon vammaisten henkilöiden erityistarpeet.

2.   Komissio pyrkii varmistamaan, että käytännesääntöjen tavoitteena on varmistaa tällaisten palvelujen saavutettavuus unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jotta voidaan maksimoida niiden ennustettava käyttö vammaisten henkilöiden keskuudessa. Komissio pyrkii varmistamaan, että käytännesäännöissä käsitellään vähintään seuraavia tavoitteita:

3.   Komissio kannustaa laatimaan käytännesäännöt viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2025 ja soveltamaan niitä viimeistään 18 päivästä elokuuta 2025.

1.   Jos se on tarpeen digitaalisten palvelujen koordinaattorien tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi, näillä on oltava seuraavat tutkintavaltuudet, jotka koskevat asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvien välityspalvelujen tarjoajien toimintaa:

2.   Jos se on tarpeen digitaalisten palvelujen koordinaattorien tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi, näillä on oltava seuraavat täytäntöönpanovaltuudet, jotka koskevat asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvien välityspalvelujen tarjoajia:

Ensimmäisen alakohdan c ja d alakohdan osalta digitaalisten palvelujen koordinaattoreilla on myös oltava 1 kohdassa tarkoitettuihin muihin henkilöihin nähden mainituissa alakohdissa vahvistetut täytäntöönpanovaltuudet, jotka koskevat näille kyseisen kohdan mukaisesti osoitettujen määräysten noudattamatta jättämistä. Ne voivat käyttää näitä täytäntöönpanovaltuuksia vasta sen jälkeen, kun ne ovat antaneet kyseisille muille henkilöille hyvissä ajoin kaikki tällaisiin määräyksiin liittyvät merkitykselliset tiedot, mukaan lukien sovellettava määräaika, sakot tai uhkasakot, joita voidaan määrätä noudattamatta jättämisestä, sekä muutoksenhakumahdollisuudet.

3.   Jos se on tarpeen digitaalisten palvelujen koordinaattorien tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi ja jos kaikki muut tämän artiklan mukaiset valtuudet rikkomisen lopettamiseksi on käytetty ja rikkomista ei ole korjattu tai se jatkuu ja aiheuttaa vakavaa haittaa, jota ei voida välttää käyttämällä muita unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisia valtuuksia, digitaalisten palvelujen koordinaattoreilla on oltava jäsenvaltionsa toimivaltaan kuuluvien välityspalvelujen tarjoajien osalta myös valtuudet toteuttaa seuraavat toimenpiteet:

Digitaalisten palvelujen koordinaattorin on, paitsi jos se toimii 82 artiklassa tarkoitetusta komission pyynnöstä, ennen tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun pyynnön esittämistä pyydettävä asianomaisia osapuolia toimittamaan määräajassa, joka ei saa olla lyhyempi kuin kaksi viikkoa, kirjalliset huomautuksensa, ja kuvailtava harkitsemansa toimenpiteet sekä ilmoitettava niiden aiottu kohde tai aiotut kohteet. Välityspalvelujen tarjoajalla, aiotulla kohteella tai aiotuilla kohteilla ja mahdollisilla muilla kolmansilla osapuolilla, jotka osoittavat, että niillä on asiassa oikeutettu etu, on oikeus osallistua menettelyyn toimivaltaisessa oikeusviranomaisessa. Määrättyjen toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa rikkomisen luonteeseen, vakavuuteen, toistuvuuteen ja kestoon, rajoittamatta kuitenkaan aiheettomasti kyseisen palvelun vastaanottajien pääsyä laillisiin tietoihin.

Pääsyn rajoitus on voimassa neljä viikkoa, ja toimivaltaisella oikeusviranomaisella on määräyksessään mahdollisuus antaa digitaalisten palvelujen koordinaattorille lupa pidentää määräaikaa samanpituisilla lisäjaksoilla, joiden enimmäismäärän kyseinen oikeusviranomainen vahvistaa. Digitaalisten palvelujen koordinaattori voi pidentää määräaikaa ainoastaan, jos ottaen huomioon kaikkien niiden osapuolten oikeudet ja edut, joihin kyseinen rajoitus vaikuttaa, ja kaikki merkitykselliset olosuhteet, mukaan lukien tiedot, jotka välityspalvelujen tarjoaja, toimenpiteiden kohde tai kohteet ja muut kolmannet osapuolet, jotka ovat osoittaneet oikeutetun edun, voivat toimittaa sille, se katsoo, että molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

Jos digitaalisten palvelujen koordinaattori katsoo kolmannen alakohdan a ja b alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttyvän mutta ei kolmannen alakohdan nojalla voi pidentää määräaikaa, sen on toimitettava uusi pyyntö ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa luetellut valtuudet eivät rajoita 3 jakson soveltamista.

5.   Toimenpiteiden, joita digitaalisten palvelujen koordinaattorit toteuttavat käyttäessään 1, 2 ja 3 kohdassa lueteltuja valtuuksiaan, on oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia, ottaen huomioon erityisesti kyseisten toimenpiteiden kohteena olevan rikkomisen tai epäillyn rikkomisen luonne, vakavuus, toistuvuus ja kesto sekä tarvittaessa kyseisen välityspalvelujen tarjoajan taloudelliset, tekniset ja toiminnalliset valmiudet.

6.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava erityiset edellytykset ja menettelyt 1, 2 ja 3 kohdan mukaisten valtuuksien käytölle ja varmistettava, että kyseisten valtuuksien käytölle on säädetty asianmukaisia suojatoimia perusoikeuskirjaa ja unionin oikeuden yleisiä periaatteita noudattaen annetussa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä. Näitä toimenpiteitä toteutettaessa on erityisesti noudatettava oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja oikeutta puolustukseen, mukaan lukien oikeus tulla kuulluksi ja oikeus tutustua asiakirjoihin, sekä kaikkien asianomaisten osapuolten oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

1.   Kun komissio tekee 73 artiklan mukaisen päätöksen, joka liittyy siihen, että erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoaja rikkoo jotakin III luvun 5 jakson säännöstä, se käyttää tässä artiklassa säädettyä tehostettua valvontajärjestelmää. Se ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon lautakunnan tämän artiklan nojalla antamat lausunnot.

2.   Komissio vaatii 73 artiklassa tarkoitetussa päätöksessä asianomaista erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajaa laatimaan ja toimittamaan päätöksessä täsmennetyssä kohtuullisessa määräajassa digitaalisten palvelujen koordinaattoreille, komissiolle ja lautakunnalle toimintasuunnitelman, jossa esitetään tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat riittäviä rikkomisen lopettamiseksi tai korjaamiseksi. Kyseisiin toimenpiteisiin on sisällyttävä sitoumus suorittaa 37 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti riippumaton tarkastus muiden toimenpiteiden toteuttamisesta, ja tällöin on täsmennettävä tarkastajien henkilöllisyys sekä tarkastusmenetelmä ja -aikataulu sekä tarkastuksen jatkotoimet. Toimenpiteisiin voi tarvittaessa sisältyä myös sitoumus osallistua 45 artiklassa säädettyihin asiaa koskeviin käytännesääntöihin.

3.   Lautakunta ilmoittaa kuukauden kuluessa toimintasuunnitelman vastaanottamisesta sitä koskevan lausuntonsa komissiolle. Komissio päättää kuukauden kuluessa lausunnon vastaanottamisesta, ovatko toimintasuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet riittäviä rikkomisen lopettamiseksi tai korjaamiseksi, ja asettaa kohtuullisen määräajan sen täytäntöönpanolle. Tässä päätöksessä otetaan huomioon mahdollinen sitoutuminen liittymisestä asiaa koskeviin käytännesääntöihin. Komissio seuraa tämän jälkeen toimintasuunnitelman toteuttamista. Asianomaisen erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan on tätä varten toimitettava tarkastuskertomus komissiolle ilman aiheetonta viivytystä, kun se on tullut saataville, ja pidettävä komissio ajan tasalla toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimista. Komissio voi tarvittaessa vaatia asianomaista erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajaa toimittamaan lisätietoja komission asettamassa kohtuullisessa määräajassa.

Komissio tiedottaa lautakunnalle ja digitaalisten palvelujen koordinaattoreille toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta ja sen seurannasta.

4.   Komissio voi toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä tämän asetuksen ja erityisesti sen 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 82 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos

1.   Komissiolle 74 ja 76 artiklassa myönnettyihin valtuuksiin sovelletaan viiden vuoden vanhentumisaikaa.

2.   Vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona rikkominen tapahtui. Jatketun tai uusitun rikkomisen osalta vanhentumisaika alkaa kuitenkin kulua päivästä, jona rikkominen lakkaa.

3.   Kaikki komission tai digitaalisten palvelujen koordinaattorin suorittamat toimet rikkomisen tutkinnan tai rikkomista koskevan menettelyn aloittamiseksi katkaisevat sakkojen ja uhkasakkojen määräämiseen sovellettavan vanhentumisajan. Toimia, jotka katkaisevat vanhentumisajan kulumisen, ovat erityisesti seuraavat:

4.   Vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytyksen jälkeen. Sakkojen tai uhkasakkojen määräämisen vanhentumisaika päättyy kuitenkin viimeistään sinä päivänä, jona kahden vanhentumisajan pituutta vastaava määräaika on kulunut komission määräämättä sakkoa tai uhkasakkoa. Tätä määräaikaa pidennetään ajalla, joksi vanhentuminen katkeaa 5 kohdan mukaisesti.

5.   Sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen sovellettava vanhentumisaika katkeaa ajaksi, jonka komission päätöstä koskeva menettely on vireillä Euroopan unionin tuomioistuimessa.

1.   Komission valtuuksiin panna täytäntöön 74 ja 76 artiklan nojalla tehdyt päätökset sovelletaan viiden vuoden vanhentumisaikaa.

2.   Vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona päätös on tullut lainvoimaiseksi.

3.   Seuraamusten täytäntöönpanoon sovellettavan vanhentumisajan katkaisee

4.   Vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytyksen jälkeen.

5.   Seuraamusten täytäntöönpanoon sovellettava vanhentumisaika katkeaa ajaksi,