search


keyboard_tab Digital Service Act 2022/2065 FI

BG CS DA DE EL EN ES ET FI FR GA HR HU IT LV LT MT NL PL PT RO SK SL SV print pdf

2022/2065 FI cercato: 'jaksoa' . Output generated live by software developed by IusOnDemand srl


expand index jaksoa:


whereas jaksoa:


definitions:


cloud tag: and the number of total unique words without stopwords is: 1175

 

19 artikla

Mikro- ja pienyritysten jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle

1.   Tätä jaksoa, lukuun ottamatta sen 24 artiklan 3 kohtaa, ei sovelleta verkkoalustojen tarjoajiin, joiden katsotaan olevan suosituksessa 2003/361/EY määriteltyjä mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä.

Tätä jaksoa, lukuun ottamatta sen 24 artiklan 3 kohtaa, ei sovelleta verkkoalustojen tarjoajiin, joilla on aiemmin ollut suosituksen 2003/361/EY liitteessä määritellyn mikroyrityksen tai pienen yrityksen asema, kyseisen aseman menettämistä mainitun suosituksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavien 12 kuukauden ajan, paitsi jos ne ovat 33 artiklan mukaisia erittäin suuria verkkoalustoja.

2.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, tätä jaksoa sovelletaan verkkoalustojen tarjoajiin, jotka on nimetty 33 artiklan mukaisiksi erittäin suuriksi verkkoalustoiksi, riippumatta siitä, katsotaanko niiden olevan mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä.

21 artikla

Tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisu

1.   Palvelun vastaanottajilla, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, joille 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset on osoitettu, on oltava oikeus valita mikä tahansa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti todistuksella hyväksytty tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin kyseisiin päätöksiin liittyvien riitojen ratkaisemiseksi, mukaan lukien valitukset, joita ei ole voitu ratkaista kyseisessä artiklassa tarkoitetun sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän avulla.

Verkkoalustojen tarjoajien on varmistettava, että tiedot ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta palvelun vastaanottajien mahdollisuudesta tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuun ovat helposti käytettävissä niiden verkkorajapinnalla selkeästi ja käyttäjäystävällisesti.

Ensimmäinen alakohta ei rajoita asianomaisen palvelun vastaanottajan oikeutta aloittaa missä tahansa vaiheessa menettely verkkoalustojen tarjoajien tekemien kyseisten päätösten riitauttamiseksi tuomioistuimessa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

2.   Molempien osapuolten on toimittava vilpittömässä mielessä valitun sertifioidun tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa riidan ratkaisemiseksi.

Verkkoalustojen tarjoajat voivat kieltäytyä toimimasta tällaisen tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen kanssa, jos samoja tietoja ja samoja sisällön väitetyn laittomuuden tai yhteensopimattomuuden perusteita koskeva riita on jo ratkaistu.

Sertifioidulla tuomioistuinten ulkopuolisella riidanratkaisuelimellä ei saa olla valtaa määrätä osapuolia sitovaa ratkaisua riidalle.

3.   Sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin, johon tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin on sijoittautunut, on enintään viiden vuoden ajaksi, joka voidaan uusia, sertifioitava kyseinen elin tämän pyynnöstä, jos se on osoittanut täyttävänsä kaikki seuraavat edellytykset:

a)

se on puolueeton ja riippumaton, myös taloudellisesti, suhteessa verkkoalustojen tarjoajiin ja verkkoalustojen tarjoajien tarjoaman palvelun vastaanottajiin, mukaan lukien ilmoituksia tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt;

b)

sillä on tarvittava asiantuntemus kysymyksissä, joita ilmenee laittoman sisällön yhdellä tai useammalla erityisellä osa-alueella, tai yhden tai useamman tyyppisen verkkoalustan ehtojen soveltamisessa ja niiden noudattamisen valvonnassa, jotta se voi tehokkaasti edistää riidan ratkaisemista;

c)

sen jäsenten saamat palkkiot eivät ole kytköksissä menettelyn tulokseen;

d)

tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisumenettely on helposti käytettävissä sähköisen viestintäteknologian välityksellä, ja siinä on mahdollisuus aloittaa riidanratkaisu ja toimittaa vaadittavat liiteasiakirjat verkossa;

e)

se kykenee ratkaisemaan riidan nopeasti, tehokkaasti ja kustannustehokkaasti vähintään yhdellä unionin toimielimien virallisella kielellä;

f)

tuomioistuinten ulkopuolisessa riidanratkaisussa noudatetaan selkeitä ja oikeudenmukaisia menettelysääntöjä, jotka ovat helposti ja julkisesti käytettävissä, ja sovellettavaa oikeutta, mukaan lukien tämän artiklan vaatimukset.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorin on tarvittaessa täsmennettävä todistuksessa:

a)

ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut erityiskysymykset, joihin kyseisen elimen asiantuntemus liittyy, ja

b)

ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettu unionin instituutioiden virallinen kieli tai viralliset kielet, joilla elin kykenee ratkaisemaan riitoja.

4.   Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on raportoitava vuosittain toiminnastaan sille digitaalisten palvelujen koordinaattorille, joka on ne sertifioinut, ja täsmennettävä tällöin ainakin niiden vastaanottamien riitojen lukumäärä, tieto näiden riitojen lopputuloksesta, niiden ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika ja mahdollisesti havaitut puutteet tai kohdatut vaikeudet. Niiden on annettava lisätietoja kyseisen digitaalisten palvelujen koordinaattorin pyynnöstä.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on laadittava kahden vuoden välein raportti sertifioimiensa tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toiminnasta. Raportissa on erityisesti

a)

lueteltava kunkin tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen vuosittain vastaanottamien riitojen lukumäärä;

b)

ilmoitettava kyseisten elinten käsiteltäväksi saatettujen menettelyjen tulokset ja riitojen ratkaisemiseen keskimäärin kulunut aika;

c)

yksilöitävä ja selostettava näiden elinten toimintaan liittyneet mahdolliset järjestelmälliset tai alakohtaiset puutteet tai vaikeudet;

d)

yksilöitävä tähän toimintaan liittyvät parhaat käytännöt;

e)

annettava suosituksia siitä, miten tätä toimintaa voidaan tarvittaessa parantaa.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on asetettava ratkaisunsa osapuolten saataville kohtuullisessa ajassa ja viimeistään 90 kalenteripäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Sertifioitu tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin voi erittäin monimutkaisissa riita-asioissa harkintansa mukaan pidentää 90 kalenteripäivän ajanjaksoa edellyttäen, että kokonaiskesto on enintään 180 päivää.

5.   Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan palvelun vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehnyt yksityishenkilö tai yhteisö, hyväksi, verkkoalustan tarjoajan on vastattava kaikista tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta perimistä maksuista ja korvattava kyseiselle vastaanottajalle, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, muut kohtuulliset kulut, jotka vastaanottaja on maksanut riidanratkaisuun liittyen. Jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ratkaisee riidan verkkoalustan tarjoajan hyväksi, vastaanottajan, mukaan lukien yksityishenkilö tai yhteisö, ei tarvitse korvata mitään maksuja tai muita kuluja, jotka verkkoalustan tarjoaja on maksanut tai jotka sen on maksettava riidanratkaisuun liittyen, paitsi jos tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin toteaa, että kyseinen vastaanottaja on toiminut ilmeisen vilpillisessä mielessä.

Tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen riidanratkaisusta verkkoalustojen tarjoajilta perimien maksujen on oltava kohtuullisia, eivätkä ne saa missään tapauksessa ylittää elimelle aiheutuneita kustannuksia. Riitojenratkaisun on oltava palvelun vastaanottajille maksutonta tai saatavilla nimellistä maksua vastaan.

Sertifioitujen tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten on annettava maksut tai maksujen määrittämisessä käytetyt mekanismit palvelujen vastaanottajan, mukaan lukien ilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tai yhteisöt, ja asianomaisen verkkoalustan tarjoajan tiedoksi ennen riidanratkaisun aloittamista.

6.   Jäsenvaltiot voivat perustaa tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisuelimiä 1 kohdan soveltamiseksi tai tukea joidenkin tai kaikkien niiden tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten toimintaa, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttamat toimet eivät vaikuta niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorien kykyyn sertifioida asianomaiset elimet 3 kohdan mukaisesti.

7.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorin, joka on sertifioinut tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen, on peruutettava kyseinen sertifiointi, jos se toteaa joko omasta aloitteestaan tai kolmansilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella tehdyn tutkimuksen jälkeen, että tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin ei enää täytä 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Ennen sertifioinnin peruuttamista digitaalisten palvelujen koordinaattorin on annettava kyseiselle elimelle mahdollisuus vastata tutkimuksen tuloksiin ja aikomukseen peruuttaa tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisuelimen sertifiointi.

8.   Digitaalisten palvelujen koordinaattorien on ilmoitettava komissiolle tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, jotka ne ovat sertifioineet 3 kohdan mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa kyseisen kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut eritelmät, ja tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet, joiden sertifioinnin ne ovat peruuttaneet. Komissio julkaisee erityisellä helposti käytettävissä olevalla verkkosivustolla luettelon näistä elimistä, mukaan lukien kyseiset eritelmät, ja pitää luettelon ajan tasalla.

9.   Tämä artikla ei rajoita direktiivin 2013/11/EU soveltamista eikä sen nojalla kuluttajia varten perustettujen vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen ja -elinten toimintaa.

29 artikla

Mikro- ja pienyritysten jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle

1.   Tätä jaksoa ei sovelleta verkkoalustojen tarjoajiin, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia sellaisten elinkeinonharjoittajien kanssa, joiden katsotaan olevan suosituksessa 2003/361/EY määriteltyjä mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä.

Tätä jaksoa ei sovelleta verkkoalustojen tarjoajiin, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia sellaisten elinkeinonharjoittajien kanssa, joilla on aiemmin ollut suosituksessa 2003/361/EY määritellyn mikroyrityksen tai pienen yrityksen asema, kyseisen aseman menettämistä mainitun suosituksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavien 12 kuukauden ajan, paitsi jos ne ovat 33 artiklan mukaisia erittäin suuria verkkoalustoja.

2.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, tätä jaksoa sovelletaan verkkoalustojen tarjoajiin, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa ja jotka on nimetty 33 artiklan mukaisiksi erittäin suuriksi verkkoalustoiksi, riippumatta siitä, katsotaanko kyseisten elinkeinonharjoittajien olevan mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä.

33 artikla

Erittäin suuret verkkoalustat ja erittäin suuret verkossa toimivat hakukoneet

1.   Tätä jaksoa sovelletaan sellaisiin verkkoalustoihin ja verkossa toimiviin hakukoneisiin, joiden unionissa olevien palvelun aktiivisten vastaanottajien kuukausittainen keskimäärä on vähintään 45 miljoonaa ja jotka on nimetty erittäin suuriksi verkkoalustoiksi tai erittäin suuriksi verkossa toimiviksi hakukoneiksi 4 kohdan mukaisesti.

2.   Komissio antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan 1 kohdassa tarkoitettujen unionissa olevien palvelun aktiivisten vastaanottajien kuukausittaista keskimäärää, jos unionin väkiluku kasvaa tai vähenee vähintään viisi prosenttia suhteessa sen väkilukuun vuonna 2020 tai delegoidulla säädöksellä tehdyn mukautuksen jälkeen suhteessa sen vuoden väkilukuun, jona viimeisin delegoitu säädös annettiin. Tällaisessa tapauksessa komissio mukauttaa lukumäärää siten, että se vastaa kymmentä prosenttia unionin väkiluvusta sinä vuonna, jona komissio antaa delegoidun säädöksen, pyöristettynä ylös- tai alaspäin siten, että luku voidaan esittää miljoonina.

3.   Komissio voi lautakuntaa kuultuaan antaa 87 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen säännösten täydentämiseksi vahvistamalla menetelmä unionissa olevien palvelun aktiivisten vastaanottajien kuukausittaisen keskimäärän laskemiseksi tämän artiklan 1 kohdan ja 24 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi varmistaen, että menetelmässä otetaan huomioon markkinoiden ja teknologian kehitys.

4.   Komissio tekee sijoittautumisjäsenvaltiota kuultuaan tai otettuaan huomioon sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattorin 24 artiklan 4 kohdan mukaisesti antamat tiedot päätöksen sellaisen verkkoalustan tai verkossa toimivan hakukoneen nimeämisestä erittäin suureksi verkkoalustaksi tai erittäin suureksi verkossa toimivaksi hakukoneeksi tätä asetusta sovellettaessa, jonka palvelun aktiivisten vastaanottajien kuukausittainen keskimäärä on vähintään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu määrä. Komissio tekee päätöksensä verkkoalustan tai verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittamien tietojen tai 24 artiklan 3 kohdan nojalla pyydettyjen tietojen tai muiden komission käytettävissä olevien tietojen perusteella.

Se, että asianomainen verkkoalustan tai verkossa toimivan hakukoneen tarjoaja ei noudata 24 artiklan 2 kohtaa tai ei noudata sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattorin tai komission 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti esittämää pyyntöä, ei estä komissiota nimeämästä kyseistä tarjoajaa erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajaksi tämän kohdan mukaisesti.

Jos komissio perustaa päätöksensä tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisiin muihin komission käytettävissä oleviin tietoihin tai 24 artiklan 3 kohdan nojalla pyydettyihin lisätietoihin, komissio antaa asianomaiselle verkkoalustan tai verkossa toimivan hakukoneen tarjoajalle mahdollisuuden esittää 10 arkipäivän kuluessa näkemyksensä komission alustavista havainnoista ja sen aikomuksesta nimetä verkkoalusta tai verkossa toimivan hakukoneen erittäin suureksi verkkoalustaksi tai erittäin suureksi verkossa toimivaksi hakukoneeksi. Komissio ottaa asianmukaisesti huomioon kyseisen palvelun tarjoajan esittämät näkemykset.

Se, että verkkoalustan tai verkossa toimivan hakukoneen tarjoaja ei esitä näkemyksiä kolmannen alakohdan nojalla, ei estä komissiota nimeämästä kyseistä verkkoalustaa tai verkossa toimivan hakukonetta erittäin suureksi verkkoalustaksi tai erittäin suureksi verkossa toimivaksi hakukoneeksi muiden komission käytettävissä olevien tietojen perusteella.

5.   Komissio kumoaa nimeämisen, jos verkkoalustan tai verkossa toimivan hakukoneen palvelun aktiivisten vastaanottajien kuukausittainen keskimäärä ei yhden vuoden yhtäjaksoisen ajanjakson aikana ole vähintään 1 kohdassa tarkoitettu määrä.

6.   Komissio ilmoittaa 4 ja 5 kohdan mukaisista päätöksistään ilman aiheetonta viivytystä asianomaiselle verkkoalustan tai verkossa toimivan hakukoneen tarjoajalle, lautakunnalle ja sijoittautumispaikan digitaalisten palvelujen koordinaattorille.

Komissio varmistaa, että nimettyjen erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden luettelo julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja pitää luettelon ajan tasalla. Tässä jaksossa säädettyjä velvoitteita sovelletaan tai niitä lakataan soveltamasta kyseisiin erittäin suuriin verkkoalustoihin tai erittäin suuriin verkossa toimiviin hakukoneisiin neljän kuukauden kuluttua siitä, kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilmoitus on annettu kyseiselle palvelun tarjoajalle.

36 artikla

Kriisinhallintamenettely

1.   Kriisitilanteessa komissio voi lautakunnan suosituksesta tehdä päätöksen, jossa yhtä tai useampaa erittäin suurten verkkoalustojen tai erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajaa vaaditaan toteuttamaan yksi tai useampi seuraavista toimista:

a)

sen arviointi, myötävaikuttavatko niiden palvelujen toiminta ja käyttö merkittävästi tai todennäköisesti merkittävästi 2 kohdassa tarkoitettuun vakavaan uhkaan, ja jos myötävaikuttavat, missä määrin ja miten;

b)

sellaisten tehokkaiden ja oikeasuhteisten erityistoimenpiteiden, kuten minkä tahansa 35 artiklan 1 kohdassa tai 48 artiklan 2 kohdassa säädetyn toimenpiteen, yksilöinti ja soveltaminen, joilla voidaan estää tällainen tämän kohdan a alakohdan mukaisesti määritetty myötävaikutus vakavaan uhkaan, poistaa se tai rajoittaa sitä;

c)

raportointi komissiolle tiettyyn päivämäärään mennessä tai säännöllisin väliajoin päätöksessä säädetyllä tavalla a alakohdassa tarkoitetuista arvioinneista, toteutettujen b alakohdan mukaisten erityistoimenpiteiden täsmällisestä sisällöstä, toteutuksesta ja laadullisesta ja määrällisestä vaikutuksesta ja mistä tahansa muusta näihin arviointeihin tai näihin toimenpiteisiin liittyvästä asiasta päätöksessä täsmennetyn mukaisesti.

Yksilöidessään ja soveltaessaan tämän kohdan b alakohdan mukaisia toimenpiteitä palvelun tarjoajan tai tarjoajien on otettava asianmukaisesti huomioon 2 kohdassa tarkoitetun vakavan uhan vakavuus, toimenpiteiden kiireellisyys ja tosiasialliset tai mahdolliset vaikutukset kaikkien asianomaisten osapuolten oikeuksiin ja oikeutettuihin etuihin, mukaan lukien se, ettei toimenpiteissä mahdollisesti noudateta perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia.

2.   Tätä artiklaa sovellettaessa kriisin katsotaan olevan kyseessä, kun poikkeukselliset olosuhteet johtavat yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen kohdistuvaan vakavaan uhkaan unionissa tai sen merkittävissä osissa.

3.   Komissio varmistaa 1 kohdassa tarkoitettua päätöstä tehdessään, että kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

päätöksessä vaaditut toimet ovat ehdottoman välttämättömiä, perusteltuja ja oikeasuhteisia, kun otetaan huomioon erityisesti 2 kohdassa tarkoitetun vakavan uhan vakavuus, toimenpiteiden kiireellisyys ja tosiasialliset tai mahdolliset vaikutukset kaikkien asianomaisten osapuolten oikeuksiin ja oikeutettuihin etuihin, mukaan lukien se, ettei toimenpiteissä mahdollisesti noudateta perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia;

b)

päätöksessä täsmennetään kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut erityistoimenpiteet on toteutettava, ottaen erityisesti huomioon näiden toimenpiteiden kiireellisyys ja niiden valmisteluun ja toteutukseen tarvittava aika;

c)

päätöksessä vaadittujen toimien kesto saa olla enintään kolme kuukautta.

4.   Komissio toteuttaa 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tehtyään ilman aiheetonta viivytystä kaikki seuraavat toimet:

a)

ilmoittaa päätöksestä palvelun tarjoajalle tai tarjoajille, jolle tai joille päätös on osoitettu;

b)

asettaa päätöksen julkisesti saataville; ja

c)

ilmoittaa päätöksestä lautakunnalle, kehottaa sitä esittämään siitä näkemyksensä ja pitää sen ajan tasalla mahdollisista päätökseen liittyvistä myöhemmistä kehityskuluista.

5.   Tarjoajalla tai tarjoajilla, jolle tai joille komission päätös on osoitettu, on oikeus valita toteutettava 1 kohdan b alakohdan ja 7 kohdan toisen alakohdan mukainen erityistoimenpide.

6.   Komissio voi omasta aloitteestaan tai palvelun tarjoajan pyynnöstä käydä vuoropuhelua palvelun tarjoajan kanssa sen määrittämiseksi, ovatko suunnitellut tai toteutetut 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet palvelun tarjoajan erityisolosuhteet huomioon ottaen tehokkaita ja oikeasuhteisia asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio varmistaa erityisesti, että palvelun tarjoajan toteuttamat 1 kohdan b alakohdan mukaiset toimenpiteet täyttävät 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut vaatimukset.

7.   Komissio seuraa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti toteutettujen erityistoimenpiteiden soveltamista kyseisen kohdan c alakohdassa tarkoitettujen raporttien sekä mahdollisten muiden asiaan liittyvien tietojen perusteella, mukaan lukien tiedot, joita se voi pyytää 40 tai 67 artiklan mukaisesti, ottaen huomioon kriisin kehityksen. Komissio raportoi kyseisestä seurannasta lautakunnalle säännöllisesti vähintään kuukausittain.

Jos komissio katsoo, että suunnitellut tai toteutetut 1 kohdan b alakohdan mukaiset erityiset toimenpiteet eivät ole tehokkaita tai oikeasuhteisia, se voi lautakuntaa kuultuaan hyväksyä päätöksen, jolla edellytetään palvelun tarjoajan tarkastelevan uudelleen kyseisten erityistoimenpiteiden yksilöintiä tai soveltamista.

8.   Komissio voi lautakunnan suosituksesta siinä tapauksessa, että se on kriisin kehityksen huomioon ottaen asianmukaista, muuttaa 1 kohdassa tai 7 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua päätöstä seuraavasti:

a)

kumoamalla päätöksen ja vaatimalla tarvittaessa erittäin suurta verkkoalustaa tai erittäin suurta verkossa toimivaa hakukonetta lakkaamaan soveltamasta 1 kohdan b alakohdan tai 7 kohdan toisen alakohdan mukaisia yksilöityjä ja toteutettuja toimenpiteitä, erityisesti jos tällaisille toimenpiteille ei ole enää perusteita;

b)

pidentämällä 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua ajanjaksoa enintään kolmella kuukaudella;

c)

ottamalla huomioon toimenpiteitä sovellettaessa saadut kokemukset, erityisesti se, ettei toimenpiteissä mahdollisesti noudateta perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia.

9.   Edellä 1–6 kohdassa asetettuja vaatimuksia sovelletaan tässä artiklassa tarkoitettuun päätökseen ja sitä koskevaan muutokseen.

10.   Komissio ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon lautakunnan tämän artiklan nojalla antamat suositukset.

11.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain tämän artiklan mukaisten päätösten hyväksymisen jälkeen ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluttua kriisin päättymisestä kertomuksen kyseisten päätösten nojalla toteutettujen erityistoimenpiteiden soveltamisesta.

56 artikla

Toimivalta

1.   Jäsenvaltiolla, jossa välityspalvelujen tarjoajan päätoimipaikka sijaitsee, on yksinomaiset valtuudet valvoa tätä asetusta ja sen täytäntöönpanoa, lukuun ottamatta 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjä valtuuksia.

2.   Komissiolla on yksinomaiset valtuudet valvoa III luvun 5 jaksoa ja sen täytäntöönpanoa.

3.   Komissiolla on valtuudet valvoa erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajiin sovellettavia muita kuin III luvun 5 jaksossa säädettyjä tämän asetuksen mukaisia velvoitteita ja niiden täytäntöönpanoa.

4.   Jos komissio ei ole aloittanut samaa rikkomista koskevaa menettelyä, jäsenvaltiolla, jossa erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan päätoimipaikka sijaitsee, on näiden tarjoajien osalta valtuudet valvoa muita kuin III luvun 5 jaksossa säädettyjä tämän asetuksen mukaisia velvoitteita ja niiden täytäntöönpanoa.

5.   Jäsenvaltiot ja komissio valvovat tämän asetuksen säännöksiä ja panevat ne täytäntöön tiiviissä yhteistyössä.

6.   Jos välityspalvelujen tarjoajalla ei ole toimipaikkaa unionissa, jäsenvaltiolla, jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut, tai komissiolla on tämän artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisesti soveltuvin osin valtuudet valvoa tämän asetuksen mukaisia asiaa koskevia säännöksiä ja niiden täytäntöönpanoa.

7.   Jos välityspalvelujen tarjoaja ei nimeä laillista edustajaa 13 artiklan mukaisesti, kaikilla jäsenvaltioilla ja erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen osalta komissiolla on valtuudet valvoa ja panna täytäntöön tämän artiklan mukaisesti.

Jos digitaalisten palvelujen koordinaattori aikoo käyttää tämän kohdan mukaisia valtuuksiaan, sen on ilmoitettava asiasta kaikille muille digitaalisten palvelujen koordinaattoreille ja komissiolle ja varmistettava, että perusoikeuskirjan mukaisia sovellettavia suojatoimia noudatetaan, erityisesti sen välttämiseksi, että samasta tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita rikkovasta toiminnasta määrätään seuraamuksia useammin kuin kerran. Jos komissio aikoo käyttää tämän kohdan mukaisia valtuuksiaan, se ilmoittaa kyseisestä aikomuksesta kaikille muille digitaalisten palvelujen koordinaattoreille. Kun tämän kohdan mukainen ilmoitus on annettu, muut jäsenvaltiot eivät saa aloittaa menettelyä samasta rikkomisesta, johon ilmoituksessa viitataan.

93 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Tätä asetusta sovelletaan 17 päivästä helmikuuta 2024.

24 artiklan 2, 3 ja 6 kohtaa, 33 artiklan 3–6 kohtaa, 37 artiklan 7 kohtaa, 40 artiklan 13 kohtaa, 43 artiklaa ja IV luvun 4, 5 ja 6 jaksoa sovelletaan kuitenkin 16 päivästä marraskuuta 2022.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 19 päivänä lokakuuta 2022.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

R. METSOLA

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. BEK


(1)  EUVL C 286, 16.7.2021, s. 70.

(2)  EUVL C 440, 29.10.2021, s. 67.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 5. heinäkuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 4. lokakuuta 2022.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EUVL L 241, 17.9.2015, s. 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2010, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1148, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä, asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 98/2013 kumoamisesta (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 1).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1150, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 57).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/784, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2021, verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta (EUVL L 172, 17.5.2021, s. 79).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1232, annettu 14 päivänä heinäkuuta 2021, tilapäisestä poikkeuksesta direktiivin 2002/58/EY tiettyihin säännöksiin siltä osin kuin on kyse teknologioista, joita numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat käyttävät henkilötietojen ja muiden tietojen käsittelyyn verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi (EUVL L 274, 30.7.2021, s. 41).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1020, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta (EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, annettu 3 päivänä joulukuuta 2001, yleisestä tuoteturvallisuudesta (EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63).

(19)  Neuvoston direktiivi 93/13/ETY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista (EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10).

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45).

(23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2019/790, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta (EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92).

(24)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1972, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (EUVL L 321, 17.12.2018, s. 36).

(25)  Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

(26)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/93/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta (EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1).

(27)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/36/EU, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011, ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta (EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1).

(28)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/541, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta (EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6).

(29)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/794, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta (EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53).

(30)  Neuvoston direktiivi (EU) 2021/514, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2021, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta (EUVL L 104, 25.3.2021, s. 1).

(31)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/6/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa (EYVL L 80, 18.3.1998, s. 27).

(32)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/943, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta (EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1).

(33)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2020/1828, annettu 25 päivänä marraskuuta 2020, kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista ja direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta (EUVL L 409, 4.12.2020, s. 1).

(34)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(35)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(36)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(37)  EUVL C 149, 27.4.2021, s. 3.

(38)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/882, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista (EUVL L 151, 7.6.2019, s. 70).

(39)  Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta (EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1).

(40)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73).

(41)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).



whereas









keyboard_arrow_down