search


keyboard_tab Digital Service Act 2022/2065 FI

BG CS DA DE EL EN ES ET FI FR GA HR HU IT LV LT MT NL PL PT RO SK SL SV print pdf

2022/2065 FI cercato: 'mikä' . Output generated live by software developed by IusOnDemand srl


expand index mikä:

    I LUKU
    YLEISET SÄÄNNÖKSET
  • 1 2 artikla Soveltamisala

  • II LUKU
    VÄLITYSPALVELUJEN TARJOAJIEN VASTUU
  • 2 9 artikla Määräykset toteuttaa toimia laitonta sisältöä vastaan

  • III LUKU
    AVOIMEN JA TURVALLISEN VERKKOYMPÄRISTÖN HUOLELLISUUSVELVOITTEET

    1 JAKSO
    Kaikkiin välityspalvelujen tarjoajiin sovellettavat säännökset

    2 JAKSO
    Säilytyspalvelujen, verkkoalustat mukaan lukien, tarjoajiin sovellettavat lisäsäännökset

    3 JAKSO
    Verkkoalustojen tarjoajiin sovellettavat lisäsäännökset
  • 1 21 artikla Tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisu

  • 4 JAKSO
    Sellaisten verkkoalustojen tarjoajiin, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, sovellettavat lisäsäännökset
  • 1 30 artikla Elinkeinonharjoittajien jäljitettävyys

  • 5 JAKSO
    Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien lisävelvoitteet järjestelmäriskien hallitsemiseksi

    6 JAKSO
    Muut huolellisuusvelvoitteita koskevat säännökset

    IV LUKU
    TÄYTÄNTÖÖNPANO, YHTEISTYÖ, SEURAAMUKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANON VALVONTA

    1 JAKSO
    Toimivaltaiset viranomaiset ja kansalliset digitaalisten palvelujen koordinaattorit
  • 1 48 artikla Kriisiprotokollat
  • 1 53 artikla Oikeus tehdä valitus

  • 2 JAKSO
    Toimivalta, koordinoidut tutkimukset ja yhdenmukaisuusmekanismit

    3 JAKSO
    Euroopan digitaalisten palvelujen lautakunta

    4 JAKSO
    Valvonta, tutkinta, täytäntöönpanon valvonta ja seuranta erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien osalta

    5 JAKSO
    Täytäntöönpanoa koskevat yhteiset säännökset

    6 JAKSO
    Delegoidut ja täytäntöönpanosäädökset

    V LUKU
    LOPPUSÄÄNNÖKSET


whereas mikä:


definitions:


cloud tag: and the number of total unique words without stopwords is: 1030

 

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan välityspalveluihin, joita tarjotaan palvelun vastaanottajille, joilla on toimipaikka tai jotka sijaitsevat unionissa, riippumatta siitä, mihin välityspalvelujen tarjoajat ovat sijoittautuneet.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta palveluihin, jotka eivät ole välityspalveluja, eikä tällaisten palvelujen yhteydessä asetettuihin vaatimuksiin, riippumatta siitä, tarjotaanko palvelua välityspalvelun kautta.

3.   Tämä asetus ei vaikuta direktiivin 2000/31/EY soveltamiseen.

4.   Tämä asetus ei rajoita sellaisissa muissa unionin säädöksissä vahvistettuja sääntöjä, joilla säännellään muita välityspalvelujen tarjoamista sisämarkkinoilla koskevia näkökohtia tai täsmennetään ja täydennetään tätä asetusta ja joita ovat erityisesti seuraavat:

a)

direktiivi 2010/13/EU;

b)

tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskeva unionin lainsäädäntö;

c)

asetus (EU) 2021/784;

d)

asetus (EU) 2019/1148;

e)

asetus (EU) 2019/1150;

f)

kuluttajansuojaa ja tuoteturvallisuutta koskeva unionin lainsäädäntö, mukaan lukien asetukset (EU) 2017/2394 ja (EU) 2019/1020 ja direktiivit 2001/95/EY ja 2013/11/EU;

g)

henkilötietojen suojaa koskeva unionin lainsäädäntö, erityisesti asetus (EU) 2016/679 ja direktiivi 2002/58/EY;

h)

siviilioikeuden alalla tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskeva unionin lainsäädäntö, erityisesti asetus (EU) N:o 1215/2012 tai mikä tahansa sopimusvelvoitteisiin ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavan oikeuden alalla annettu unionin säädös;

i)

rikosoikeuden alalla tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskeva unionin lainsäädäntö, erityisesti asetus sähköistä todistusaineistoa rikosoikeudellisissa asioissa koskevista eurooppalaisista esittämis- ja säilyttämismääräyksistä;

j)

direktiivi yhdenmukaisista säännöistä laillisten edustajien nimeämiseksi todistusaineiston keräämistä varten rikosoikeudellisissa menettelyissä.

9 artikla

Määräykset toteuttaa toimia laitonta sisältöä vastaan

1.   Kun välityspalvelun tarjoaja saa asianomaiselta kansalliselta oikeus- tai hallintoviranomaiselta sovellettavan unionin oikeuden tai unionin oikeutta noudattaen annetun kansallisen lainsäädännön perusteella määräyksen toteuttaa toimia yhtä tai useampaa tiettyä laitonta sisältöä vastaan, sen on ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle tai määräyksessä ilmoitetulle muulle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä määräyksen johdosta toteutetuista jatkotoimista sekä täsmennettävä, pantiinko määräys täytäntöön ja, jos pantiin, täytäntöönpanon ajankohta.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun 1 kohdassa tarkoitettu määräys toimitetaan palvelun tarjoajalle, se täyttää ainakin seuraavat edellytykset:

a)

kyseinen määräys sisältää seuraavat seikat:

i)

viittaus määräyksen unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaiseen oikeusperustaan;

ii)

perustelut sille, miksi tieto on laitonta sisältöä, ja viittaus yhteen tai useampaan unionin lainsäädännön tai unionin oikeutta noudattaen annetun kansallisen lainsäädännön säännökseen;

iii)

määräyksen antaneen viranomaisen tunnistetiedot;

iv)

selkeät tiedot, joiden avulla välityspalvelujen tarjoaja voi tunnistaa ja paikantaa asianomaisen laittoman sisällön, kuten yksi tai useampi täsmällinen URL-osoite ja tarvittaessa lisätiedot;

v)

tiedot välityspalvelujen palvelun tarjoajan ja sisällön toimittaneen palvelun vastaanottajan käytettävissä olevista muutoksenhakumenettelyistä;

vi)

tarvittaessa tieto siitä, mikä viranomainen saa tiedot määräysten johdosta toteutetuista toimista;

b)

kyseisen määräyksen alueellinen soveltamisala, sovellettavien unionin ja kansallisen oikeuden sääntöjen, mukaan lukien perusoikeuskirja, ja tarvittaessa kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden perusteella, rajoittuu siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä määräyksen tavoitteen saavuttamiseksi;

c)

kyseinen määräys toimitetaan jollakin välityspalvelun tarjoajan 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoittamalla kielellä tai jollakin muulla jäsenvaltioiden virallisella kielellä, josta määräyksen antanut viranomainen ja palvelun tarjoaja ovat sopineet, ja se lähetetään kyseisen palvelun tarjoajan 11 artiklan mukaisesti nimeämään sähköiseen yhteyspisteeseen tai jos määräystä ei ole laadittu välityspalvelun tarjoajan ilmoittamalla kielellä tai muulla kahdenvälisesti sovitulla kielellä, määräys voidaan toimittaa määräyksen antaneen viranomaisen kielellä edellyttäen, että siihen on liitetty käännös tällaiselle ilmoitetulle kielelle tai kahdenvälisesti sovitulle kielelle vähintään tämän kohdan a ja b alakohdassa säädetyistä seikoista.

3.   Määräyksen antaneen viranomaisen tai tapauksen mukaan määräyksessä ilmoitetun viranomaisen on toimitettava määräys ja välityspalvelujen tarjoajalta saadut tiedot määräyksen johdosta toteutetuista toimista määräyksen antaneen viranomaisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorille.

4.   Vastaanotettuaan määräyksen oikeus- tai hallintoviranomaiselta kyseisen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava jäljennös tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista määräyksistä kaikille muille digitaalisten palvelujen koordinaattoreille 85 artiklan mukaisesti perustetun järjestelmän kautta.

5.   Välityspalvelujen tarjoajien on ilmoitettava kyseiselle palvelun vastaanottajalle vastaanottamastaan määräyksestä ja määräyksen johdosta toteutetuista toimista viimeistään määräyksen täytäntöönpanon ajankohtana tai tapauksen mukaan määräyksen antaneen viranomaisen määräyksessään ilmoittamana ajankohtana. Tällaisiin palvelun vastaanottajalle annettaviin tietoihin on sisällyttävä ainakin perustelut, muutoksenhakumahdollisuudet ja määräyksen alueellinen soveltamisala 2 kohdan mukaisesti.

6.   Tässä artiklassa säädetyt edellytykset ja vaatimukset eivät rajoita kansallisen siviili- ja rikosprosessioikeuden soveltamista.

21 artikla

Tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisu

1.   Palvelun vastaanottajilla, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, joille 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset on osoitettu, on oltava oikeus valita mikä tahansa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti todistuksella hyväksytty tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin kyseisiin päätöksiin liittyvien riitojen ratkaisemiseksi, mukaan lukien valitukset, joita ei ole voitu ratkaista kyseisessä artiklassa tarkoitetun sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän avulla.

Verkkoalustojen tarjoajien on varmistettava, että tiedot ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta palvelun vastaanottajien mahdollisuudesta tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuun ovat helposti käytettävissä niiden verkkorajapinnalla selkeästi ja käyttäjäystävällisesti.

Ensimmäinen alakohta ei rajoita asianomaisen palvelun vastaanottajan oikeutta aloittaa missä tahansa vaiheessa menettely verkkoalustojen tarjoajien tekemien kyseisten päätösten riitauttamiseksi tuomioistuimessa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

2.   Molempien osapuolten on toimittava vilpittömässä mielessä valitun sertifioidun tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa riidan ratkaisemiseksi.

Verkkoalustojen tarjoajat voivat kieltäytyä toimimasta tällaisen tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa, jos samoja tietoja ja samoja sisällön väitetyn laittomuuden tai yhteensopimattomuuden perusteita koskeva riita on jo ratkaistu.

Sertifioidulla tuomioistuinten ulkopuolisella riidanratkaisuelimellä ei saa olla valtaa määrätä osapuolia sitovaa ratkaisua riidalle.

3.   Sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin, johon tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin on sijoittautunut, on enintään viiden vuoden ajaksi, joka voidaan uusia, sertifioitava kyseinen elin tämän pyynnöstä, jos se on osoittanut täyttävänsä kaikki seuraavat edellytykset:

a)

se on puolueeton ja riippumaton, myös taloudellisesti, suhteessa verkkoalustojen tarjoajiin ja verkkoalustojen tarjoajien tarjoaman palvelun vastaanottajiin, mukaan lukien ilmoituksia tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt;

b)

sillä on tarvittava asiantuntemus kysymyksissä, joita ilmenee laittoman sisällön yhdellä tai useammalla erityisellä osa-alueella, tai yhden tai useamman tyyppisen verkkoalustan ehtojen soveltamisessa ja niiden noudattamisen valvonnassa, jotta se voi tehokkaasti edistää riidan ratkaisemista;

c)

sen jäsenten saamat palkkiot eivät ole kytköksissä menettelyn tulokseen;

d)

tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisumenettely on helposti käytettävissä sähköisen viestintäteknologian välityksellä, ja siinä on mahdollisuus aloittaa riidanratkaisu ja toimittaa vaadittavat liiteasiakirjat verkossa;

e)

se kykenee ratkaisemaan riidan nopeasti, tehokkaasti ja kustannustehokkaasti vähintään yhdellä unionin toimielimien virallisella kielellä;

f)

tuomioistuinten ulkopuolisessa riidanratkaisussa noudatetaan selkeitä ja oikeudenmukaisia menettelysääntöjä, jotka ovat helposti ja julkisesti käytettävissä, ja sovellettavaa oikeutta, mukaan lukien tämän artiklan vaatimukset.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorin on tarvittaessa täsmennettävä todistuksessa:

a)

ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut erityiskysymykset, joihin kyseisen elimen asiantuntemus liittyy, ja

b)

ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettu unionin instituutioiden virallinen kieli tai viralliset kielet, joilla elin kykenee ratkaisemaan riitoja.

4.   Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on raportoitava vuosittain toiminnastaan sille digitaalisten palvelujen koordinaattorille, joka on ne sertifioinut, ja täsmennettävä tällöin ainakin niiden vastaanottamien riitojen lukumäärä, tieto näiden riitojen lopputuloksesta, niiden ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika ja mahdollisesti havaitut puutteet tai kohdatut vaikeudet. Niiden on annettava lisätietoja kyseisen digitaalisten palvelujen koordinaattorin pyynnöstä.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on laadittava kahden vuoden välein raportti sertifioimiensa tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toiminnasta. Raportissa on erityisesti

a)

lueteltava kunkin tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen vuosittain vastaanottamien riitojen lukumäärä;

b)

ilmoitettava kyseisten elinten käsiteltäväksi saatettujen menettelyjen tulokset ja riitojen ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika;

c)

yksilöitävä ja selostettava näiden elinten toimintaan liittyneet mahdolliset järjestelmälliset tai alakohtaiset puutteet tai vaikeudet;

d)

yksilöitävä tähän toimintaan liittyvät parhaat käytännöt;

e)

annettava suosituksia siitä, miten tätä toimintaa voidaan tarvittaessa parantaa.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on asetettava ratkaisunsa osapuolten saataville kohtuullisessa ajassa ja viimeistään 90 kalenteripäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Sertifioitu tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin voi erittäin monimutkaisissa riita-asioissa harkintansa mukaan pidentää 90 kalenteripäivän ajanjaksoa edellyttäen, että kokonaiskesto on enintään 180 päivää.

5.   Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan palvelun vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehnyt yksityishenkilö tai yhteisö, hyväksi, verkkoalustan tarjoajan on vastattava kaikista tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta perimistä maksuista ja korvattava kyseiselle vastaanottajalle, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, muut kohtuulliset kulut, jotka vastaanottaja on maksanut riidanratkaisuun liittyen. Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan verkkoalustan tarjoajan hyväksi, vastaanottajan, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, ei tarvitse korvata mitään maksuja tai muita kuluja, jotka verkkoalustan tarjoaja on maksanut tai jotka sen on maksettava riidanratkaisuun liittyen, paitsi jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin toteaa, että kyseinen vastaanottaja on toiminut ilmeisen vilpillisessä mielessä.

Tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta verkkoalustojen tarjoajilta perimien maksujen on oltava kohtuullisia, eivätkä ne saa missään tapauksessa ylittää elimelle aiheutuneita kustannuksia. Riitojenratkaisun on oltava palvelun vastaanottajille maksutonta tai saatavilla nimellistä maksua vastaan.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on annettava maksut tai maksujen määrittämisessä käytetyt mekanismit palvelujen vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, ja asianomaisen verkkoalustan tarjoajan tiedoksi ennen riidanratkaisun aloittamista.

6.   Jäsenvaltiot voivat perustaa tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisuelimiä 1 kohdan soveltamiseksi tai tukea joidenkin tai kaikkien niiden tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toimintaa, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttamat toimet eivät vaikuta niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorien kykyyn sertifioida asianomaiset elimet 3 kohdan mukaisesti.

7.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorin, joka on sertifioinut tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen, on peruutettava kyseinen sertifiointi, jos se toteaa joko omasta aloitteestaan tai kolmansilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella tehdyn tutkimuksen jälkeen, että tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ei enää täytä 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Ennen sertifioinnin peruuttamista digitaalisten palvelujen koordinaattorin on annettava kyseiselle elimelle mahdollisuus vastata tutkimuksen tuloksiin ja aikomukseen peruuttaa tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen sertifiointi.

8.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on ilmoitettava komissiolle tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa kyseisen kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut eritelmät, ja tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, joiden sertifioinnin ne ovat peruuttaneet. Komissio julkaisee erityisellä helposti käytettävissä olevalla verkkosivustolla luettelon näistä elimistä, mukaan lukien kyseiset eritelmät, ja pitää luettelon ajan tasalla.

9.   Tämä artikla ei rajoita direktiivin 2013/11/EU soveltamista eikä sen nojalla kuluttajia varten perustettujen vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen ja -elinten toimintaa.

30 artikla

Elinkeinonharjoittajien jäljitettävyys

1.   Verkkoalustojen, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, on varmistettava, että elinkeinonharjoittajat voivat käyttää kyseisiä verkkoalustoja viestiäkseen tuotteista tai palveluista tai tarjotakseen niitä unionissa oleville kuluttajille ainoastaan, jos ne ovat ennen niiden palvelujen käyttöä näihin tarkoituksiin saaneet elinkeinonharjoittajaan soveltuvin osin seuraavat tiedot:

a)

elinkeinonharjoittajan nimi, osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite;

b)

jäljennös elinkeinonharjoittajan tunnistusasiakirjasta tai muusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 (40) 3 artiklassa määritellystä sähköisestä tunnistamisesta;

c)

elinkeinonharjoittajan maksutilitiedot;

d)

jos elinkeinonharjoittaja on merkitty kaupparekisteriin tai vastaavaan julkiseen rekisteriin, se kaupparekisteri, johon elinkeinonharjoittaja on merkitty, ja elinkeinonharjoittajan rekisterinumero tai muu vastaava tunniste kyseisessä rekisterissä;

e)

elinkeinonharjoittajan antama omaehtoinen vakuutus, jossa tämä sitoutuu tarjoamaan ainoastaan sellaisia tuotteita tai palveluja, jotka ovat sovellettavien unionin oikeuden sääntöjen mukaisia.

2.   Verkkoalustan tarjoajan, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, saatua 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sen on ennen kuin se antaa kyseisen elinkeinonharjoittajan käyttää palvelujaan parhaansa mukaan arvioitava, ovatko 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetut tiedot luotettavat ja täydelliset, käyttäen mitä tahansa jäsenvaltioiden tai unionin saataville asettamaa vapaasti käytettävissä olevaa virallista verkkotietokantaa tai verkkorajapintaa tai pyytämällä elinkeinonharjoittajaa toimittamaan luotettavista lähteistä peräisin olevia tositteita. Tätä asetusta sovellettaessa elinkeinonharjoittajat ovat vastuussa annettujen tietojen paikkansapitävyydestä.

Kun on kyse elinkeinonharjoittajista, jotka jo käyttävät verkkoalustojen tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, palveluja 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin 17 päivänä helmikuuta 2024, palvelun tarjoajien on parhaansa mukaan pyrittävä saamaan luetellut tiedot kyseisiltä elinkeinonharjoittajilta 12 kuukauden kuluessa. Jos kyseiset elinkeinonharjoittajat eivät toimita tietoja tässä määräajassa, palvelun tarjoajien on keskeytettävä palvelujensa tarjoaminen näille elinkeinonharjoittajille, kunnes ne ovat toimittaneet kaikki tiedot.

3.   Jos verkkoalustan tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, saa riittävästi viitteitä siitä tai sillä on syytä uskoa, että mikä tahansa 1 kohdassa tarkoitettu kyseiseltä elinkeinonharjoittajalta saatu tieto on virheellinen, puutteellinen tai vanhentunut, kyseisen tarjoajan on pyydettävä kyseistä elinkeinonharjoittajaa korjaamaan tilanteen viipymättä tai unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä asetetussa määräajassa.

Jos elinkeinonharjoittaja ei oikaise tai täydennä kyseistä tietoa, verkkoalustojen tarjoajan, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, on nopeasti keskeytettävä palvelunsa tarjoaminen kyseiselle elinkeinonharjoittajalle unionissa sijaitseville kuluttajille tarjottavien tuotteiden tai palvelujen osalta siihen asti, kun pyyntö on kaikilta osin täytetty.

4.   Jos verkkoalustojen tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, kieltäytyy antamasta elinkeinonharjoittajan käyttää palveluaan 1 kohdan nojalla tai keskeyttää palvelunsa tarjoamisen tämän artiklan 3 kohdan nojalla, kyseisellä elinkeinonharjoittajalla on oikeus tehdä valitus tämän asetuksen 20 ja 21 artiklassa säädetyn mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2019/1150 4 artiklan soveltamista.

5.   Sellaisten verkkoalustan tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa on säilytettävä 1 ja 2 kohdan mukaisesti saadut tiedot suojatusti kuuden kuukauden ajan siitä, kun sopimussuhde kyseiseen elinkeinonharjoittajaan on päättynyt. Tämän jälkeen niiden on poistettava tiedot.

6.   Verkkoalustan tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa saa luovuttaa tietoja kolmansille osapuolille ainoastaan, jos sitä edellytetään sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien 10 artiklassa tarkoitetut määräykset ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai komission antamat määräykset niiden tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista.

7.   Verkkoalustan tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa on asetettava 1 kohdan a, d ja e alakohdassa tarkoitetut tiedot palvelun vastaanottajien saataville verkkoalustallaan vähintään tuotevalikoimaan ottamisen yhteydessä selkeällä, helposti käytettävissä olevalla ja ymmärrettävällä tavalla. Näiden tietojen on oltava saatavilla ainakin verkkoalustan verkkorajapinnalla, jossa tavaraa tai palvelua koskevat tiedot esitetään.

48 artikla

Kriisiprotokollat

1.   Lautakunta voi suosittaa, että komissio aloittaa 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti sellaisten kriisitilanteisiin tarkoitettujen vapaaehtoisten kriisiprotokollien laatimisen. Kyseisten tilanteiden on rajoituttava tiukasti yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen vaikuttaviin poikkeuksellisiin olosuhteisiin.

2.   Komissio kannustaa erittäin suurten verkkoalustojen, erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden ja tarvittaessa muiden verkkoalustojen tai muiden verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajia osallistumaankyseisten kriisiprotokollien laatimiseen, testaamiseen ja soveltamiseen sekä helpottaa niiden osallistumista siihen. Komissio pyrkii varmistamaan, että kriisiprotokolliin sisältyy yksi tai useampi seuraavista toimenpiteistä:

a)

kriisitilannetta koskevien jäsenvaltioiden viranomaisilta tai muilta asiaankuuluvilta luotettavilta elimiltä kriisin olosuhteista riippuen saatujen tai unionin tason tietojen esittäminen näkyvästi;

b)

sen varmistaminen, että välityspalvelujen tarjoaja nimeää erityisen yhteyspisteen, joka vastaa kriisinhallinnasta; tarvittaessa tämä voi olla 11 artiklassa tarkoitettu sähköinen yhteyspiste tai erittäin suurten verkkoalustojen tai erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien tapauksessa 41 artiklassa tarkoitettu sääntöjen noudattamisen valvoja;

c)

16, 20, 22, 23 ja 35 artiklassa säädettyjen velvoitteiden noudattamiseen osoitettujen resurssien mukauttaminen tarvittaessa kriisitilanteen synnyttämiin tarpeisiin.

3.   Komissio ottaa tarvittaessa jäsenvaltioiden viranomaiset mukaan kriisiprotokollien laatimiseen, testaamiseen ja soveltamisen valvontaan, ja se voi ottaa siihen mukaan myös unionin elimet, toimistot ja virastot. Komissio voi, jos se on tarpeen ja aiheellista, ottaa myös kansalaisjärjestöjä tai muita asiaankuuluvia järjestöjä mukaan kriisiprotokollien laatimiseen.

4.   Komissio pyrkii varmistamaan, että kriisiprotokollissa esitetään selkeästi kaikki seuraavat seikat:

a)

erityiset parametrit sen määrittämiseksi, mihin erityisiin poikkeuksellisiin olosuhteisiin kriisiprotokolla on tarkoitettu, ja tavoitteet, joihin sillä pyritään;

b)

kunkin osallistujan rooli ja toimenpiteet, jotka niiden on määrä toteuttaa valmistauduttaessa ja sen jälkeen, kun kriisiprotokolla on otettu käyttöön;

c)

selkeä menettely sen määrittämiseksi, milloin kriisiprotokolla on tarkoitus ottaa käyttöön;

d)

selkeä menettely sen ajanjakson määrittämiseksi, jonka kuluessa kriisiprotokollan käyttöönoton jälkeen toteutettavat toimenpiteet on toteutettava ja jonka on rajoituttava tiukasti siihen, mikä on välttämätöntä kyseisten poikkeuksellisten olosuhteiden käsittelemiseksi;

e)

suojatoimet perusoikeuskirjassa vahvistettuihin perusoikeuksiin, erityisesti sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen sekä syrjimättömyyttä koskevaan oikeuteen kohdistuvien mahdollisten kielteisten vaikutusten torjumiseksi;

f)

prosessi, jolla kriisitilanteen päättyessä raportoidaan julkisesti mahdollisesti toteutetuista toimenpiteistä, niiden kestosta ja tuloksista.

5.   Jos komissio katsoo, että kriisiprotokollalla ei onnistuta puuttumaan tehokkaasti kriisitilanteeseen tai turvaamaan 4 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen perusoikeuksien toteutumista, se pyytää osallistujia tarkistamaan kriisiprotokollaa, myös siten, että toteutetaan lisätoimenpiteitä.

IV LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANO, YHTEISTYÖ, SEURAAMUKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANON VALVONTA

1 JAKSO

Toimivaltaiset viranomaiset ja kansalliset digitaalisten palvelujen koordinaattorit

53 artikla

Oikeus tehdä valitus

Palvelun vastaanottajilla sekä millä tahansa elimellä, järjestöllä tai yhdistyksellä, joka on valtuutettu käyttämään tässä asetuksessa myönnettyjä oikeuksia niiden puolesta, on oikeus tehdä tämän asetuksen väitetystä rikkomisesta välityspalvelujen tarjoajia vastaan valitus sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorille, jossa palvelun vastaanottaja sijaitsee tai johon se on sijoittautunut. Digitaalisten palvelujen koordinaattori arvioi valituksen ja toimittaa sen tarvittaessa sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattorille yhdessä lausunnon kanssa, mikäli tämä katsotaan tarpeelliseksi. Jos valitus kuuluu kyseisen jäsenvaltion jonkin toisen toimivaltaisen viranomaisen vastuulle, valituksen vastaanottavan digitaalisten palvelujen koordinaattorin on toimitettava se kyseiselle viranomaiselle. Osapuolilla on tämän menettelyn aikana oikeus tulla kuulluksi ja saada asianmukaisia tietoja valituksen tilanteesta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.


whereas









keyboard_arrow_down